Seitsemän sanaa: Mitä on hengellinen elämä? – "Virtaava traditio, johon ihminen kasvaa tai liittyy"

Hengelinen elämä - Seitsemän sanaa -sarja

HENGELLINEN ELÄMÄ. Hengellisyys viittaa materiattomaan tai äärimmäiseen todellisuuteen. Hengelliset rituaalit sisältävät usein rukoilua ja mietiskelyä, joiden tarkoituksena on kehittää ihmisen sisäistä elämää. Usein hengellisyyteen liittyy myös ihmisen suhtautuminen yliluonnolliseen ja uskonnollinen ajattelu oppeineen. Hengellisyyden nähdään usein olevan hyvin henkilökohtaista, mutta sillä on myös yhteisöllinen ulottuvuus. Seurakunnan toiminnan näkökulmasta hengellinen elämä on sen keskeinen tavoite.

Kirkkohallituksen jumalanpalvelus- ja hengellisen elämän asiantuntija Terhi Paananen kertoo, että hengellinen elämä viittaa kahteen asiaan. Toinen on yleinen spiritualiteetti eli henkisyys ja toinen kristillinen rukouselämä. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa hengellinen elämä viittaa pääsääntöisesti kristilliseen rukouselämään. Hänen mukaansa hengellinen elämä hoitaa ihmistä.

Paananen ymmärtää hengellisen elämän olevan yhtäältä ihmisen sisäistä ja yhteisöllistä toimintaa, toisaalta asettumista vuorovaikutukseen transsendentin eli tuonpuoleisen kanssa. Kysymys ei ole niinkään asenteesta tai suhtautumisesta.

– Hengellinen elämä on aina virtaava traditio, johon ihminen kasvaa tai liittyy.

"Ihmiset ovat hengellisiä ja etsivät paikkaa, missä ihmisissä oleva hengellinen kaipaus tai orientaatio saa täyttymyksen"

Paanasen mukaan hengellinen elämä voi olla älyllistä ja keskittyä opin pohdiskeluun ja ammentaa siitä sisältöä. Hengellinen elämä voi ammentaa myös hiljaisuudesta ja mietiskelystä tai yksinkertaisuudesta tai kohtaamisesta.

– On myös sellaista hengellistä elämää, jonka tunnistaa kaipauksesta. Kaipaus voi kohdistua esimerkiksi Jumalan läsnäoloon tai ehtoolliseen.

Paananen uskoo, että hengellisyys on ihmisen ominaisuus samalla tavalla kuin esimerkiksi musikaalisuus. Hengellisyyttä tulee Paanasen mukaan olemaan aina ja pysyy ennallaan eikä se häviä tai vähene.

– Sitä tullaan aina kaipaamaan. Ihmiset ovat hengellisiä ja etsivät paikkaa, missä ihmisissä oleva hengellinen kaipaus tai orientaatio saa täyttymyksen.

Konkreettisesti hengellinen elämä näkyy Paanasen elämässä siinä, että hän käy sunnuntaisin messussa. Siellä tärkeitä hänelle ovat liturgian sanat ja symbolit, Raamatun kuunteleminen yhdessä sekä ehtoollinen. Messussa Paananen kertoo iloitsevansa kohdatessaan toisia samanhenkisiä ihmisiä.

Paananen on muutaman vuoden ajan osallistunut ignatiaaniseen raamatturyhmään. Ryhmässä luetaan Raamattua ja mietiskellään omaa elämää sen äärellä. Ignatiaanisen spiritualiteetin tavoitteena on löytää Jumala kaikessa. Mikään elämän osa-alue ei ole spiritualiteetin ulkopuolella ja ihmiselämää tulee lähestyä kokonaisuutena.

– Saan siitä ravintoa itselleni, Paananen päättää.

Kotimaan juttusarjassa "Seitsemän sanaa" tarkastellaan seitsemää hengellisen elämän sanaa. Sanojen tarkoituksesta ja merkityksestä kertoo joka osassa vaihtuva haastateltava. Osat ilmestyvät syksyllä joka toinen sunnuntai.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Seitsemän sanaa: Mitä on rukouselämä? – "Mihinkään suoritukseen ei tarvitse yltää"

Seitsemän sanaa: Mitä on uskonratkaisu? – ”Tällaiset kehotukset ovat valitettavan vähäisiä”

Seitsemän sanaa: Mitä on parannus? – "Yhtäkkiä silmät avautuvat näkemään, mikä minä oikein olen"

Seitsemän sanaa: Mitä on etsikkoaika? – "Itse olen kuullut sitä viime aikoina urheiluselostajien suusta"

Seitsemän sanaa: Mitä on synnintunto? – "Meitä auttaisi se, että olisimme kaikki syntisiä"

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

5 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Yksinkertaisesti se on vain henkilökohtaista suhdetta Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen. Ilman tätä suhdetta kaikki on vain ihmisen omaan uskonnollista harrastusta. Rukouselämässä asia tulee parhaiten esiin. Rukous on sitä, että käännymme kaikessa Herramme puoleen. Kerromme Hänelle huolemme ja asiamme ja jätämme ne Hänelle. Ilman suhdetta tuo jättäminen on mahdotonta. Sana puhuttelee meitä myös henkilökohtaisella tasolla. Se saa meissä aikaan muutoksen, mikäli ymmärrämme sen Herramme puheena. Muutoinhan käsittelemme sanaa, kuin muitakin yleisiä asioita. Aito hengellinen elämä alkaa siitä, että uskomme omat syntimme ja oman pahuutemme sovitetuksi Golgatan ristillä. Siinä kohtaamisessa Vapahtajan kanssa alkaa hengellinen elämä ja jatkuu, jatkuvana riippuvuussuhteena Häneen kaikessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Pyhä Henki tekee monesta lihasta ja monesta ruumiista yhden lihan ja yhden ruumiin – sillä nähdessämme, kuinka suuren armon olemme saaneet Kristukselta, sydämemme iloitsee siitä, että meillä on edes joku, jolle voimme Kristuksen esikuvan mukaisesti tehdä hyvää.

    F. G. Hedberg, Uskonoppi Autuuteen, s. 69, Sley, 1986.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    The Holy Spirit makes of many flesh and many bodies one flesh and one body (…) for, as we see what great grace we have received in Christ, our heart rejoices in having someone toward whom we can do good according to Christ’s example.

    F. G. Hedberg, The Doctrine of Faith Unto Salvation, page 69, Finnish Evangelical Lutheran Mission Inc., 1998, Second Printing, 2001, Thunder Bay, On Canada.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Raamattu opettaa, jotta murheellisilla sydämillä olisi kestävä ja varma lohdutus ja jotta Kristuksen ansiokin ja Jumalan armo saisivat niille kuuluvan kunnian, siten, että uskonvanhurskautena Jumalan edessä on yksinomaan armollinen sovitus eli syntien anteeksiantamus, ja että se lahjoitetaan meille sulasta armosta välimiehen, Kristuksen, ainokaisen ansion tähden, ja vastaanotetaan ainoastaan uskon kautta evankeliumin lupaussanaan. (Room. 4:6-8, 2. Kor. 5:19-21, Luuk. 18:13 s.)

    Jumalan edessä tapahtuvassa vanhurskautuksessa usko siis ei nojaudu katumukseen, ei rakkauteen eikä muihinkaan hyveisiin, vaan ainoastaan Kristukseen ja hänessäkin vain hänen täydelliseen kuuliaisuuteensa, jolla hän meidän puolestamme lain täytti ja joka uskoville luetaan vanhurskaudeksi.

    Ainoa väline ja keino, jolla ja jonka välityksellä me voimme vastaanottaa ja omistaa Jumalan armon, Kristuksen ansion ja evankeliumin lupaussanassa tarjotun syntien anteeksiantamuksen, on yksinomaan usko, ei katumus, ei rakkaus eikä mikään muukaan hyve.” (Tunnustuskirjat, s. 489, vuoden 1948 painos.)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Not only on this account but also in order to afford saddened consciences dependable and reliable comfort and to give due honor to the merit of Christ and the grace of God, Scripture teaches that the righteousness of faith before God consists solely in a gracious reconciliation or the forgiveness of sins, which is bestowed upon us by pure grace because of the unique merit of Christ, the mediator, and which we receive only by faith in the promise of the Gospel. Accordingly in justification before God faith trusts neither in contrition nor in love nor in other virtues, but solely in Christ and (in him) in his perfect obedience with which he fulfilled the law of God in our stead and which is reckoned to the believers as righteousness. Neither is contrition nor love nor any other virtue the means and instrument with and through which we could receive and accept the grace of God, the merit of Christ, and the forgiveness of sins offered to us in the promise of the Gospel, but only faith. (Rom. 4:6-8, 2. Cor. 5:19-21, Luke 18:13)

    The Book of Concord, The Confessions of the Evangelical Lutheran Church, page 544, Fortress Press, Philadelphia, Sixteenth printing 1987, Printed in the United States of America.

    Ilmoita asiaton kommentti