Piispainkokouksen avauspuheenvuorossa tänään tiistaina Joensuussa piispa Jari Jolkkonen puhui Suomen tasapuolisesta kehittämisestä ja halvan armon ongelmasta.
Jolkkonen sanoi arvelevansa, että kokoontuessaan Joensuussa piispainkokous haluaa antaa viestin, jonka mukaan koko Suomi on tärkeä ja kirkko tahtoo tukea, palvella ja olla läsnä myös niin sanottujen syrjäseudun ihmisten elämässä.
– En toivo vastakkainasettelua maan eri osien välillä. Olen asunut Helsingissä puolet elämästäni ja tiedän pääkaupungin yhteisen arvon. Ymmärrän, että tilanne on monimutkainen, kun julkisia menoja pitää karsia.
Jolkkonen sanoi, että kohtalouskoinen hokema ”kaikki elämä valuu etelään” ei ole hyväksyttävää.
– Eri alueiden omaleimaisuutta ja elinvoimaa voidaan edistää, jos tahdotaan. Joku voi sanoa, miksi ette muuta etelään. Mutta ei se niin helppoa ole. Täällä on ystävät, suku, pellot, metsät, kotiseutu ja kaikki, mikä tuntuu rakkaalta. Täällä tuntuu hyvältä elää ja kuolla.
Niin ikään Jolkkonen muistutti, että toimivat liikenneyhteydet ovat elintärkeitä erityisesti yrittäjien ja opiskelijoiden kannalta.
– Kun mummoni lähti opiskelemaan kätilöksi 1920-luvulla, junamatka Joensuusta Helsinkiin kesti 24 tuntia (Sortavalan ja Viipurin kautta), kun äitini lähti opiskelemaan biologiaa 1950-luvun lopussa, matka Helsinkiin kesti 12 tuntia. Kun minä lähdin opiskelemaan teologiaa, junamatka kesti 6 tuntia.
Halpa vai kallis armo?
Puheenvuorossaan Jolkkonen käsitteli myös 30. lokakuuta alkavaa Reformaatio 500 -merkkivuotta.
– Merkkivuosi antaa meille [piispoille] ja kaikille suomalaisille erinomaisen mahdollisuuden palata hengellisille juurille ja pohtia luterilaisen reformaation merkitystä. (. . .) Luterilaisuus on mainettaan parempi, jos se vain tunnetaan historiallisesti oikein.
Jolkkonen muistutti, että reformaation hyvät asiat – Jumalan armo ja siitä johdettavat teot – voivat kuitenkin kapeutua ja vääristyä.
– Näin kävi pian myös reformaatiossa. Yhdeksi reformaation perusongelmaksi muodostui Jumalan armon ja ihmisen hyvien tekojen suhde. Jos kaikki perustuu yksin Jumalan armoon eikä ihmisen teoilla ole pelastuksen kannalta mitään merkitystä, miksi ylipäätään pyrkiä hyvään ja nähdä vaivaa? Miksi kilvoitella ja pyrkiä pyhään elämään uskon harjoituksessa ja rakkauden palveluksessa?
Piispa Jolkkonen siteerasi saksalaista teologia Dietrich Boenhoefferia (1906–1945) joka kutsui tätä halvan armon ongelmaksi. Hänen mukaansa halpa armo on armoa ilman Kristusta ja ilman hänen seuraamistaan, ilman kuuliaisuutta hänen tahdolleen.
– Teoksessaan Nachfolge Boenhoeffer kirjoittaa: Halpa armo on kirkkomme verivihollinen. Käymme tänä päivänä taistelua kalliista armosta. Halpa armo on armoa alennusmyyntitavarana, pilkkahintaan tarjottuna anteeksiantamuksena, halpahintaisena lohdutuksena […] Tällaisessa kirkossa maailma löytää halvan verhon synneilleen, joita se ei kadu ja joista se vielä vähemmän toivoo vapautuvansa. Sen tähden halpa armo merkitsee Jumalan elävän sanan kieltämistä, Jumalan Sanan ihmiseksi tulemisen kieltämistä.
Jolkkonen jatkaa Bonhoeffer-sitaatilla:
”Halpaa armoa on anteeksiantamuksen saarna ilman katumusta, kaste ilman kirkkokuria, ehtoollinen ilman synnintunnustusta, synninpäästö ilman henkilökohtaista rippiä. Halpa armo on armoa ilman Kristuksen seuraamista, armoa ilman ristiä, armoa ilman elävää, ihmiseksi tullutta Jeesusta Kristusta.”
Vaihtoehtona halvalle armolle ei ole laki, vaan kallis armo.
Puheensa lopuksi Jolkkonen toivoi, että reformaation merkkivuosi ”antaa meille mahdollisuuden pohtia syvällisemmin, mitä Jumalan armo on, mihin se meidät vapauttaa ja mihin se meitä kutsuu ja haastaa”.
Suomessa merkkivuoden teema on Armoa 2017!
Lue koko piispa Jolkkosen puheenvuoro.
Kuva: Matti Karppinen