Sielunhoidon aikakauskirja ilmestyy nyt verkossa – ensimmäinen teema on ahdistuksesta sovintoon

Sairaalapappi Maria Lappalainen keskustelemassa asukkaan kanssa Myllypuron monipuolisessa palvelukeskuksessa Helsingissä.

Sielunhoidon aikakauskirja alkaa ilmestyä verkossa. Ensimmäiset viisi artikkelia on nyt julkaistu. Niiden teemana on Ahdistuksesta sovintoon. Aiemmin aikakauskirja ilmestyi painettuna.

– Artikkelit on suunnattu kaikille eksistentiaalisista kysymyksistä ja sielunhoidosta kiinnostuneille. Niiden tavoitteena on vahvistaa kirkon sielunhoidollista ajattelua ja työotetta, sanoo Kirkkohallituksen asiantuntija Virpi Sipola Kirkon viestinnän tiedotteessa.

Verkkoversion ensimmäisessä numerossa kirjoittajat tarkastelevat ahdistuksen, anteeksiannon ja sovinnon teemoja.

Emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen kirjoittaa vuoden 1918 ristiriitaisesta perinnöstä. Sisällissodan eri osapuolten muistomerkit kertovat hänen mukaansa traagisella tavalla eri kertomusta. Moniääninen, monikerroksinen ja sisäisesti jännitteinen tarina on kuitenkin viime kädessä yhteinen: tällainen tämä maa on, tällaista historian painoa se kantaa. Vuosi 1918 on yhteisen historian musta piste, jossa yhteiskuntaa ja elämää kannattelevat perustavat tukipuut pettivät. Rauha, arkinen elämä, luottamus ja kokemus oikeudenmukaisuudesta murenivat.

Ihmisillä on ollut tarve jälkikäteen käydä sisällissodan tapahtumia läpi yhä uudestaan, mutta joistakin asioista on myös vaiettu. Syvimmin suomalaisia on Mäkisen mukaan lopulta yhdistänyt yhteinen avuttomuus tapahtuneen äärellä. Kirkossa kuljettiin tänä vuonna myös niille muistin paikoille, joissa sankaruutta ei ole, on vain murhe ja elämän käsittämätön julmuus ja hiljaisuus. Kirkossa sytytettiin kynttilät kaikille sisällissodan ja sen jälkiselvittelyjen uhreille.

Saamelaisten totuus- ja sovitteluprosessin riippumaton neuvonantaja Antti Pentikäinen kirjoittaa omassa artikkelissaan totuus- ja sovintokomission osin takkuisista käynnistysvaiheista. Hän kertoo myös uuden sukupolven saamelaisaktivisteista ja sovitteluopintojen pilottikurssista, jolle on osallistunut muun muassa Suomen saamelaisnuorten varapuheenjohtaja Ida-Maria Helander. Hänen suhtautumisensa saamelaisten totuus- ja sovintoprosessiin on muuttunut niin, että sen ainoana tavoitteensa ei ole enää saada takaisin menetettyjä oikeuksia. Vielä tärkeämpää on, että saamelaiset vapautuisivat ylisukupolvisesta taakasta.

Kansainvälisten kokemusten perusteella alkuperäiskansojen totuus- ja sovintokomissioita ei tulisi perustaa ilman alkuperäiskansan laajaa hyväksyntää, Pentikäinen toteaa. Tämä otettiin valmistelun lähtökohdaksi myös Suomessa. Pääministeri Juha Sipilä tapasi Saamelaiskäräjien hallitusta toukokuussa 2017. Saamelaiskäräjät keskusteli aiheesta kesäkuussa ja myöhemmin syksyllä antaen prosessin käynnistämiselle tukensa.

Suomen hallitus varasi lokakuussa 2017 lisäbudjetissa määrärahoja prosessin valmisteluun, ja se näytti lähtevän liikkeelle. Se kohtasi kuitenkin myös vastustusta ja hidastui. Osittain syynä olivat saamelaisyhteisön sisäiset jännitteet. Neuvottelut saamelaisten ja valtion välillä totuus- ja sovintoprosessin toteutuksesta jatkuvat todennäköisesti lähiaikoina.

Sairaalapappien työn uudet haasteet

Kolmannessa artikkelissa perheasioiden asiantuntija Anne Anttonen Kirkkohallituksesta kirjoittaa anteeksiannon ja sovinnon mahdollisuuksista seksuaalisen hyväksikäytön jälkeen. Hän referoi Englannin kirkon aineistoja, joissa on työstetty kirkon piirissä paljastunutta laajaa ja pitkäaikaista seksuaalista hyväksikäyttöä.

Sairaalapastori ja ryhmäterapeutti Pirkko Linder käsittelee artikkelissaan sairaalasielunhoidon osaamistarpeita muuttuvassa ajassa. Sairaalapappien työlle uusia haasteita tuovat muun muassa terveydenhuollon kehittyminen, sosiaali- ja terveydenhuoltoon, maakuntarakenteeseen ja valinnanvapauteen liittyvät uudistukset sekä yhteiskunnan kulttuuriset muutokset. Linderin mukaan on tärkeää tehdä tutkimusta sairaalasielunhoidon laaja-alaisesta tehtävästä ja synnyttää ajanmukaista sielunhoidon teologiaa.

Viimeisessä artikkelissa psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti Mari-Kaarina Hiltunen kirjoittaa muun muassa sadan vuoden takaisen sisällissodan aiheuttamista sukupolvelta toiselle kulkevista taakkasiirtymistä. Hiltusen mukaan kirjallisuus, elokuvat, musiikki tai muut taiteenlajit voivat olla toimivia itsehoidon välineitä ylisukupolvisista traumoista kärsiville. Myös kirjoittaminen voi auttaa oman kokemuksen jäsentämisessä. Hiltunen kertoo myös seurakuntien muisteluryhmistä, joissa on käyty läpi erityisesti talvi- ja jatkosodan mutta myös sisällissodan jättämiä traumoja. Ryhmiä varten on kehitetty Kätketyt kivut -aineisto.

Seuraavat artikkelit Sielunhoidon aikakauskirjassa julkaistaan ensi vuoden toukokuussa. Teemana on silloin Vieraudesta vuorovaikutukseen.

Kuva: Kirkon kuvapankki / Pekko Vasantola. Sairaalapappi keskustelee asukkaan kanssa Myllypuron palvelukeskuksessa Helsingissä.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.