Seurakuntien sateenkaaripareja koskevia tilaratkaisuja käsitellään nyt maallisissa oikeusistuimissa

Sormukset

Kaksi Savonlinnan seurakunnan jäsentä on valittanut Itä-Suomen hallinto-oikeuteen Savonlinnan seurakunnan kirkkoneuvoston päätöksestä kieltää samaa sukupuolta olevien parien kanssa ja puolesta rukoileminen seurakunnan kirkoissa. Asiasta kertoo Itä-Savo .

Viime viikolla Kirkko ja Kaupunki kertoi, että viisi henkilöä teki Helsingin hallinto-oikeuteen valituksen Kallion seurakuntaneuvoston päätöksestä, jossa hylättiin oikaisuvaatimus. Oikaisuvaatimus koski kirkkoneuvoston aiempaa päätöstä, jossa tarkennettiin seurakunnan tilojen olevan tasa-arvoisesti kaikkien parien käytössä kaikkiin kirkollisiin toimituksiin. Marraskuussa neuvosto linjasi, että Kallion seurakunta tarjoaa tilojaan vain samaa sukupuolta olevien hääjuhliin, mutta huhtikuussa se linjasi, että seurakunnan kaikki tilat ovat tasa-arvoisesti kaikkien parien käytössä kaikkiin kirkollisiin toimituksiin.

Savonlinnassa siis valitettiin maalliseen oikeusistuimeen siitä, että sateenkaariparien kanssa ei voi rukoilla seurakunnan kirkoissa ja Helsingin Kalliossa puolestaan siitä, että voi, ja että jopa sateenkaariparien vihkiminen olisi mahdollista.

Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo pitää Kirkko ja Kaupungin jutun mukaan ongelmallisena sitä, että Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli ei ole ohjeistanut seurakuntia selvästi tilojen käytöstä avioliittolain muututtua. Kallion seurakunnassa on asiasta kaksi eri tulkintamallia.

Savonlinnan kirkkoneuvosto puolestaan päätti helmikuussa, että sateenkaariparien puolesta tai kanssa ei kirkoissa saa rukoilla edes pastoraalisessa ohjeessa mainitulla tavalla, ettei synny vihkimistyyppisiä tilanteita. Seurakunnan muissa tiloissa rukoileminen olisi mahdollista. Tämä herätti vilkasta keskustelua. Valittajien mielestä helmikuussa tehty päätös ja siitä tehdyn oikaisuvaatimuksen hylkääminen loukkaa seurakuntalaisten oikeutta saada palveluja seurakunnan tasavertaisina jäseninä.

Itä-Savon mukaan aikaa tämäntyyppisen valituksen käsittelyyn menee hallinto-oikeudessa yleensä noin vuosi.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Seurakuntalaiset puivat rukousta ja seksuaalisuutta Savonlinnassa – näin tilaisuus koettiin

Savonlinnalaisia odotti kirkon ovella yllätys – oveen oli teipattu monta liuskaa teesejä

Sateenkaariyhteisö närkästyi – Kallion seurakunta teki uuden päätöksen, avaa kirkot kaikille

20 kommenttia

  • Yrjö Sahama sanoo:

    Tämmöisen asian käsittely maallisessa tuomioistuimessa loukkaa uskonnonvapautta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jori Mäntysalo sanoo:

      Minkäs teet, kun on valtionkirkko.

      Vaikka eipä toisaalta, muussa tapauksessa voitaisiin käräjöidä yleisessä tuomioistuimessa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Voipio sanoo:

      No ei se siitä johdu, että olisi valtionkirkko, vaan siitä että Suomen ev.-lut. kirkko ja sen seurakunnat ovat juridisesti julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä. Samalla tavoin kuin kunnat.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Hei Risto Voipio,

      Olen miettinyt seurakuntien oikeutta päättää kirkkotilojen käytöstä ja sitä ninkälaisilla perusteilla kirkkoneuvostot ja seurakuntaneuvostot voivat päättää kirkkotilojen käytön rajoituksista. Savonlinnan kirkkoneuvosto päätti, että sateenkaariparien puolesta tai kanssa ei kirkoissa saa rukoilla edes pastoraalisessa ohjeessa mainitulla tavalla, ettei synny vihkimistyyppisiä tilanteita. Seurakunnan muissa tiloissa rukoileminen olisi mahdollista. Minusta on jotenkin outoa, että tällainen päätös voitiin tehdä. Perusteena oli “ettei synny vihkimistyyppisiä tilanteita”. Ilmeisestikin päätöksestä valitettiin mikä ei kuitenkaan johtanut päätöksen purkamiseen.

      Jos kirkkoneuvostot voivat tämäntyyppisillä perusteilla rajoittaa kirkkotilojen käyttöä, niin mietin voisiko kirkkoneuvosto myös vaikkapa päättää että sateenkaariperheen lapsia ei saa kastaa kirkoissa, vaan heidät pitää kastaa muissa tiloissa. Esimerkiksi sillä perusteella, ettei synny vääriä vaikutelmia siitä, minkälainen perhemuoto on kirkon ihanteen mukainen, tai minkälaista perhettä kirkko pitää lasten kasvatuksen kannalta suotuisimpana.

      Itse pidän oikein hyvänä, että tämä asia viedään maallisiin oikeusasteisiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Sari R-L: “mietin voisiko kirkkoneuvosto myös vaikkapa päättää että sateenkaariperheen lapsia ei saa kastaa kirkoissa, vaan heidät pitää kastaa muissa tiloissa”.

      Hyvä esimerkki “non sequitur” ja “red herring” -argumentoinnista.

      Kirkko opettaa avioliitosta, että se on miehen ja naisen välinen instituutio. Piispainkokous ja kirkolliskokous ovat linjanneet, että samaa sukupuolta olevien (rekisteröidyssä parisuhteessa elävien) parien “kanssa ja puolesta” voidaan rukoilla, mutta ei kirkollisesti vihkiä ja / tai siunata samaa sukupuolta olevien siviiliavioliittoja.

      Kysymys siitä, missä samaa sukupuolta olevien pariskuntien rukoushetket / hääjuhlat voivat tapahtua, ei ole kokonaiskirkollisesti ratkaistu, koska ne ovat kirkkojärjestyksen mukaisesti paikallisseurakunnan kirkkoherran ja kirkkoneuvoston ratkaistavissa (mikäli yksimielisyyttä ei synny, asia jää tuomiokapitulin ratkaistavaksi). Näin ollen paikallisesti erilaisia tilaratkaisuja voidaan synnyttää ainoastaan rukoushetkien järjestämisessä, mutta ei samaa sukupuolta olevien vihkimisessä. Edellinen on mahdollista toteuttaa kirkossa tai jossain muualla, jälkimmäinen ei kirkossa eikä missään muuallakaan.

      Kirkko opettaa edelleen kasteesta, että se on sakramentti, jonka kirkko on velvollinen tarjoamaan jäsentensä lapsille. Se ei ole kirkon opetuksessa ollut koskaan sukupuolisidonnainen, toisin kuin avioliitto. Kaste rinnastuu avioliittoon vihkimiseen ainoastaan kastepaikan suhteen: se voidaan toteuttaa kirkossa tai kodissa tai sen mukaan, mitä kastava pappi ja kasteperhe asiasta sopivat.

      Näin ollen Sari R-L:n esittämä skenaario perustuu tahalliseen hämäykseen ja täydelliseen epäloogisuuteen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Jouni T.,

      Sanot että “Kysymys siitä, missä samaa sukupuolta olevien pariskuntien rukoushetket / hääjuhlat voivat tapahtua, ei ole kokonaiskirkollisesti ratkaistu, koska ne ovat kirkkojärjestyksen mukaisesti paikallisseurakunnan kirkkoherran ja kirkkoneuvoston ratkaistavissa (mikäli yksimielisyyttä ei synny, asia jää tuomiokapitulin ratkaistavaksi). “.

      Jos seurakunta voi halutessaan kieltää kirkkotiloissaan samaa sukupuolta olevien parien rukoushetken (jossa noudatetaan kirkolliskokouksen hyväksymää pastoriaalista ohjetta), ja myös esimerkiksi maistraatti-vihkimisen jälkeisen hääjuhlan, niin miksi seurakunta ei voisi halutessaan kieltää myös sateenkaariperheen lapsen kastamisen kirkkotilassa, ja ilmoittaa, että se on kuitenkin mahdollista suorittaa jossain muussa tilassa, esim. kerhotilassa, kotona jne. ? Perusteena voisi olla vaikka se, että ” ei syntyisi sellaista väärää vaikutelmaa, että seurakunta hyväksyy sen, että kyseinen lapsi joutuu oman etunsa vastaisesti elämään olosuhteissa, jotka ovat Jumalan tahdon ja luomisjärjestyksen vastaisia”. Jos parisuhderukous voidaan kieltää “ettei syntyisi vaikutelmaa” -perusteella niin ei kai mikään estä kieltämästä sateenkaari perheiden tilaisuuksia kirkkotiloissa vastaavilla “ettei syntyisi vaikutelmaa”-perusteilla.

      Kirkon perinteen näkökulmasta katsottuna sateenkaariperheen lapsi (esim. lapsi joka syntyy naispariskunnan muodostamaan perheeseen, ja joka on saatettu alulle esim. hedelmöityshoidoilla tms.) on kaiketikin avioton lapsi eli äpärä. Aviottomat lapset merkittiin ennen kirkonkirjoihinkin sanalla “äpärä”. Aviottoman lapsen synnyttänyt äiti joutui perinteisesti kirkon taholta kaikenlaisten toimenpiteiden kohteeksi, joihin liittyi voimakasta sosiaalista häpeää ja stigmaa, “salavuoteudesta” rangaistiin, samoin tietenkin “huoruudesta” jne. Vanhoissa kirkonkirjoissa näiden termien ja rangaistusten runsas käyttö kertoo siitä miten voimakkaasti kirkko kontrolloi seksuaalisuutta koskevien normien noudattamista. Lisäksi aviotonta äitiä ripitettiin, usein julkisessa tilassa, mikä oli myös tilaratkaisun sisältävä rangaistus. Aviottomien lasten isät pääsivät usein kuin koirat veräjästä, ainakin verrattuna aviottomiin äiteihin.

      Se, että samaa sukupuolta olevien parien rukoushetkiä ei saa pitää pyhitetyissä kirkkotiloissa, vaan ne sijoitetaan ei-pyhiin tiloihin, on toki stigmatisoiva ja häpäisevä ele sekin. Kirkkojen perinteessä tilaratkaisut ovat toimineet sekä arvostuksen että rangaistuksen ja häpäisyn ilmaisun tapoina. Korkearvoisilla ihmisillä (esim. aatelisilla, varakkailla kauppiassuvuilla/tilallisilla jne.) oli vakituiset tilansa/paikkansa lähellä kirkon alttaria eli kirkon arvostetuimpia ja pyhimpiä tiloja, joissa he istuivat jumalanpalveluksissa jne. Miesten korkeampaa arvoa suhteessa naisiin heijasti se, että miehillä oli pappeina pääsy kirkkotilan arvostetuimpiin ja pyhimpiin osiin, toisin kuin naisilla. Myös synnytyksen jälkeen nainen oli sillä tavalla saastainen, että hän ei saanut tulla kirkkoon vaan hänet piti “kirkottaa” eli puhdistaa, ennenkuin hän sai osallistua jumalanpalveluksiin. Toisinaan kirkottamista odottaville naisille oli varattu oma, muusta tilasta eristetty tila kirkossa, jossa he saivat kuunnella jumalanpalvelusta. He eivät saaneet siirtyä tämän tilan ulkopuolelle, eivätkä muut tulleet kirkotettavien alueella. Tila käsitettiin “likaiseksi”. Erilaisilla tilaratkaisuilla osoitettiin siis arvostusta, ja osoitettiin myös kuka on vähempiarvoinen, saastainen jne.

      Se, että sateenkaari-ihmisten elämän tärkeitä tilaisuuksia sijoitetaan pyhien tilojen ulkopuolelle, on mahdollista tulkita kirkon perinteestä käsin, juuri kun tarkastellaan niitä tapoja joilla seurakunta on osoittanut arvostustaansa ja tuomitsemistaan. Saa nähdä mitä tällä rintamalla vielä tapahtuu… onneksi kirkolla on nykyään vähemmän valtaa kuin ennen, eivätkä nämä häpäisevät tilaratkaisut vahingoita (toivottavastyi) enää nykyään niin paljon kuin esim. äpärälapsia ja äpärälasten aviottomia äitejä ennen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Sari R-L: “Kirkon perinteen näkökulmasta katsottuna sateenkaariperheen lapsi (esim. lapsi joka syntyy naispariskunnan muodostamaan perheeseen, ja joka on saatettu alulle esim. hedelmöityshoidoilla tms.) on kaiketikin avioton lapsi eli äpärä. Aviottomat lapset merkittiin ennen kirkonkirjoihinkin sanalla “äpärä”” —–

      -Siis kenen mielestä avioton lapsi on “äpärä”? En tiedä onko sanaa “äpärä” koskaan käytetty siten, että se on mielletty asialliseksi, mutta itse käsitän sen haukkumasanana, jota ei ole pakko käyttää. Miksi siis käytät sitä? Vai kutsutko itse kaikkien avoliitossa olevien parien lapsia “äpäriksi”? Pitäisikö sateenkaariperheen lasta kutsua “äpäräksi” vai mitä tuo “kaiketikin” tuossa tarkoittaa?

      Kirkko on suhtautunut hyvin ankarasti tiettyihin sen arvojen vastaisiin asioihin ja tekoihin, siten, että myös syyttömät, kuten lapset, ovat joutuneet kärsimään. Se ei ole hyvä asia, tietenkään.

      Armollisuus on löytynyt suhtautumistavoissa ja se on hyvä. Mutta silti ei pidä tinkiä sanomasta. Avoliitossa elävien lapsen vanhemmat eivät ole menneet naimisiin, kuten kirkon opetus on, ymmärtääkseni ja toivoakseni, mutta perhe voidaan kohdata kuten muutkin perheet. Samoin yksinhuoltajat, uusperheet ja yksin lapsen hankkineet. Kirkkoa ei kuitenkaan näiden vuoksi pitä vaatia muuttamaan opetustaan ja sanomaansa.

      Tämä vaatii toki taitoa kohdata ihmisiä, olla armollinen, siten ettei kuitenkaan osoita täyttä hyväksyntää ja anna ymmärtää ettei asioilla olisi väliä ja merkitystä. Tämä ei ole helppoa.

      Omasta mielestäni sateenkaariparien kohdalla voitaisiin noudattaa käytäntöä, joka olisi yksityinen esirukoustilanne, kuten keiden tahansa sitä pyytävien kanssa. Ei esirukousta muutenkaan toimiteta juhlaseremonian tapaan, vaan se on yksityinen ihmisten kohtaamisen tilanne. Jossa voidaan rukoilla ihmisten ja myös heidän välisensä suhteen puolesta.

      Mutta kun se ei kirkon opin mukaan ole avioliitto, miksi pitäisi saada se näyttämään vihkimistilaisuudelta? Kirkon pitäisi pitää selkeästi esillä sanomaansa sen suhteen mikä on opetus avioliiton osalta, mutta ei lyödä sitä kenenkään kasvoille ja häpäistä. Tällainen tilanteesta kuitenkin väkisinkin tulee, jos halutaan saada vihkiseremonian elementtejä, mutta tilanne ei kuitenkaan ole vihkiminen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Sari R-L: “Jos seurakunta voi halutessaan kieltää kirkkotiloissaan samaa sukupuolta olevien parien rukoushetken (jossa noudatetaan kirkolliskokouksen hyväksymää pastoriaalista ohjetta), ja myös esimerkiksi maistraatti-vihkimisen jälkeisen hääjuhlan, niin miksi seurakunta ei voisi halutessaan kieltää myös sateenkaariperheen lapsen kastamisen kirkkotilassa, ja ilmoittaa, että se on kuitenkin mahdollista suorittaa jossain muussa tilassa, esim. kerhotilassa, kotona jne. ? Perusteena voisi olla vaikka se, että ” ei syntyisi sellaista väärää vaikutelmaa, että seurakunta hyväksyy sen, että kyseinen lapsi joutuu oman etunsa vastaisesti elämään olosuhteissa, jotka ovat Jumalan tahdon ja luomisjärjestyksen vastaisia”.

      Haluat siis jankuttaa..? Minä en.

      Tuo perusteesi ei osu maaliinsa jo edellisessä viestissäni osoittamillani perusteilla. Argumenttisi on edelleen “non sequitur” ja “red herring”, jonka fiksuna ihmisenä varmaan itsekin ymmärrät.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Sari Weckroth,

      Avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset merkittiin ennen kirkonkirjoihin “äpäriksi”. Käytin tästä syystä sanaa äpärä, en muusta syystä. Äpärä-nimitys on osa Suomen ev.lut.kirkon seksuaalieettistä kristillistä perinnettä, vaikka näistä nimityksistä onkin nykyisinä liberaalimman seksuaalimoraalin aikoina luovuttu. Puhuin myös “salavuoteudesta” ja “huoruudesta” ja niihin liittyvistä rangaistuksista ja stigmasta, nekin ovat osa kirkon seksuaalieettistä kristillistä perinnettä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Sari R-L:” Avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset merkittiin ennen kirkonkirjoihin “äpäriksi”. Käytin tästä syystä sanaa äpärä, en muusta syystä. Äpärä-nimitys on osa Suomen ev.lut.kirkon seksuaalieettistä kristillistä perinnettä, vaikka näistä nimityksistä onkin nykyisinä liberaalimman seksuaalimoraalin aikoina luovuttu. Puhuin myös “salavuoteudesta” ja “huoruudesta” ja niihin liittyvistä rangaistuksista ja stigmasta, nekin ovat osa kirkon seksuaalieettistä kristillistä perinnettä.” ——-

      -Siis MIKSI käytit tuota sanaa? Mikä addiktio sinulla on tuohon historiaan ja “perinteisiin”, joista on terveellä tavalla päästy eteenpäin? Ja mitä tarkoitti se, että sateenkaariperheiden lapset ovat nähdäksesi “kaiketikin sitten äpäriä”? Tuohon lauseeseen ja sanojen asetteluun ja sanavalintaan lähinnä tartuin.

      Et sanonut, “kaiketikin sitten huora” tms. Muu osa oli tavanomaista historianluentoa.

      Eli tuo sanavalinta antaa selvästi kuvan, että joku, sinun mielestäsi, tällä hetkellä ajattelee noin. Siis kuka, tarkkaan ottaen.?Tai pitäisikö jonkun suorastaan ajatella noin ja käyttää tuota sanaa, jotta olisi “johdonmukainen” ajattelussaan ja suhtautumistavassaan? . Eli onko pointti se, että jokainen, jonka mielestä kristillinen avioliitto on miehen ja naisen välinen, ja tämä on myös kirkon opetus, nimittää sateenkaariperheiden lapsia “äpäriksi”? Tätäkö tarkoitti se “kaiketikin”?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sarin esille nostama aiheellinen kysymys ja ongelma nousee siitä, että pastoraalisessa ohjeessa piispainkokous toisaalta kirkkomme säädöksiin nojaten viittasi vai KJ:n pykäliin kirkkojen käytöstä ja niistä päättämisestä. Toisaalta piispainkokous teki ohjeessa karhunpalveluksen ja pisti pään pensaaseen, kun se ei edes antanut suositusta miten tiloja tulisi tässä tilanteessa käyttää. Näin voi syntyä nyt oleva kovin kummallinen tilanne, että useimmissa seurakunnissa kirkkoja voi käyttää ja joissakin seurakunnissa taas ei voi käyttää. Kirkon jäsenet eri puolilla maata ovat eriarvoisessa asemassa. Kirkko on erityisen pyhänä pidetty paikka ja rukousten salliminen siellä tai niiden kieltäminen siellä pidettäviksi saa juridiikkaa suuremman merkityksen, minkä ymmärrän täysin. Tyyliin “aatteleppa vaikka omalle kohallesi”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Toivo Loikkanen,

      Juu, ajankohtaisella yleispoliittisella kielellä ilmaistuna voisi kysyä onko meillä “toimintakykyinen” piispainkokous. Näkemykset sen sisällä ovat niin kaukana toisistaan, että vaikuttaa siltä, että se kykenee (ainakin tässä asiassa) tuottamaan vain sisäisesti ristiriitaisia ja outoja lausuntoja. Ne eivät käänny miksikään järkeviksi toimintasuosituksiksi esim. tilojen käytön suhteen. Käytännössä tilaratkaisut sitten usein heijastelevat kunkin seurakunnan asennoitumista homoseksuaalisuuteen, jotka näyttävät usein heijastelevan kyseisen hiippakunnan piispan asennoitumista asiaan. Esimerkiksi Mikkelin hiippakunnan piispa asennoituu kielteisesti, mikä rohkaisee sitä vastaaviin tilaratkaisuihin hiippakunnan seurakunnissa.

      (Toisaalta en ole missään nimessä sitäkään mieltä, että piispainkokouksen pitäisi runnoa itseään mihinkään teennäiseen/valheelliseen yksimielisyyteen tai konsensukseen jos sellaista ei kerran ole. Harmittaa vaan kovasti nämä jotkin käsittämättömän halventavat tilaratkaisut. )

      Yksi ajankohtainen linkki tästä varsin kummallisesta sekoilusta:

      http://www.ess.fi/uutiset/paijathame/art2378204

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    “Seurakuntien sateenkaaripareja koskevia tilaratkaisuja käsitellään nyt maallisissa oikeusistuimissa.”

    Näinkö juhlii evl.kirkko reformaation juhlavuotta, kun reformaation seurauksena protestanttisissa kirkoissa on pääsääntöisesti luovuttu kanonisesta, kirkollisesta, oikeudesta, jonka maalliset hallitukset (=”keisarit”) ovat omien intressiensä mukaisesti ottaneet vähitellen haltuunsa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Tuula Hölttä, kysyt “näinkö evl.kirkko juhlii reformaation juhlavuotta”. En varmaan ihan ymmärrä kysymystäsi, mutta mielestäni se ei ole reformaation hengen vastaista, että asioita viedään oikeusasteisiin silloin kun on tarvis. Eikä Suomen ev.lut.kirkko ole ainoa kirkko jonka asioita käsitellään oikeusasteissa, samalla kun se juhlii riemuvuottaan. Kun Katolinen kirkko tässä taannoin juhli riemuvuottaan (tai vastaavaa) niin samanaikaisesti maallisissa oikeudellisissa instituutioissa käsiteltiin, ja tutkittiin, katolisten pappien harjoittamaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Maallinen oikeus on ihan hyvä asia, esimerkiksi juuri niiden heikoimpien turvaamiseksi (lapset jne.).

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouni Turtiainen sanoo:

    K24: “Marraskuussa neuvosto linjasi, että Kallion seurakunta tarjoaa tilojaan vain samaa sukupuolta olevien hääjuhliin”.

    Mahtoikohan linjata. Siis eri sukupuolta olevia aviopareja ei voitaisi lainkaan päästää Kallion seurakunnan tiloihin pitämään hääjuhliaan?

    Epäilen vahvasti Kotimaan tietojen paikkansa pitävyyttä, koska kyse olisi ennen kuulumattomasta eri sukupuolta olevien avioparien syrjivään kohteluun johtaneesta muutoksesta, jollaiseen en usko Kallion kirkkoherran Teemu Laajasalon esityksestä päätöksiä tekevän seurakuntaneuvoston syyllistyneen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Raimo Turunen sanoo:

    Mitä muita oikeusistuimia Suomessa on kuin maallisia?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouni Turtiainen sanoo:

    Toivo Loikkanen: “useimmissa seurakunnissa kirkkoja voi käyttää ja joissakin seurakunnissa taas ei voi käyttää (spn-rukoushetkiin). Kirkon jäsenet eri puolilla maata ovat eriarvoisessa asemassa.”

    Topi, olet varmaan hyvin tietoinen siitä, että tämä seurakuntalaisten eriarvoinen asema on ollut totta jo siitä hetkestä alkaen, kun KJ:een säädettiin kirkkoherralle & neuvostolle oikeus päättää seurakunnan alueella olevien kirkollisten tilojen käytöstä. Se merkitsi subjektiivista “mutu”-oikeutta, joissa harkintavaltaa käyttetään eri puolilla Suomea eri tavoilla ja perusteilla.

    Tämä on näkynyt jo ammoin mm. peusteissa, joissa toisissa seurakunnissa on voitu järjestää einogrönien kirkkokonsertteja ja toisissa ei. Seurakuntalaiset ovat siis olleet eriarvoisessa asemassa, kun joissakin seurakunnissa on päästy kuuntelemaan tompp.. eikun eikkaa ja toisissa ei.

    Piispoila ei ole tähän päätösvaltaan nokan kopauttamista – tosin yritystä on ollut siihenkin suuntaan, että piispa on omalla arvovallallaan pyrkinyt vaikuttamaan paikallisseurakunnan oikeuteen itse päättää tilojensa käytöstä. Mutta se on sitten ihan eri asia eikä kannata mennä nyt siihen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni, Tuokin on totta. Mutta on aivan eri asia kuinka joku taiteilija voi konsertoida kirkossa tai ei voi verrattuna siihen, voivatko seurakunnan jäsenet toteuttaa rukoushetken kirkossa. Lisäksi minulla on sellainen ymmärrys, että kanttorit käytännössä junailevat konserttiasiat ja khran päätösvalta on enemmän muodollinen ja että kirkot ovat enimmäkseen konsertoijille käytössä kunhan ohjelma on kirkkoon sopiva. Rukoushetkiasiassa taa kirkkoherrat ovat valmistelijoina ja esittelijöinä valmistelleet, että kirkkoa saa käyttää – ja joissakin harvoissa (poikkeus-)tapauksissa että ei saa käyttää tuollaiseen. Arvolataus on aivan erilainen kuin konserttiasiassa, samoin seurakuntalaisten oikeuksien toteutuminen. Eli esimerkki ei ole tähän kovinkaan käypä.

      Ilmoita asiaton kommentti