Puhetaidon kouluttaja puoluejohtajien tentistä: "Päälle puhuminen on taitolaji"

Antti Mustakallio, puhetaidon kouluttaja.

Eduskuntapuolueiden kahdeksan puheenjohtajaa esiintyivät eilen Yle TV1:n Vaalien välissä -ohjelmassa. Päällimmäisenä sosiaalisen mediaan jäi jälleen vellomaan keskustelu siitä, puhuivatko kahdeksan puheenjohtajaa toistensa päälle.

Vaalien välissä -ohjelman juontajat kertoivat lähetyksen aluksi, että yhdessä oli sovittu, ettei toisten ei päälle puhuta. Toisin kävi. Puhetaidon kouluttaja Antti Mustakallio arvioi toimittajien ennakoivan kurinpalautuksen johtuneen siitä, että politiikassa on tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon kuumottavia aiheita.

– Nyt ei todellakaan ole konsensushenkeä. Liikkeellä on voimakkaita näkemyksiä puolesta ja vastaan, Mustakallio sanoo.

Lisäksi hän muistuttaa, että on kiusallista, jos vaaliväittelyn vetäjät joutuvat hekin huutamalla katkaisemaan puheen.

Oma asia saatava läpi

Miksi päälle puhumisen teema nousee nykyisin niin vahvasti esiin poliittisten väittelyiden jälkikommentoinnissa? Mustakallio sanoo poliitikkoja ymmärtäen, että teemoja on paljon ja ohjelma-aika menee nopeasti ohi.

– Tällainen keskustelu on tuhannen taalan paikka päästä esille ja tuoda esiin omaa ja puolueen sanomaa. Pisteitä saa kansan syvien rivien parissa siitä, että pääsee esille, jää mieleen, onnistuu haastamaan muita ja saa oman asiansa läpi, hän sanoo.

Antti Mustakallion mukaan kaikesta kriittisestä jälkipyykistä huolimatta se, että onnistuu varastamaan tv-väittelyssä puheenvuoroja, on taitolaji. Pätevin poliitikko on se, joka onnistuu nappaamaan puheenvuorot niin, ettei se käänny ärsytyksen puolelle.

– Jos olet liian kohtelias ja noudatat sovittuja sääntöjä, sinut arvioidaan vaisuksi. Jos et pyri varastamaan puheenvuoroja, sinut arvioidaan niin ikään vaisuksi. Tietty viidakon laki vallitsee.

– Joka osaa olla riittävän aktiivinen ja ehkä vähän aggressiivinenkin, kyllä hänet huomataan. Taito on siinä, ettei jää kielteisesti ihmisten mieleen, että tuo huusi päälle.

Arvokkuutta odotetaan

Miksi sitten suomalaisesta tv-katsojasta tulee vaaliväittelyä seuratessa tarhatäti tai -setä, joka vaatii somessa puoluejohtajilta käytöstapoja. Mustakallio arvioi tämän johtuvan sosiaalisen median luonteesta. Kommentointi on usein suoraa ja melkoisen pidäkkeetöntä.

– Se liittyy yksinkertaisesti ajatteluun, jonka mukaan minulla on oikeus saada ääneni esille ja minulla on oikeus olla oma mediani.

Toisaalta Mustakallio muistuttaa, että päälle puhumisesta on taitettu peistä jo ennen someaikakautta.

Yleensä ottaen suomalaisessa keskustelukulttuurissa keskeyttämistä ja päälle puhumista pidetään epäkohteliaana. Omaa päälle puhumista on vaikea huomata, mutta toisten käytöksessä sen noteeraa heti.

Pahimmillaan television vaaliväittelyt äityvät Mustakallion mielestä huutokilpailuiksi, joissa ei saa mitään selvää siitä, kuka mitäkin sanoo.

– Tällaisia tilanteita on vuosien varrella nähty monia. Luulen, että se herättää monissa katsojissa myötähäpeää. Väki odottaa poliittiselta keskustelulta arvokkuutta.

Päälle puhumisen hyvät puolet

Päälle puhumisessa on myös hyvät puolensa. Niihin ei usein kiinnitetä huomiota.

– Se on hyvä merkki siinä mielessä, että puheenjohtajilla on omaa työtään kohtaan intohimoja. Asiat eivät ole yhdentekeviä ja järjen lisäksi ollaan mukana myös tunteella. Jos ajatellaan mitä tahansa keskustelua, sitoutuminen ja kiinnostuminen on hyvä lähtökohta.

Myös politiikan kuluttaja voi hyötyä päälle puhumisesta. Jos nimittäin poliitikon itsesäätely ja suojaukset hieman lipeävät, hän voi sanoa mielessään liikkuvia ajatuksia, joita hän ei täysin tyynessä haastattelutilanteessa sanoisi.

– Tässä mielessä on hyvä, että on keskusteluita, joissa poliitikot pääsevät haastattelemaan toisiaan ja myös kutittelemaan toistensa tunnepuolta. Näissä tilanteissa ihmiset ovat aika aitoja, etenkin jos ovat vähän hermostuneita.

Meillä paheksutaan päälle puhumista, mutta joissakin Välimeren maissa tai Lähi-idässä saatetaan paheksua sitä, jos poliittinen väittely äityy televisiossa nyrkkitappeluksi.

– Kyllähän me tiedämme, että monissa maissa ja kansanedustuslaitoksessa ei vain puhuta päälle, vaan siellä oikeasti painitaan. Siinä mielessä voi ajatella, että me suomalaiset olemme pikkaisen herkempiä. Se on ihan hyvä juttu, koska eivät asiat pääse eteenpäin, jos nyrkit alkavat heilua.

Kuva: Puhetaidon kouluttaja Antti Mustakallio. Kuva Minerva Seppälä.