Välikommentti: Papin poikien kirjat kutkuttavat – en ole vielä lukenut kumpaakaan

Eero Huovisen ja Sakari Huovisen kirjojen kannet

Minulla on edessäni kaksi kirjaa. Niiden kansikuvissa on käytetty lähtökohtana samaa valokuvaa. Vaikutelmat ovat tyystin erilaiset. Toinen valoisa, toinen synkkä.

Toisen kirjan kuvasta hahmottuu selkeämmin mies, toisen kirjan kuvassa esiin on värityksellä nostettu nainen. He ovat Lauri ja Aili Huovinen, emerituspiispa Eero Huovisen (s. 1944) ja oikeustieteen tohtori Sakari Huovisen (s. 1951) vanhemmat.

Kyllä lukijaa nyt hemmotellaan! Isoveli-teologi-Eero on kirjoittanut kirjan hammaslääkäriäidistään ja pikkuveli-maallikko-Sakari on kirjoittanut teologi-isästään. Kirjojen nimet ovat Äitiä ikävä (WSOY) ja Isän kädestä (Teos).

Teosten lähestymistavat samaan perheeseen ovat kovin erilaiset, vaikka lähdemateriaali eli vanhempien kirjeenvaihto on sama. Eero kirjoittaa muistellen, tarkasti, vähän vereslihalla ja persoonallisesti, Sakari puolestaan hieman ulkokohtaisemmin, perinteistä elämäkertaa mukaillen, mutta henkilökohtaisesti hänkin.

Kirjojen nimet antavat myös viitteitä lähtökohdista ja tunnelmasta. Äidin ikävä herättää tunteen kauniista kaipauksesta, Isän kädestä tuntuu uhkaavalta ja kohtalonomaiselta – mikä lienee tarkoituskin.

***

Onko sattumaa, että kirjat ilmestyvät viikon sisällä toisistaan? On ja ei.

Sakari Huovinen sairastui vakavasti 2015, ja hänen poikansa pyysi kertomaan menneistä vuosikymmenistä. Oma elämä ei kuitenkaan tuntunut niinkään kirjoittamisen aiheelta kuin äiti. Vielä kiinnostavammaksi ja selvittämisen arvoiseksi hahmoksi nousi isä.

Veljekset keskustelivat kirjoittamisesta, ja kun Sakaria alkoi kiinnostaa isä, Eero ryhtyi kirjoittamaan äidistä, josta oli vuosia sitten luvannut kirjoittaa – kirjoittamisesta vain ei ollut tullut mitään. Pikkuveljen herääminen perheen tabujen käsittelyyn herätti myös isoveljen.

Kirjojen ilmestymisaikataulu ei ollut synkronoitu, vaan osin sattumaa, näin Sakari kertoi asiasta kirjansa tiedotustilaisuudessa 21. tammikuuta. Lukijan kannalta sattuma on miellyttävä, sillä harvoin samasta perheestä ilmestyy kaksi kirjaa yhtä aikaa.

En ole kumpaakaan kirjaa vielä lukenut. Sakarin kirjaa olen tosin aloittanut hyvän matkaa, Eeron kirjaa vain silmäillyt.

***

Huovisen perheen suuri tragedia oli toisaalta hyvän äidin kuolema, josta ei puhuttu, mutta myös isän persoona. Lauri Huovinen oli kirkollinen vaikuttaja, aluksi Evankeliumiyhdistyksen matkasaarnaaja, myöhemmin Helsingin Malmin kirkkoherra ja Turun tuomiorovasti.

Molempien kirjojen lukija saa hienon ristikkäisvalotuksen. Totuus perheestä ei koskaan ole yhden perheenjäsenen omaisuutta.

Kumpikin kirja antaa tietyn kuvan Ailista ja Laurista puolisoina, vanhempina ja ihmisinä. Sakarin kirjan alaotsikko kuuluu "Lauri Huovisen ensimmäinen elämä". Toisesta elämästä ei juuri puhuta. Lauri Huovinen avioitui Ailin kuoleman (1954) jälkeen ja hänelle syntyi uudesta liitosta kaksi lasta.

Odotan, että pääsen kirjojen ääreen, molempien. Olisi sääli tyytyä vain toiseen.

Lue myös:

Veljekset Eero ja Sakari Huovinen kirjoittivat tahoillaan yhtä aikaa kirjat vanhemmistaan

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.