Seitsemän sanaa: Mitä on rukouselämä? – "Mihinkään suoritukseen ei tarvitse yltää"

Hengelinen elämä - Seitsemän sanaa -sarja

RUKOUSELÄMÄ. Rukous on Kirkon sanaston mukaan sydämen puhetta Jumalan kanssa ja sanallista tai sanatonta viipymistä Jumalan edessä. Rukous tapahtuu yksin tai yhdessä toisten kanssa ja sen tarkoituksena voi olla avunpyytäminen, toivominen tai kiittäminen. Rukoillessa kädet yleensä ristitään, eikä rukous ole paikkaan tai tapaan sidottua.

Rukouselämä on keskeistä hengellisyyden hoitamisessa, kertoo teologi Riitta Lemmetyinen. Hän asui lähes 20 vuotta Evankelisten Mariasisarten luostariyhteisön jäsenenä Saksassa.

– Jumala antaa armosta kaiken taivaallisen hyvänsä, mutta päästäksemme sen osallisuuteen vaaditaan tarmoa meidän puoleltamme. Rukouselämä on jonkinlaista vastarintaliikettä siitä syystä, että on niin lukemattomia esteitä. Hiljentyminen voi helposti jäädä, kun ihmistä väsyttää ja on paljon kiireitä.

Luostarissa Lemmetyisellä oli yksi hiljainen päivä kuukaudessa, jolloin ei tarvinnut mennä töihin ja jokainen sai olla omassa rukouskammiossaan. Yksi hyvä anti luostarista on hänen mukaansa ollut myös rukouselämän säännönmukaisuus, joka auttaa kannattelemaan ihmistä.

Rukouselämästä ei saisi Lemmetyisen mielestä tulla taakkaa tai suoritusta. Hänen mielestään on lohdullista ajatus siitä, että jokaiseen rukoilijaan pätee Raamatun kohta: "Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin."

– Tämä on se lähtökohta, ettei mihinkään suoritukseen tarvitse yltää. Itselläni on saksankielinen virsikirja, jossa on aivan upeita virsiä jokaiseen elämäntilanteeseen. Kun minulla ei ole sanoja ja sanat tuntuvat köyhiltä, niin annan virsien viedä. Sen voisi tehdä moni muukin omalla virsikirjallaan.

Kun rukoukselle jää tilaa arjessa, niin hyöty on Lemmetyisen mukaan suuri. Hän kertoo, että on lohdullista löytää Raamatusta se tosiasia, että Uuden testamentin ihmisten rukoukset olivat usein lyhyitä.

"Nykyään rukousta ei ehkä oteta enää niin vakavasti suhteessa entisiin aikoihin"

Onko rukouselämä ajan saatossa muuttunut? Lemmetyisen mielestä entisajan ihmiset olivat monessa suhteessa lujilla. Samanlaista nykyajan hyvinvointia ei ollut, ja asiat eivät tapahtuneet niin helposti.

– Entisajan ihmisillä saattoi olla rukoukseen enemmän halua ja kaipausta, koska asiat eivät sujuneet ilman sitä. Jumala oli sellainen, jota päivittäin tarvittiin. Nykyään rukousta ei ehkä oteta enää niin vakavasti suhteessa entisiin aikoihin.

Lemmetyinen kertoo lopuksi, että hänellä on joka päivä aamiaisen jälkeen rukoushetki, johon sisältyy myös Raamatun lukemista. Päivät tuntuisivat Lemmetyisen mukaan ontoilta, jos rukous jäisi väliin.

– Rukouksella on merkitystä. Vaikka me emme näe mitään, niin rukous ja yhteys ovat kuitenkin todellisia.

Kotimaan juttusarjassa "Seitsemän sanaa" tarkastellaan seitsemää hengellisen elämän sanaa. Sanojen tarkoituksesta ja merkityksestä kertoo joka osassa vaihtuva haastateltava. Osat ilmestyvät syksyllä joka toinen sunnuntai.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Seitsemän sanaa: Mitä on uskonratkaisu? – ”Tällaiset kehotukset ovat valitettavan vähäisiä”

Seitsemän sanaa: Mitä on parannus? – "Yhtäkkiä silmät avautuvat näkemään, mikä minä oikein olen"

Seitsemän sanaa: Mitä on etsikkoaika? – "Itse olen kuullut sitä viime aikoina urheiluselostajien suusta"

Seitsemän sanaa: Mitä on synnintunto? – "Meitä auttaisi se, että olisimme kaikki syntisiä"

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

15 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Rukous on mahdollisuus, jota käytetään yleensä vasta suurimmassa hädässä. Sitä käytetään hyvin vähän, koska sitä suurta hätää on niin harvoin. Rukous on asia, joka on vähiten käytetty ja vähiten käsitetty hengellisen elämän osa. Laulu -, tai musiikkitilaisuuteen tulee ainakin sata kuulijaa. Raamattutunnille 10, mutta rukouspiiriin 2. Tämä on mielestäni selvä merkki siitä, ettei seurakunta ollenkaan käsitä mistä rukouksessa on kyse. Eikä edes sitä mitä rukous on. Rukoushan on valtava mahdollisuus ohjata Jumalan kättä. Päästä jopa taivaallisten voimien voimavirtaan, jossa rukoilijan heikkous ja vähäpätöisyys on vain eduksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Pekka pesonen. “Tämä on mielestäni selvä merkki siitä, ettei seurakunta ollenkaan käsitä mistä rukouksessa on kyse. Eikä edes sitä mitä rukous on”.

      Juuri näin tämä asia on. Kirkon piirissä herätysliikkeissä kyllä on ymmärrystä, ja myös ns. karismaattisissa kuvioissa. Tässähän on kyse Hengen työstä. Seurakunnissa, missä järjetetään rukoustapahtumia, on kyllä aina ollut aika pitkä kehitys ennen kuin näin tapahtuu. Kyllä tällaistakin onneksi on joillain paikkakunnilla.

      Tässä on paljolti kyse siitä,ettei oiken ymmärretä, että kristillisyys voisi olla Hengessä elämistä. Silloinhan koko elämä voi muuttua Jumalaan päin kääntymiseksi, mikä epäilemättä olisi tarkoitus jokaisen uskovan kohdalla. On kyllä surullista, miten paljosta uskovat jäävät paitsi kun tämä Hengen elämä jää elämättä. Oikeastaan koko elämä menee silloin vähän pieleen.

      Muistan kun joku aikaisemien vuosikymmenien luterilainen karismaatttinen opettaja vertasi luterilaista kirkkoa syväjäädytettyyn broileriin, joka pitäsi saada uuniin kypsymään jotta se olisi kunnolla syötävää ja maistuvaa. Tämä on minusta hyvä vertaus ja ymmärrys hukkaan menneestä potentiaalista mikä kirkossamme on. Itse näen luterilaisen kirkon potentiaalin jotenkin näin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Pekka Pesonen. “Rukous on asia, joka on vähiten käytetty ja vähiten käsitetty hengellisen elämän osa”.

      Tämä on sikäli kummallista, että meillä ei voi olla suhdetta Jumalaan, jos emme rukoile. Nimenomaan tämä on Raamatun Sanan tutkimisen ohella yhteyden pidon tapa ihmisen ja Jumalan välillä.

      Vielä juuri tänän meidät on luotu:”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka olette saaneet Jumalta, ja että ette ole itsenne omat, 1 Kor 6:19. Näin meissä on rukouksen Henki, joka rukoilee meissä ja meidän puolestamme “sanomattomilla huokauksilla”, Rm 8:26b. Kun tulemme tietoiseksi tästä Pyhän Hengen rukouksesta sisimmässämme poistuu meistä kaikki tähän liittyvä “yrittäminen” ja “ponnistelu”.

      Rukouksessa eläminen on uudestisyntyneen uskovan kaikkein luonnollisin olotila jossa elämme ennalleenaseteteussa suhteessa Luojaamme. Mikään ei tee meitä niin onnelliseksi kuin tämä, vaikka oman onnen tavoittelu ei olekaan varsinainen päämärämme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Lehikoinen sanoo:

    “Hän kertoo, että on lohdullista löytää Raamatusta se tosiasia, että Uuden testamentin ihmisten rukoukset olivat usein lyhyitä.” Joko kirjailija puhuu vastoin totuutta tai toimittaja ei ole lukenut kirjaa. UT sanoo mm.: Rukoilkaa lakkaamatta jne.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      No ääneen lausuttu rukous voi kyllä olla lyhyt, mutta sitä on saattanut edeltää pitkä hiljainen rukous tai jopa esirukous “vääntö” sydämessä.

      “Rukoilkaa lakkaamatta nimenomaan tarkoittaa tätä Pyhän Hengen työtä, siis esirukousta sydämessämme. Ihmiset jotka ovat normaalissa työssä eivät voi mitenkään ääneen rukoilla lakkaamatta, mutta mikään ei estä Pyhää Henkeä heidän sydämessään rukoilemasta. Sitten, kun elämme Jumalan yhteydessä olemme kyllä tietoisia Pyhän Hengen “impulsseista” sydämessämme. Tätähän on elämä Hengen täyteydessä, johon voimme kasvaa. Se on normaalia kristityn elämää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Ortodoksien ’lakkaamaton rukous’ on käsittääkseni lyhyen rukouksen toistamista yhä uudelleen: ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!” Vielä lyhyempi muoto on: ”Herra, armahda!”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Riitta Lemmetyinen :”Tämä on se lähtökohta, ettei mihinkään suoritukseen tarvitse yltää.”

    Oikein hyvä asia. Meillä ortodoksivakaumuksen omaavilla palava tuohus ja ristinmerkki ovat rukouksia. Lisäksi omistan Valamon luostarin alttarissa siunatun rukoussormuksen, johon on kaiverrettu Jeesuksen rukous.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Niin kuin suutari tekee kenkiä ja räätäli takkeja, niin on kristitynkin rukoiltava. Rukoileminen on kristityn käsityötä. Ja kirkon rukous saa aikaan suuria ihmeitä. Se on meidän aikanamme herättänyt kolme ihmistä kuolleista: minut, joka olen usein ollut kuolemansairaana; vaimoni Käthen, joka oli myös kuolemansairas; ja maisteri Philipp Melanchthonin, joka Herran vuonna 1540 makasi kuolemansairaana Weimarissa; vaikka vapautuminen taudista ja ruumiiseen kohdistuvista vaaroista ei kyllä olekaan mikään erinomainen ihme, on kuitenkin syytä huomata se uskossa heikkojen tähden. Minulle ovat näet paljon suurempia ihmeitä ne, että Herra, meidän Jumalamme joka päivä kirkossa kastaa, ojentaa alttarin sakramentin, antaa synninpäästön ja vapauttaa synnistä, kuolemasta ja iankaikkisesta kadotuksesta. Nämä ovat minusta suuria ihmeitä. Martti Luther, En minä kuole-vaan elän, s. ?, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirja, 2016, TR, 6, 6751.

    Omassa gradussani http://hdl.handle.net/10138/21716 on vielä kerrottu kuolemansairaasta Friedrich Mykoniuksesta. Luther kirjoitti ystävälleen: “Käsken sinua Jumalan nimessä elämään, koska olet minulle hyvin tarpeen kirkon parantamiseksi.” Kun kirje luettiin, Mykonius tervehtyi ja eli vielä kuusi vuotta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      “Luther kirjoitti ystävälleen: “Käsken sinua Jumalan nimessä elämään, koska olet minulle hyvin tarpeen kirkon parantamiseksi.” Kun kirje luettiin, Mykonius tervehtyi ja eli vielä kuusi vuotta.”

      Tästähän pahanilkinen leimaisi Lutherinkin menestysteologiksi?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Niin käypi siis, että se joka uskoo Kristukseen, saa köyhyydessä tuntea rikkautta, häpeässä kunniaa, murheissa iloa ja kuolemassa elämää.

      Martti Luther, Kirkkopostilla I, s. 31, Sley, 1941.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Sitaatti löytyy yllä mainitusta kirjasta sivulta 226. TR = Tischreden (Lutherin pöytäpuheet).

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Väitetään ettei ihmeitä ole, mutta jokainen rukousvastaus on ihme. Miksi sitten rukoillaan, jolle ihmeisiin uskota?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Useimmiten Jumalan työ on aika tavallista, ja pitää olla “silmät nähdä “ja “korvat kuulla” missä Jumala toimiin, ja miten. Siis ihmeetkin voivat olla aika huomaamattomia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Rukouselämä on enemmän kuin sattumanvaraista rukousta. Joskus se on hengellisten laulujen sanoja. Joskus Psalmeja. Toisinaan taas rukous pulppuaa sydämestä. On kestävää esirukousta. Pyyntöjä kiitosta, palvontaa, ylistystä. Hätäistä huokausta: “älä jätä”. Rukous on olennainen osa kristityn uskon elämää. Rukouselämä on elämää uskossa Herraamme.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Pekka Pesonen. “Rukouselämä on elämää uskossa Herraamme”. Juuri näin, tämä on hyvin tiivistetty. Säälin kaikkia,joilta jää tämä elämä elämättä, vaikka Jumala siihen kutsuisi.

      Ilmoita asiaton kommentti