Teemu Laajasalo vihittiin piispaksi – Arkkipiispa: "Tämä koskee koko ihmistä, Teemua kokonaisuutena"

Helsingin hiippakunnan uuden piispan Teemu Laajasalon vihkimysmessu alkoi sunnuntaina Helsingin tuomiokirkon kellon lyötyä kymmenen. Alttaria kohti edenneen ristikulkueen etuosassa matkasivat piispan viran tunnukset: kaapu, hiippa, risti ja sauva. Sinisävyiset kaavun ja hiipan oli Laajasalolle suunnitellut tekstiilitaiteilija Helena Vaari.

Kulkueen takaosassa saapuivat monenkirjavissa asuissaan piispat Suomesta ja ulkomailta. Irja Askolan piispanvihkimykseen seitsemän vuotta sitten saapui useita sisarkirkkojen piispanaisia. Nyt naispuolisia piispoja oli joukossa vain yksi, Tukholman piispa Eva Brunne.

Teemu Laajasalo oli vielä messun aluksi pukeutunut tavalliseen valkoiseen albaan. Laajasalon edellä kulki hänen tyttärensä Noomi Laajasalo, joka osallistui messun esirukoukseen.

Virkaan vihkimisen toimitti arkkipiispa Kari Mäkinen. Hän osoitti messun johdantosanat Teemu Laajasalolle. Mäkinen totesi, että Laajasalon toi kirkon etuosaan hiippakunnan, kirkon ja sisarkirkkojen yhteinen kulkue. Hän jatkoi, että Laajasalo puolestaan toi mukanaan koko elämänsä: kaikki tähänastisen elämänsä päivät, kaikki elämänsä ihmiset, kaikki muistonsa ja nekin asiat, joita ei voi tai halua muistaa.

– Tämä koskee koko ihmistä, Teemua kokonaisuutena. On kyse enemmästä kuin tiettyjen vastuiden saamisesta.

Mäkinen huomautti, että piispan virassa on kaksi ulottuvuutta. Toinen liittyy siihen, mitä piispa tekee ja miten, toinen taas siihen, mitä piispa on.

– Piispa on Kristuksen kirkkoa yhdistävät kasvot tässä hiippakunnassa. Se tulee vastaan niin julkisuudessa kuin Helsingin kaduilla kävellessä. Siinä on olennaista, ei vain että violetti paita ja risti näkyvät, vaan että niitä kantaa ihminen, jolla ihmisen kasvot ja ihmisen historia.

Mäkinen totesi Laajasalolle, että virka ei ole hänen koko elämänsä.

– Voidaksesi tunnistaa itsesi kaikkien odotusten ja vaatimusten keskellä tarvitset niitä tiloja ja ihmisiä, joitten keskellä voit hengittää väljästi ja rauhassa, ihmisiä jotka näkevät Teemun eivätkä virkaasi. Tarvitset perhettä ja läheisiä; he tarvitsevat sinua, eivät piispana vaan Teemuna. Pidä huoli, että sille on tilaa, ettet katoa itseltäsi ja läheisiltäsi.

Mäkinen muistutti, että alttarilta piispa lähetetään ja alttarilla piispa siunataan.

– Tämä ei ole vaatimusten ja odotusten ja tehtäväksiantojen paikka. Tämä on armon ja vastaanottamisen paikka.

Arkkipiispan puheen voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

Laajasalo nauratti saarnassaan

Teemu Laajasalo aloitti saarnansa kertomalla suhteestaan tuomiokirkkoon. Opiskelijana ja apusuntiona hän myi siellä turisteille postikortteja. Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan nuorisopappina hän järjesti kymmenen vuoden ajan nuorten messuja kirkon vieressä sijaitsevassa kappelissa.

– Siellä kappelissa on muuten tasan 800 ikkunaruutua. Opin sen, kun eräs nuori yhden nuorten messun saarnan jälkeen tuli kiittämään puheesta ja sanoi: Oli hieno puhe, tässä kappelissa on tasan 800 ikkunaruutua – laskin niitä koko saarnan ajan, Laajasalo sanoi ja jatkoi:

– Rakkaat kuulijat, tässä kirkkosalissa on muuten 1 536 ikkunaruutua. Laskin suntion kanssa ne teidän puolestanne, niin voitte keskittyä saarnaan.

Naurunremakka täytti kirkon.

Laajasalo johdatteli päivän aiheeseen, anteeksiantamukseen, toteamalla, että pienelle lapselle opetetaan kaksi tärkeää sanaa: kiitos ja anteeksi. Lapselle annetaan ymmärtää, että kun taikasana anteeksi on sanottu, edessä on uusi alku.

Esimerkkinä uudesta alusta Laajasalo palasi alakouluaikaiseen muistoonsa, Hän harjoitteli luokassa kaunokirjoitusta, joka ei pysynyt riveillä. Hän kumitti, sivusta tuli yhä suttuisempi, lopulta sutun seassa oli jo kyyneliäkin. Silloin opettaja tuli pulpetin viereen, otti vihkosta kiinni ja sanoi: käännetäänpä uusi puhdas sivu, aloita uudelleen.

Laajasalo totesi, että anteeksi-sanaan liittyy kolme vaikeutta: on vaikea pyytää anteeksi, antaa anteeksi ja uskoa saaneensa anteeksi. Aikuisten elämässä uusia sivuja harvoin löytyy, Laajasalo sanoi. Edelliset sutut näkyvät ja kuultavat läpi.

– Kristinuskon ihmeellisimpiä ajatuksia on mahdollisuus aloittaa alusta.

Anteeksianto on tämänkin hiippakunnan ainoa tuki ja turva, Laajasalo jatkoi.

– Anteeksianto on annettu seurakunnalle pitämään joukko yhtenä. Ihmiset riitelevät, ihmiset jakautuvat, ihmiset kantavat kaunaa, tässä olemme hyviä. Anteeksianto on annettu siksi, että pystyisimme silti menemään yhtenä joukkona eteenpäin.

Laajasalo kysyi, voisiko reformaation lahja satavuotiaalle Suomelle olla anteeksianto kaiken vastakkainasettelun ja pahantahtoisuuden keskellä.

Laajasalon saarnan voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

Uskontunnustuksen jälkeen Laajasalo antoi piispan lupaukset. Raamatuntekstejä lukivat lupausten väleissä eri kielillä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat Björn Vikström ja Tapio Luoma sekä piispat Eva Brunne Ruotsista, Veikko Munyika Namibiasta, Tiit Salumäe Virosta, Atle Sommerfeldt Norjasta, David Walker Englannista ja Elof Westergaard Tanskasta.

Sitten piispat Matti Repo ja yhdysvaltalaispiispa Guy Erwin auttoivat Laajasalon ylle piispan kaavun. Arkkipiispa Mäkinen asetti hänen kaulaansa ristin ja päähänsä hiipan ja antoi käteen sauvan.

Piispat ja tuomiorovasti Matti Poutiainen kerääntyivät Laajasalon ympärille, panivat kätensä hänen päänsä päälle ja siunasivat hänet.

Kun Laajasalo kääntyi seurakuntaan päin ensi kertaa hiipassa ja kaavussa, väki taputti spontaanisti. Laajasalolta irtosi jo hentoinen hymyntapainen.

Kuvat: Jukka Granström

Lue tunnelmat vihkimysmessun kirkkokahveilta: Kirkkokansa ylisti uuden piispan "teemumaista" saarnaa, krypta pullisteli kahvittelijoista

Lue myös: Teemu Laajasalo uudesta virastaan: "Persoonana piispakin toimii, sillä mennään, mitä itsessä on"

Vihkimysmessun voi katsoa kuukauden ajan Yle Areenasta.

8 kommenttia

  • Ville Hassinen sanoo:

    Luojan siunausta ja ohjausta uudelle Helsingin piispalle!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seija Rantanen sanoo:

    Uusi piispa piti kyllä ihan kelpo saarnan anteeksiantamuksesta. Siunausta hänelle tehtävässään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Siunausta piispa Laajasalolle työhönsä ja elämään yleensä.

    Saarna oli mielenkiintoinen, hyvin rakennettu, sisälsi huumoria, oli päivän Raamatun tekstiin sidottu, sisälsi omakohtaisia tapahtumia, mitkä nivóutuivat päivän tekstiin. Retoriikka oli kohdillaan. Ja ennenkaikkea saarnaaja haastoi lopuksi kuulijansa olemaan saarnan aiheen mukaisesti (anteeksiaantaminen ja -saaminen) myös sanan tekijöitä eikä vain kuulijoita.

    Oli ilo kuulla tällainen saarna.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Ps, Laajasalon piispankaapu on mielestäni hyvin onnistunut sekä väriltään että kuvioinniltaan. Sen selässä olevaa kuviota selitettiin televisioinnin aikana mielenkiintoisesti ja sen merkitys kuvaa hyvin evankeliumin leviämistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Muukkonen sanoo:

    Puheet olivat loistavia mutta musiikki oli tarkoitettu joillekin muille kuin tavallisille suomalaisille. Ovatko kanttorit kosmaan miettineet, mitä tarkoittaa kansankielinen messu musiikin osalta? Voisi olla enemmän tangoa, humppaa ja rockia kuin Bachia ja keskiaikaisia säveliä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väätäinen sanoo:

      Kanttori esittää omaa taidettaan, “suurten säveltäjien” teoksia, jotka hän on omaksunut, ja joita hän pitää sopivina. Ammattimies urallaan menee pitkälle ja uppoaa syvälle. Erikoistumisen tuloksia voi korkeintaan harrastaja ymmärtää, maallikko parhaimmillaan ihmetellä.

      Kansa ymmärtää ja ei ymmärrä. Mikä on kansa?

      Mitä on kulttuuri? Mitä on sivistys? Ne ovat yhdelle yhtä ja toiselle toista. Koulutus takaa. Missä määrin ainoastaan koulutus takaa ymmärryksen, tiedon, sivistyksen, kulttuurin?

      Myös ameeballa, kivikaudella on kulttuuri.

      Mitä on kehitys? Mikä kehitystä ohjaa? Kuka kehitystä ohjaa?

      Siunausta ja pitkää ikää Teemu-piispalle. :)

      Muuten. Kyse on myös vallasta, vallan välineistä, joilla hallitaan. Anarkisti ei niitä hyväksy. Ajatuksellisesti on ehkä hedelmällistä pohtia yksilötasoisen yhteiskuntarakenteen toimivuutta. Nykymaailmassa johtajan on kuitenkin näyttävä. Neuvottomat ihmiset törmäilevät – mikä saattaa toisaalta olla hyväkin – aiheuttaen sekaannusta ja epätietoisuutta, mikä on oikein ja yleisen edun mukaista.

      Taivaassa ei ole valtaa. Sielläkin kuitenkin Jumala ja Poika hallitsevat. Henki on Pyhää. Pyhä Henki ei ole siellä tai täällä tai missä kaksi tai kolme kokoontuu, vaan kaikessa. Pyhä Henki ei Taivaassa liiku. Se on.

      Taivas voi olla jo täällä. Pala Taivasta. Armon vilaus on taivaallinen tuoksu.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Merja Ruuska sanoo:

    Siunausta, Teemu-piispa. Ja kiitos saarnasta. Se kosketti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Valtasaari sanoo:

    Piispa saarna oli kaikkea sitä, mitä edellä on todettu. Lisäksi hän puhui innostuneesti ja vetoavasti, mikä ei ole ihan tavallista. Näyttää siltä, että hän pystyy siirtämään koomikon taidot – enkä nyt tarkoita vain niitä ikkunaruutujuttuja – kristillisen saarnan palvelukseen, ja se on hienoa se. Minusta messun musiikki oli upeaa ja juhlamessun arvolle sopivaa. Lisäksi musiikin toteutus oli osaavissa käsissä). Sen sijaan tv-lähetyksessä häiritsevää oli, kun selostaja katsoi asiakseen kommentoida messua aina musiikin soidessa. Olisin halunnut kuunnella nekin kohdat, jotka selostaja sabotoi päällepuhumisellaan. Voisikohan käytäntöä jotenkin muuttaa? Tällaisenaan se on ristiriidassa luterilaisen musiikinteologian kanssa.

    Ilmoita asiaton kommentti