Teemu Laajasalo vihittiin piispaksi – Arkkipiispa: "Tämä koskee koko ihmistä, Teemua kokonaisuutena"

Helsingin hiippakunnan uuden piispan Teemu Laajasalon vihkimysmessu alkoi sunnuntaina Helsingin tuomiokirkon kellon lyötyä kymmenen. Alttaria kohti edenneen ristikulkueen etuosassa matkasivat piispan viran tunnukset: kaapu, hiippa, risti ja sauva. Sinisävyiset kaavun ja hiipan oli Laajasalolle suunnitellut tekstiilitaiteilija Helena Vaari.

Kulkueen takaosassa saapuivat monenkirjavissa asuissaan piispat Suomesta ja ulkomailta. Irja Askolan piispanvihkimykseen seitsemän vuotta sitten saapui useita sisarkirkkojen piispanaisia. Nyt naispuolisia piispoja oli joukossa vain yksi, Tukholman piispa Eva Brunne.

Teemu Laajasalo oli vielä messun aluksi pukeutunut tavalliseen valkoiseen albaan. Laajasalon edellä kulki hänen tyttärensä Noomi Laajasalo, joka osallistui messun esirukoukseen.

Virkaan vihkimisen toimitti arkkipiispa Kari Mäkinen. Hän osoitti messun johdantosanat Teemu Laajasalolle. Mäkinen totesi, että Laajasalon toi kirkon etuosaan hiippakunnan, kirkon ja sisarkirkkojen yhteinen kulkue. Hän jatkoi, että Laajasalo puolestaan toi mukanaan koko elämänsä: kaikki tähänastisen elämänsä päivät, kaikki elämänsä ihmiset, kaikki muistonsa ja nekin asiat, joita ei voi tai halua muistaa.

– Tämä koskee koko ihmistä, Teemua kokonaisuutena. On kyse enemmästä kuin tiettyjen vastuiden saamisesta.

Mäkinen huomautti, että piispan virassa on kaksi ulottuvuutta. Toinen liittyy siihen, mitä piispa tekee ja miten, toinen taas siihen, mitä piispa on.

– Piispa on Kristuksen kirkkoa yhdistävät kasvot tässä hiippakunnassa. Se tulee vastaan niin julkisuudessa kuin Helsingin kaduilla kävellessä. Siinä on olennaista, ei vain että violetti paita ja risti näkyvät, vaan että niitä kantaa ihminen, jolla ihmisen kasvot ja ihmisen historia.

Mäkinen totesi Laajasalolle, että virka ei ole hänen koko elämänsä.

– Voidaksesi tunnistaa itsesi kaikkien odotusten ja vaatimusten keskellä tarvitset niitä tiloja ja ihmisiä, joitten keskellä voit hengittää väljästi ja rauhassa, ihmisiä jotka näkevät Teemun eivätkä virkaasi. Tarvitset perhettä ja läheisiä; he tarvitsevat sinua, eivät piispana vaan Teemuna. Pidä huoli, että sille on tilaa, ettet katoa itseltäsi ja läheisiltäsi.

Mäkinen muistutti, että alttarilta piispa lähetetään ja alttarilla piispa siunataan.

– Tämä ei ole vaatimusten ja odotusten ja tehtäväksiantojen paikka. Tämä on armon ja vastaanottamisen paikka.

Arkkipiispan puheen voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

Laajasalo nauratti saarnassaan

Teemu Laajasalo aloitti saarnansa kertomalla suhteestaan tuomiokirkkoon. Opiskelijana ja apusuntiona hän myi siellä turisteille postikortteja. Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan nuorisopappina hän järjesti kymmenen vuoden ajan nuorten messuja kirkon vieressä sijaitsevassa kappelissa.

– Siellä kappelissa on muuten tasan 800 ikkunaruutua. Opin sen, kun eräs nuori yhden nuorten messun saarnan jälkeen tuli kiittämään puheesta ja sanoi: Oli hieno puhe, tässä kappelissa on tasan 800 ikkunaruutua – laskin niitä koko saarnan ajan, Laajasalo sanoi ja jatkoi:

– Rakkaat kuulijat, tässä kirkkosalissa on muuten 1 536 ikkunaruutua. Laskin suntion kanssa ne teidän puolestanne, niin voitte keskittyä saarnaan.

Naurunremakka täytti kirkon.

Laajasalo johdatteli päivän aiheeseen, anteeksiantamukseen, toteamalla, että pienelle lapselle opetetaan kaksi tärkeää sanaa: kiitos ja anteeksi. Lapselle annetaan ymmärtää, että kun taikasana anteeksi on sanottu, edessä on uusi alku.

Esimerkkinä uudesta alusta Laajasalo palasi alakouluaikaiseen muistoonsa, Hän harjoitteli luokassa kaunokirjoitusta, joka ei pysynyt riveillä. Hän kumitti, sivusta tuli yhä suttuisempi, lopulta sutun seassa oli jo kyyneliäkin. Silloin opettaja tuli pulpetin viereen, otti vihkosta kiinni ja sanoi: käännetäänpä uusi puhdas sivu, aloita uudelleen.

Laajasalo totesi, että anteeksi-sanaan liittyy kolme vaikeutta: on vaikea pyytää anteeksi, antaa anteeksi ja uskoa saaneensa anteeksi. Aikuisten elämässä uusia sivuja harvoin löytyy, Laajasalo sanoi. Edelliset sutut näkyvät ja kuultavat läpi.

– Kristinuskon ihmeellisimpiä ajatuksia on mahdollisuus aloittaa alusta.

Anteeksianto on tämänkin hiippakunnan ainoa tuki ja turva, Laajasalo jatkoi.

– Anteeksianto on annettu seurakunnalle pitämään joukko yhtenä. Ihmiset riitelevät, ihmiset jakautuvat, ihmiset kantavat kaunaa, tässä olemme hyviä. Anteeksianto on annettu siksi, että pystyisimme silti menemään yhtenä joukkona eteenpäin.

Laajasalo kysyi, voisiko reformaation lahja satavuotiaalle Suomelle olla anteeksianto kaiken vastakkainasettelun ja pahantahtoisuuden keskellä.

Laajasalon saarnan voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

Uskontunnustuksen jälkeen Laajasalo antoi piispan lupaukset. Raamatuntekstejä lukivat lupausten väleissä eri kielillä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat Björn Vikström ja Tapio Luoma sekä piispat Eva Brunne Ruotsista, Veikko Munyika Namibiasta, Tiit Salumäe Virosta, Atle Sommerfeldt Norjasta, David Walker Englannista ja Elof Westergaard Tanskasta.

Sitten piispat Matti Repo ja yhdysvaltalaispiispa Guy Erwin auttoivat Laajasalon ylle piispan kaavun. Arkkipiispa Mäkinen asetti hänen kaulaansa ristin ja päähänsä hiipan ja antoi käteen sauvan.

Piispat ja tuomiorovasti Matti Poutiainen kerääntyivät Laajasalon ympärille, panivat kätensä hänen päänsä päälle ja siunasivat hänet.

Kun Laajasalo kääntyi seurakuntaan päin ensi kertaa hiipassa ja kaavussa, väki taputti spontaanisti. Laajasalolta irtosi jo hentoinen hymyntapainen.

Kuvat: Jukka Granström

Lue tunnelmat vihkimysmessun kirkkokahveilta: Kirkkokansa ylisti uuden piispan "teemumaista" saarnaa, krypta pullisteli kahvittelijoista

Lue myös: Teemu Laajasalo uudesta virastaan: "Persoonana piispakin toimii, sillä mennään, mitä itsessä on"

Vihkimysmessun voi katsoa kuukauden ajan Yle Areenasta.