Tuomas Enbuske haastoi arkkipiispaa ja puoluejohtajia SuomiAreenassa – toivoi vähemmän välittämistä

Arvopuhe

Välittämistä ja vapautta käsittelevästä keskustelusta saattaa helposti tulla samanmielistä hymistelyä. Tuomas Enbuske teki kuitenkin parhaansa rikkoakseen konsensusta ja haastaakseen muita keskustelijoita SuomiAreenan arvokeskustelussa keskiviikkona iltapäivällä.

Suomen suurimman keskustelufoorumin uudessa Arvopuhe-keskustelussa kaikki puoluejohtajat pääsevät pitämään lyhyen puheen, jonka tulisi käsitellä päivänpolitiikan taustalla vaikuttavia syvempiä arvoja. Puheita kommentoivat ja arvoista puoluejohtajien kanssa keskustelevat nimekkäät yhteiskunnalliset vaikuttajat.

Keskiviikkona puoluejohtajista vuorossa olivat kristillisdemokraattien Sari Essayah ja ruotsalaisen kansanpuolueen Anna-Maja Henriksson. Heidän keskustelukumppaneikseen oli kutsuttu arkkipiispa Tapio Luoma ja toimittaja Tuomas Enbuske.

Sari Essayah oli valinnut oman puheensa teemaksi välittämisen ja Anna-Maja Henriksson vapauden.

Liberaaleista arvoistaan tunnettu Enbuske totesi puoluejohtajien puheiden jälkeen yhteisen keskustelun aluksi, että ”kaikki tähän asti sanottu on melko ympäripyöreää” ja ilmoitti puhuvansa seuraavaksi tabuista.

Enbusken mukaan olemme ”heimoeläimiä”, mikä tarkoittaa että yhteenkuuluvuutta on vaikea tuntea itsestä poikkeavien kanssa. Hänen mielestään Essayah ja Henriksson haikailivat puheissaan liikaa yhtenäiskulttuurin perään.

Enbuske kertoi kaipaavansa vähemmän välittämistä sikäli kuin se tarkoittaa toisten ihmisten asioihin puuttumista. Hän sanoi ihailevansa elämää suurkaupungeissa, kuten Berliinissä ja New Yorkissa, joissa ihmisiä on niin paljon, etteivät he yksinkertaisesti ehdi välittää liikaa toistensa tekemisistä.

– Niissä olen nähnyt kuinka ortodoksijuutalaiset rabbit kävelevät toisella puolella katua ja toisella puolella kävelee homopari käsi kädessä. Kukaan ei välitä siitä.

Tapio Luoma pohti, mikä on oikea välittämisen taso, jossa toinen ihminen otetaan vakavasti.

– Ei välinpitämättömyys minusta ole ihmisen kunnioittamista. Se on silmien sulkemista, Luoma sanoi.

Sari Essayah huomautti, että Suomessa yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen on jo nyt mahdollista, ja kysyi, onko kuitenkaan hyvä asia, että monet nuoret miehet ovat koulutuksen ja työelämän ulkopuolella.

Keskustelijat tuntuivat puhuvan toistensa ohi eri aiheista. Anna-Maja Henriksson yritti yhdistää erilaiset näkökulmat.

– Jos emme välitä toisistamme, meillä on raaka ja kylmä yhteiskunta. On eri asia, että Tuomaksella ja kaikilla muilla pitää olla vapaus sanoa, että minulla on kaikki kunnossa, jättäkää minut rauhaan.

Tapio Luoma jatkoi toteamalla, että välittämisen sijaan voitaisiin puhua toisen ihmisen kunnioittamisesta.

– Se tarkoittaa, että kunnioitetaan tilaa ihmisen ympärillä. Sille ajatukselle kaikki pakottaminen on täysin vierasta, Luoma sanoi.

Keskustelu siirtyi välittämisestä vapauteen – ”Ihmisellä pitää olla oikeus uhrittomiin rikoksiin”

Seuraavaksi keskustelu siirtyi vapauteen. Anna-Maja Henriksson muisteli kouluaikojaan 1970-luvulla, jolloin Henrikssonin mukaan oli itsestään selvää, että tytöillä ja pojilla on eri harrastukset. Henriksson ei ymmärtänyt, mikseivät tytöt voi pelata jääkiekkoa, ja olikin lopulta 10-vuotiaana uskaltautunut jääkiekkoilemaan yhdessä ystäviensä kanssa.

Tänä päivänä sukupuolesta keskustellaan aivan eri tapaan. Keskustelua juontanut Mari Haavisto kysyi, voiko vapaus mennä liian pitkälle.

Arkkipiispa Tapio Luoma totesi, että kysymyksen on vaikea vastata.

– Käsitys siitä, missä vapauden rajat kulkevat, muuttuu ajan myötä. Oleellista on se, että vapaudella yleensä on rajat. Poliitikon tehtävänä vastuunkantajana yhteiskunnassamme on miettiä juuri sitä, missä kulkevat vapauden rajat.

Sari Essayah totesi, että eri ihmisten vapaudet voivat törmätä, ja otti esimerkiksi sananvapauden ja uskonnonvapauden. Hän kertoi olevansa huolissaan siitä, ovatko konservatiiviset ajatukset nykyään sallittuja.

– Voiko konservatiivinen ääni kuulua yhteiskunnassa, vai tuleeko heti joku suvaitsevaiseksi määritelty mielipide, joka lyttää ja sanoo että tämä on väärin ja näin ei voi puhua. Konservatiivit ovat tänä päivänä alakynnessä.

Vapaus ei ole missään nimessä mennyt liian pitkälle, sanoi Tuomas Enbuske.

– Kukaan ei estä konservatiiveja kertomasta mielipiteitään. Se, että joku argumentoi niitä vastaan, ei tarkoita, että mielipiteitä ei saisi esittää.

Enbuske kertoi, että hänestä ihmisellä pitäisi olla vapaus kaikkeen sellaiseen, mikä ei loukkaa toisen vapautta – jopa vahingoittaa itseään esimerkiksi päihteitä käyttämällä.

– Ihmisellä pitää olla oikeus uhrittomiin rikoksiin, joissa ainoa uhri on ihminen itse, Enbuske sanoi.

Anna-Maja Henriksson sanoi, että tämä on jo mahdollista, koska alkoholihaittojen ennaltaehkäisy ei toimi riittävän hyvin.

– Tarvitsemme ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Niitä pitää olla, mutta ketään ei saa pakottaa niihin.

Sari Essayah huomautti, että yhteiskunta kantaa alkoholinkin aiheuttamien sairauksien kustannukset verotuksen kautta.

Tapio Luoma totesi, että keskustelussa yksilön vapaudet ja yhteisön säätely näyttävät törmäävän toisiinsa. Hän halusi tuoda siihen tulevaisuuden näkökulman.

– Jokaisella meistä on oikeus sanoa ääneen, minkälaisessa yhteiskunnassa ja maailmassa haluaisimme elää tänä päivänä ja minkälaisessa maailmassa toivoisimme omien lastemme kasvavan. Tästä lähtee koko yhteiskunnallinen aktiivisuus.

Kuva: Tarja Turkia. Tapio Luoma, Anna-Maja Henriksson ja Sari Essayah pohtivat Tuomas Enbusken kanssa arvoja.

Lue myös:

Pekka Särkiön blogi: Onko ihmisellä oikeus uhrittomiin rikoksiin?

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.