Puolitaival toivoo oikeutta vakaumukseen ilman ihmisoikeusloukkaussyytöksiä

Puolitaival_Kimmo205Kimmo Puolitaival (kuvassa) tuo esiin näkemyksensä professori Seppo Koskisen ihmisoikeusloukkaussyytöksiin. Koskinen ja professori Matti Tolvanen esittivät Kotimaa24:n haastattelussa, että papiksi vihityn vanhoillislestadiolaisen Mari Leppäsen "sulkeminen Jumalan valtakunnan ulkopuolelle" saattoi olla ihmisoikeusloukkaus ja syrjintää uskonnollisen vakaumuksen perusteella.

Puolitaival ei halua osallistua keskusteluun perus- ja ihmisoikeuksista ja niiden rajoista. Sen sijaa hän tuo vastauksessaan esiin ajatustensa taustaa.

- Jumalan valtakunta on käsitteenä teologinen, uskonnollinen. Sitä ei voida samaistaa ulkoiseen organisaatioon tai yhdistykseen. Vanhoillislestadiolainen seurakuntaoppi tukeutuu käsitykseni mukaan vahvasti Pyhään Raamattuun ja samalla evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin. Jumalan seurakunta on niiden mukaan uskovien yhteisö tai toisella luterilaisella ilmaisulla Jumalan armovaltakunta, jonka keskeinen tehtävä on Jumalan sanan saarna. Opit ja opettajat on arvioitava ajassamme Raamatun sanan pohjalta. Olisi tärkeätä ja perustuslain mukaista, että meillä vanhoillislestadiolaisina kirkossamme ja yhteiskunnassamme olisi oikeus opettaa ja tuoda esille Jumalan sanaan perustuva uskonnollinen vakaumuksemme ja julistaa Jumalan valtakuntaa ja sen sanomaa synnistä ja armosta, ilman että tarvitsisi pelätä joutua ihmisoikeusloukkaussyytösten kohteeksi, Puolitaival toteaa Kotimaa24:n kysymyksiin lähettämässään kirjallisessa vastauksessa.

Lue myös: Professori: Jumalan valtakunnasta sulkeminen ihmisoikeusloukkaus

Kimmo Puolitaipaleen kirjallinen vastaus Kotimaa24:n esittämiiin kysymyksiin:

Mietteitä Turun Rauhanyhdistyksen tapahtumiin

Keskustelun ihmisen perus- ja ihmisoikeuksista ja niiden rajoista haluan jättää maallikkona oikeusoppineille. Sen sijaan saanen tuoda esille ajatusteni taustaa.

Vanhoillislestadiolaisuuden suhde kirkkoon ja naispappeuteen ei ole viime aikoina muuttunut.  Naispappeudesta kirkossa on keskusteltu yli 50 vuotta. Koko ajan on liikkeemme taholta todettu, että se on Raamatun vastainen ja siksi sitä ei voi hyväksyä. Suhtautumisemme naispappeuteen on uskonopillinen eikä tasa-arvokysymys. Raamatulliset perustelumme ovat olleet esillä julkisesti esimerkiksi kirkolliskokouskeskusteluissa ja liikkeemme sisällä SRK:n puhujainkokouksessa, vuosikokouksessa ja julkaisuissamme. Jos joku toimii naispappeuskysymyksessä toisin ja ottaa vihkimyksen, hän lienee harkinnut ratkaisunsa ja ymmärtää seuraamukset osoittaessaan tottelemattomuuden Herran sanaa vastaan.

Käsitykseni mukaan kaikki vanhoillislestadiolaiset papit ovat halunneet ja haluavat säilyttää työ- ja jumalanpalvelusyhteyden. Yhteistyöstä naispappien kanssa ei ole kieltäydytty. Katsomme, että sakramentit ovat päteviä riippumatta siitä jakaako niitä mies vai nainen. Emme halua syrjiä emmekä estää ketään tulemasta omiin tilaisuuksiimme, emme häntäkään, joka on valinnut toisen tien.

Rauhanyhdistys on itsenäinen yhdistys ja sillä on hyväksytyt säännöt. Toimintaansa varten yhdistys kutsuu jäseniään erilaisiin palvelutehtäviin, mm. puhujan tehtävään ja myös tarvittaessa vapauttaa heidät. Lienee ymmärrettävää, että jos puhuja opettaa vastoin katsantokantaamme ja vastoin Jumalan sanaa, ettei hän ei voi toimia puhujan tai opettajan tehtävissä vanhoillislestadiolaisuudessa.

Jumalan valtakunta on käsitteenä teologinen, uskonnollinen. Sitä ei voida samaistaa ulkoiseen organisaatioon tai yhdistykseen. Vanhoillislestadiolainen seurakuntaoppi tukeutuu käsitykseni mukaan vahvasti Pyhään Raamattuun ja samalla evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin. Jumalan seurakunta on niiden mukaan uskovien yhteisö tai toisella luterilaisella ilmaisulla Jumalan armovaltakunta, jonka keskeinen tehtävä on Jumalan sanan saarna. Opit ja opettajat on arvioitava ajassamme Raamatun sanan pohjalta. Olisi tärkeätä ja perustuslain mukaista, että meillä vanhoillislestadiolaisina kirkossamme ja yhteiskunnassamme olisi oikeus opettaa ja tuoda esille Jumalan sanaan perustuva uskonnollinen vakaumuksemme ja julistaa Jumalan valtakuntaa ja sen sanomaa synnistä ja armosta, ilman että tarvitsisi pelätä joutua ihmisoikeusloukkaussyytösten kohteeksi.

Henkilökohtaisesti ja perheeni kannalta rankan julkisen prosessin läpikäyneenä haluan esittää havaintoni ja huoleni siitä, että laadukaskaan media ei aina kykene käsittelemään objektiivisesti uskonnollisen yhteisön arvokkaaksi kokemia asioita, puhumattakaan sosiaalisesta mediasta jossa esiintyy runsaasti  virheellisiä mielikuvia ja vihaa.

Kimmo Puolitaival

puheenjohtaja

Turun Rauhanyhdistys r.y.