Tutkija pyysi kirjoituksia entisiltä viidesläisiltä – näin he kertoivat irtautumisensa syistä

Puolisen vuotta sitten herätysliiketutkija, teologian tohtori Eetu Kejonen pyysi eri lehdissä julkaistussa kirjoituksessa omaelämäkerrallisia kertomuksia viidennestä herätysliikkeestä irtautuneilta.

Pari viikkoa sitten järjestetyillä Suomen Raamattuopiston Hengellisillä syventymispäivillä esiin nousi sama ilmiö, viidesläisyyden jättäminen.

– Meidän on rohjettava kohdata se osaksi leikillään sanottu vakava lausahdus, että maamme suurin herätysliike ovat entiset viidesläiset, Raamattuopiston entinen toiminnanjohtaja Timo Junkkaala totesi puheessaan, josta voi lukea lisää täältä.

Junkkaalan mukaan viidennen herätysliikkeen julistuksesta on joskus saattanut puuttua armon evankeliumin tuoma vapaus.

Eetu Kejosen tutkimus on siinä vaiheessa, että hän uskaltaa olla samoilla linjoilla Timo Junkkaalan kanssa. Vaikuttaa siltä, että viidesläisyydestä irtautuminen on ilmiö. Ainakin Kejoselle kirjoittaneet tunnistivat sen osaksi identiteettiään.

Kejonen sai 15 kirjettä. Se ei ole paljon, eikä kirjoitusten pohjalta voi siksi muodostaa kaikesta viidesläisyydestä yleistettävää kuvaa. Tutkija löytää tarinoista kuitenkin selkeitä yhtäläisyyksiä.

Kejonen luonnehtii kirjoituksia fiksuiksi ja perinpohjaisiksi. Asioita oli mietitty paljon. Rajallisenakin aineisto avaa Kejosen mukaan erään ikkunan viidesläisyyteen ja sen historiaan.

Moni jäi kristillisiin piireihin ja arvostaa viidesläisyyttä yhä

Puolet Eetu Kejosen saamista teksteistä koski 1960- ja 70-lukujen viidesläisyyttä ja siitä irtautumista. Lähtemisen syiksi mainittiin ankara opetus ja ryhmäkuri, joka edellytti uskovilta tietynlaista käytöstä.

– Kiinnostavaa oli, että osalla vitoslainen herääminen oli tapahtunut omassa seurakunnassa. Toisilla taas oli sellainen kokemus, että seurakunnassa kritisoitiin vitoslaisuutta ja vitoslaisissa piireissä seurakuntaa, Kejonen sanoo.

Osa kirjeen lähettäneistä oli jättänyt viidennen herätysliikkeen äkillisesti, toisten lähtö oli pehmeämpi. Kejonen kertoo, että useimmat hänelle kirjoittaneet – varsinkin naiset – eivät olleet menettäneet uskoaan, vaan liikkuivat edelleen kristillisissä piireissä. Nykyisinä yhteisöinä mainittiin herännäisyys, Tuomasmessu, hiljaisuuden retriitit ja yleiskirkollisuus. Moni kertoi arvostavansa viidesläisyyttä edelleen.

Kejonen sai kirjeitä myös viidesläisyydestä myöhemmin irtautuneilta. Osa oli ollut mukana vielä tällä vuosituhannella. Näissä kirjoituksissa karkottavana asiana nousi usein esiin jyrkkä seksuaalietiikka. Suhtautuminen naisen asemaan ja homoseksuaalisuuteen saivat jättämään herätysliikkeen.

Kejosen mukaan kirjoituksissa mainittiin viidennen herätysliikkeen järjestöistä etenkin Raamattuopisto ja Kansanlähetys, mutta myös Opiskelija- ja koululaislähetys ja Kansan Raamattuseura. Kaikki eivät määritelleet mitään järjestöä omakseen, osa taas oli osallistunut monen järjestön toimintaan.

Kahden aikakauden viidesläisyydestä kirjoitetut tarinat kertovat liikkeen muutoksesta

Viides herätysliike on ollut monelle portti sisälle kirkkoon, Eetu Kejonen sanoo. Hänelle kirjoittaneet liittävät sen nuoruuden intoon ja mustavalkoisuuteen.

– Liike on sopinut tiettyyn elämänvaiheeseen ja tarjonnut vahvaa yhteisöllisyyttä, Kejonen toteaa.

Kejosella on tekeillä kirjeaineistosta kaksi tutkimusartikkelia. Toinen käsittelee entisten viidesläisten kokemuksia yleisesti, toinen keskittyy 1960- ja 70-lukujen viidesläisyydessä koettuun hengelliseen väkivaltaan. Kejosen mukaan kirjoituksissa kerrottiin ulkosulkemisesta ja lahkomaisista piirteistä. Uskonratkaisu oli saatettu tehdä siksi, että maailmanlopun piti olla lähellä.

Jotkut kirjoittajista tunsivat vielä vuosikymmenten jälkeen pelkoa, kun he miettivät historiaansa.

– Tältä osin kirjoitukset kuvaavat suomalaiseen hengellisyyteen kuuluvaa kollektiivista traumaa.

Kaikkiaan kahden aikakauden viidesläisyydestä kirjoitetut tarinat kertovat Kejoselle liikkeen muutoksesta.

– Kirjoitusten perusteella viidesläisyys on vuosikymmenten varrella pehmennyt ja painostavat piirteet ovat lientyneet, hän sanoo.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Suomen Raamattuopisto juhli 80 vuottaan ja haastoi kirkkoa – ”Kirkas ääni on himmentynyt väittelyn sorinaksi”

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliKustantaja veti pois myynnistä seurakunnille tarkoitetun tarinakokoelman – ”Ilmeni arviointivirheitä”
Seuraava artikkeliMatti Vaakanainen Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan uudeksi kanttoriksi

Ei näytettäviä viestejä