"Saimme tiedon Facebookista" – Inkerin kirkossa vihittiin pappisdiakoneiksi suuri joukko suomalaisia

Inkerin evankelis-luterilainen seurakunnan Pyhän Marian kirkko Pietarissa 5.12.2019

Inkerin kirkon piispa Ivan Laptev vihki viime sunnuntaina Kelton kirkossa Venäjällä diakoneiksi 12 miestä. Heistä 11 on Suomen kansalaisia.

Suomalaisia on jo 1990-luvulta lähtien vihitty Inkerin kirkon diakoneiksi. Uutta oli nyt, että kerralla vihkimykseen osallistuneiden määrä oli näin suuri. Nyt vihityt ovat myös ensimmäistä kertaa saaneet tehtäviinsä noin kaksivuotisen koulutuksen.

Inkerin kirkon diakoneja kutsutaan myös pappisdiakoneiksi. Heidän työtehtävänsä liittyvät jumalanpalveluksiin ja kirkollisiin toimituksiin, eivät niinkään töihin, jotka Suomessa mielletään diakonian virkaan kuuluviksi.

Uudet suomalaiset pappisdiakonit tulevat tällä kertaa ruotsin- ja kaksikielisen rauhansanalaisuuden (Laestadianernas Fridsföreningars Förbund, LFF) sekä esikoislestadiolaisuuden (Esikoiset ry) piiristä.

Heillä kaikilla on ennestään kokemusta seuramatkoista ja työstä Inkerin kirkon seurakunnissa.

Suomalaisdiakonit voivat helpottaa Inkerin kirkon pappien vapaa-ajan järjestelyjä

LFF:n ulkomaan lähetyksen toiminnanjohtajan Vesa Pöyhtärin mukaan suurin syy näin monen pappisdiakonin vihkimiseen ja sitä edeltäneen koulutuksen järjestämiseen oli Inkerin kirkon krooninen työntekijäpula.

– Tästä syystä he ottavat mielellään vastaan suomalaisia papeiksi ja diakoneiksi.

Inkerin kirkon papit tekevät usein "työtä vuorotta". Vapaapäiviä he voivat pitää vain harvoin. Suomalainen Inkerin kirkon seurakunnissa vieraileva ja kirkon työtä tekevä työvoima mahdollistaa Pöyhtärin mukaan myös sen, että seurakuntien varsinaiset papit pääsevät joskus esimerkiksi vapaan viikonlopun viettoon perheittensä kanssa.

Nyt vihittyjen pappisdiakonien koulutuksen järjestämiseen Suomessa osallistuivat Pöyhtärin mukaan paitsi LFF ja Esikoiset ry, myös Raamattuopisto, Ryttylän Kansanlähetysopisto ja Karkun evankelinen opisto.

Pöyhtäri painottaa, että nyt annettu koulutus ei ole Kelton instituutin antama teologian kandidaatin koulutus, vaan tarpeeseen räätälöity ja kutistettu kurssittaminen. Kyseessä ei siis ole varsinainen tutkinto.

Koulutukseen on teologisen aineksen ohella kuulunut myös perehtymistä venäläiseen kulttuuriin.

Suurella enemmistöllä vihityistä suomalaisista ei ole aikaisempaa teologista tai muuta kirkollisen alan tutkintoa. He toimivat Suomessa eri ammateissa. Joukossa on kuitenkin yksi teologian maisteri.

Esikoislestadiolaisille kirkon virka Inkerissä on eri asia kuin Suomessa

Esikoiset ry:n tiedotusvastaava Eero Nieminen kertoo, että esikoislestadiolaisella herätysliikkeellä on jo vuosikymmenien ajan ollut aktiivista toimintaa Venäjällä. Kun herätysliike muutamia vuosia sitten jakautui sakramenttikiistojen vuoksi, yhteistyö Inkerin kirkon kanssa jäi Niemisen mukaan pääosin Esikoiset ry:lle, joka jatkoi Suomessa kirkon yhteydessä.

– Esikoislestadiolaiset saarnaajat ovat jo ennen jakautumistakin sitoutuneet Inkerin kirkon yhteistyökumppaneiksi ottamalla vastaan katekeetta-, diakoni- ja pappisvihkimyksiä. Nyt vihkimyksessä oli viisi liikkeemme jäsentä. Olen itsekin Inkerin kirkon diakoni, tamperelainen Nieminen kertoo.

Esikoislestadiolaisuudessa on perinteisesti hakeuduttu hyvin harvoin kirkollisiin ammatteihin, varsinkaan papeiksi. Miksi tilanne Inkerin kontekstissa näyttäisi nyt olevan toinen?

Nieminen toteaa, ettei asiaan ole selkeää vastausta. Taustalla on kuitenkin ainakin se, että Suomessa liike toimii herätysliikeympäristössä, mutta Inkerissä pikemminkin seurakunnissa.

– Ja Inkerin kirkon seurakuntatyössä nousee luterilaisuus herätysliikkeitä enemmän esille. Inkerin luterilaisuudessa sananpalvelutehtävä mielletään nimenomaan papeille kuuluvaksi. Tästä syystä virkaan vihkimys on ollut siellä meille luontevaa, Nieminen sanoo.

Pappisdiakonit eivät toimi pappeina Suomen kirkossa tai herätysliikkeen toiminnassa

Inkerin kirkon diakonin tai pappisdiakonin toimenkuva vastaa todellisuudessa suomalaisen seurakuntapastorin roolia. Esikoiset ry:n työssä Suomessa vihkimyksellä ei Niemisen mukaan kuitenkaan ole ollut erityistä merkitystä.

– Omissa kirkkopyhissämme pappina on paikallisseurakunnan pappi. Diakonimme ovat voineet toimia ehtoollisavustajina, Eero Nieminen sanoo.

Suomalaisille yksi käytännön ongelma Inkerin kirkon tehtävissä on kielimuuri. Nyt vihityistä suurin osa ei osaa venäjää läheskään niin hyvin, että selviäisi työtehtävistä sillä kielellä. Niinpä toimitaan tulkkien välityksellä, kuten vuosien ajan on muutenkin tehty.

Sekä Pöyhtäri että Nieminen kertovat, että venäjän kielen harrastus on Inkerin-työtä tekevien keskuudessa virinnyt nyt uudella tavalla.

Vihittyjen suomalaisten pappisdiakonien toivotaan vierailevan Venäjällä työtehtävissä vähintään 3–5 kertaa vuodessa. Inkerin kirkko ei voi maksaa heille palkkaa, mutta tarjoaa seurakunnissa majoituksen ja ruokailut.

Pöyhtärinkään mukaan virkaan vihityt eivät lähtökohtaisesti tule esiintymään papillisessa roolissa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.

– Sellaista ei ole ajateltu. Tässä ovat olleet mielessä vain lähetystyön tarpeet Venäjällä, Pöyhtäri kertoo.

Papin tehtäviä Suomessa Inkerin kirkon diakonit voivat Vesa Pöyhtärin mukaan toimittaa ainoastaan rajatusti paikallisen kirkkoherran luvalla.

Häkkinen: suomalaiset Inkerin kirkon vihkimyksissä ei ole ongelma

Mikkelin piispa Seppo Häkkinen huolehtii piispakunnassa erityisesti myös yhteydenpidosta Inkerin kirkkoon. Hänen mukaansa suomalaisten vihkimykset Inkerin kirkon papeiksi tai diakoneiksi ovat ongelmaton asia, jos kyseiset henkilöt tosiasiallisesti työskentelevät Inkerin kirkossa.

– Käsitykseni mukaan nyt vihityt diakonit toimivat juuri näin, toisin sanoen hoitavat tehtäväänsä Venäjällä. Monet heistä ovat jo vuosien ajan palvelleet Inkerin kirkkoa seura- ja lähetysmatkoilla, Häkkinen sanoo.

Ongelmallista Häkkisen mukaan sen sijaan on se, mikäli Inkerin kirkkoon vihitty tosiasiallisesti työskentelee Suomessa ja jos syy vihkimykseen on vain pappisviran saaminen.

– Piispa Aarre Kuukaupin kanssa on muutamia kertoja käyty hyviä keskusteluja pappisvihkimyksistä. Kun uusi piispa Ivan Laptev vierailee maaliskuussa Suomessa, on hyvä yhdessä käydä keskusteluja myös vihkimyksiin liittyvistä kysymyksistä.

Häkkinen korostaa sitä, että Inkerin kirkko toimii itsenäisenä kirkkona ja tekee itse päätökset oman järjestyksensä mukaan siitä, mihin tehtäviin ja keitä se vihkii.

Kirkkojen vuonna 2015 päivitetyn yhteistyöasiakirjan mukaan "yhteistyöosapuolet edistävät keskinäistä vuorovaikutusta ja viestintää". Tämä tapahtuu Häkkisen mukaan erityisesti muun muassa tiedottamalla puolin ja toisin kirkollisen ja kirkkojenvälisen elämän tärkeistä tapahtumista.

Nyt Inkerin kirkko ei tiedottanut etukäteen Suomen kirkolle sunnuntain diakonien vihkimyksestä.

– Saimme siitä tietoa Inkerin kirkon Facebook-sivuilta ja muutamien yksityishenkilöiden kautta. Erityisesti koska oli kyse näin suuresta joukosta suomalaisia, olisi etukäteistiedottaminen ollut hyvä asia. Tosin tiedottamisessa on kummallakin kirkolla parantamisen varaa, Häkkinen toteaa.

"Yhteydenpidolla vältetään epäluulot myyräntyöstä toisessa kirkossa"

Häkkinen pohdiskelee myös Inkerin kirkon diakonin – tai pappisdiakonin – virkaa.

– Kirkkojemme välisissä neuvotteluissa olisi hyvä avata virkateologisesti Inkerin kirkon diakonin asemaa ja statusta, siis millaisesta virasta oikein on kyse. Inkerin kirkon diakoneilla ei ole edes kirkkoherran luvalla mahdollista hoitaa papillisia tehtäviä meidän kirkossamme, päinvastoin kuin Inkerin kirkon papeilla.

Häkkinen muistuttaa myös, että Inkerin kirkon papeillakaan ei ole pappisoikeuksia Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.

Häkkisellä on myös käsitys vihkimyksistä, joihin Inkerin kirkossa osallistuu myös suomalaisia.

– Suomalaisten vihkimyksillä on ollut selkeä pyrkimys tukea ja auttaa Inkerin kirkkoa sen työntekijäpulassa, ei varjokirkon rakentamisesta Suomeen. Tämä on olennaista muistaa.

Mikkelin piispan mielestä on tärkeää, että kaksi sisarkirkkoa voivat avoimesti ja rehellisesti keskustella suhteistaan.

– Sitä varten meillä on yhteistyösopimus, ja muutenkin yhteydenpito kirkkojen välillä on tiivistä. Näin vältetään epäluulot nurkanvaltaamisista tai myyräntyöstä toisessa kirkossa.

Piispan vaihduttua Inkerin kirkossa on Häkkisen mukaan erityisen tärkeää rakentaa kirkkojemme välistä yhteyttä, jotta se olisi mahdollisimman avoin.

Kuva: Jukka Granström. Inkerin evankelis-luterilainen Pyhän Marian kirkko Pietarissa.

Lue myös:

Ivan Laptev vihittiin Inkerin kirkon piispaksi – Seppo Häkkinen: "Ole sillanrakentaja"

Inkerin kirkossa kytee piispanvihkimyksen alla ekumeeninen kiista

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.