Piispa Laajasalo vihki lehtorin lähetysjärjestön tehtäviin – "Yksi vaihtoehto toteuttaa kutsumusta"

Helsingin piispa Teemu Laajasalo

Piispa Teemu Laajasalo vihki lehtorin virkaan Lähetysyhdistys Kylväjän aluekoordinaattorin Katariina Leskelän sunnuntaina 4. marraskuuta Helsingin tuomiokirkossa. Asiasta kertoo Kylväjä tiedotteessaan.

Lehtorivihkimys on ensimmäinen Helsingin hiippakunnassa kymmeneen vuoteen. Lehtoreita on seurakuntien palveluksessa puolisen tusinaa ja järjestöjen palkkalistoilla kymmenkunta. Virka luotiin alun perin 1960-luvulla, kun kirkolliskokous pohti naisten pappeutta ja päätyi luomaan kokonaan uuden viran. Pätevyysvaatimukset olivat samat kuin papeilla, mutta sukupuoleltaan lehtorin tuli olla nainen. Nykyisin lehtoriksi voitaisiin vihkiä myös miehiä.

Käytännössä lehtorien vihkimykset vähenivät merkittävästi sen jälkeen, kun naisia alettiin vihkiä papeiksi vuonna 1988.

Piispa Laajasalon mukaan lehtorin virka on "yksi vaihtoehto tehdä työtä ja toteuttaa kutsumusta kirkon sisällä kirkon järjestyksen mukaan".

– Lehtoriksi vihittäviltä edellytetään yhteistyötä kaikkien kanssa samoilla periaatteilla kuin papeiltakin, hän vastaa sähköpostitse Kotimaa24:lle.

Laajasalo toteaa, että jos vokaatio ja muut edellytykset ovat kunnossa, on perusteltua vihkiä lehtoreita kirkon virkaan.

Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipää on iloinen siitä, että vihkimisiä vielä järjestetään.

– Evankeliumin palveluvirka nähdään näin laajempana ja monipuolisempana kuin pappisvirka. Iloitsemme mahdollisuudesta tukea Katariinaa hänen kutsumuksessaan, Mäkipää kertoo tiedotteessa.

– Vokaation perusteella hänen tehtäviinsä kuuluu yhteydenpito seurakuntiin, lähetystilaisuuksien ja -tapahtumien järjestäminen, saarnaaminen, raamattuopetus sekä muu lähetysjärjestön ja seurakuntien yhteyttä rakentava toiminta.

Kylväjän puolesta Leskelää oli siunaamassa tehtävään lähetysteologi Jukka Norvanto. Lisäksi messuun osallistui Kylväjän lähettikuraattori, lehtori Elisa Wathén, joka itse vihittiin edellisen kerran lehtoriksi tasan kymmenen vuotta sitten Helsingin hiippakunnassa. Vasta virkaansa vihitty Katariina Leskelä työskentelee Kylväjän aluekoordinaattorina Tampereen hiippakunnassa. Kylväjän kotipaikka Tikkurilassa kuuluu Helsingin hiippakuntaan.

Kylväjä on kirkon lähetysjärjestö, joka lähettää lähetystyöntekijöitä erityisesti sinne, missä on vähän tai ei lainkaan kristittyjä ja kirkkoja, tiedotteessa kerrotaan.

Kuva: Kirkon kuvapankki / Markku Pihlaja

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

4 kommenttia

    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Professori Jouko Martikaisen kuvaama matrivirka ei ole sama asia kuin kirkkojärjestyksessä nyt oleva lehtorin virka, vaan paljon enemmän. Martikaisen mukaan matrivirka olisi rinnakkaisessa, ei siis hierarkkisessa suhteessa patrivirkaan ja ne toimisivat yhdessä. Nykyinen “sukupuolineutraali” pappisvirka ei siis oikeastaan ole myöskään Martikaisen kuvauksen mukainen patrivirka.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Voipio sanoo:

    Lehtorin virka on tarpeeton jäänne ajalta, jolloin pappisvirka oli avoin vain miehille. Viime vuosikymmenellä lehtorin virka esitettiin poistettavaksi kirkkojärjestyksestä. Kirkkohallitus teki sellaisen esityksen osana vikamiesoikeudellisten säämnnösten uudistusta, koska piispainkokous oli lausunnossaan puoltanut lehtorin viran lakkauttamista. Kirkolliskokous kuitenkin vaati lehtoria koskevien pykälien palauttamista kirkkojärjestykseen ja niinpä lakivaliokunnan sihteeri kiireellä sitten lisäili suuren määrän lehtoripykäliä muilta osin uudistettuun kirkkojärjestykseen. Siinä kiireessä ei tosin pykäläperusteluja ehtinyt kukaan kirjoittaa ja niinpä lehtorin viran avaaminen myös miehille – joka siinä yhteydessä tapahtui sivutuotteena – jäi aika vähälle huomiolle jos sitä ylipäänsä muutamaa ammattilaista lukuunottamatta kukana edes huomasi. Perusteluissa lehtorin viran avaamisesta miehille ei lausuttu sanaakaan. Lehtorin virasta tuli siis puhdas turhake, jolle ei ole mitään käyttöä eikä tarvetta. Virka, jonka koulutusvaatimus on sama kuin papin virkaan, mutta jonka haltijalla voidaan teettää ja jonka haltija voi tehdä kaikkia papille kuuluvat tehtävät lukuun ottamatta niitä, joissa ehdottomasti edellytetään pappisvihkimystä. Tärkeimmässä roolissa lehtorin virka on silloin, kun viisaat oppineet teologit pohtivat diakonaattia ja sitä, kuuluuko lehtori diakonaattiin, jos kirkolliskokous joskus päättäisi jotain diakonaatista (jota ei siis nyt ole).

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    “Lehtorin virasta tuli siis puhdas turhake, jolle ei ole mitään käyttöä eikä tarvetta.” Risto Voipio

    Ehkä ei kuitenkaan. Jos näin olisi niin ei kai kukaan ko. virkaa itselleen haluaisi.

    Ilmoita asiaton kommentti