Piispaehdokkaiden tentti Oulussa: Osallistuisitko Prideen? Missä asennossa rukoilit viimeksi?

Oulun hiippakunnan piispanvaalin ehdokkaat: Jukka Hautala, Jukka Keskitalo ja Niilo Pesonen (vasemmalta oikealle).

Miten kirkkoa pitää kehittää? Millaisen piispallisen ohjelmanjulistuksen annat?

Tällaisiin kysymyksiin saivat vastata Oulun piispanvaalin ehdokkaat vaalipaneelissa, joka järjestettiin keskiviikkoiltana Kauppakeskus Valkeassa Oulussa. Kyseessä oli viimeinen vaalitentti, johon Raudaskylän kristillisen opiston rehtori Jukka Hautala, Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo ja Oulun Tuiran seurakunnan kirkkoherra Niilo Pesonen osallistuivat ennen 15.8. järjestettävää piispanvaalin ensimmäistä kierrosta. Paneelin juonsivat Yle Oulun toimittaja Arto Veräjänkorva ja tuomiorovasti Satu Saarinen.

Ehdokkaat keskustelivat useaan otteeseen paneeleissa jo kevätkesällä. Kotimaa24:n raportin ensimmäisestä paneelista voi lukea täältä.

Jukka Keskitalo sanoi, että kirkon käyttöliittymä on seurakunta, ja sitä täytyy uudistaa. Keskitalon mukaan kirkon pitää muuttaa toimintatapojaan, sillä tähän mennessä on keskitytty liikaa kokoavaan toimintaan seurakuntien tiloissa. Keskitalo sanoi toivovansa kirkolta sisäistä solidaarisuutta tilanteessa, jossa seurakunnat ovat hyvin erilaisia.

– Moni Oulun hiippakunnan seurakunta olisi yrityksenä konkurssikypsä, mutta kirkko ei voi päästään seurakuntiaan konkurssiin.

Jukka Hautalan mielestä maallisen ja hengellisen todellisuuden raja-aita pitäisi kaataa ja seurakunnista pitäisi tulla yhteisöjä, joissa voi antaa aikaansa ja osaamistaan. Ihmisiä tulisi rohkaista elämään siellä, missä he elävät.

Niilo Pesonen peräänkuulutti kirkkoa, joka on yhtä aikaa avara ja hengellisesti vahva. Kristittyjen pitää etsiä yhteyttä ja samalla tapaa, jolla usko elää tänä päivänä ihmisten keskuudessa.

– Pidämme huolta yksilön oikeuksista mutta muistutamme, että emme ole täällä lopulta itseämme vaan toista ihmistä varten, Pesonen sanoi.

Auttavatko kirkosta eroamiseen sanat vai teot?

Kirkosta eroamista ehdokkaat kommentoivat erilaisista näkökulmista.

Jukka Hautala huomautti, että kirkkoon ei ole enää pakko kuulua. Hänestä olennainen kysymys on, miten kirkko pitää ihmisiä äärellään siitä huolimatta.

– Pitää puhua niistä asioista, jotka ihmisiä kiinnostavat ja sillä kielellä, jota elämässä puhutaan.

Jukka Keskitalon mukaan ensimmäinen huoli ei ole kirkon rahojen väheneminen vaan se, että uskonyhteisön ulkopuolella olevat ihmiset ovat helposti myös evankeliumin ulkopuolella. Keskitalo sanoi, että eroamiskehitys tekee kirkon työntekijöistä ja vastuunkantajista alakuloisia.

– Piispana haluaisin olla rohkaisija. Pannaan uutta matoa koukkuun!

Niilo Pesosen mielestä kristinuskon sanoma koskettaa edelleen ihmisen syviä kysymyksiä, kuten olemassaolon merkitystä ja häpeää.

– Ei se tavoittaminen sen kummempaa ollut vaikka tuhat vuotta sitten. Aina on ollut vaikeuksia sanoittaa kristillinen usko kulloiseenkin tilanteeseen.

Keskitalon mukaan Jumalan valtakunnan sanoma ei menisi romukoppaan, vaikka kirkko järjestäisi puolet vähemmän tilaisuuksia.

– Moni muodostaa käsityksensä kirkosta, jopa uskosta ja Jumalasta, median kautta. Meidän täytyy olla entistä enemmän läsnä mediassa, varsinkin piispan.

Hautala sanoi, että kirkko on keskiluokkainen ja suhteellisen hyvin toimeentulevien ihmisten kirkko, jonka puhetapa voi vieraannuttaa.

– Mediassa puhutaan kyllä hyväksynnästä, yhteydestä ja rakkaudesta, mutta samalla rajataan ihmisiä ulkopuolella.

Hautala kysyikin, miten kirkko tekee näkyväksi sitä, että jokainen kastettu on kristitty.

Islamin tutkimus jakoi mielipiteet

Juontajat tiedustelivat ehdokkaiden kantaa siihen, että Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta on aloittamassa islamilaisen teologian koulutusta. Asiasta voit lukea lisää täältä.

– Sitä meidän pitää tutkia, miltä maailma nyt näyttää, Hautala sanoi.

– Yliopisto päättää asiasta, mutta minusta kirkon ei pidä tukea islamin tutkimusta taloudellisesti, Pesonen totesi.

Keskitalon mielestä koulutuksen järjestäminen on koordinoitu huonosti. Hän ei olisi sijoittanut koulutusta teologiseen tiedekuntaan.

Kristillisen ja islamilaisen maailman vieraantumiskehitystä ja yhteistyötä Pesonen kommentoi sanoen, että selkeästä kristillisestä identiteetistä käsin on helpompi ymmärtää, että toinen uskoo toisella tavalla.

– Silti meillä on velvollisuus kertoa hyvää sanomaa Jeesuksesta.

Tarvitsemme uskontodialogia ja kohtaamista, Keskitalo sanoi.

– Minulla on monta kokemusta siitä, että kristityt ja muslimit voivat jakaa yhteisiä tavoitteita, kuten rauhaa ja ihmisoikeuksia.

Hautalan mukaan kirkon pitää keskittyä ihmisiin ja kysyä, keitä ovat ne, jotka tuovat kulttuurin ja uskonnon mukanaan.

Yksi on valmis Oulu Prideen

Joukko pappeja osallistui heinäkuun lopulla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa ja yhdenvertaisuutta esiin nostavaan Oulu Pride -tapahtumaan. Piispaehdokkailta kysyttiin, tulevatko he mukaan tapahtumaan ensi vuonna.

Jukka Hautala sanoi, että voisi osallistua Prideen, jos se sopisi aikatauluun.

– Voisin rohkaistua osallistumaan. Aiemmin en ole osallistunut.

Niilo Pesosen mukaan häntä on syytetty siitä, että hän lähtee liiankin helposti mukaan erilaisiin tilanteisiin.

– Prideen en kuitenkaan osallistu. Se kulkue ei ole minun juttuni. Jokin keskustelu voisi ollakin.

Niin ikään Jukka Keskitalo sanoi, ettei kokisi olevansa kulkueessa kotonaan.

– En osallistuisi. Se ei tarkoita, että tuomitsisin niitä, jotka osallistuvat.

Samaa sukupuolta olevien avioliiton edistäminen kirkossa erottaa ehdokkaita. Asia on tullut esiin jo aiemmissa keskusteluissa. Aiheesta voi lukea laajemmin täältä.

Keskitalo sanoi pitävänsä avioliittoa miehen ja naisen välisenä. Hän totesi, että näin ollen olisi ristiriitaista, jos hän lähtisi edistämään samaa sukupuolta olevien liittoja. Keskitalo huomautti, että tilanteeseen pitää silti etsiä ratkaisuja. Hän sanoi, ettei pidä kysymystä yhtä yksinkertaisena kuin on aiemmin pitänyt.

Hautala oli mukana kirkolliskokousedustajien aloitteessa, joka esitti kirkon avioliittokäsityksen laajentamista.

– Edistäisin asiaa piispana voimallisesti.

Pesonen sanoi kannattavansa avioliiton pitämistä miehen ja naisen välisenä. Hänen mukaansa voitaisiin kuitenkin etsiä kompromissia, jossa samaa sukupuolta olevien vihkimisiin valmiit papit saisivat siihen omantunnonvapauden.

Rukouksia paneeliin tullessa ja sen aikana

Piispaehdokkaiden piti vastata myös kysymykseen siitä, missä asennossa he rukoilivat viimeksi.

Hautala sanoi hyräilevänsä usein virsiä ja kutsuvansa hyräilyään publikaanin rukousasennoksi.

– Tämä perustuu siihen raamatunkohtaan, jossa taaempana oleva publikaani pyytää: armahda minua vaivaista syntistä.

Pesonen sanoi huokaisseensa rukouksen paneeliin kävellessään.

Keskitalokin sanoi rukoilleensa matkalla. Lentokone Ouluun oli myöhässä ja ehdokas rukoili, että kone kuitenkin lähtisi ja hän ehtisi paneeliin.

– Tässä kysymysten välilläkin olen pieniä rukouksia lähetellyt, voin myöntää, Keskitalo sanoi.

Oulun piispanvaalin ensimmäinen kierros järjestetään keskiviikkona 15.8. Jos kukaan ehdokkaista ei saa yli puolta äänistä, toinen kierros toteutetaan maanantaina 3.9. Sitä ennen järjestetään vielä yksi vaalipaneeli, lauantaina 1.9.

Kuva: Sanna Krook / Oulun seurakunnat. Kuvassa Jukka Hautala (vas.), Jukka Keskitalo ja Niilo Pesonen.

Lue myös:

Kotimaa24 kysyi Oulun piispaehdokkailta vanhoillislestadiolaisen liikkeen kipupisteistä – näin he vastasivat

Oulussa ensimmäinen piispapaneeli: Avioliittokanta erotti ehdokkaita – kertoivat heikkoutensa piispan työssä

Kotimaa24 kysyi Oulun piispaehdokkailta taloudellista sidonnaisuuksista – yksi mukana yritystoiminnassa

Kannatuspuheenvuoro: He tukevat Jukka Hautalaa Oulun piispaksi – katso kaikki nimet

Kannatuspuheenvuoro: He tukevat Jukka Keskitaloa Oulun piispaksi – katso kaikki nimet

Kannatuspuheenvuoro: He tukevat Niilo Pesosta Oulun piispaksi – katso kaikki nimet

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

16 kommenttia

  • Jouni Turtiainen sanoo:

    Hyviä ehdokkaita ja mielenkiintoisia näkemyksiä. Hautalan kohdalla kysyisin, mitä tarkoittaa kirkon avioliittonäkemyksen muuttamisen edistäminen “voimallisesti”? Eihän se ole piispojen päätettävissä, vaan kirkolliskokouksen, kuten Hautala hyvin tietää. Piispan tehtävänä taas on puolustaa kirkon oppia, vaikkei olisi itse samaa mieltä (muuten on ymmärtänyt piispan kaitsentaviran jotenkin oudosti).

    K24: “Hautala kysyikin, miten kirkko tekee näkyväksi sitä, että jokainen kastettu on kristitty.”

    Piispaehdokkaat eivät olleet paikalla tenttaajina, vaan tentattavina. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten Hautala tekisi sen näkyväksi, erit. pääkaupunkiseudulla, jossa kirkkoon kuulumisposentti alkaa jo monissa seurakunnissa 4:llä ja monet kirkosta eronneet (erit. miehet), mutta kastetut, mieltävät itsensä uskonnottomiksi.

    Onko siis mahdollista olla uskonnoton kristitty? Jos on, niin miten tuon kristillisyyden voi tehdä näkyväksi ilman että loukataan näiden ihmisten uskonnonvapautta?

    Teologisesti on perusteltua, että kaste on peruuttamaton, mutta onko myös kristillinen usko ja identiteetti?

    Sitten tämän inspiroimana ja keskiviikkoillan ratoksi vähän lisää spekulaatioita:

    Onko siis kastetun kristityn mahdotonta luopua kristinuskosta (kuten juutalaisen miehen on käytännössä mahdotonta luopua ympärileikkauksestaan ja siten juutalaisuudestaan – natsithan eivät kyselleet kenenkään keskitysleirille viedyn vakaumusta, vaan ratkaisevaa oli liittyminen juutalaiseen traditioon ja miehillä ympärileikkaus)?

    Jos tulisi tiukka paikka (laajamittaiset kristittyjen vainot, mitä en tietenkään toivo) ja kastettu uskonnoton joutuisi teloittajiensa eteen, selviäisikö hän tilanteesta selittämällä, ettei enää usko vai joutuisiko hän kärsimään marttyyrikuoleman, koska on saanut lapsena kasteen?

    Miten on siis mahdollista tehdä näkyväksi se, että jokainen kastettu on kristitty? Ehdotuksia, kiitos.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jussi Tuusa sanoo:

      Itse paikalla olleena kiinnitin huomiota Hautalan hyvään kysymykseen keskusteltaessa kirkosta eroamisesta: “Miten kirkko osaa toimia tilanteessa, jossa ei ole pakkojäsenyyttä?” (Itsenäisyyteen asti ei ollut uskonnonvapautta ja vielä kauan sen jälkeen de facto sosiaalinen pakko). Jäin vaikutelmaan, että Hautalan näkemys siitä, miten kirkko tekee näkyväksi se, että kaikki kastetut ovat kristittyjä, samoin kuin pärjääminen tilanteessa, jossa ei pakkojäsenyyttä, perustuu kristinuskon assimilaatioon vallitsevaan kulttuuriin jälkimmäisen ehdoilla. Hautala ilmaisi olleensa pridessa “hengessä mukana” ja toimivansa “voimallisesti” kirkon avioliittonäkemyksen laajentamiseksi. Samanlaista intoa ja rohkeutta ei näytä ilmenevän, kun puhutaan Jumalasta ei-filosofisesti yksityisen ihmisen elämän tasolla. Tulkitsen tätä siten, että toisin kuin ihmisoikeuksien puolustaminen, puhe persoonallisesta Jumalasta konfliktoi valiitsevan kulttuurin arvojen kanssa ja siksi se on Jukka Hautalalle vaikeaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Voipio sanoo:

      Kysymys, miten kirkko osaa toimia tilanteessa jossa ei ole pakkojäsenyyttä, on hyvä ja tärkeä. Ja kysymys tulee koko ajan tärkeämmäksi. Kirkon toimijoissa elää niin vahva entisen valtiokirkon ja yhteiskunnan keskeisen organisaation itseymmärrys, että se vaikeuttaa nykytilan hahmottamista, vaikka pakkojäsenyydestä on liki 100 vuotta. Ei useinkaan havaita, että mujodollisesti kirkon jäsenyys ei edellytä kristillisen uskon tunnustamista eikä kirstillisen uskon tunnustaminen edellytä kirkon jäsenyyttä. Siksi Hautalan viittaus kasteen merkityksen ymmmärtämiseen on tärkeä kirkolle. Meillä oli muutama vuosi sitten lapsuudessaan kastettu tasavallan presidentti, joka ei kuulunut kirkkoon ja joka ilmoitti olevansa tunnustava kristitty. Taisi liittyä sitten siviiliin päästyään.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouko Halttunen sanoo:

    Aika keskiluokkaisia korkeakoulutuksen saaneiden kysymyksiä ja vastauksia. Tässä on tyyppiesimerkkki kirkollisesta diskurssista joka ei tavoita kovin laajasti kirkon jäseniä eikä ollenkaan sitä kansanosaa joka on vieraantunut kirkollisesta jargonista.

    Hautala näyttää olevan ainoa kolmesta joka uskaltaa astua kirkollisen keskiluokkaisen sovinnaisuuden rajojen ulkopuolelle. Hänen kirjoittamansa kirjat ovat myös mielenkiintoisia.

    Pesola ja Keskitalo pyrkivät kaikintavoin olla ärsyttämästä valitsijakuntaa joka on keskiluokkaisia korkeakoulutettuja taviksia.

    Hautala meni myös asian ytimeen “Hautala kysyikin, miten kirkko tekee näkyväksi sitä, että jokainen kastettu on kristitty.” Konservatiiviset ryhmät – viidesläiset, lestatiolaiset, evankeliset, ym, – ovat hallinneet mediaa jossa kaste ei riitä vaan pitää ylittää monia kynnyksiä että hyväksytään kristityksi ja täysivaltaseksi kirkon jäseneksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Halttunen. “Hautala meni myös asian ytimeen “Hautala kysyikin, miten kirkko tekee näkyväksi sitä, että jokainen kastettu on kristitty.” Konservatiiviset ryhmät – viidesläiset, lestatiolaiset, evankeliset, ym, – ovat hallinneet mediaa jossa kaste ei riitä vaan pitää ylittää monia kynnyksiä että hyväksytään kristityksi ja täysivaltaseksi kirkon jäseneksi”.

      Nythän nämä herätysliikkeet eivät määritä sitä ,kuka on kirkon jäsen. Ne määrittävvät toki sen, millä kriteereillä kuulutaan ko. herätysliikkeeseen. Jokainen suomalainen joka on kastettu on kirkon jäsen. Sitten kysymys pelastuksesta jne. onkin hieman eri asia. Tästähän voidaan ola montaa mieltä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Satuin minäkin paikalle. Olin lenkillä, Oulussa maantie kulkee kauppakeskuksen läpi, ja pysähdyin kuuntelemaan. Hyviä ehdokkaita kaikki! Jos kuulin/ymmärsin oikein, niin Jukka Keskitalo ei tyrmännyt islamilaisen teologian opetusta vaan olisi sijoittanut sen – teologisen tiedekunnan sijaan – mieluummin humanistiseen tiedekuntaan; ja sinnehän se olisi luontevimmin kuulunutkin!

    Vaivihkaa takarivissä seisoneena minusta kuulijakunta oli kaikkea muuta kuin keskiluokkaista – onhan kauppakeskus Valkeassa, ja erityisesti sen edustalla pohjoinen ikuisen vapun aukio. Ei suinkaan ollut ehdokkaiden vika, että kysymykset olivat pääosin pitkästyttäviä, tylsiä, tekopirteitä ja äärimmäisen sovinnaisia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouko Halttunen sanoo:

      Niin olisihan sitä voinut kysyä mm: 1) Katolisen kirkon selibaatti käytäntö on rakenteellisesti pääsyy katolista kirkkoa ravistelevaan pedofilia skandaaliin. Selibaatille ei ole mitään teologisia perusteita. Mainitse yksi raknteellinen ongelma Suomen ev.lut kiskossa joka ei ole teologisesti perusreltu ja aiheuttaa väärinkäytöksiä?

      2) Suomen ev-lut.kirkon vaalitavat ovat ihmisiä etäännyttäviä kirkosta, harva vaivautuu äänestämään. Mitä uudistuksia olisit valmis tekemään vaalitapoihin? Olisitko valmis hyväksymään että läsnä oleva kauppakeskuksen väki voisi äänestää kirjeitse kirkkovaltuuston vaaleissa.?

      3) Piispojen ja pappien virkasut eivät juuri “aukene” enää tavalliselle kansalle, symboliikka on tuttua vain sisäpiirille. Miten olisiit valmis muuttamaan asusteita? Onko virka-asu tarpeen voisikopappi suorittaa messun farkuissa ja t-paidaassa.?

      jne

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Hautalalta voisi tietenkin myös kysyä, miten hän mahtaa ymmärtää mm. oppi-isänsä Paavo Ruotsalaisen ajatuksen Kristuksen sisällisestä tuntemisesta, vai onko tämä lapsenoikeus ollenkaan oleellinen asia niille, jotka ovat luopuneet kasteen armoliitosta. Niinkin saattaa joillekin käydä. Kaste on toki peruuttamaton.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      “Hautalalta voisi tietenkin myös kysyä, miten hän mahtaa ymmärtää mm. oppi-isänsä Paavo Ruotsalaisen ajatuksen Kristuksen sisällisestä tuntemisesta,”

      Moni kerskuu Kristuksen sisällisestä tuntemisesta ja moni ajaa Jeesuksen nimessä ulos riivaajia, “parantaa” sairaita, tekee voimallsia tekoja.

      “Moni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.’ ”

      Tämä ei liity Ruotsalaiseen, vaan siihen tapaan, millä Kosti Vasumäki kyseenalaistaa Hautalan arvomaailman. Turtiainen puhui juutalaisesta ympärileikkauksesta. Sydämen ympärileikkausta ei kukaan pysty todistamaan eikä kukaan ulkopuolinen todentamaan. On tyydyttävä siihen, ettemme voi nähdä ja luotettavasti tunnistaa uuden liiton juutalaista. Ovien pitäisi olla avoimet luterilaisen kirkon jäseneksi ilman vesikastetta. Luterilainen tapa kastaa ei eroa helluntailaisuudesta, johon ei voi liittyä ilman aikuisvesikastetta.

      Olen siitä samaa mieltä Jouko Halttusen kanssa siitä, että kirkon pitäisi keskustella uskonsa perusteista. Mikä erottaa piispojen puheet poliitikoiden puheista, joissa ei sanota mitään, vaikka puhutaan paljon, ja joissa ei uskalleta sanoa mitään sellaista, joka saattaa harmittaa oman lahkon äänestäjää?

      Yhdellä piispaehdokkaalla on oma ääni.

      “Mediassa puhutaan kyllä hyväksynnästä, yhteydestä ja rakkaudesta, mutta samalla rajataan ihmisiä ulkopuolella.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Kyseenalaistamisesta ei ole suinkaan kysymys. Esittämäni asia on varsin tuttu ja keskeinen Hautalan edustamassa liikkeessä. Kieltämättä olen kanssasi eri linjoilla siitä, mikä on kasteen merkitys. Ymmärrän toki sen, että Kristus on edelleen loukkauskivi ja kompastuksen kallio. Kuinka se voisi toisin ollakkaan?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Jumalan siunauksen saaminen ei riipu pyytäjästä, eikä saajasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Jotta voitaisiin nimittää kaikkia kastettuja kristityiksi, niin meidän täytyy ensin muuttaa sanan alkuperäinen merkitys. Antiokiassa uskovia alettiin kutsua Kristityiksi. Nyt siis kristittyjen tuntomerkki ei siis enää olisi kristillinen usko, vaan pelkästään kaste. Uskoa ei edellytetä kastajalta eikä lasten vanhemmiltakaan. Ei edes kristillistä opetustakaan tarvita. Pelkkä kaste siis riittää. Hyvä tietää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Paavo Eero sanoo:

    “Jukka Keskitalo sanoi, että kirkon käyttöliittymä on seurakunta, ja sitä täytyy uudistaa. Keskitalon mukaan kirkon pitää muuttaa toimintatapojaan …”

    Varmasti Keskitalo on oikeilla jäljillä, mutta … Istuin itse viime viikonvaihteessa kahtena iltana Krakovalaisessa katedraalissa, jossa upea musiikki hoiti suurta joukkoa kaupungissa matkalla olleita. Ulos kirkosta virtasi katujen ihmisvilinään keskenään hymyillen supattelevia turisteja. Luulenpa lisäksi, että meistä monella oli takanaan päiväretki Auschwitziin, joka oli ollut kokemuksena rankka. Hämärtyneessä illassa avoimen suurkirkon ovi oli tarjonnut reitin hiljentymiseen sanattoman musiikin ympäröimänä – kokemaan turvallisuutta ja yhteyttä, osoittamaan ehkä kiitollisuutta – samalla monin kielin äänetöntä pyyntöä, ei koskaan enää.

    Avoin kirkon ovi on aina tarjous ja kutsu – suljettu taas paremminkin osoitus vallasta – henkeen – sinä olet tervetullut, kun meille sopii.

    Kirkon ei mielestäni tarvitse jättää paikallisia fyysisiä käyttöliittymiä, ‘palvelupisteitään’ ja lähteä sinne, missä se katoaa massaan ja herkimmin kadottaa myös uskottavuutensa. Sensijaan se voisi luovuttaa ja tarjota noita ‘pisteitään’ paljon auliimmin ja ilman pelkoja käyttöön silloinkin, kun virka-aika näyttäisi tekevän sen mahdottomaksi.

    Vuosia, jos ei jo kymmeniä, on puhuttu kirkossa toimintatapamuutoksista. Alkaa olla kiire tai meniköhän mahdollisuus jo ohi. Lopetettaisiinko jo tapa puhua … tarvitaan ja tarvitaan ja siirryttäisiin käyttämään muotoa … muutos on tehtävä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Ensin pitäisi ratkaista se, millä ehdoilla muutos olisi mahdollista saada aikaan ja mikä taho siihen kykenisi. Piispoilla ainakaan ei ole siihen mahdollisuuksia. He voivat vain puhua muutoksen tarpeellisuudesta, mutta itse muutos ei ole heidän käsissään.

    Ilmoita asiaton kommentti