Pohjoismaissa on viisitoista naista luterilaisina piispoina – "Mikään ei ole tullut ilmaiseksi"

Pohjoismaiden luterilaisten kirkkojen piispakunnissa on naisia enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Norjan ja Tanskan kirkoissa piispanpaikat jakaantuvat jo tasan miesten ja naisten välillä.

Syyskuussa Lolland-Falsterin hiippakunnan piispaksi vihitty Marianne Gaarden on Tanskan kirkon uusin piispa. Kuva: Lolland-Falsterin hiippakunta.

Naisten mahdollisuudet nousta piispoiksi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ovat herättäneet runsaasti keskustelua sen jälkeen, kun Teemu Laajasalo valittiin elokuussa Helsingin hiippakunnan johtoon.

Kotimaa selvitti, mikä on piispojen sukupuolijakauma tällä hetkellä muiden Pohjoismaiden luterilaisissa kirkoissa. Pohjoismaisissa sisarkirkoissa piispainkokoukset tasa-arvoistuvat: Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin piispakunnissa on vuonna 2017 naisia enemmän kuin koskaan ennen.

Mikään ei tullut ilmaiseksi. Ruotsissa ensimmäiset naiset vihittiin papeiksi vuonna 1960, mutta ensimmäinen piispanvihkimys oli vasta 1997.

Länsinaapurimme Ruotsi sai ensimmäisen naispuolisen piispan vuonna 1997, kun Christina Odenberg vihittiin Lundin hiippakunnan piispaksi. Vihkimyksessä avusti silloinen Uppsalan tuomiorovasti, nykyinen Härnösandin emeritapiispa Tuulikki Koivunen Bylund.

– Itkin ilosta, suomalaissyntyinen Koivunen Bylund muistelee tapahtumaa.

– Mikään tällainen ei tullut ilmaiseksi. Ensimmäiset naiset vihittiin papeiksi vuonna 1960, mutta ensimmäinen piispanvihkimys oli vasta 1997. Se on vaatinut paljon työtä, vaivaa ja rukousta.

Koivunen Bylund muistuttaa, että Ruotsin tilannettakaan ei voi kuvata tasapuoliseksi. Tällä hetkellä maan neljästätoista piispasta naisia on kolme. Sukupuolikysymys nousee emeritapiispan mukaan edelleen esille piispanvaaleissa.

Tänä syksynä Ruotsissa puhuttaa Göteborgin hiippakunnan piispanvaali, jonka ennakkosuosikeiksi ovat nousseet naisehdokkaat. Koivunen Bylund arvioi Göteborgin kuuluvan Ruotsin kirkon konservatiivisimpiin hiippakuntiin. Hänen mukaansa joihinkin hiippakuntiin naispiispaa ei ole odotettavissa vielä vuosiin. Toisaalta Lundin, Tukholman ja Härnösandin hiippakunnissa ensimmäistä naispuolista piispaa on seurannut toinen naispuolinen piispa.

– Tuntuu helpottavalta, ettei ole munannut naisten mainetta, Koivunen Bylund sanoo.

Hänen jäätyään eläkkeelle vuonna 2014 Härnösandiin valittiin piispaksi Eva Nordung Byström.

Grafiikka: Timo Saarinen. Pohjoismaiden luterilaisten kirkkojen piispat sukupuolittain eriteltyinä. Tilanne lokakuun alussa 2017.

Lundin hiippakunnassa tehtiin historiaa toisen kerran vuonna 2013, kun Antje Jackelén valittiin Ruotsin kirkon ensimmäiseksi naispuoliseksi arkkipiispaksi. Vaali ratkesi jo ensimmäisellä kierroksella, jolla Jackelén sai yli 55 prosenttia äänistä. Hänestä tuli arkkipiispa kesäkuussa 2014.

Tuulikki Koivunen Bylundin mukaan kirkon työntekijät kannattavat Jackelénia laajalti. Arkkipiispa on kuitenkin joutunut myös naispappeuden vastustajien silmätikuksi.

– Hänestä liikkuu verkossa perättömiä huhuja ja hän saa vihapostia. Ei Ruotsikaan ole mikään taivaan valtakunta näissä asioissa.

Koivunen Bylundin mukaan väitteet siitä, ettei piispakunnan sukupuolijakaumalla olisi väliä, ovat tyhjää puhetta.

– Miehet eivät koskaan pysty tuomaan esille samaa näkökulmaa kuin naiset. On aivan selvää, että johtajiksi on saatava kummankin sukupuolen edustajia.

Norjan uusinta naispuolista piispaa Kari Veitebergia on jo ehditty verrata paavi Franciscukseen. Veitebergin toivotaan lisäävän kirkon avoimuutta.

Norjassa on ollut naispuolisia piispoja vuodesta 1993, jolloin Rosemarie Köhn vihittiin Hamarin hiippakunnan piispaksi. Nyt Norjan kirkon kahdestatoista piispasta viisi on naisia ja seitsemän miehiä.

Marraskuussa Norjan kirkon piispanvirat jakautuvat tasan, kun Oslon hiippakuntaan vihitään naispuolinen Kari Veiteberg. 56-vuotiasta Veitebergiä on jo ehditty verrata paavi Franciscukseen. Sekä paavi että Norjan kirkon kaupunkilähetyksessä toiminut Veiteberg ovat puhuneet köyhien ja syrjäytettyjen puolesta.

– Kari Veitebergin valinta voi olla alku uudelle johtamisen tavalle Norjan kirkossa, Oslon tuomiokirkon johtava pappi Elisabeth Thorsen arveli norjalaiselle Vårt Land -lehdelle valinnan varmistuttua.

Thorsen uskoo, että karismaattisen Veitebergin valinta nostaa kirkon profiilia yhteiskunnassa. Oslon piispalla on näkyvä rooli Norjassa, ja Veitebergin toivotaan lisäävän kirkon avoimuutta.

Norjan kirkossa ei puhuta arkkipiispoista samalla tavalla kuin Suomessa tai Ruotsissa. Piispainkokouksella on kuitenkin johtava piispa, preses, joka toimii Trondheimissa. Perinteisesti virkaa on hoitanut yksi piispoista oman virkansa ohella, mutta vuodesta 2011 kirkkoa on palvellut pysyvästi johtava piispa, jolla ei ole omaa hiippakuntaa. Ensimmäisenä pysyvään virkaan valittiin Helga Haugland Byfuglien.

Miehet eivät koskaan pysty tuomaan esille samaa näkökulmaa kuin naiset. On aivan selvää, että johtajiksi on saatava kummankin sukupuolen edustajia.

Tanskan kansankirkossa naiset pääsivät papinvirkaan jo vuonna 1948. Ensimmäinen naispuolinen piispa vihittiin 1995, ja nykyään yhdestätoista piispasta naisia on viisi. Tanskassa sijaitsee myös Pohjoismaiden läntisin piispanistuin: Grönlannissa Nuukin tuomiokirkossa piispanistuimella istuu Sofie Petersen. Grönlantilaissyntyinen inuiitti on piispana johtanut hengellisten tekstien ja virsikirjojen kääntämistä grönlannin kielelle. Grönlannin hiippakunta on lähes autonomisessa asemassa ja muistuttaa siten vuonna 2007 omaksi kirkokseen itsenäistynyttä Färsaarten hiippakuntaa.

Tanskan piispoista uusin on Marianne Gaarden, joka vihittiin syyskuussa Lolland-
Falsterin piispaksi.

Tanskassa luterilaiseen valtionkirkkoon kuuluu 76 prosenttia kansalaisista. Gaardenin mukaan kirkko koetaan edelleen merkitykselliseksi, vaikka yhteiskunta on maallistunut. Gaarden pitää syynä seurakuntien toimintaa. Ne tarjoavat muun muassa sururyhmiä ja suosittuja kirkkomuskareita, joissa vauvat tulevat vanhempineen kirkkoon. Esimerkki kertoo Gaardenin mukaan siitä, että naisten panos merkityksellisen kirkkosuhteen luomiseen on suuri.

– En voi kuvitella, että meillä olisi samanlaista toimintaa, jos kirkkoa pyörittäisivät miehet.

Islannin kansalliskirkko poikkeaa pienuudellaan muista pohjoismaisista luterilaisista kirkoista. Pienen maan kansalliskirkossa on vain yksi hiippakunta, jota johtaa Islannin piispa. Vuonna 2012 virkaan vihittiin ensimmäinen nainen Agnes M. Sigurðardóttir. Piispaa tukee kaksi apupiispaa, joilla ei ole omaa hiippakuntaa. Tällä hetkellä apupiispat ovat Solveig Lára Guðmundsdóttir ja Kristján Valur Ingólfsson.

Virkaanastujaissaarnassaan Sigurðardóttir muistutti, että kristittyjen palvelutehtävä on annettu jokaiselle kirkon jäsenelle.

– Meidän täytyy välittää sitä sanomaa ja elää myös itse sen mukaisesti.

***

Tanskan uusimman piispan ei tarvitse enää kamppailla

Kun Marianne Gaardenia, 53, pyydettiin ehdokkaaksi Lolland-Falsterin hiippakunnan piispanvaaliin, hän ei ensin tiennyt, mitä vastata.

Nuorena hän ei ajatellut päätyvänsä papiksi – piispuudesta puhumattakaan. Tapakirkollisen perheen lapsi haaveili taiteilijan urasta. Teologian opinnot veivät Gaardenin kuitenkin mennessään. Vuonna 2004 hänestä tuli pappi.

Seurakuntatöiden lomassa Gaarden tutki ja opetti homiletiikkaa sekä Tanskassa että ulkomailla. Viime vuodet hän on jatkokouluttanut pappeja Helsingørin suuressa hiippakunnassa.

Lopulta Gaarden päätti suostua piispanvaaliin Tanskan pienimpään hiippakuntaan, joka kattaa kaksi Sjellannin eteläpuolella sijaitsevaa saarta.

– Ajattelin, että miksi ei, jos Jumala haluaa minut siihen kutsua.

Nyt Tanskan kirkon tuorein piispa tutustuu uuteen työkenttäänsä.

Ero Helsingøriin on melkoinen. Haastattelupäivää edeltävän päivän jumalanpalveluksessa Gaardenin kanssa kirkonpenkissä istui 15 ihmistä, kymmenesosa pienen seurakunnan jäsenistöstä.

– Hiippakuntaa leimaa väen vanheneminen, kun nuoret muuttavat pois saarilta kaupunkeihin. Asukkaat ja resurssit vähenevät. Samaan aikaan seurakuntalaiset ovat sitoutuneita ja innostuneita, Gaarden kertoo.

Gaarden on hiippakuntansa ensimmäinen naispuolinen piispa. Vaikka hänen valintansa nousi lehtien sivuille, yleisesti ottaen naisten piispuus ei Gaardenin mukaan herätä Tanskassa suuria tunteita. Teologian opiskelijoiden ja pappien enemmistö on naisia, ja Gaardenin mukaan tasa-arvosta pitääkin entistä enemmän puhua miesten näkökulmasta.

– Tämä on toki luksusta. Naisten asema on vaatinut paljon kamppailua. Minun ei enää tarvitse kamppailla.

20 kommenttia

  • Reino Suni sanoo:

    Tosiaan ” Mikään ei ole tullut olmaiseksi “. Ja ennenkaikkea meillä täällä Suomessa. Yli 1900 vuotta Jeesuksen esiintymisestä meni ennenkuin kirkossa hyväksyttiin ainakin osittai ihmisten tasa-arvoisuus. Vieläkin on tosin paljon parantamisen varaa. Ilmeisesti meidän esivanhempamme putosivat puusta paljon myöhemmin kuin pohjoismaiset naapurimme. Paluu Jeesuksen kertomaan sanomaan jonka perusta on ensimmäisestä ihmisestä, oliosta, alkaen. ” Lähimmäisen rakkaus. Siinä on kaikki laki ja profeetat “. ottaa vielä paljon aikaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Suomessakin naiset voisivat rohkaistua hakemaan piispan virkoja aiempaa useammin. Ehkä jatkossa näin tapahtuukin kun avoimeksi tulee taas jokin piispan virka entisten jäädessä eläkkeelle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Piispan virkaa ei voi varsinaisesti hakea. Toki ehdokkaalta haetaan suostumus ennen ehdokkaaksi asettamista, jonka suorittaa vähintään 10 äänioikeutetun muodostama valitsijayhdistys.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Kiitos oikaisusta. Ehkä naisten kannattaa antaa suostumuksensa, jos heitä suositellaan ehdokkaaksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Minä olen kuvitellut, että piispaksi eteneminen on työn takana. Ensin pitää olla ylioppilas ja käydä yliopistossa määrätyt opinnot. Sitten pitää saada pappisvihkimys ja pitää hankkia kokemusta laajasti, että ymmärtää jotakin kaikista osa-alueista. Ei kai kukaan nainen papiksi tultuaan ajatellut, että tästä tulee suora ja helppo tie piipanistuimelle. Kaikki joutuvat näkemään vaivaa eikä tasa-arvo pelaa äänestyksissä. Ihmiset siis äänestävät väärin, kun tulee vääriä lopputuloksia. Ei kai pienehkö nöyryys äänestäjien edessä olisi pahitteeksi. Varsinkin kiukuttelu vaalin ratkettua epä’edullisesti, kertoo ihmisestä paljonkin.

    Mies ei siis voi ajatella naisten aivoilla eikä päinvastoin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Kommenttia “Miehet eivät koskaan pysty tuomaan esille samaa näkökulmaa kuin naiset” vahvistaa symbolisesti artikkelin kuvan mustat piispojen päähineet.

    Miehet ovat kirkoissa näyttäneet, ettei homma ole mennyt oikeudenmukaisesti, vaan enemmän samojen sääntöjen mukaisesti kuin islamissa, vahvemman ehdoilla. Jos ei nyt nyrkin ja hellan välisessä tilassa, niin nyrkkiä pöytään lyömällä.

    Naisten kautta olisi mahdollista uudistaa kirkon oppi rakennetta siten, että luovuttaisiin ISIEN opeista ja palattaisiin Jeesuksen ja apostolien opetukseen. Jeesus moitti juutalaisia kirjanoppineita ISIEN perinnäissääntöjen noudattamisesta, joilla kumottiin Mooseksen laki. Kun Jeesus nosti esiin Mooseksen lain hengellisen ulottuvuuden, niin ISIEN henki nousi vastustamaan. Sama toistuu kirkoissa eivätkä miehet sitä kykene ymmärtämään, kuten eivät heidän esikuvansa juutalaiset KIRJANoppineet kyenneet näkemään.

    Naisissa on evankeliumin tulevaisuus. Mutta esikuvien perusteella näyttää pahalta. Miehet edelleen änkeävät ensimmäisille sijoille kirkossa ja jarruttavat muutosta, joka on ainoa tällä hetkellä näkyvissä oleva kirkon toivo. Arkkipiispan valinta on merkittävä tienristeys

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Naisilla on sama oikeus “ängetä” jopa ensimmäisille sijoille. Heidän tulee vain rohkeastia hakea virkoja. Kukaanhan ei itse ota paikkoja haltuunsa, edes kirkossa, vaan heidät valitaan oikein suoritetuilla vaaleilla. Joten en siis syyttäisi miehiä änkeämisestä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Tapio Tuomaala: “Naisten kautta olisi mahdollista uudistaa kirkon oppi rakennetta siten, että luovuttaisiin ISIEN opeista ja palattaisiin Jeesuksen ja apostolien opetukseen.”

      Ja sitten alettaisiin kiistellä siitä, mikä oli Jeesuksen ja apostolien opetus. Siis takaisin 200-300 -luvuille. Ja mitä siitä seuraisi? Luotaisiin uudet tulkinnat Jeesuksen ja apostolien opetuksista, jotka tulkinnat mahdollisesti päätyisivät pitkien riitojen jälkeen samaan kuin kristillisessä kirkossa ns. klassisessa teologiassa nyt – tai sitten syntyisi joku uusi uskonto.

      Tämä taitaa olla enemmän sisältö- kuin sukupuolikysymys.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      “Ja mitä siitä seuraisi? Luotaisiin uudet tulkinnat Jeesuksen ja apostolien opetuksista,”

      No mutta sehän voisi tuottaa jopa ihan oikeat tulkinnat ko opetuksista! Nythän ne ovat pielessä kuten Sadinmaakin on hyvin osaltaan osoittanut.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      “Ja sitten alettaisiin kiistellä siitä, mikä oli Jeesuksen ja apostolien opetus. Siis takaisin 200-300 -luvuille.”

      Ei tarvitse kiistellä, kun luetaan tarkasti, niin kuin on kirjoitettu. Nyt Ut:n kirkon suomennoksia voidaan pitää väärennöksinä. On käännetty mielivaltaisesti sen mukaan kuin kirkko oppi edellyttää. Puuhun on menty latvasta.

      On lapsellisen helppoa todistaa kirkon Ut:n käännös rankasti harhaan johtavaksi, kun sitä käy lävitse jae jakeelta ja vertaa alkuteksteihin. Ihmettelen ristiriitoja, kun on olemassa teologinen tiedekuntakin.

      Tuli mieleen, että kuinka monta naista on ollut Raamatun käännöskomiteoissa?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Varmasti ennen pitkää Suomessakin tullaan näkemään useampia naisia piispana. Suomi hyväksyi viimeisenä Pohjoismaista naiset papinvirkaan, siinä yksi syy miksi Suomi on jumbosijalla tässä kehityksessä. Vanhalla valitatavalla olisi naisten osuutta voinut kasvattaa ehkä nopeammin, silloinhan presidentti nimitti piispaksi yhden kolmesta eniten ääniä saaneesta, ja vielä Kekkosen aikanakin oli tapauksia, joissa lähinnä poliittisin perustein nimitettiin muu kuin ykkössijan saanut ehdokas. En tunne muiden Pohjoismaiden käytäntöjä, mutta ounastelen, että ainakin Norjassa ja Tanskassa on valtion elimillä edelleen sananvaltaa piipan nimityksessä. Suomen kirkon nykyisellä vaalitavalla piispaksi pääsy kuitenkin vaatii valitsijakunnan yksinkertaisen enemmisön kannatuksen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Suomen kirkko on patriarkalistisempi kuin muiden pohjoismaiden kirkot. Yksi olennainen syy on naispappeuspäätöksen yhteydessä hyväksytyn ponnen seurauksena syntynyt kulttuuri, jossa sukupuolten epä- tasa- arvoa ei käsitetä syrjintänä vaan usein kuulee painotettavan ( kirkon auktoriteettien taholta) sitä että ” naispappeuden vastustus ei ole harhaoppi”. Muista pohjoismaista puuttuu vastaava nyrjähtäneisyys tasa-arvoasiassa

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Olen ymmärtänyt, että he, jotka katsovat pappintehtävän kuuluvan vain miehille, eivät käsittele asiaa tasa-arvoasiana vaan Raamatun tulkinnan pohjalta nousevana työnjakoasiana. Eivät he pidä naisia alempiarvoisina vaan kyseessä on työnjako. Jotenkin näin olen asian ymmärtänyt.

      Asia voidaan tietysti tulkita lain puitteisa syrjintänä, mutta en ole huomannut, että ko. kannalla olevissa piireissä alistettaisiin tai syrjittäisiin naisia sen enempää kuin muun kirkon piireissä yleensä.

      On ehkä syytä olla tarkkana siitä, että ei syyllisty yhden teologisen tulkinnallisen teeman vuoksi jonkin kirkon sisällä toimivan ryhmän kokonaisvaltaisen elämän panetteluun.

      Kirkossa kieltäytyminen naispuolisten pappien kanssa toimimisesta on syrjintää. Mutta se ei tarkoita, että yhteistyöstä kieltäytyvät syrjisivät yleisesti ottaen naisia joka käänteessä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Olen ymmärtänyt, että naisten pappeuden vastustaminen ei ole harhaoppi sen vuoksi, että se ei kirkkomme mielestä mikään oppi olekaan. Vastustajien mielestä asia näyttää olevan toisin. Heistä joillekin naisten pappeuden hyväksyminen on harhaoppi. Tästä arvelen ristiriitojen sitkeyden johtuvan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Suni sanoo:

      Tuomaan yleisesti tunnettu evankeliumi. Simon Pietari ” Jättäköön Maria meidät, sillä naiset eivät ole elämän arvoisia “. Vuonna 1977 lähes 2000 vuotta myöhemmin, Rooman piispa, Paavi Paavali 6 julisti, ettei nainen voi toimia pappina, sillä ” Herramme on mies “. Tämä kirkon oppi on käytännöllisesti katsoen edelleen realistisesti voimassa. Katolilaisia on noin yksi miljardi, luterilaisia noin 100 miljoonaa.

      Tästä on yksi poikkeus. Huhtikuussa 1969 Maria Magdaleena tuli katolisen kirkon pyhimyskalenteriin ja hänen juhlapäivänsä on 22 heinäkuuta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Minun pointtini oli se, että ei pidä leimata erilaisen pappeuskäsityksen perusteella joitain ryhmiä kokonaisvaltaisesti naisia alistaviksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Martti Pentti,

      Juu, näin on tosiaan asian laita. Ajatusta siitä että ” Naispappeuden vastustaminen ei ole harhaoppi” käytetään kuitenkin kirkossa epä- tasa- arvoisten rakenteiden oikeuttamisessa ja tasa- arvokeskustelun tukahduttamisessa. Se määritellään marginaaliseksi asiaksi josta on lupa olla eri mieltä. Ja eri mielisiä pitää kunnioittaa eikä arvioida kriittisesti heille tärkeitä asioita eli esim juuri naispappeuden vastustusta ja tähän vastustukseen perustuvaa toimintaa

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Sari, kirjoitat

      “Se määritellään marginaaliseksi asiaksi josta on lupa olla eri mieltä.”

      Kyllä ko. asiasta saa olla eri mieltä. Suomessa ei onneksi ole ainakaan vielä ajatuspoliisia, joka rankaisi eri tavalla ajattelemisesta. Tuon eri mieltä olemisensa saa myös lausua ääneen, koska jokaisella kansalaisella on mielipiteenilmaisuoikeus.

      Asia koskee käytännössä todellakin marginaalista ryhmää eli niitä pappeja, jotka kieltäytyvät alttariyhteistyöstä naispuolisten pappien kanssa. Periaatteessa hekin saavat sanoa mielipiteensä ääneen, mutta he eivät saa kieltäytyä messussa yhteistyöstä naispappien kanssa. Maallikot saavat ajatella ja sanoa ihan miten asian ymmärtävät Raamatun tulkintansa pohjalta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Salme,

      Puhuin myös kirkkomme epä- tasa- arvoisista rakenteista ( kuten naispapittomista lähetystyön palvelujärjestöistä ja jumalanpalvelusyhteisöistä joita ollaan entistä enemmän integroimassa osaksi seurakuntien omaa toimintaa), en ainoastaan asenteista tai mielipiteistä. Tämäntyyppisiä rakenteita ei ole muissa pohjoismaisissa kirkoissa, vastaavalla tavalla kuin meidän kirkossamme. Muiden pohjoismaiden kirkot eivät pyri samalla tavalla ylläpitämään naispappeuden vastustusta kuin neidän kirkkomme.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tarja Aarnio sanoo:

      Sari

      “Muiden pohjoismaiden kirkot eivät pyri samalla tavalla ylläpitämään naispappeuden vastustusta kuin neidän kirkkomme.” Miten perustelet väittämäsi? Itse en ole huomannut mitään naispappeuden vastustuksen ylläpitämistä tai epätasa-arvoista rakennetta. Naiset voivat tulla valituksi piispaksi siinä missä mieskin vai mitä? Onnistuuko se, on toinen juttu. Työtä varmaan vaatii, mutta niin on näköjään vaatinut muiltakin Pohjoismaiden naispapeilta. Miten suomalaiset muka olisivat eri asemassa?

      Eikös kirkkomme jo puutu naispapittomien lähetystyön järjestöjen ynnä muiden yhteisöjen toimintaan vaikkapa nyt äskeinen Oulun jupakka? En ole havainnut, että niitä oltaisi entistä enemmän integroimassa osaksi seurakuntien omaa toimintaa. Jotkut kirkothan eivät anna edes tilojaan näiden naispappeutta vastustavien käyttöön. Eikös se ole syrjintää, josta tasa-arvo tai mielipiteenvapaus on kaukana. Kirkkommehan on moniääninen, kuten arkkipiispamme itse ilmoitti. Tai ainakin pitäisi olla vaan ei ihan siltä vaikuta.

      Sinänsä herää kysymys, mitä lisäarvoa naispappeus on ev.lut. kirkoille tuonut. Jäsenkatohan jatkuu Pohjoismaissa ehkä Islantia lukuunottamatta, mitä noita tilastoja seurasin. Ihan uutta en löytänyt. Tosin voi pohtia, olisiko jäsenkato suurempi ilman naispappeja.

      Niin tai näin, sama minulle onko mies- vai naispappi kunhan julistaa Sanaa Raamatun mukaan eikä uskontunnustus tartu kurkkuun.

      Ilmoita asiaton kommentti