Seurakuntalaiset New Yorkista Floridaan pitävät nyt kirkkokahveja pappi Tiina Talvitien kanssa

Korona muutti arjen. Tässä sarjassa kirkon työtä tekevät kertovat esteistä ja toivosta epidemia-aikana.

***

Tiina Talvitie työskentelee suomalaisyhteisön pappina Yhdysvaltain itärannikolla, luterilaisessa Agricola Lutheran Church -seurakunnassa. Sen keskuspaikka on New Yorkin Manhattanilla.

Miten pandemia näkyy arjessasi?

– Asumme Warwickissa, Orangen piirikunnassa, joka kuuluu New Yorkin metropolialueeseen. Meiltä on Manhattanille linnuntietä noin 80 kilometriä. Täältä käydään paljon Manhattanilla töissä. Asukkaita piirikunnassamme on noin 385 000. Viime viikon torstai-iltaan mennessä täällä oli 7 470 varmistettua tartuntaa ja 268 kuollutta. Kun näitä lukuja vertaa New Yorkin kaupungin lukuihin, meillä on asiat todella hyvin.

– Warwickissa ovat auki enää apteekki, noutoravintolat ja ruokakaupat. Yleensä kaupungin pieni keskusta kuhisee ihmisiä, mutta nyt se on melkein autio. Kaikkien on pakko käyttää hengityssuojainta julkisilla paikoilla.

– Kävin viime viikolla ensimmäisen kerran kuuteen viikkoon kirkolla Manhattanilla tarkistamassa postit ja purkamassa puhelinvastaajan. Matka sinne sujui omalla autolla nopeasti, koska liikennettä oli niin vähän. Manhattan oli hiljainen, mutta ei ihan aavemainen. Katukuvassa näki muutamia ulkoilijoita ja autoja.

Miten korona muutti työtäsi?

– Lähdin Manhattanilta torstaina 12.3. sillä ajatuksella, että käyn Washington DC:ssä 15.3. pitämässä messun. Seuraavan viikon aioin tehdä kotona etätöitä, koska minulla oli tulossa kaste ja halusin suojautua mahdolliselta tartunnalta. Messu Washingtonissa peruuntui, mutta kaste pidettiin. Fyysisesti läsnä olimme vain minä, vanhemmat ja kastettava lapsi.

– Myös New Yorkin messu 22.3. peruuntui, ja saman päivän iltana tuli voimaan kuvernööri Andrew Cuomon määräys, jossa kiellettiin kaikki tilaisuudet. Cuomo kehotti uskonnollisia johtajia järjestämään virtuaalisia palveluksia. Olin vain kerran aikaisemmin pitänyt Facebookissa hartauden messun sijaan, kun lumimyrsky esti minua pääsemästä Washingtoniin. Nyt päätin videoida jumalanpalvelukset etukäteen, jotta voisin käyttää paremmin musiikkia ja osallistaa seurakuntalaisia esirukoilijoina ja tekstinlukijoina. Kirkon ulkosuomalaistyön johtaja Mauri Vihko oli vierailevana saarnaajana ensimmäisenä pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina.

– Olen videoinut myös lyhyempiä hartaushetkiä. Uusia taitoja on pitänyt oppia nopealla aikataululla. Ensimmäiset videot laitoin Facebookiin, mutta melkein heti avasin seurakunnalle oman YouTube-kanavan. Olemme pitäneet kirkkokahveja videokonferenssisovelluksella. Muutos on saanut aikaan sen, että seurakuntalaiset pitkin itärannikkoa voivat osallistua kaikkiin jumalanpalveluksiin. Kirkkokahveilla on ollut väkeä New Yorkista Floridaan asti.

– Työntekijämme Sirkku Enberg ja Silja Blomqvist ovat mahtavasti siirtäneet lasten kerhot verkkoon. Aiemmin saatoin vain piipahtaa kerhossa. Nyt olen osallistunut niihin, koska on tärkeää, että kuulen suoraan perheiltä, mitä heille kuuluu. Seurakunnassa on myös niitä, joilla ei ole nettiyhteyttä, mutta onneksi puhelimet toimivat ja postikin kulkee.

Millainen on suomalaisyhteisön ilmapiiri?

– Ainakin päällisin puolin se on hyvä. Kukaan ei ole tietämäni mukaan sairastunut vakavasti. Raskainta tämä on niille, jotka asuvat kaupungissa ahtaissa tiloissa. Varmasti tämä koettelee monien hermoja ja psyykettä.

– Tiedän myös, että muutama perhe on ajautunut tilanteeseen, jossa yksi tai useampi jäsen on jäänyt jumiin Suomeen ja yksi on täällä. Näille perheille tilanne on varmasti ikävin ja hankalin. Jotkut perheet ovat juuri muuttamassa tänne tai täältä takaisin Suomeen, mikä on vaikeaa. Tänne tulevat ihmiset ovat kuitenkin melkoisia selviytyjiä.

Miten pidät yllä omia voimavarojasi?

– Olen seurannut joitakin rukouslinkkejä verkossa. Alkuun vapaapäivät hautautuivat tekemiseen, mutta nyt yritän taas pitää kiinni kahdesta viikkovapaasta. Puolisoni yrittää parhaansa mukaan saada minut pitämään ne. Koiran ulkoiluttaminen ja pihatyöt kiinnittävät mielen konkreettiseen. Viime viikon maanantaina revin maasta kuollutta nurmikkoa ja rikkaruohoja, levittelin kuution uutta multaa ja kylvin nurmikkoa. Nyt yritän pitää maan kosteana ja toivon, että pian alkaisi vihertää.

Mitä olet oppinut korona-aikana?

– Joustavuutta, kärsivällisyyttä, yksinkertaisuutta. Sen näkemistä, kuinka paljon kaapissa on aina ruokaa, vaikka ajattelee, ettei mitään ole. Ymmärrystä siitä, miten hyvin minulla asiat ovat.

Mitä kaipaat eniten ajalta ennen koronaa?

– Helppoutta ja huolettomuutta. Sitä, ettei kauppaan lähtiessä tarvitse etsiä mukaansa kumihanskoja, hengityssuojainta, käsidesiä ja desinfioivia pyyhkeitä. Sitä, että voi keskustella normaalisti naapureiden kanssa eikä tarvitse huudella kadun yli.

Kuva: Elisa Talvitie. Hengityssuojain ja kumihanskat ovat vakiovarusteet, kun Tiina Talvitie käy kaupassa. Ostokset on tuotava kärryissä autolle, jossa ne voi pakata omiin kauppakasseihin.

Lue myös:

Suntio Timo Lehto ei voi koronakriisin aikana tehdä työtään etänä

Lastenohjaaja Satu Kurvinen halusi tehdä muutakin kuin siivota legoja, ja niin hän hurahti videolähetyksiin

Imatralainen kirkkomuusikko Heini Vesterinen alkoi keikkailla pihoilla – takana kymmeniä lauluhetkiä

Perheneuvoja Heikki Kruus luuli olevansa yksinäisen työn tekijä, kunnes epidemia pakotti etätöihin

Kirkkoherra Mimosa Mäkinen: Poikkeusoloissakin kantavat perusasiat – unta, liikettä ja rukousta

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.