Piispoilta suositus jumalanpalvelusyhteisöistä – Häkkinen: Tarkoituksena ei ole lisätä kontrollia

piispa Seppo Häkkinen

Jyväskylässä eilen keskiviikkona päättynyt piispainkokous päätyi kannustamaan seurakuntia kehittämään jumalanpalveluselämää yhteisölliseksi, osallistavaksi, kieleltään eläväksi ja vieraanvaraiseksi.

Piispojen suosituksen mukaan herätysliikkeet, järjestöt ja muut jumalanpalvelusyhteisöt voivat myötävaikuttaa seurakunnan hengellisen elämän rikastumiseen. Suosituksessa kehotetaan seurakuntia käymään avointa vuoropuhelua alueellaan toimivien kirkkomme jumalanpalvelusyhteisöjen kanssa ja rakentamaan keskinäistä luottamusta. Kirkkoherran johdolla tulee pyrkiä siihen, että jumalanpalvelusyhteisöt jäsentyvät osaksi seurakuntien hengellistä elämää.

Tämä koskee myös niitä jumalanpalvelusyhteisöjä, joilla on omia kirkkotiloja.

Piispojen suosituksessa todetaan, että seurakunnalla on vastuu jumalanpalveluselämästä alueellaan. Tästä syystä kirkkoheran on oltava tietoinen siitä, ketkä toimittavat jumalanpalveluksia seurakunnan alueella toimivissa jumalanpalvelusyhteisöissä.

Piispat korostavat, että jumalanpalveluksen toimittajan tulee olla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirassa. Jumalanpalvelus toimitetaan Kirkkokäsikirjan ja Jumalanpalveluksen oppaan mukaisesti ja saarnan on oltava luterilaisen tunnustuksen mukainen. Julistus ei saa kohdistua luterilaisen kirkon opetusta vastaan.

Yksittäistapauksissa kirkkoherra voi kutsua toisen kirkon papin jumalanpalveluksen toimittajaksi. Tällöin pappi käyttää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tai oman kirkkonsa käsikirjaa.

Seurakunta sopii yhteistyöstä jumalanpalvelusyhteisön kanssa. Seurakunnan ja jumalanpalvelusyhteisön tulee laatia kirjallinen sopimus kirkon päätösten mukaisen jumalanpalveluselämän toteuttamisesta. Olennaista on, että ketään ei syrjitä sukupuolen, vakaumuksen tai virkanäkemyksen vuoksi.

Seurakunta- tai kirkkoneuvosto hyväksyy sopimuksen, johon tulee kuulua yhteisymmärrys jumalanpalvelusyhteisön jäsentymisestä osaksi paikallisseurakunnan elämää, tilojen käytöstä, seurakunnantyöntekijöiden rooleista, taloudellisista kysymyksistä, vastuunjaosta ja keskinäisestä tiedonkulusta.

Häkkinen: Suositus pitäisi nähdä mahdollisuutena, ei kontrollin lisääntymisenä

Mikkelin piispa Seppo Häkkinen toteaa nyt julkistetusta suosituksesta, että jumalanpalvelusyhteisöjä on hyvin monenlaisia.

– On muun muassa seurakuntien yhteydessä toimivia nuorten aikuisten yhteisöjä, etnisesti tai kielellisesti muotoutuneita yhteisöjä ja herätysliikkeiden jumalanpalvelusyhteisöjä. Keskeinen asian ydin piispainkokouksen suosituksessa on, että nämä erilaiset jumalanpalvelusyhteisöt jäsentyvät nykyistä paremmin osaksi seurakuntien hengellistä elämää, Häkkinen sanoo.

Hän tarkentaa, että suositus koskee kaikkia sellaisia jumalanpalvelusyhteisöjä, jotka toimivat luterilaisen kirkon sisällä.

– Esimerkiksi Luther-säätiön jumalanpalvelusyhteisöt rajautuvat siten ulkopuolelle.

Häkkinen toivoo, että piispainkokouksen antama suositus voitaisiin nähdä seurakunnissa ja jumalanpalvelusyhteisöissä mahdollisuutena, seurakuntien elämän rikastuttamisena ja kirkollisen yhteyden vahvistumisena.

– Tätä ei pitäisi pitää herätysliikkeiden lisääntyvänä kontrollina tai joihinkin asioihin kohdistuvana uhkana seurakunnissa. Päinvastoin. Tämä on ollut pyrkimyksenä myös kirkolliskokouksen hallintovaliokunnan mietinnössä, jossa asiaa vuonna 2014 käsiteltiin. Valiokunnan mielestä erilaisten jumalanpalvelusyhteisöjen rooli kirkon elämässä ja niiden vaikutus kirkon yhteyden säilymiseen tuli selvittää.

Jumalanpalveluselämän monipuolistuminen on yksi tulevaisuuden seurakuntaelämän suuntaus. Tästä syystä Häkkisen mielestä on tärkeää, että erilaiset yhteisöt ja niiden palvelukset olisivat piispallisessa kaitsennassa eivätkä irtautuisi omalakiseksi toiminnaksi.

"Ketään ei syrjitä"

Piispa Häkkinen on jo aikaisemmin kantanut huolta kirkon jumalanpalveluselämän pirstoutumisesta ja todennut julkisuudessa, että "ajatus kaikkien yhteisestä jumalanpalveluksesta on valitettavasti jo melkein kadotettu. Kehitys pitäisi kääntää kirkon ykseyden varjelemiseksi".

Juuri Häkkinen teki kaksi vuotta sitten piispainkokoukselle aloitteen, jossa toivotaan piispainkokouksen selvittävän erilaisten jumalanpalvelusyhteisöjen merkitystä ja asemaa kirkossa.

Piispainkokous on nyt yhdessä sorvatun suosituksensa antanut. Häkkinen painottaa ja toivoo, että suositus ei nostaisi esiin yksittäisiä asioita, kuten kysymystä naispappeudesta.

Suositus ei kuitenkaan ratkaise ajoittain seurakunnissa hiertänyttä kysymystä siitä, miten seurakunnan papistoa voidaan käyttää esimerkiksi naispappeuden torjuvien jumalanpalvelusyhteisöjen tilapäistyövoimana.

Jos tällainen yhteisö vaikkapa pyytäisi paikallisseurakunnalta pappia jumalanpalvelukseen, se ei Häkkisen voi mukaan asettaa vaatimuksia esimerkiksi papin sukupuolta koskien. Mahdollisesta "virka-avusta" päättää yksin seurakunta.

Asiassa on Häkkisen mukaan toimittava kirkon päätöksien mukaisesti. Suosituksen perusteluissa on viitattu kirkon naispappeuspäätökseen, piispainkokouksen selontekoon sekä piispojen ja herätysliikkeiden tahdonilmaisuun.

– Tämä suositus ei siis mahdollista mitään porsaanreikiä tehtyjen päätösten kiertämiseen, mutta ei myöskään ole tarkoitettu kiristystyökaluksi. Olennaista on, että seurakuntien ja jumalanpalvelusyhteisöjen yhteistyössä ketään ei syrjitä suosituksessa mainittujen syiden, siis sukupuolen, vakaumuksen tai virkanäkemyksen vuoksi, Häkkinen sanoo.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Piispa: Kirkon jumalanpalveluselämä on pirstoutunut

10 kommenttia

  • Tapio Tuomaala sanoo:

    “Piispat korostavat, että jumalanpalveluksen toimittajan tulee olla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirassa. Jumalanpalvelus toimitetaan Kirkkokäsikirjan ja Jumalanpalveluksen oppaan mukaisesti ja saarnan on oltava luterilaisen tunnustuksen mukainen. Julistus ei saa kohdistua luterilaisen kirkon opetusta vastaan.”

    Näinkö varmistetaan, ettei julisteta Ut:n mukaista evankeliumia, vaan kirkon tulkintaa?

    Mielestäni luterilainen tulkinta on paras mahdollinen tämän hetkisen teologisen tilanteen huomioon ottaen, mutta ihmettelen kovasti sitä, miksi kirkon edustajat eivät vastaa opillisiin kysymyksiin, vaikka kuinka kovaa huutaa.

    Minun ääneni on heikko eikä se kanna niin ylös kuin minne piispat ja junkkaalat ovat pesänsä rakentaneet. Tulee tunne pelosta. “Väärät” kysymykset voivat horjuttaa rakennusta. Eivät voi horjuttaa, jos perustus on kunnossa. Mutta jos on rakennuttu osittain hiekalle, osittain kalliolle, niin hiekalle rakennettu joutaakin mennä. Kalliolle jäävää osaa voi jatkaa, kun ottaa selvää, mihin suuntaan kallio jatkuu. Suunta ei löydy kirkkokäsikirjoista, vaan kaivamalla maata kallion päältä.

    Viittaan vastaamattomuudella näihin K24 kommentteihin:

    https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/simo-peura-piispan-tehtava-on-viime-vuosina-tullut-vaativaksi-kun-mielipiteet-ovat-hajonneet/

    https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/arvio-sadinmaan-ilmestyskirja-on-kirkkokriittinen-performanssi-joka-sisaltaa-oikeitakin-kysymyksia/

    Huhuu, astukaa alas korkeudesta keskellemme. Koetan tässä rakentaa tikapuita avuksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marja-Sisko Aalto sanoo:

    “suositus koskee kaikkia sellaisia jumalanpalvelusyhteisöjä, jotka toimivat luterilaisen kirkon sisällä.

    – Esimerkiksi Luther-säätiön jumalanpalvelusyhteisöt rajautuvat siten ulkopuolelle.”

    Tästä voi joillakin paikkakunnilla tulla porua.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tarja Aarnio sanoo:

      Näin taitaa olla, kuten kirjoitit Marja-Sisko Aalto.

      “Olennaista on, että ketään ei syrjitä sukupuolen, vakaumuksen tai virkanäkemyksen vuoksi.” No eihän se nyt ihan pidä paikkaansa, jos vaikka Luther-säätiö rajataan ulkopuolelle.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Tarja Aarnio. Ulkopuolelle jää myös STLK ja Seurakuntaliitto.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Tämä suositus voi palvella monenlaisia tarpeita kristikansan keskuudessa. Konservatiivien kannalta on toivottavaa, että seurakuntien kanssa tehtävät sopimukset ovat ehdoiltaan selkeät ja jättävät pappien valinnan järjestävän yhteisön vapaasti päätettäväksi, ainoana ehtona tuo että messun toimittajaksi kelpaavat vain ev.lut.kirkon papit. Taustayhteisönä toimivan järjestön palkkaamien pappien lisäksi lienee kylä saatavissa eläkeläisiä tai muissa kuin kirkon viroissa palvelevia pappeja, varmaan pelkällä kirkkokahvipalkallakin. Toivottavaa olisi myös, että halukkaat seurakuntapapitkin voisivat saada sivutoimilupia osallistua jumalanpalvelusyhteisöjen toimintaan vapaa-ajallaan. Näin toimien voitaisiin estää tai ainakin vähentää siirtymistä pois ev.lut.kirkon toiminnan piiristä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • On tuossa sellaista ongelmaa tai minulle ei selvinnyt, mitä tarkoittaa, että messut toimitetaan kirkkomme käytännön mukaisesti. Tarkoittaako se vain sisältöjä ja liturgiaa vai myös sitä, että ei ole erikseen “vanhan virkakannan” mukaisia messuja. Minusta pitäisi tarkoittaa myös tuota jälkimmäistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Kyllä tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että vanhan virkakannan mukaiset messut integroidaan entistä tiiviimmin osaksi seurakuntien omaa toimintaa. Taustaselvityksessä asetetaan malliksi muillekin ns. Porin Teljän malli. Porin Teljässä järjestetään säännöllisiä (SLEY:n) naispapittomia messuja osana seurakunnan omaa toimintaa

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Kiviranta sanoo:

    Jumalanpalvelusyhteisöissä on usein vain yksi pappi, joka toimittaa aina messun. Ja useimmiten se on miespappi. Ei varmaan tarkoiteta, että yhteisö velvoitetaan joskun pyytämään naispapin toimittamaan messu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Naispapittomien messuyhteisöjen entistä tiiviimpi integroiminen osaksi seurakuntien omaa toimintaa merkitsee huolestuttavaa takapakkia sukupuolten tasa-arvon toteutumisen kannalta kirkossa. Olen lukenut taustaselvityksen eikä tasa-arvoaspektia käsitellä siinä lainkaan, ei liioin tarkastella asiaa mm. Luterilaisen maailmanliiton “Linjaus sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta” toimintaohjeiden ja periaatteiden näkökulmasta katsottuna. Tämä on omituista, ottaen huomioon, että kirkkomme on sitoutunut kyseisen LML:n linjauksen soveltamiseen kaikenlaisia strategioita, ohjelmia, rakenteita, toimintasuunnitelmia ja prosesseja suunnitellessaan. On hyvin huolestuttavaa, että piispainkokous sivuuttaa tasa-arvoanalyysin tekemisen eikä tosiasiallisesti pyri edistämään sukupuolten tasa-arvon toteutumista kirkon ja seurakuntien kaikessa toiminnassa.

    Kirjoitan asiasta myös blogikirjoituksessani “Piispanvaali ja sukupuoli” ja sen keskusteluosioon kirjoittamissani kommenteissani.

    https://www.kotimaa24.fi/blogit/piispanvaali-ja-sukupuoli/

    Ilmoita asiaton kommentti