Säde Bartling: Virret ovat kirkon suurinta pääomaa

säveltäjä ja kuoronjohtaja Säde Bartling

Lapsuus silloisessa Helsingin maalaiskunnan Korsossa loi vahvan pohjan säveltäjä-laulaja Säde Bartlingin muusikkoudelle.

– Me kuusi sisarusta äitimme johdolla muodostimme Tikkasen perheyhtyeen, jonka ohjelmisto koostui hengellisistä, moniäänisistä lauluista. Laadin ensimmäiset sovitukseni perheyhtyeellemme jo 5-vuotiaana, Bartling kertoo.

Vokaalimusiikkiin erikoistunut Bartling työstää parhaillaan tilausteoksia eri kuoroille. Tekeillä on muun muassa kirkkodraamateos yhteistyössä käsikirjoittaja Veli-Pekka Hännisen kanssa.

Bartling tunnetaan myös perustamansa Human Organ -lauluyhtyeen säveltäjä-johtajana. Yhtye on taltioinut muiden produktioidensa ohella Yleisradiolle huomattavan määrän virsiä Bartlingin sovituksina.

– Itselleni virret ovat olleet läsnä lapsesta saakka sekä laulettuina että kiinnostavana lukemistona ja aineistona. Mitä särmikkäämpi sävelmä ja värikkäämpi teksti, sitä sykähdyttävämpi virsi.

Säde Bartling sai kutsun virsikirjan lisävihon sävellystyöhön, mutta palkattomalle työlle oli vaikeaa löytää aikaa muiden töiden ohella.

– Sävelsin kaikkiaan yhdeksän virttä lisävihkotyöryhmältä saamiini teksteihin. Niistä yksi, Tytti Issakaisen Avoimista ovista, valittiin ja siitä sain nimellisen korvauksen, Bartling kritisoi.

Virttä 945 Bartling luonnehtii vakavaksi, mutta intohimoiseksi, harmonialtaan rikkaaksi ja sävelmältään modaaliseksi. Laulun monumentaalinen kertosäe ja sitä dynaamisesti alustava lyhyt säkeistö ahmaisivat mukaansa ja työ valmistui nopeasti. Issakaisen sanat veivät myös perimmäisten ajatusten äärelle.

– Me, kutsun kuulleet, olemme vastuussa siitä, että ilosanoma kiirii eteenpäin. Jos karsimme sanomasta meitä haastavat elementit ja käärimme itsemme mitäänsanomattomaan yleishengelliseen tunnelmointiin, kynttilämme liekki tukehtuu vakan alle.

Bartling nostaa esiin Lutherin ajatuksen, jonka mukaan Jumalan sanan tulee elää kansan keskuudessa myös kansankielisenä virtenä.

– Jos entisaikain suomalaisessa kodissa oli ylipäätään varaa kirjaan, tuo kirja oli virsikirja. Siitä on opittu lukemaan ja se on usein osattu ulkoa kannesta kanteen. Virret ovat luterilaisen kirkon suurin pääoma Raamatun ja Katekismuksen lisäksi.

Bartling muistuttaa, että virren merkitys ajattelulle, kielen kehitykselle, kansansivistykselle, tasa-arvolle, kansalliselle identiteetille ja demokraattiselle yhteiskuntajärjestykselle on ollut ratkaiseva.

– Harva tulee ajatelleeksikaan, mistä kaikesta olemme velkaa kansankieliselle, suorapuheiselle virrelle. Veisuu omalla kielellä on uskonpuhdistuksen vallankumouksellisimpia uudistuksia!

Kuva: Stefan Bartling

Lue myös:

Tytti Issakainen: Virret ovat superfoodia

Jyrki Linjama: Virren ei pidä olla väistelevä

Pekka Kosonen: Virsi on suomalaisen bluesia

Pirjo Vahtola: Virret ovat uskon kieltä

Olli Kortekangas: Ehtoollisvirsi ilman tunnevetoista mollia

Virrentekijä Jukka Salminen: Lepään vanhoissa virsissä

Joonatan Rautio: Virsi ei ole kertakäyttötavaraa

Sirkku Rintamäki: Virsi humahduttaa toiseen todellisuuteen

Mari Torri-Tuominen: Virsi eletään kaikilla aisteilla

Timo Alakotila: Virren säveltäminen oli 
kuin sudokun tekoa

Sheldon Ylioja: Virttä ei saa tappaa huonolla säestyksellä

Vuokko Kortekangas ja aran ehtoollisvieraan virsi: "Ehtoollinen on herkkä ja vaikea asia"

Markku Kilpiö: ”Virsi ei ole mikään 
kepeä rallatus”