Väitös: Lastenraamattujen typistetyt kertomukset saattavat muuttaa opetuksen jopa vastakkaiseksi

Kaisa Puustinen

Teologian maisteri Kaisa Puustinen tarkastelee eksegetiikan alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessaan, kuinka Raamatun kertomuksia käsitellään lastenraamatuissa.

Lastenraamatuissa kokonaiskertomus koostuu tekstistä ja kuvituksesta. Laadukas kuvitus ei kuitenkaan ole tae laadukkaasta tekstistä, vaan kertomuksiin on voitu lisätä niihin kuulumatonta materiaalia tai niitä on voitu typistää, Puustinen havaitsee tutkimuksessaan.

Puustisen tutkimuskohteena oli 36 lastenraamattua, jotka julkaistiin vuosina 1992–2014. Hän tarkasteli kahta tunnettua kertomusta: Vanhan testamentin profeetta Joonan kertomusta sekä Luukkaan evankeliumin tuhlaajapoikakertomusta. Edellinen kertomus sisältyi 25:een, jälkimmäinen kymmeneen lastenraamattuun.

Usein oletetaan, että Raamatun peruskertomukset toistuvat lastenraamatuissa tunnistettavina ja sisällöllisesti samoina. Näin ei Puustisen mukaan kuitenkaan aina ole.

– Suurin osa lastenraamatuista on kertomuksensa puolesta ihan hyviä. Mutta joukossa on kirjoja, joissa kertomuksia on typistetty. Silloin ne usein yksinkertaistuvat ja muuttuvat opetussisällöltään, Puustinen sanoo.

Puustinen käyttää esimerkkinä Joonan tarinaa.

– Raamatussa se päättyy avoimesti ja ristiriitaisesti. Ei voi sanoa, että siinä oli niin sanottu onnellinen loppu. Mutta jos katsotaan kertomusta jossakin alle viisivuotiaille tarkoitetussa lastenraamatussa, lyhennetty kertomus päättyy usein onnelliseen loppuun.

Tutkijan pelkona on, että kun lapsi vanhempana kuulee koko tarinan ristiriitaisine loppuineen, hän ei enää omaksu sitä.

Mikään taho ei valvo lastenraamattujen sisältöjä

Kaisa Puustisen mielestä on oleellista selvittää, millaisen kuvan lastenraamatut välittävät esimerkiksi Jumalasta tai millaisen esikuvan hyvästä ihmisestä ne välittävät.

– Typistetyissä kertomuksissa Jumalasta tulee helposti "lässy", iloinen veikko, joka vähän puuhastelee ihmisten kanssa kaikenlaista.

Lastenraamattujen kertomuksiin on Puustisen mukaan toisinaan sisällytetty niihin kuulumatonta moraaliseettistä tai pedagogista materiaalia, joka vääristää alkuperäisen kertomuksen sisällön jopa täysin vastakkaiseksi.

– Monipuolinen kuva Jumalasta katoaa: eihän kyseessä ole vain joko armo tai tuomio, Puustinen selventää.

Jonkinlainen ongelma kuluttajan näkökulmasta Puustisen mukaan on, että mikään taho ei valvo lastenraamattujen sisältöjä. Hänellä ei ole vastausta siihen, kenen tehtävä se olisi.

– Valtaosaltaan nämä kirjat tulevat kansainvälisiltä markkinoilta. Useimmat ovat suomennoksia englanninkielisistä teksteistä.

Pallo on Puustisen mukaan kustantajilla, jotka valitsevat, mitä käännetään ja tuotetaan.

– Seulan pitäisi olla siinä kohdassa. Mutta en usko, että kukaan tekisi tahallaan huonoa lastenraamattua.

Puustinen ei halua ryhtyä tuomariksi siinä, mitä lastenraamatuissa saa olla.

– Haluan nostaa esille sen, mitä meille myydään. En aja mitään valvontaelintä, vaan kuluttajan kannattaa ostopäätöstä tehdessään tarkistaa ainakin jonkun kertomuksen loppu ja katsoa, miten se päättyy, Kaisa Puustinen sanoo.

Kaisa Puustisen väitöskirja "Jumala pyörähti pari tanssiaskelta" – lastenraamatut funktionaalisen ekvivalenssin valossa tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Kari Kuula Helsingin yliopistosta ja kustoksena Lauri Thurén Itä-Suomen yliopistosta.

Väitöstilaisuutta voi seurata 22.5. kello 12.15 alkaen verkossa.

Kaisa Puustisen väitöskirjaan voi tutustua kokonaisuudessaan täällä.

Kuva: Itä-Suomen yliopisto

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.