Väitös: Rauhantekijöinä näyttäytyvät papit voivat toimia myös riidankylväjinä

Kehitysmaantutkimuksesta väittelevän Henni Alavan kuva. Ugandasta.

Helsingin yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan kirkot ovat syvästi kietoutuneet etnisyyden, sukulaisuuden, puoluepolitiikan, julkishallinnon ja talouden verkostoihin. Samat jakolinjat, jotka kulkevat Ugandassa sijaitsevan Acholi-yhteiskunnan poikki, kulkevat myös läpi kirkkojen, todetaan Henni Alavan kehitysmaatutkimuksen alaan kuuluvassa väitöksessä.

Väitöskirja käsittelee katolisen ja anglikaanisen kirkon poliittista roolia Ugandan valtion ja Herran vastarintaliikkeen/armeijan (LRM/A) välisestä pitkästä sisällissodasta toipuvassa Pohjois-Ugandassa.

Vaikka suuret ja suositut kirkolliset tilaisuudet toimivat valtion vallan näyttämöinä, ne tarjoavat myös mahdollisuuksia aidolle poliittiselle keskustelulle ja kritiikille.

– Kirkot ovat osaltaan muovanneet voimakasta ja ajoin parantavaa utopistista näkyä rauhallisesta tulevaisuudesta Pohjois-Ugandassa. Tämä utopia myös vahvistaa rajaviivoja yhteisön sisälle luettavien ja siitä ulos suljettavien välillä, Alava sanoo Helsingin yliopiston tiedotteessa.

Kaukainen ja monimutkainen sota

Väitöstutkimus osoittaa, miten ulkopuolisten rahoittajien silmissä suurina rauhantekijöinä näyttäytyvät papit voivatkin yhteisöissään toimia riidankylväjinä. He voivat myös olla vahvasti sidoksissa esimerkiksi valtaapitävään puolueeseen.

– Pohjois-Ugandan sota on täydellinen esimerkki sellaisesta kaukaisesta ja aidosti monimutkaisesta sodasta, josta harvoin mahtuu pidempää tekstiä medioihin, Alava kertoo.

Tarinat palvelevat tutkijan mukaan lähinnä lukijan tarvetta kauhistella "pimeää Afrikkaa".

– Ne eivät palvele ymmärrystä – esimerkiksi siitä, miten Pohjois-Ugandan sota on palvellut Ugandan hallituksen päämääriä ja sitä kautta USA:n johtamaa "terrorisminvastaista liittoumaa" ja Ugandan pitkäaikaisia kehitysapurahoittajia, Alava sanoo tiedotteessa.

Uskonnolliset johtajat hautasivat sotakirveensä

Väitöstyön mukaan Pohjois-Ugandan sodan aikana Acholi-yhteisöä revittiin monin tavoin ankarasti rikki. Uskonnolliset johtajat päättivät sodan aikana aloittaa rauhanrakentamisen omasta keskuudestaan ja hautasivat keskinäiset vihamielisyytensä.

– Uskonnolliset johtajat päättivät alkaa puhua – ei enää katolisista ja anglikaaneista ja muslimeista – eikä edes vain acholeista, tai edes ugandalaisista – vaan ihmisistä, Alava toteaa.

Etnografiseen kenttätyöhön pohjautuva tutkimus analysoi syvälle yhteiskuntaan juurtuneita kirkkoja poliittisen mielikuvituksen areenoina. Ne tarjoavat jäsenilleen työkaluja, joilla rakentaa yhteiseloa repivän sodan jälkeen.

Vuosien ajan alueen suurimmat ja vanhimmat kirkot olivat ainoat ei-sotilaalliset toimijat monilla taisteluista kärsivillä alueilla. Kirkot olivat pääroolissa myös acholien uskonnollisten johtajien rauhanaloitteessa, joka niitti kansainvälistä mainetta ja paikallista arvostusta pyrkiessään taivuttelemaan sodan osapuolia rauhanneuvotteluihin.

Väitöskirjan punaisena lankana kulkee acholinkielinen käsite anyobanyoba, hämmennys. Se kuvaa paitsi kokemusta epävarmuudesta ja epäselvyydestä, myös pelon ja vaietun menneisyyden varjostamaa yhteisön tilaa.

Henni Alava väittelee 14.10. Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "There is Confusion." – The Politics of Silence, Fear and Hope in Catholic and Protestant Northern Uganda. ("Hämmentää." Hiljaisuuden, pelon ja toivon politiikkaa katolisessa ja anglikaanisessa Pohjois-Ugandassa).

Kuva: Henni Alava