Tuomasmessun perustajat peräävät rohkeutta – ”Hyvä vaan, että kirkkokansa kohisee”, Olli Valtonen sanoo lehdessä

30 vuotta sitten Miikka Ruokanen ja Olli Valtonen olivat perustamassa Helsinkiin uudenlaista messuyhteisöä. Tuomasmessu alkoi kehittyä viiden asian ympärille: Ensinnäkin ajatuksena oli, että kuka tahansa seurakuntalainen voi toimia messussa kaikissa muissa paitsi liturgin tehtävissä. Toiseksi messussa piti olla mahdollisuus henkilökohtaiseen rippiin. Kolmas asia oli sielunhoidollinen esirukous. Neljänneksi musiikissa haluttiin tehdä tilaa uusille tyyleille ja instrumenteille. Viidentenä todettiin, että ehtoollinen on messun huipentuma.

Helsingin yliopiston dogmatiikan professorina työskentelevä Ruokanen ja HelsinkiMission toiminnanjohtajan tehtävästä juuri eläkkeelle jäänyt Valtonen pohtivat messun historiaa ja nykytilaa tuoreessa Tuomasmessu-lehdessä. Voit lukea haastattelun kokonaisuudessaan täältä.

Valtonen toteaa haastattelussa, että Tuomasmessu on alusta saakka toiminut kirkon laboratoriona. Samaa asennetta hän perää yhä.

– Toivomme rohkeutta! Hyvä vaan, että tulee nuhteita ja kirkkokansa kohisee.

Lehdessä todetaan, että aluksi Tuomasmessussa otettiin kaikki aistit käyttöön. Suitsukkeitakin kokeiltiin, mutta palautteen mukaan ihmiset eivät pystyneet hengittämään.

– Luterilainen messu selätti meidät. Kirkossa saa haista vain puhdistusaine ja hiki, Valtonen tokaisee.

Ruokanen ja Valtonen toteavat, että liturginen konservatiivisuus on voimistunut kirkossa, ja se näkyy myös Tuomasmessussa. Kaksikon mukaan rukouksissa ja kielessä ei olekaan sitä moninaisuutta tai vaihtelua, jota uuden messuyhteisön liturgiaan 30 vuotta sitten toivottiin.

Erityisenä nykymessun ja nykykirkon haasteena Ruokanen ja Valtonen pitävät saarnaa.

Valtonen sanoo Tuomasmessu-lehdessä, että saarnasta voisi luopua, ainakin, jos puhujalla ei ole tekstissään edes yhtä uutta oivallusta.

– Ei luovuta, vaan tehdään paremmin! Saarna avaa messun mysteerejä, se on tärkeä. Mutta tällä hetkellä saarna on kriisissä, Ruokanen sanoo.

Hänen mielestään saarna on papin vaikein tehtävä: henkinen, hengellis-fyysinen, retorinen prosessi, jossa pitäisi vetäytyä yksityisyyteen, lukea Raamattua ja seurustella Herran kanssa.

Miikka Ruokanen ja Olli Valtonen ovat edelleen tuttu näky Tuomasmessussa, niin penkissä kuin tehtävissä.

– Vaikka käyn muuallakin, Tuomasmessu on teologis-hengellinen number one, Ruokanen toteaa.

Tuomasmessun 30-vuotisjuhlamessu järjestetään Helsingin Agricolan kirkossa sunnuntaina 8.4. kello 18.

Kuva: Markku Pihlaja. Miikka Ruokanen (vas.) ja Olli Valtonen.

Lue myös:

”Etsimme jumalanpalvelusta, jossa sykkii meidän aikamme” – 30-vuotias Tuomasmessu soi yhä

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliKansalaisaloite eutanasian laillistamiseksi vastatuulessa – valiokunta ehdottaa sen hylkäämistä
Seuraava artikkeliYle: Oulussa pohditaan tunnustuksellisten päivänavausten lopettamista – taustalla huomautus

Ei näytettäviä viestejä