Saattohoidon asiantuntija eutanasiasta: Onko kaikki muu jo tehty hyvän kuoleman eteen?

kirkkohallituksen sielunhoidosta ja saattohoidosta vastaava asiantuntija diakonissa, TtM, sairaalapastori Virpi Sipola.

On hyvä, että eutanasiasta keskustellaan, toteaa kirkkohallituksen sielunhoidosta ja saattohoidosta vastaava asiantuntija diakonissa, TtM, sairaalapastori Virpi Sipola.

Hänen mielestään olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää kysyä ensin, onko kuolevien potilaiden hyväksi tehty Suomessa oikeasti jo kaikki muu voitava.

– Moniammatillinen saattohoitotyö ei vielä toteudu kaikkialla maassamme. Kuolevalla ihmisellä on aina myös muita kuin lääketieteellisiä tarpeita. Psykososiaaliset ja henkis-hengelliset kysymykset jäävät liian usein huomiotta, vaikka niihin vastaamalla kuolevan pelot voisivat helpottua, Sipola sanoo.

– Ihminen on kokonaisuus, joten mielen kivut voivat ilmetä fyysisinä kipuina ja toisinpäin.

Sipolan mielestä hyvä kuolema on myös olennaisella tavalla resurssikysymys. Moni hoitaja haluaisi viettää aikaa kuolevan vierellä, pitää kädestä ja tarjota turvaa ja lohtua, tehdä hyvää hoitotyötä. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska samalla on hoidettava myös toisia potilaita.

Suomen 133 sairaalapapin työpanos ei myöskään riitä vastaamaan noin 12 000 vuosittain saattohoidossa olevan potilaan henkiseen ja hengelliseen tuen tarpeeseen, puhumattakaan palliatiivisen hoidon piirissä olevista potilaista. Palliatiivinen hoito tarkoittaa oireenmukaista hoitoa esimerkiksi parantumatonta syöpää sairastavilla.

Lähihoitajien ja sairaanhoitajien koulutukseen pitäisi Sipolan mukaan saada huomattavasti enemmän kuolemaa ja saattohoitoa koskevaa opetusta, joka vahvistaisi käytännön osaamista kentällä.

– Ihmisen mieli on hyvin voimakas. Jos kuolevalla on mahdollisuus käydä läpi asioita sekä läheistensä että ammattilaisten kanssa, ahdistus ja kipukin usein helpottavat, Sipola kertoo kokemuksistaan käytännön saattohoitotyössä.

Myös hoitolinjaukset saattavat vaikuttaa paljon siihen, millainen kuolemasta tulee. Sipolan mukaan on uskallettava kysyä, voivatko perusteettomat tai liialliset hoitotoimenpiteet viime vaiheessa tehdä kuolemasta pidemmän ja kivuliaamman.

Vuosittain kuolee muutamia kymmeniä, joiden kipua ei pystytä lääketieteellisin keinoin helpottamaan

Suomessa kuolee vuosittain noin 51 000 ihmistä, joista muutamien kymmenien kipuja ei pystytä lääketieteellisin keinoin helpottamaan.

– En sano tässä vaiheessa eutanasialle ei ikinä, ei koskaan. Asiaan liittyy kuitenkin paljon avoimia kysymyksiä.

Virpi Sipola toteaa, että suomalaisessa eutanasiakeskustelussa sivuutetaan helposti niiden ammattilaisten näkemykset ja asiantuntemus, joiden tehtäväksi kuolettavan piikin antaminen jäisi. Esimerkiksi Suomen Lääkäriliitto vastustaa eutanasiaa.

Sipolan kokemusten mukaan sietämätönkin kipu voi saattohoitovaiheessa helpottaa. Eutanasiaan oikeuttavan tai velvoittavan kärsimyksen mittaaminen ja arviointi olisi äärimmäisen vaikeaa. Kokemus kärsimyksestä ja kivusta on hyvin subjektiivinen.

Haastavaa olisi myös sen arviointi, milloin olisi oikea hetki kuolettavalle pistokselle.

– Viime kädessä eutanasiapäätöksen arviointi jäisi aina lääkärille.

Hoitoalan työntekijöiden eutanasiamyönteisyys lisääntynyt

Vaikka hoitoalan ihmisten eutanasiamyönteisyys on lisääntynyt, he ovat kuitenkin varsin yksimielisesti sitä mieltä, että eutanasian toteuttamisesta pitää voida kieltäytyä. Asia ilmenee tänä vuonna ilmestyneestä tutkimuksesta (Terkamo-Moisio, 2016).

– Mielestäni on kysyttävä, mikä on eettisesti ja moraalisesti oikein. On mietittävä, mitä lähimmäisenrakkaus konkreettisesti tarkoittaa kuolevan saattamisessa, ja toisaalta myös sitä, mitä lääkäri joutuisi käymään läpi tappaessaan potilaan.

Sipola kantaa erityistä huolta muistisairaiden ja vaikeasti kehitysvammaisten saattohoidosta.

– Miten kuullaan heidän äänensä, jotka eivät pysty puolustamaan itseään?

Sipola uskoo, että puhe eutanasiasta kumpuaa osaksi myös peloista, jotka liittyvät päiviin ennen kuolemaa, kuolinhetkeen ja ehkä myös kuolemanjälkeiseen.

Hänestä olisi arvokasta, että ihmiset kohtaisivat raihnaistuvia ja kuolevia ihmisiä ja pohtisivat ennakkoon myös omaa kuolemaansa.

– Kun näkee hyvän kuoleman, saa olla mukana saattamassa ja pystyy muodostamaan sitä kautta itselleen mielensisäisen kuvan kuolemasta, se lakkaa olemasta vieras ja pelottava asia.

Kuva: Matti Karppinen

Lue myös:

Uusi kansalaisaloite eutanasiasta – "Ihmisellä ei ole valtaa sanoa, mitä Jumala ajattelee"

Jukka Sariolan kolumni: Eutanasia valkokankaalla

Kanadan anglikaanikirkko hyväksyy avustetun itsemurhan vallitsevana asiantilana

Kirkon asiantuntija: "Eutanasiaa koskevat yksinkertaiset kyllä tai ei -kyselyt tulisi kieltää"

Arkistojuttu: Kansliapäällikkö: Suhtautuminen eutanasiaan ei ratkea internet-paneelissa

10 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    “Saattohoidon asiantuntija eutanasiasta: Onko kaikki muu jo tehty hyvän kuoleman eteen?”

    Mielestäni ei. Ihmisiltä on viety usko siihen, että elämä “an sich” ei pääty kuolemaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Haukka sanoo:

    Tässäkin jutussa käytetään propagandistista termiä “eutanasia”. Kyse on kuitenkin sairaiden surmaamisesta. Eikö asioista olisi syytä puhua niiden oikeilla nimillä? Tämähän on kirjaimellisesti kuoleman vakava asia, jossa olisi hyvä pyrkiä asialliseen keskusteluun.

    PS. K24 päättäjät (Keitä he muuten mahtavat olla?) ovat siis jo päättänyt sanavalinnoilla kantansa ja toimitus aloittanut kuuliaisesti rahvaan mielipiteiden muokkauksen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Henrik Sawela sanoo:

      Tuo eutanasia-termi on kyllä ihan kansainvälisessä käytössä, joten miksi osoitat tuollaisen kysymyksen K24.fi:n päättäjille. Löytyy jo maita missä eutanasia on hyväksytty eikä sieltä ole, tietääkseni, kantautunut huolestuttavia viestejä sen käytöstä.

      ‘Pyrkimyksesi’ asialliseen kesusteluun ei vaikuta kovin vakuuttavalta. Olet varmaan huomannut, että moni eutanasiaa ajava on valmis turvautumaan siihen itse. En ole huomannut missään vähäisimpiäkään pyrkimyksiä tuputtamaan sitä sitä haluamattomille.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seija Rantanen sanoo:

    Vaikka usein olen eri mieltä esim. Tuulan ja Jarin kanssa, tässä eutanasia-asiassa olen samaa mieltä kanssanne.

    Pelkään pahoin, että kustannustehokkuuteen pyrkivä yhteiskunta voi eutanasian avulla haluta tulevaisuudessa päästä eroon tuottamattomista yksilöistään. Asun Belgiassa ja täällä eutanasia on sallittu. Hiljattain täällä tapahtui esim. masennuksesta kärsineen nuoren avustettu itsemurha. Tuntuu todella pahalta, että lääketiede valjastetaan tappamiseen (kuin Natsi-Saksassa) sen sijaan että se Hippokrateen valan mukaisesti etsittäisiin viimeiseen asti hoitoja tai edes viimeisten vaiheiden helpottamista.

    Toisaalta tietysti: kun seurasin omien vanhempieni (ja vielä raastavammin niiden vanhusten, joita kukaan ei käynyt katsomassa) kohtelua suomalaisessa hoitokodissa, ajattelin toisinaan, että äkkikuolema voisi olla parempi vaihtoehto…

    Rakkaat tämän palstan seuraajat: Käykää katsomassa vanhuksia hoitokodeissa, pitäkää huolta siitä, että heitä kohdellaan inhimillisesti, katsokaa, että he saavat tarpeeksi ruokaa, vaihtakaa heidän vaippansa, tarkistakaa heidän lääkeannoksensa, älkää luottako siihen, että joku muu tekee sen teidän puolestanne. Ajatelkaa, että joskus voitte itse olla avuttomina, välinpitämättömien ihmisten ympäröiminä.

    Tämä on vakava asia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Virpin ja Seijan hyvien kommettien lisäksi.

    Ensiksikin eutanasia ei ole lääkärien ja muun hoitohenkilökunnan tekemä ihmisen tappaminen. Se on ihmisen oma päätös elämälleen. Tosin Jarin kommentti oli tässä mielestäni ainoastaan väärin ajateltu.

    Itse ajattelen, että jos elän ja olen noin 90 vuotiaana sänkyyn täydellisesti sidottuna ilman vessa ja ruoka käyntejä ja muutakaan mahdollisuutta ylösnousuun ja lapset ja lastenlapset asuvat muualla vaikka ulkomailla ja olen henkisesti jotenkuten ajattelukykyisenä, niin eutanasia mahdollisuus olisi realistisesti mielessäni, johon en nyt tällä hetkellä kykene sanomaan mikä olisi ratkaisuni. Mielestäni eutanasia ratkaisu olisi myös helpotus lapsilleni, koska joka tapauksessa meillä on poislähtö tästä maailmasta. Uskon Korkeimman, Jumalan, olevan myötämielinen tällä mahdolliselle ratkaisulleni.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Eutanasiasta puhuttaessa hahmotellaan useimmiten juuri tilannetta, joka vaikuttaa kestämättömältä ja kuolinapu perustellulta. Toistaiseksi se aina sisältää fyysiset tuskat tai rajoittuneisuuden, esim. sängyssä makaamisen. Sekä vanhuuden tai joka tapauksessa pian tulevan luonnollisen kuoleman.

      Eutanasia on kuitenkin esimerkki päätöksestä, jossa periaatteiden ja kriteerien rajat ovat liukuvat. Ensin vain parantumattomasti sairaille, joilla on tuskia. Sitten otetaan mukaan myös ne, jotka eivät ole fyysisesti sairaita, alaikäiset ja terveet vanhukset.

      Lopulta kriteeriksi kelpaa se, että ihminen itse kokee elämänsä liian raskaaksi tai sietämättömäksi, mistä tahansa syystä. Vaikka parisuhteen päättymisen tai avioeron tai puolison kuoleman vuoksi, vaikka itse on vielä nuori ja terve.

      Voidaanko luottaa, että eutanasiaa ei anneta mielellään, vaan asianomaisen täytyy sitä useampaan kertaan ja monen vaiheen kautta anoa? On tilanteita, joissa yhteiskunta antaisi mielellään eutanasian jollekulle, koska se olisi kaikille helpotus. Yhteiskunnalle, hoitohenkilökunnalle, omaisille. Eutanasiaa voidaan alkaa ihmiseltä olettaa tai odottaa, tietyssä tilanteessa.

      Ajattelu menee siihen, että jos ihminen voi itse päättää milloin elämä ei ole enää mielekästä, vaikka itse olisi periaatteessa terve, niin tottahan ainakin , vanhan, sairaan ja kärsivän tulisi sitä pyytää. Saavatko ne, jotka eivät sitä pyydäkään, olosuhteista huolimatta, lopulta enää lainkaan ymmärrystä? Jos eutanasiasta tulee käytäntö, joka nähdään helpotuksena kaikille?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Eustanasian vastustajat näyttävät naamioivan uskonnolisen vallanhalunsa yli toisen ihmisen Jumalaan. Logiikkaa ei löydy, sillä Jumala itse päättää etenkin Vt.ssä ja käytännössä monen nuoren ja terveenkin ihmisen elämän kesken kysymättä ihmiseltä itseltään mitään.

    Ilmoita asiaton kommentti