Raamatun henkilöitä, rukousta ja pakoa luostariin – näin kristinusko näkyy oopperoissa

Oopperan juuret palautuvat varhaisen keskiajan kirkon kuvaelmiin. Niissä esitettiin Jeesuksen ja hänen äitinsä elämän tapahtumia ja tietenkin pyhimyskertomuksia. ”Virallinen” historiankirjoitus alkaa kuitenkin vasta 1500–1600-luvulta. Silloin esitettiin ensimmäiset nykykäsityksen mukaiset oopperat. Niissä oli laulajien lisäksi orkesteri ja lavastukset. Yleisönä olivat lähinnä hovien jäsenet ja esityspaikkoina linnojen komeat salit.

Kaikelle kansalle oopperaa alettiin esittää 1630-luvulla, jolloin Roomaan rakennettiin ensimmäinen oopperatalo. Sinne mahtui 3 000 katsojaa.

Kun italialainen säveltäjä Giacomo Puccini sijoitti Tosca-oopperansa alkukohtauksen vanhaan roomalaiseen kirkkoon, hän tuskin ajatteli liittyvänsä pitkään perinteeseen. Toscan alkusoiton kajahtaessa Olavinlinnan orkesterimontussa kuulijaa voisi ilahduttaa tieto siitä, että oopperan juuret ulottuvat pidemmälle kuin linnan rakentamisaikaan, 1400-luvun lopulle.

Tosca on niitä oopperoita, jonka tapahtumilla on historiallinen pohja 1800-luvun alun Italiassa. Osa sen henkilöistä oli todella olemassa. Se on myös ooppera, jossa kristinusko oli luonnollinen osa elämää.

Tänä kesänä Savonlinnan oopperajuhlien ohjelmistossa on Toscan lisäksi kolme oopperaa, joissa on selvä uskonnollinen ulottuvuus.

Paholaisen juoniin langenneen Faustin tarinasta on tehty useita oopperaversioita. Siinä elämäänsä väsynyt Faust saa vieraakseen Mefiston, jonka kanssa hän tekee vaihtokaupan. Mefisto antaa hänelle tässä ajassa kaiken mitä mies haluaa, mutta kuolemansa jälkeen hänestä tulee Mefiston orja. Viaton Elisabet joutuu eräänlaisen vedonlyönnin välineeksi ja tuhoutuu. Charles Gounodin
Faust-oopperassa petetty Elisabet rukoilee sydämensä pohjasta pelastusta itselleen ja kuolleelle lapselleen.

Otellon tarina perustuu Shakespearen näytelmään. Giuseppe Verdin säveltämässä oopperassa mustasukkainen Otello tappaa kauniin vaimonsa Desdemonan. Kun tämä tajuaa, ettei voi tapahtumille mitään, hän rukoilee yhden oopperakirjallisuuden kauneimmista rukouksista juuri ennen kuolemaansa. Otello on myös karu kertomus siitä, miten kostonhimoinen vänrikki Jago kykenee manipuloimaan päällikkönsä mielen niin, ettei tämä enää näe eikä kuule mitään muuta kuin vihansa. Jago on mies, joka uskoo ja palvelee ”Julmaa Jumalaa”. Hän jää kaiken jälkeen vielä eloonkin.

Neljäs petetty on Madama Butterfly Puccinin samannimisessä oopperassa. Hänet naitetaan nimellisesti amerikkalaiselle sotilaalle. Avioliitoon vakavasti suhtautuva Butterfly menee lähetysasemalle ja ottaa kasteen. Sen seurauksena perhe hylkää hänet lopullisesti. Kun mies palaa muutaman vuoden päästä amerikkalaisen vaimonsa kanssa, Butterfly surmaa itsensä.

Kristinusko eli oopperoissa 1800-luvulla

Kristinuskon rooli oopperoissa on vaihdellut oopperan historian aikana paljon. Välillä se jäi antiikin mytologioiden alle, ja uudemmissa oopperoissa se on painunut taka-alalle kuten muuallakin yhteiskunnassa.

Kristinuskon varsinainen vahva kausi oopperassa oli 1800-luku. Silloin sävellettiin suuri osa niistä oopperoista, joita esitetään edelleen kaikissa oopperataloissa. Myös Savonlinnassa tänä kesänä esitettävät oopperat ovat valtaosin 1800-luvulta.

Alkuvaiheessa 1600- ja 1700-luvuilla kristinusko ei oopperoissa juuri näkynyt. Aiheet otettiin kaukaisesta historiasta, mielellään antiikin mytologiasta. Henkilöinä saattoivat olla esimerkiksi Rakkaus, Hyve ja Kohtalo. Oopperat olivat moraliteetteja, joissa hyvä voitti pahan, vaikka hyvä saattoikin lopussa kuolla.

Saksalainen, mutta myöhemmin englantilaistunut säveltäjä Georg Friedrich Händel käytti sekä historiallisia että antiikin aiheita. Hän teki useita oopperamaisia teoksia suoraan Raamatun henkilöistä kuten Esteristä, Salomosta ja Israelin kansasta Egyptissä. Parhaiten hänet tunnettaneen Messias-oratoriostaan ja sen Halleluja-kuorosta.

Raamatun kertomukset säilyivät aiheina vielä 1900-luvun alkupuolelle saakka. Simsonin ja Delilan tarina innoitti ranskalaista Camille Saint Saënsia, ja saksalainen Arnold Schönberg teki musiikillisen kuvauksen Mooseksen ja Aaronin elämästä. Richard Strauss otti aiheekseen Herodiaan tyttären Salomen, jonka toiveesta Johannes Kastaja mestattiin. Johannes Kastajan kaltainen hahmo on mukana myös Jules Massenetin oopperassa Thaïs.

Viimeiset kiusaukset aloitti suomalaisen oopperan nousun

Ehkä jonkinlaisena kontrastina kristinuskosta etääntymiselle viime vuosisadalla syntyi muutamia syvästi uskonnollisia oopperoita kuten Francis Poulencin
Karmeliittain kertomuksia ja Paul Hindemithin
Mathis der Mahler, joka kertoo Isenheimin alttaritaulun maalanneen Mathias Grünewaldin elämän loppuvaiheista uskonpuhdistuksen ja talonpoikaissotien melskeissä. Samaan sarjaan kuuluu tietysti Joonas Kokkosen
Viimeiset kiusaukset, josta alkoi suomalaisen oopperan suuri nousu.

Karmeliittain kertomuksia on riipaiseva tarina nunnaluostarin kohtalosta Ranskan vallankumouksen keskellä vuonna 1789. Poulenc sävelsi sen 1950-luvulla, kylmän sodan vuosina. Tapahtumaympäristö, jossa niin aatelisto kuin papisto ja nunnat määritettiin kansan vihollisiksi, muistuttaa aika lailla elämää kommunistivallan alla Neuvostoliitossa. Se on esitetty ainoastaan vierailunäytäntönä Savonlinnassa vuonna 1999.

Ensimmäisen näytöksen lopussa luostarin abbedissa tekee kuolemaa vallankumouksellisten ryskyttäessä luostarin portteja. Hänen hillitty kuorensa murtuu, ja kuoleman ahdistuksessa hän tiuskii Jumalalle, mikä kauhistuttaa sisaria. Kun esityksessä tuli väliaika, ihmiset eivät ensin osanneet järkytykseltään lähteä liikkeelle. Kuulin myös kuvaavan kommentin yleisön keskeltä: ”Ei tällaista saisi kenellekään näyttää.” Kuolemaa ei yleensä esitetä niin realistisesti kuin Poulenc tekee.

Länsimaisen kristikunnan kunnioittama Fransicus Assisilainen kiehtoi ranskalaista Olivier Messiaenia. Ehkä siksikin, että Fransicus saarnasi linnuille ja Messiaenin sävellystuotannossa on useita linnunlauluun liittyviä teoksia. Messiaeni oli myös harras katolilainen ja teki itse Fransiscus-oopperansa tekstin. Fransiscuksen viimeiset sanat voidaan katsoa säveltäjän omaksi uskontunnustukseksi: ”Herra! Herra! Musiikki ja runous ovat tuoneet minut luoksesi: kuvien ja symbolien kautta ja siksi että minulta puuttuu totuus.”

Savonlinnan oopperajuhlat järjestetään 6.7.–4.8.2018.

Kuva: Savonlinnan oopperajuhlien kuvapalvelu. Kohtaus oopperasta Tosca.

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliKolumni: Kirkon tehtävänä on julistaa evankeliumia, joka on toisenlainen kuin monet toivovat
Seuraava artikkeliKirkon talo ja Kallion kirkko virittivät seinilleen banderollit – terveisiä Trumpille ja Putinille

Ei näytettäviä viestejä