Uutuuskirja vanhoillislestadiolaisuudesta irtautumisesta – "Olen pettynyt kirkkoon"

Tuore kirja Uskonsota keittiössä (Gummerus) antaa äänen vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä erkaantuneiden ihmisten kokemuksille. Se kertoo myös uuden elämän rakentamisesta liikkeen ulkopuolella.

Tuore kirja Uskonsota keittiössä (Gummerus) antaa äänen vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä erkaantuneiden ihmisten kokemuksille. Se kertoo myös uuden elämän rakentamisesta liikkeen ulkopuolella.

– Tekstejä lukiessani minut yllätti, miten vahvasti vanhoillislestadiolainen kasvatus juurruttaa lapset totalitaariseen systeemiin, jossa uskotaan kaikkeen opetettuun. Tämä vanhoillislestadiolainen verenkierto tekee erkaantumisprosesseista vaikeita ja raskaita, sanoo kirjan toimittaja VTT Maija-Leena Rova Kotimaa24:lle.

Monille liikkeessä eläville usko on kokonaisvaltaista ja turvallista, mutta liikkeestä pois haluavat kokevat sen usein ahdistavana ja vahingollisena. Kirjassa on kymmenen kokemusasiantuntijan kertomukset omasta matkastaan sekä asiantuntija-artikkelit, joissa kertomuksia analysoidaan hengellisestä, psykologisesta ja ihmisoikeusnäkökulmasta. Analyysejä tekevät teologi ja terapeutti Janne Villa sekä professori Elina Pirjatanniemi.

Kokemusasiantuntijat kertovat muun muassa siitä, miten he ovat kokeneet lestadiolaisuudessa eri elämänalueisiin liittyvät säännöt ja kiellot, asemansa naisena, lestadiolaisuuden ja keskustalaisen politiikan yhteen nivoutumisen sekä liikkeessä tapahtuvan henkisen ja hengellisen vallankäytön.

Kirjoituksissa avataan myös sitä, mitä uuden identiteetin rakentaminen liikkeen ulkopuolella on vaatinut, erityisesti silloin kun perhe ja muut läheiset ovat lähtijän hylänneet.

– Liikkeessä demonisoidaan liikkeen ulkopuolinen maailma. Muun muassa tämän vuoksi eroprosesseihin liittyy paljon pelkoa ja ne kestävät pitkään. Toivon kirjan toimivan vertaistukena eroa harkitseville. Se osoittaa, että raskaan prosessin päätteeksi moni kokee suurta vapautta ja on pystynyt luomaan uuden hyvän elämän, Rova sanoo.

Erityisen tärkeää Rovan mukaan olisi, että kirjaa lukisivat ne, jotka pystyvät helpottamaan vanhoillislestadiolaisten elämää liikkeen sisällä, esimerkiksi lestadiolaisjohtajat sekä kirkon johtajat ja työntekijät.

"En ymmärrä, mihin raamatunkohtaan tasapäistäminen perustuu"

Oulussa kasvanut toimittaja Maija-Leena Rova kokee itse vapautuneensa kauan sitten tapahtuneista lapsuuden traumoistaan oikeastaan vasta tämän kirjaprojektin myötä. Hän joutui lapsuudenperheessään keskelle uskonsotaa, jossa vanhemmat ja perheen vanhimmat lapset jäivät rintaman eri puolille. Vanhemmat erosivat vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä pappissiiven mukana, ja vanhimmat sisarukset jäivät liikkeeseen tukien maallikkosiipeä.

– Minulle perheen hajoamisen lisäksi raskainta oli lestadiolainen kulttuurikielteisyys. Olisin niin halunnut lapsena katsomaan musikaalia The Sound of Music, mutta vanhemmat kielsivät. Kysymyksiini ei vastattu kunnolla, Rova muistelee.

– Aikuisena tajusin kasvaneeni lestadiolaisessa, en suomalaisessa yhteiskunnassa. Siksi olen kokenut muukalaisuutta läpi elämäni. Monista muille normaaleista asioista ei ollut sopivaa edes puhua tai kysellä kotona, hän jatkaa.

Myös kirjan muissa kertomuksissa viitataan siihen, kuinka taiteellisia tai liikunnallisia lahjoja ei saanut toteuttaa ja peruste oli epämääräinen: se ja tämä on syntiä.

– Kaikki kunnianhimo on kiellettyä. En ymmärrä, mihin raamatunkohtaan tämä tasapäistäminen perustuu, Rova sanoo.

"Kirkon pitäisi puuttua siihen, miksi kirkon sisällä syntyy paljon uskonnon uhreja"

Uskonsota keittiössä kuvaa myös lestadiolaisuutta oppina ja yhteisönä sekä käy läpi sitä, miten evankelis-luterilainen kirkko on viime vuosikymmeninä suhtautunut lestadiolaiseen liikkeeseen.

– Olen pettynyt kirkkoon. Silloinen arkkipiispa Mikko Juva puuttui aikanaan 1970-luvun lopulla jämäkällä paimenkirjeellä hoitokokouksiin, ja sillä oli vaikutusta. Sittemmin piispojemme kannanotot ovat olleet aivan liian pehmeitä ja lempeitä, Rova sanoo.

Rovan mukaan kirjan kokemusasiantuntijat eivät juurikaan koe saaneensa apua kirkolta, vaikka lähes kaikki heistä ovat kärsineet eroprosessin jossain vaiheessa masennuksesta.

– Kirkossa on valtavasti uskonnon uhreja. Kirkon pitäisi tiedottaa heille huomattavasti aktiivisemmin ja kohdennetummin avunsaantimahdollisuuksista. Lisäksi kirkon pitäisi puuttua siihen, miksi kirkon sisälläkin syntyy niin paljon uskonnon uhreja, Rova painottaa.

Lue myös:

"Vanhoillislestadiolaisia kohdellaan mediassa yhteisönä, ei yksilöinä"

Alaranta: Lestadiolaispoliitikkojen ja liberaalien keskustalaisten liittoumaa ei ole

Korhonen Horisontissa: Keskustan puheenjohtajiksi noustaan lestadiolaisten tuella