Suntion työ teknistyy, mutta kutsumus säilyy

Tapani Toroskainen kuvattuna Vantaan Pyhän Laurin kirkolla 16.9.2019.

Vantaan Tikkurilan seurakunnan ylivahtimestari Tapani Timoskainen jos kuka tuntee suntion työn läpikotaisin. Hän aloitti työssä jo 43 vuotta sitten. Nyt menossa on kahdeksas seurakunta.

– Toki välillä olin seikkailemassa maailmalla YK-hommissa ja tietokonekouluttajanakin, suntioveteraani kertoo Pyhän Laurin kirkon sakastissa.

Timoskaisen työuran aikana suntioiden toimintaympäristö on muuttunut aika tavalla, vaikka paljon samaakin on.

Myös virkanimikkeet elävät. Niiden kirjo onkin melkoinen. Seurakuntien palkkalistoilla on suntioita, vahtimestareita, seurakuntamestareita ja niiden erilaisia yhdistelmiä.

Titteli ei tyydytä

Tapani Timoskaisen käyntikortissa lukee ylivahtimestari. Mies ei ole titteliin kovinkaan tyytyväinen. Hän on vankkumatta perinteisen suntio-nimikkeen kannalla.

– Kun tittelini on suntio, koen olevani enemmän kirkon töissä. Kaikki myös tietävät heti, mikä on työnantajani. Vahtimestareitahan voi olla töissä melkein missä vain, Timoskainen miettii.

Tapani Timoskainen ja viisi muuta Vantaan seurakuntien ylivahtimestaria tekivät kaksi vuotta sitten esimiehilleen yhteisen esityksen nimen muuttamisesta takaisin suntioksi.

– Syystä, jota meille ei ole kerrottu, esityksemme kuitenkin hylättiin.

Omaa osaamistaan päivittääkseen Timoskainen on käynyt läpi nykyisen seurakunta- ja hautauspalvelualan ammattitutkinnon.

– Koulutuksen sisältö on jonkin verran muuttunut suntion ammattitutkinnosta, jonka olen aikaisemmin suorittanut.

Yöunien menosta vain pieni korvaus

Tekniikan rooli korostuu monella toimialalla. Tämä koskee myös suntion työtä. Esimerkiksi Tikkurilan seurakunnan alueella sijaitsevan Pyhän Laurin keskiaikaisen kirkon sakasti muistuttaa hiukkasen jo lennonjohtotornia.

Tapani Timoskainen esittelee tottuneesti erilaisia toimintoja. Työtuoliltaan nousematta hän pystyy säätämään muun muassa kirkonkelloja, valaistusta, kameroita ja monenlaista kiinteistötekniikkaa.

Lisääntynyt automaatio merkitsee myös kännykkään tulevia hälytyksiä. Timoskainen saa niitä puhelimeensa runsaasti.

– Tekstari- ja muita hälytyksiä voi tulla yölläkin ja niihin on tietysti reagoitava. Asiasta maksetaan pieni mobiilitavoittavuuspalkkio. Se on kuitenkin aika mitätön korvaus yöunien menemisestä, ylivahtimestari huokaa.

Tekniikasta paljon hyötyä

Tapani Timoskainen huomauttaa, että tekniikkaa ei ole kuitenkaan hankittu turhan takia. Se helpottaa suntionkin elämää.

– Meillä on lukitusjärjestelmä vaikka seurakuntamme sivupisteessä, joka toimii etähallinnalla. Jos joku jää oven ulkopuolelle, aikaisemmin vahtimestarin piti lähteä autolla avaamaan kyseinen ovi. Nyt näemme kameran avulla, kuka on haluamassa sisälle.

Jos hän on oikealla asialla, ovi avataan sähköisesti.

Uusinta tekniikkaa pystytään ymppäämään onnistuneesti myös vanhaan kulttuurimiljööseen. Pyhän Laurin kirkkoon loppukesästä asennettuun esitystekniikkaan sisältyy kameroiden lisäksi kaksi valkokangasta ja kaksi dataprojektoria.

– Kirkossamme oli ennen yli 200 paikkaa, joista ei nähnyt kunnolla alttarille. Nyt tekniikan myötä tilanne muuttui. Pystymme zoomaamaan kameralla tarkasti alttarille, ja näkymä tulee myös valkokankaille, Timoskainen toteaa.

Kehityksessä pysyttävä mukana

Uutta tekniikkaa ei tietenkään voi ottaa käyttöön heti, vaan pitää olla myös koulutusta. Sen järjestäminen työntekijöille voi vaatia erityisiä toimenpiteitä.

– Meillä työskennellään kahdessa vuorossa, ja on vaikeaa saada kaikkia paikalle samaan aikaan. Käytännössä joudummekin aina pitämään kaksi koulutustilaisuutta.

Tapani Timoskaisen mielestä kiinteistötekniikan ymmärtämisestä on suntion työssä apua, vaikka teknistä koulutusta ei tarvitsekaan olla.

– Uusia asioita on pakko oppia, mikäli haluaa pysyä kehityksessä mukana. Joillekin eläkeikää lähestyville tekniikan kehitys saattaa kieltämättä tuottaa hankaluuksia.

Naisia ja ammatinvaihtajia

Suntioista valtaosa on nykyään naisia. Ammattikunnassa on paljon myös ammatinvaihtajia. Molempia asioita Tikkurilan seurakunnan ylivahtimestari pitää positiivisina.

– Osa työtämme on erilaisten paikkojen koristelu. Monilla naisilla on siihen parempaa silmää kuin miehillä. Minulla on muutenkin naissuntioista vain hyvää sanottavaa.

Ammatinvaihtajat puolestaan tuovat mukanaan uutta osaamista. Tikkurilan seurakunnassa suntiotiimiin kuuluu muun muassa sähköasentajana ja portsarina aikaisemmin työskennelleitä.

– Tällaisista taustoista on suntion töissä varmasti hyötyä.

Työ Vantaalla, koti Tohmajärvellä

Kutsumus ja ammattiylpeys. Näitä sanoja ei oikein voi välttää, kun on tekemisissä vuosikymmeniä palvelleen suntion kanssa. Tapani Timoskainenkin pitää ylivahtimestarin työstään niin paljon, että hänen työmatkansa on yli 400 kilometriä suuntaansa.

– Varsinainen kotini ja muu perheeni on Pohjois-Karjalan Tohmajärvellä. Vantaalla on vain vuokra-asunto. Mutta tätä työtähän tehdään rakkaudesta lajiin, mies kiteyttää.

Haastattelu on julkaistu alun perin Kotimaa Pro -liitteessä 3.10.2019.

Kuvat: Jukka Granström

Lue myös:

Leena Mäki: "Suntio on vähän kuin kotiäiti: katsoo, että kaikki sujuu ja paikat on kunnossa"

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.