Talousvaliokunta yllätti kirkolliskokouksen – sai vähennettyä hallintorahoja 6,5 miljoonaa euroa

Kirkolliskokous Turussa 6.11.2017.

Kirkolliskokous yllätti syysistuntonsa päätöspäivänä torstaina, kun se päätti alentaa Kirkon keskusrahastomaksua yhdellä prosenttiyksiköllä jo vuoden 2018 alusta. Keskusrahastomaksu alenee 7,5 prosentista 6,5 prosenttiin.

Keskusrahastomaksuista saaduilla varoilla rahoitetaan muun muassa Kirkkohallituksen ja sen toimielinten menot, hiippakuntien menot, kirkolliskokouksen menot ja kirkolliskokousedustajien vaalista aiheutuvat menot sekä tuetaan taloudellisesti heikossa asemassa olevia seurakuntia.

Muutos kasvattaa tilikauden alijäämää 6,5 miljoonalla eurolla. Ehdotus perustuu talousvaliokunnan mietintöön.

Edustaja Tapani Rantala esitti talousvaliokunnan esitykseen poikkeavan ehdotuksen, että keskusrahastomaksu olisi 7 prosenttia. Kirkolliskokous äänesti, ja talousvaliokunnan esitys voitti äänin 76–26.

– Valiokunta on pyrkinyt mietinnössä omalla työllään tuomaan esiin, miten talousarviota ja toimintasuunnitelmaa voitaisiin edelleen kehittää, sanoi talousvaliokunnan puheenjohtaja Tapio Tähtinen puheenvuorossaan.

Hänen mukaansa muutoksella halutaan tukea seurakuntatalouksien taloudellista tilaa ja vahvistaa seurakuntien toimintaedellytyksiä. Tähtisen mukaan seurakunnat tarvitsevat rahoja, koska kirkon verotulot alenevat ja kasteiden määrä vähenee.

– Keskusrahaston taseeseen on kertynyt ylijäämää merkittävästi. Kuluvan vuoden 2017 tilinpäätöksessä se noussee yli 52 miljoonaan euroon. Tämä mahdollistaa alijäämäisten talousarvioiden tekemisen. Tällä tavalla ikään kuin palautamme seurakunnilta kerättyä keskusrahastomaksua takaisin seurakunnille. Keskusrahaston talousarvion ei tarvitse olla tasapainossa vuosina 2018–2020.

Talousvaliokunnan esityksessä alijäämän arvioidaan vuonna 2018 olevan liki 7,2 miljoonaa euroa. Kirkkohallituksen tekemän talousarvion mukaan vuonna 2018 alijäämä olisi ollut 0,7 miljoonaa euroa.

Piispa Häkkinen: "On valitettavaa, että saimme talousvaliokunnan mietinnön luettavaksemme hyvin myöhään"

Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen piti ehdotuksen jälkeen ensimmäisen puheenvuoron.

– On valitettavaa, että saimme talousvaliokunnan mietinnön luettavaksemme hyvin myöhään ja siksi sitä on joutunut arvioimaan vain pikaisesti, hän totesi.

– Minä en pidä viisaana kirkolliskokoukselta näin tempoilevaa päätöksentekoa.

Piispa Häkkinen puhui myös vahvasti Itä-Suomen Enonkosken luostarille vuosina 2018–2020 myönnettävän 50 000 euron avustuksen puolesta. Talousvaliokunta suunnitteli avustuksen poistoa.

Häkkisen puheenvuoron jälkeen moni puhujista kannatti Enonkosken luostarin avustuksen säilyttämistä mutta kehui talousvaliokunnan rohkeutta.

Lopulta piispa Häkkinen teki Enonkosken luostarin avustuksen säilyttämisestä muutosehdotuksen, joka meni läpi äänin 64–38. Talousvaliokunnan mietinnön mukaisesti kirkolliskokous päätti myös vähentää 100 000 euroa Kirkon keskusrahaston tietojärjestelmäinvestoinnista.

Kirkolliskokous hyväksyi Kirkon eläkerahaston talousarvion vuodelle 2018 ja toiminta- ja taloussuunnitelman vuosille 2018─2020. Kirkollisveron perusteella määräytyvä eläkerahastomaksu vuodelle 2018 on viisi prosenttia. Seurakuntien työnantajan eläkemaksu vuodeksi 2018 on 21,8 prosenttia palkkasummasta.

Täydennys 10.11.2017 kello 14.45: Lisätty tieto siitä, mihin keskusrahastomaksu menee.

Kuva: Jukka Granström

5 kommenttia

  • Matti Perälä sanoo:

    Rohkea ja eettisesti oikea päätös. Kiitos talousvaliokunnalle selkeästä työskentelystä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Voipio sanoo:

      Väittämä siitä, että keskusrahastomaksun alentaminen olisi vain vastaus ajankohtaiseen ja tilapäiseen ylijäämän kertymiseen ja että seuraavat askeleet ovat aidosti auki, on kyllä aidosti päättäjien harhauttamista ja lyhytnäköistä populismia. Häkkinen puhui viisaita.

      Näköpiirissä ei ole tilannetta, jossa keskusrahastomaksua voitaisiin nostaa edes osin takaisin, vaikka se osoittautuisi kokonaiskirkon toimintojen kannalta viisaaksi. Keskushallinnon sopeutussuunnitelman valmistumista olisi ilman muuta pitänyt odottaa sovittuun ajankohtaan mennessä ennen nyt tehtyä leikkausta. Hyvin organisoidun keskushallinnon hyöty ymmärretään vasta kun sen toimintaedellytykset on ajettu ahdinkoon ja sen jälkeen tehtyjen virheiden korjaaminen on hyvin hankalaa. Keskushallinnon haasteena on aina – eikä vain kirkossa – se, että kentällä ei tiedetä eikä välitetä tietääkään, mitä siellä oikeasti tehdään. Jos keskushallinto ei mainosta itseään koko ajan, sen työtä ei tunneta ja jos se mainostaa itseään koko ajan, sitä syytetään oman tarpeellisuutensa korostamisesta ja omien työpaikkojen säilyttämishalusta. Suuriinkin kentällä toteutuviin lisä- ja liikakustannuksiin ollaan valmiit, kunhan keskushallintoon ei tarvitse satsata.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Voipio sanoo:

      Kirkolliskokouksella on jo perinteisesti taipumusta nähdä myös talousasioissa seurakuntien lyhyen aikavälin tavoitteet tärkeämpinä kuin pitemmän aikavälin haasteet. Vanhempi polvi muistaa vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten tehdyn kirkkohallituksen esityksen, että eläkevaroja alettaisiin rahastoida eläkevastuiden kattamisen varmistamiseksi. Vastapainoksi esitettiin keskusrahastomaksun alentamista, jotta seurakuntien rasitus ei kasvaisi. Kirkolliskokous hylkäsi eläkevarojen rahastoinninaloittamisen mutta hyväksyi keskusrahastomaksun alentamisen. Niinpä eläkerahastointi käynnistettiin kirkossa vasta viisi vuotta myöhemmin (ja siis vastaavasti myöhemmin kuin kuntasektorilla) eikä sitä silloin syntynyttä vajetta tietenkään koskaan ole voitu kuroa umpeen, vaikka rahastointia on ripeasti ja viisaasti jatkettu kun se lopulta päästiin. Mutta jos olisi oltu fiksuja ja ajateltu välittömiä näkymiä pitemmälle, olisi ymmärretty, että vapaaehtoiseen jäsenyyteen perustuva seurakuntasektori on eläkevastuun kantajana paljon haavoittuvampi kuin pakkojäsenyyteen perustuva kuntasektori ja rahastoinnin aloittaminen olisi ollut kuntasektoriakin tärkeämpää kirkon alalla.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Paavo Eero sanoo:

    No joo – käänteinen juustohöyläys – jotka paljon ovat keskusrahastoon maksaneet, saavat jatkossa pitää paljon itsellään. Näin se prosentti toimii – kuihtuvat seudut saavat vähäsestä verotulosta pitää jatkossa vähäsen lisää – ja siitä pitäisi vielä löytää ilon aihe. Selväksi on käymässä, että alueellisesta tulontasauksesta ollaa kirkossakin päätetty hiljalleen luopua – ilo tulee joka tapauksessa olemaan lyhytaikainen. Ruuhka-Suomen kirkkotaide tässä valmistautuu samalla eloonjäämiskamppailuun – erobuumi on tekemässä tehtäväänsä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Latvus sanoo:

    Kiitos toimitukselle asian uutisoinnista. Kiinnitän huomioni kuitenkin otsakkeeseen, joka heijastaa ehkä muutoinkin vallalla olevaa käsitystä. Otsake (Talousvaliokunta yllätti kirkolliskokouksen – sai vähennettyä hallintorahoja 6,5 miljoonaa euroa) viittaa siihen, että kirkon keskusrahastomaksu menisi kokonaan hallintoon.

    Tämä ei pidä paikkaansa.

    Keskusrahastomaksu kerätään moneen asiaan kuten kirkkohallituksen toimintaan, kapitulien kuluihin ja seurakuntien saamiin avustuksiin.

    Kirkkohallitus ei myöskään kuluta rahaa vain keskushallintoon vaan käyttää suuren osan myönnetyistä varoista koulutukseen, viestintään, tutkimukseen tai vaikkapa ulkomailla tapahtuvaan kirkolliseen työhön. Tämä on siis kirkon yhteisen työn tekemistä.

    Toivonkin että toimitus voisi tutustua tarkemmin mihin kirkon keskusrahastomaksu on tarkoitettu ja mitä sillä tehdään. Nyt otsikko antaa valitettavan harhaanjohtavan kuvan asiasta.

    Ja jos ollaan tarkkoja, niin kirkolliskokous ei vähentänyt mitään kuluja päätöksellään vaan päätti käyttää otsikossa mainitulla summalla kirkon puskurivaroja ja teki vahvasti alijäämäisen budjetin. Vuonna 2018 ei siis säästetä tuota summaa vaan se otetaan vanhoista säästöistä.

    Terveisin, Kari Latvus

    Ilmoita asiaton kommentti