Ville Auvinen otti sittenkin julkisen kannan: "Olen päättänyt äänestää Tapio Luomaa"

Ville Auvinen arkkipiispapaneelissa Sanomatalossa

Arkkipiispanvaalin ensimmäisellä kierroksella runsaan 13 prosentin ääniosuuden kerännyt Ville Auvinen korostaa vaalikampanjansa Facebook-sivulla toisella kierroksella äänestämisen tärkeyttä. Samalla hän kertoo itse antavansa äänensä Tapio Luomalle.

Auvinen painottaa, että nämä kaksi asiaa eivät suoraan liity yhteen.

Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen vs. lähetysjohtaja Auvinen sai arkkipiispanvaalin ensimmäisellä kierroksella neljänneksi eniten ääniä. Ratkaisevalle toiselle kierrokselle jatkoivat Espoon piispa Tapio Luoma ja Porvoon piispa Björn Vikström.

"Arkkipiispanvaalin toinen kierros on 1.3. Silloin ratkeaa, kuka on kirkkomme arkkipiispa seuraavat noin 10 vuotta. Asia on tärkeä. Siksi on myös tärkeää äänestää. Harkinnan ja useiden keskustelujen jälkeen olen itse päättänyt äänestää toisella kierroksella Tapio Luomaa", Auvinen kirjoitti perjantai-iltana Facebookissa.

"Toisella kierroksella lähes velvollisuus äänestää"

Ensimmäisen kierroksen ratkettua torstaina Auvinen sanoi Kotimaa24:lle, ettei usko kannattavansa julkisesti kumpaakaan ehdokasta.

– Olen oppinut tuntemaan Tapio Luomaa ja Björn Vikströmiä kampanjan aikana, ja molemmissa on puolensa. En usko, että alan liputtaa kummankaan puolesta, Auvinen sanoi tuolloin.

Hän mainitsi itselleen tärkeiksi asioiksi avioliittokäsityksen ja sen, että kirkossa on tilaa myös konservatiiveille. Auvinen ei itse tee alttariyhteistyötä naispuolisten pappien kanssa.

Auvinen totesi torstaina, että molemmissa ehdokkaissa on puolensa. Luomaa hän kiitti siitä, että tämä on sanonut selkeästi avioliiton olevan miehen ja naisen välinen mutta lisäsi, ettei Luoma hänen mielestään ole vedonnut kampanjan aikana asiassa Raamattuun vaan perinteeseen. Auvinen jatkoi, että Vikströmistä hän on puolestaan saanut "tilaa antavan kuvan".

Lauantaina Auvinen sanoi Kotimaa24:lle keskustelleensa viime päivinä useiden Luomaa ja Vikströmiä tuntevien kanssa.

– Kummastakaan ehdokkaasta en ole saanut tietää mitään uutta tai merkillistä, mutta olen saanut viestiä, että Luoma olisi herätyskristillisten järjestöjen kanssa yhteistyöhaluinen.

Sitä, mitä yhteistyöhaluisuus tässä yhteydessä konkreettisesti tarkoittaa, Auvinen ei tarkenna.

Vetoomus äänioikeuden käyttämisen puolesta toisella kierroksella ei kerro Auvisen mukaan siitä, että hänen tukijoukkonsa aikoisivat jättää sankoin joukoin äänestämättä.

– Itse ajattelen, että etenkin, koska vaalin tulos saattaa olla muutamasta äänestä kiinni, toisella kierroksella on lähes velvollisuus äänestää.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Analyysi: Konservatiivien motiivit, eläkepappien aktiivisuus ja neljä muuta syytä, jotka ratkaisevat arkkipiispanvaalin

Ville Auvinen ei yllättynyt äänimäärästään – "Molemmissa toisen kierroksen ehdokkaissa on puolensa"

Tapio Luoma ja Björn Vikström selvästi arkkipiispanvaalin toiselle kierrokselle

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

88 kommenttia

  • Siis lain kirjain tuo kuoleman lihalle. Minusta on vähän arveluttavaa siteerailla yksinäisiä lauseita yleispätevinä, kun ne useasti ovat osa suurempaa kokonaisuutta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Lainataanpa siis kokonaisuus, jonka osa ajatus kirjaimesta ja Hengestä on: “Te itse olette meidän suosituskirjeemme, joka on kirjoitettu meidän sydämiimme kaikkien ihmisten nähtäväksi ja luettavaksi. Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin. Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan. En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Elämän tarkoitus ei kuitenkaan ole kirjan lukeminen vaan kirjan tarkoitus on elämä, ajallinen ja iäinen,

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Nyt Martti Pentin analogia Raamatusta vain kirjana menee mielestäni metsään, ainakin jos hän identitifioituu luterilaisuuteen. Luterilainen kirkko on näet lähtökohtaisesti tukeutunut ns. Raamatun sanan itsevaikuttavuuteen. Siksi esim. sakramenttien ei katsota perustuvan niiden toimittajan hengelliseen tilaan. – Jos Raamattua taas pidetään vain kirjaimina/kirjana, silloin vasta pastorin/julistajan subjektiivinen panos antaa sille hengen. Tällaista pidetään ymmärtääkseni luterilaisuudessa spiritualismina tai donatolaisuutena.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      En pidä Raamattua ‘vain kirjana’. Kirjan arvo on siinä, mitä se välittää, keneltä ja kenelle. Raamattu on tässä suhteessa ainutlaatuinen. Sen etuliitteeksi asetetaan täydestä syystä Pyhä Raamattu. “Luterilainen kirkko on näet lähtökohtaisesti tukeutunut ns. Raamatun sanan itsevaikuttavuuteen. Siksi esim. sakramenttien ei katsota perustuvan niiden toimittajan hengelliseen tilaan.” Raamattu on ‘itsevaikuttava’ sikäli, että Jumala vaikuttaa Henkensä kautta sitä lukevaan tai sen sanoja kuulevaan riippumatta lukijan ‘hengellisestä tilasta’. Raamattu on siis Jumalan työn väline. Kaikki auktoriteetti kuuluu Hänelle, ei hänen työvälineilleen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Kirjoitat MP:

      “Minulla on M. Ivalon teos Höyryveturit ja niiden hoito, mutta en saisi sen avulla yhtäkään junanvaunua hievahtamaankaan…”

      Tässä on nähdäkseni Raamattu-analogiasi ongelma. Raamatun sana on erilainen kuin höyryveturikirjasi. Raamatun sana liikuttaa jokaista. – Yhden Raamatun sana herättää elämään ja toimimaan… Toisen se taas paaduttaa (jos torjuu sen sanoman). Aina kuitenkin tapahtuu jotakin!!! – Siksi Raamatulla on myös itseisarvo dynaamisena ja elävänä sanana. Se on paljon enemmän kuin höyryveturikirja-reduktio…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Raamatun sana liikuttaa jokaista.” Sanat, jotka ovat Raamatussa, liikuttavat silloin, kun ne ovat Jumalan sanoja. Sama teksti saattaa puhutella eri ihmisiä monella tavalla sen mukaan, miten Henki sen kenellekin valaisee. Niinpä ne eivät enää ole Raamatun vaan Jumalan sanoja.

      Höyryveturikirjan otin esiin jatkaakseni ajatusta Raamatusta jonkinlaisena elämän käyttöohjeena.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      No niin…

      Kiitos M. Pentille täsmennyksistä. Inhimillinen kieli on rajallista ja vaatii toisinaan täsmennyksiä.

      Muutama ajatus työvälineistä. Tulin hetki sitten metsästä puita tekemästä. Mietin metsässä, ettemme me pastorit aina osaa arvostaa Jumalan lahjoittamia armonvälineitä, vaikka ne ovat paljon enemmän kuin metsurin työvälineet.

      Metsuri on melko riippuvainen työvälineistään. Tänäänkin minulla unohtui moottorisahan terälaipan yleisavain työvajaan. Kun ketju sitten hyppäsi paikoiltaan, sain tehdä jonkinmoisen reissun sitä noutamaan. Edellisellä kerralla unohtui viila, ja sahaaminen oli melkoista tuskaa. – Sain taas yhden oppitunnin, että metsuri osaa arvostaa toimivia työvälineitään, sillä ilman niitä homma seisoo…

      Me pastorit emme aina huomaa, että Jumalan sana, kaste ja ehtollinen ovat paljon enemmän kuin vain hyviä työvälineitä. Niissä on jo itsessä Kristus.

      Raamattu, Jumalan perustyöväline, on myös terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. – Meidän pastorien parissa on sen sijaan paljon tylsää julistusta, joka tarvitsisi teroitusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Teräaseiden kanssa on kuitenkin oltava varovainen. “Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Niinpä niin…

      Yksi asia jäi huomioimatta aiemmista kommenteista. Jossain aiemmin luki: “Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.” Tätä argumenttia käytetään usein Raamatun sanan vähättelyyn. Paavalin teologiassa asia ei ole kuitenkaan Raamattu-kritiikistä, vaan kyseessä on lain kirjaimesta puhuminen. – Lain työnä on näet julistaa kuolemaa vanhalle luonnollemme, mutta evankeliumin taas julistaa ylösnousemusiloa uudelle elämälle Kristuksessa.

      Evankeliumin myötä hyvää Ystävänpäivää kaikille!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Lainasin jo yllä laajemmin kohdan, josta ajatus kirjaimen ja hengen vastakkaisuudesta on poimittu. Siinä käsitellään mielestäni Vanhaa ja Uutta liittoa. Yhdistäisin lihan kuolettamisen ja uuden elämän alun pikemminkin kasteeseen kuin lakiin: “Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      ” Yhdistäisin lihan kuolettamisen ja uuden elämän alun pikemminkin kasteeseen kuin lakiin…” Olet oikeilla jäjillä, mutta et aivan ytimessä. Kaste toki luo edellytykset sille, että voimme taistella Pyhässä Hengessä vanhaa luontoamme vastaan, sillä kasteessa ihmiselle lahjoitetaan Raaamatun mukaan Pyhä Henki (Ap.t 2:38). Se ei kuitenkaan tarkoita luterilaisen uskonymmärryksen mukaan sitä, että lain virka “vanhan aatamin” kuolettajana lakkaisi. Tässä luterilaisuus on radikaalimpaa (eli juurille menevämpää) kuin esim. Rooman kirkko. Kirjoitin tästä vähän aikaa sitten:

      https://www.kotimaa24.fi/blogit/perin-syntinen-perisyntinen-perisynti/

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Olen ymmärtänyt Paavalin kirjeistä, että laki epäonnistui synnin kuolettamisessa. Se ainoastaan osoitti synnin synniksi ja asetti sille rajat. “Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi. Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta. Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      MP: “Olen ymmärtänyt Paavalin kirjeistä, että laki epäonnistui synnin kuolettamisessa…”

      Tässä sinulla on ilmeisen ymmärrettävä, mutta seurauksiltaan kohtalokas väärinymmärrys. Lain virka on yhä edelleen kuoleman virka, jossa se onnistuu 100%:sti. Siitä kertoo se, että a) me kaikki kuolemme, kuten edellisessä kommentissa viitatussa blogissa sanoin. b) Lisäksi on olemassa myös Paavalin yksiselitteinen opetus: “Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi. Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta. Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä. Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.” (Room.7:9-13).

      Synnin takia laki julistaa “vanhalle aatamillemme” edelleen kuolemantuomion. – Olet ymmärrtänyt kohtalokkaasti väärin, jos ryhdyt kaventamaan lain virkaa vain jonkinlaiseksi ohjeelliseksi ihanteeksi. Sellainen vie teologialta sen syvyysperspektiivin, joka on välttämätöntä koko evankeliumin suuruuden oivaltamiselle. Laki on edelleen voimassa kokonaisuudessaan, mutta Paavali haluaa sanoa, ettei se (lakina) kykene synnyttämään uutta elämää…

      “Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,” (Room.8:3)

      Tässä on tärkeää huomata, missä kohdin Paavali näkee ongelman. Ongelma ei ole siinä, että laki olisi Jumalan epäonnistunut yritys. Epäonnistumisen syy on meissä! – Laki on kuitenkin edelleen voimassa ja jos jäämme sen alle ilman Kristusta, me kaikki jäämme iankaikkiseen kuolemaan tuomituiksi. – Näin siis Raamattu opettaa. – Onneksi Raamattu kuitenkin suorastaan julistaa evankeliumin ilosanomaa Jeesuksessa Kristuksessa!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Olet ymmärrtänyt kohtalokkaasti väärin, jos ryhdyt kaventamaan lain virkaa vain jonkinlaiseksi ohjeelliseksi ihanteeksi.” Vanhan testamentin laki ei nähdäkseni juurikaan aseta ihanteita vaan koostuu kielloista ja rajoituksista. Jeesuksen vuorisaarna taas kuvaa kristilliset ihanteet oikeastaan inhimillisesti saavuttamattomina. Voiko kumpaakaan kutsua ‘ohjeelliseksi’?

      “Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta. Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia.” Kristus siis on tullut ja usko on ilmestynyt. Emme siis enää ole lain valvonnassa. Eikö tämä ole sanottu riittävän selvästi?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Martti Pentti,

      Paavalin teologiassa tehdään erotus uuden luomuksen ja vanhan luontomme välillä. Vanhan luontomme ja luonnollisen ihmisyytemme puolesta kristittyinäkin syntiinlangenneen maailman realiteettien ja lainalaisuuksien alaisina. Se näkyy esim. Room.7:2:n puheessa avioliitosta.

      Paavalin teologiassa uusi sisäinen ihminen on kuitenkin jo vapaa. Uusi ihminen elää Kristus-keskeinen ja tekee hyviä tekoja ilman lain vaatimusta omasta tahdostaan. Uusi ihmisyys Kristuksessa on kuitenkin salattua todellisuutta. Se realisoituu avoimesti vasta kuolemamme jälkeen. Sitä ennen pyhitystä kuvaa kaikkein parhaiten yhä syvenevä oman syntisten taju ja tunto.

      Sekä äärikarismaatikot/spiritualistit että liberaaliprotestanttinen pyrkivät murtamaan tämän em. jännitteen. Spiritualistit torjuvat lain voimassa olevan viran, koska he kuvittelevatnsa jo kuolettaneensa lihan hengellä (se on sokeaa itsepetos tai). Liberaaliteologiassa taas relativoidaan usein tavalla tai toisella syntiinlankeemuksen lähtökohta…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Manu Rysö.”Paavalin teologiassa uusi sisäinen ihminen on kuitenkin jo vapaa. Uusi ihminen elää Kristus-keskeinen ja tekee hyviä tekoja ilman lain vaatimusta omasta tahdostaan. Uusi ihmisyys Kristuksessa on kuitenkin salattua todellisuutta. Se realisoituu avoimesti vasta kuolemamme jälkeen. Sitä ennen pyhitystä kuvaa kaikkein parhaiten yhä syvenevä oman syntisten taju ja tunto”. Voitko avata hieman enemän tätä, erityisesti miten “uusi ihmisyys on Kristuksessa salattua todellisuutta”. Tarkoittaako tämä mielestäsi esim. sitä, että emme voi kokea olevamme “uusia luomuksia” tms. Onko siis mielestäsi pyhityksen pääasiallinen kokemus lisääntyvä synnintunto? Eikö tämän myötä uusi luomus tuota enenevää iloa elämyksellisestikin. Siis “missä synti on suureksi tullut, siinä armo on ylenpalttinen”.Voitko selittää hieman? Myös kysyn , millainen sinusta on terve karismaattinen(ei äärikarismaattinen) kokemus? Myös voisin kysyä, milainen on hengellinen ihminen? Hengellisesti kypsä kristitty?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Sitä ennen pyhitystä kuvaa kaikkein parhaiten yhä syvenevä oman syntisyyden taju ja tunto.” Kuulostaa körttiläisyydeltä, mikä ilahduttaa minua. Onko tämä suru omasta syntisyydestä enää lain herättämää vai nouseeko se inhimillisen vajavaisuuden kokemuksesta armollisen Jumalan edessä? “Ja minä sanoin: — Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Martti Pentti,

      Paavalin teologiassa tehdään erotus uuden luomuksen ja vanhan luontomme välillä. Vanhan luontomme ja luonnollisen ihmisyytemme puolesta kristittyinäkin elämme syntiinlangenneen maailman realiteettien ja lainalaisuuksien alaisina. Se näkyy esim. Room.7:2:n puheessa avioliitosta.

      Paavalin teologiassa uusi sisäinen ihminen on kuitenkin jo vapaa. Uusi ihminen elää Kristus-keskeistä elämää ja tekee hyviä tekoja ilman lain vaatimusta, kaiken omasta tahdostaan. Uusi ihmisyys Kristuksessa on kuitenkin salattua todellisuutta. Se realisoituu avoimesti vasta kuolemamme jälkeen. Sitä ennen pyhitystä kuvaa kaikkein parhaiten yhä syvenevä oman syntisyyden taju ja tunto.

      Sekä äärikarismaatikot/spiritualistit että liberaaliteologit pyrkivät murtamaan tämän em. jännitteen. Spiritualistit torjuvat lain voimassa olevan viran, koska he kuvittelevat jo kuolettaneensa lihan hengellä (se on sokeaa itsepetosta). Liberaaliteologiassa taas relativoidaan usein tavalla tai toisella syntiinlankeemuksen lähtökohta ja syvyys. – Onko sinun Martti P. teologiassa vähän sekä että?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Anteeksi kaksoispostaus… Kyllä! Koen olevani teologisesti aika lähellä vanhaa körttiläisyyttä, alatien kristillisyyttä…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Antti H. Hyvä kysymys, joka vaatisi kokonaisen artikkelin. Uskon, että Pyhän Hengen toiminta toki näkyy esim. toimivana profetiana ja kielien lahjana. Minäkin puhun kielillä.

      Tässä ei ole kuitenkaan Paavalin mukaan kuin vasta Uuden elämän katoavia ilmenemismuotoja. Vain rakkaus jää! – Ja kuka meistä voi iloita suuresta ja epäitsekkäästä rakkaudestaan. Tätä lyhyesti tarkoitan salatulla uudella elämällä. – Room.7:14-25 tunnot kuvaavat mielestäni tervettä karismaattisuutta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Manu Rysö. “Hyvä kysymys, joka vaatisi kokonaisen artikkelin”. Siis kysymys uuden luomuksen elämästä meissä jne. . Kirjoita blogi, niin jatketaan juttua. Trveen karismaattisuuden määritteleminen kiinnostaa minua erityisesti. Tässä tarkoitan sekä elämää, että oppia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Martti Pentti. “Ja minä sanoin: — Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.” Tämä ainakin on Jesajan kokemus synnintunnosta, kun hän saa nähdä Jumalan valtaistuimen ja saa kutsumuksen ryhtyä parannussaarnaajaksi. Tällainen voimakas hengellinen kokemus mahtuu körttiläiseen alatien kuvioon? Kokemus profeetallisesta voitelusta on voimakkain hengellinen kokemus mitä ihminen voi ylipäätään saada. Onko tällainen alatien kristillisyys jonkunlainen ihanne vai “ainoa oikea” tapa elää kristittynä. Näen että se on monille turvallista, mutta sitten jään kaipaamaan “ylösnousemusvoimaa”, hengellistä poweria pelkän ruikutuksen sijaan. Itse pidän kovasti “keskitien” kristillisyydestä, jossa mielestäni on parempi tasapaino ylösnousemuselämän ja ristin pyhittävän työn välillä. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Sitten karismaattisuus, missä menetetään kokonaan kosketus omaan heikkouteen päättyy yleensä lopulta vaikeuksiin tai lankeemuksiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Näen että se on monille turvallista, mutta sitten jään kaipaamaan “ylösnousemusvoimaa”, hengellistä poweria pelkän ruikutuksen sijaan.” Tuo kaipaamaan jääminen on kovin körttiläistä eikä suinkaan tarkoita mitään ruikutusta. Pikemminkin se on kärsivällistä luottamusta siihen, että Jumala kyllä toimii omalla ajallaan ja tavallaan. Kaipauksesta saa myös ‘poweria’, sillä voimalla on rakennettu kirkkoja niin venäjälle kuin afrikkaankin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Martti Pentti.”Tuo kaipaamaan jääminen on kovin körttiläistä eikä suinkaan tarkoita mitään ruikutusta. Pikemminkin se on kärsivällistä luottamusta siihen, että Jumala kyllä toimii omalla ajallaan ja tavallaan”. Kyllä körttiläisyyteen tietty ruikutus minusta liittyy, samoin kuin helluntailaisuuteen ylenmääräinen halleluja-huutelu. Nämähän ovat tällaisten parhaat päivänsä nähneiden herätysliikkeiden sloganeja ja uskonnollista yhteistä kieltä jota käytetään paljolti sosiaalisistakin syistä. Itse kaipuuhan on hyvä. Pidän kovasti Psalmien opetuksesta: “Hiljenny Herran edessä ja odota Häntä..”, Ps 37:7a. Ei kai paljon tärkeämpää toimittamista voi olla kun Herran odottaminen. Varmasti Hän myös toimii ajallaan, kuinkas muuten. Aina on kiusauksena ottaa asiat omiin käsiin jos odottaminen käy liian vaikeaksi. Näinhän monille käy erityisesti rakennusprojektien yhteydessä.Kyllähän taloja valmistuu uskonnollisissa puitteissa ilman Jumalan parasta siunaustakin. Olen huomannut, että erityisesti talousasioissa poikkeamainen kuuliaisuudesta Jumalaa kohtaan johtaa kyllä helposti “rahahanojen tukkoisuuteen” ja lihallisten rahankerjäyskampanjoiden aloittamiseen. Kysymys on edelleen, voitko kuvitella erilaisia tapoja elää kristittynä jotka olisivat mielestäsi “oikein”. Tarkoitan nimenoman tämän Pyhän Hengen voimassa vaeltamisen suhteen. Itse siis hyväksyn mielelläni alatien körtit ja erilaiset amerikkalaiset karismaatikotkin tietyillä varauksilla(ja kaiken tältä väliltä) ja jos ei olla ihan kuusessa. Olen siis huomannut, että Jumala voi kulkea monenlaisten vaeltajien kanssa kun heillä on hyvä sydän ja halu palvella Herraansa. Sitten on kyllä totta, että toiset elävät “vaarallisemmin” kuin toiset. Oli miten oli itse viihdyn “keskitiellä”. Siis onko “altien kulkijan” mahdollista iloisesti siunata hengen täyteydessään pullistelevaa karismaatikoa? Vai onko ainoa “oikea” asenne kritisointi?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Antti Hämäläinen: “Kirjoita blogi, niin jatketaan juttua. Trveen karismaattisuuden määritteleminen kiinnostaa minua erityisesti.”

      Kiitos kommentista. Otan haasteen vastaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Onko ‘alatien kulkijan’ mahdollista iloisesti siunata hengen täyteydessään pullistelevaa karismaatikoa?” Käsittääkseni alatien kristitty jättää siunaamisen Hänelle, jolta kaikki siunaus tulee. Pullistelu koetaan vieraaksi, johtuu se sitten mistä tahansa. Tunnen heränneitä, jotka ovat löytäneet hengellisen kodin siioninvirsiseuroista koettuaan ‘hengen täyteydessä pullistelun’ ontoksi ja ahdistavaksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Pentti. “Käsittääkseni alatien kristitty jättää siunaamisen Hänelle, jolta kaikki siunaus tulee. Pullistelu koetaan vieraaksi, johtuu se sitten mistä tahansa. Tunnen heränneitä, jotka ovat löytäneet hengellisen kodin siioninvirsiseuroista koettuaan ‘hengen täyteydessä pullistelun’ ontoksi ja ahdistavaksi”. Jättääkö alatien kristitty homoliittoasiassakin siunaamisen Herralle? Kaiken pullistelun vastustaminen on perin sumalainen asia, muuallakin kuin kirkossa. Samalla olemme kyllä erittäin alemmudentuntoista ja huonoitsetuntoista joukkoa. Onko siis siioninvirsiseurat kuin “vimeinen kuoppa”, josta ei voi enää alemmaksi pudota? MInulle ei ole mahdotonta ajatella pitäväni rukoustapahtumaa tällaisten uskovien kanssa ja myös voisin siunata heitä. Voin myös siunata erilaisia karismaatikkoja ja rukoilla heidän kanssaan. Juuri tällä alueella vedän myös rajan sille, kenen kanssa en voisi yhdessä rukoilla. Näin minun henkilökohtaiset kriteerit hengen yhteydelle ovat varsin käytännölliset.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Henki tekee ihmisen eläväksi ja Henki tekee kirjoitetun sanan eläväksi. Henki kehottaa lukemaan sanaa siitä oppien eikä etsien ristiriitaa tai porsaanreikää.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Tämä on tärkeä huomio Pyhän Hengen intentiosta. On hyvä, jos ymmärrämme myös elämyksellisesti Pyhää Henkeä. Se auttaa ymärtämään Hänen toimintatapaansa ja motiiviaan. Pyhä Henki ei ole ristiriidassa Raamatun sanoman kanssa, vaan auttaa meitä ymmärtämään sitä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Lutherin arvioimista ja tehtävää kirkon historiassa voisi kuvata luopumukseen ajautuneen Kirkon palauttamisesta Apostolisen uskon lähteelle. Konservatiivisuutta voidaan arvioida vain sen pohjalta mitä ollaan säilyttämässä. Se ei ole itsessään arvokasta. Vain säilyttämisen kohde on määräävä sen arvon. Vanhan villasukan säilyttäminen ei lienee kovin arvokasta. Jos Luther pyrki saattamaan Kirkon takaisin Apostoliselle pohjalle ja opetukselle, niin se ei ole radikaalia vaan konservatiivista toimintaa. Uskon perimmäiseen luonteeseen ja ytimeen kuuluu pysyminen Sanassa ja sen kautta mielen uudistus, ei suinkaan mukautuminen maailmaan ja sen uudistuksiin ja suuntauksiin. Kirkon ei ole tarkoitus mukautua maailmaan, kuten Ruotsissa on jo pitkälti käynyt. Jos suola käy mauttomaksi, se kelpaa vain pois heitettäväksi.

    Kokonaisuudessaan Kirkon ajattelussa on lähtökohtana se, että ihminen on luonnostaan pimeydessä ja muutos valkeuteen on juuri siirtymistä pois pimeydestä takaisin alkuperäiseen olemukseen. Kääntyminen on lähtökohtaisesti Kirkon ajattelussa pahasta hyvään kääntymistä. Jos taas ajatellaan, että ihminen on jo valkeudessa ja itsessään hyvä, niin mitään muutosta ei tarvita, vaan jatketaan kuten on aina menty.

    Jos pimeyttä sanotaan valkeudeksi, niin kuinka suuri onkaan pimeys.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Radikaali pyrkii perusteellisiin muutoksiin. Sehän voi tarkoittaa myös alkuperäiseen palaamista. Konservatiivi pyrkii olemassa olevan säilyttämiseen. Kun aika ajaa konservatiivin ohi, hänestä sukeutuu helposti taantumuksellinen. Tätä kuvataan nähdäkseni Jeesuksen vertauksessa talenteista: “Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ‘Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.'”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Totta noinkin Martti. Voihan konservatiivinen toimia myös radikaalisti, juuri kuten Luther toimi, mutta vasta sen jälkeen, kun Paavi (Paavin asimiehet ) vaati Lutherin kumoamaan käsityksensä. Ylilyöntejä tuli kummassakin leirissä ja näin jälkeenpäin voi nähdä ajanhenkeen kuuluneen myös yhteiskunnaliset muutoksen tuulet ja kansan vallan murtautumista kaikkialla yhteiskunnassa. Kirkon autoritaarinen valta yhteiskunnassa oli loppusuoralla, josta myös syntyi Lutherin kiistelty regimentti oppi, joka on mielestäni Lutherin kädenojennus hyvälle yhteiskunta järjestykselle, vaikka sen toimivalta olisikin sekulaari. On merkittävää ymmärtää, että Luther nähtiin saatanan kätyrinä Roomalaiskatolisen kirkon sisällä ja heidän sisäisen itseymmärryksen puolelta näin olikin, sillä ”vastauskonpuhdistus” pyrki palauttamaan Kirkon vallan takaisin siinä onnistumatta koskaan.

    Nykyisin meidän on esim. Suomessa vaikea käsittää millaista valtaa kirkko on joskus käyttänyt ja kuinka nykyiseen lähes ilman valtaa olevaan kirkkoon on päädytty.

    Hiljalleen ajansaatossa kirkko on ajautunut taloudellisten riippuvuuksien ja yhteiskunnallisten paineiden alla nykyiseen tilaansa, jossa se revitään yhteiskunnallisten ja poliittisten toimijoiden johdolla hiljalleen alastomaksi, kuin se Ilmestyskirjan portto, jonka maalliset hallitukset ja kuninkaat vihassaan hävittävät, (siis Ilmestyskirjan visiossa.)

    ”Ja ne kymmenen sarvea, (maailman hallitsijat) jotka sinä näit ja peto (taloudellinen valta), ne vihaavat porttoa (kirkkolaitos) ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa. Sillä Jumala on pannut heidän (maailman valtiaat) sydämeensä, että he täyttävät hänen aivoituksensa, yksimielisesti, ja antavat kuninkuutensa pedolle, kunnes Jumalan sanat täyttyvät.” (Ilm. 17)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Radikaalius ei tarkoita ylilyöntejä vaan perusteellisuutta, juuria myöten raivaamista.

      Ilmestyskirjan porton rinnastaminen kirkkolaitokseen ei ole minulle uusi asia, mutta tuli nyt esiin jokseenkin yllättäen. Miksi tämä kärjistys?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Minullekin Ismo Malisen Ilmestyskirja-sitaatti tulee yllättävänä, mutta siinä on kieltämättä tuore näkökulma. En ollutkaan ajatellut, että periaatteessa liberaaliprotestantismin kirkollisuus on monessa mielessä paljaaksi riisuuttua, kuin alastomaksi ryöstettyä.

      Luterilaisuudessa kirkko porttona on kai perinteisesti nähty paaviin liittyvänä korruptiona, mutta lienee aivan rehtiä tarkastella samaa kielikuvaa myös omassa viitekehyksessämme. – Ehkei kyse olekaan kärjistyksestä, vaan ihan terveellisestä herättelystä?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Niinpä, kun lukee vanhoja profeettoja Vanhantestamentin puolelta, niin ei voi välttyä ajatukselta, että Israelin kansan tuhatvuotiset tapahtumat heijastavat nykyistä Kristuksen maailmaan astumisen jälkeistä (n 2000v ajanjaksoa) aikaa. Se mikä tapahtui heille, on esimerkkinä meille pakanoille. Onko pakanoiden luku pian tullut täyteen?

    Kun näkee nykyisen ”taloudellisen valta” mekanismin pakottavan kaikki maailman ”kunikaat” antamaan tuolle ”pedolle” vallan ja kuinka kaikki poliittinen valta näyttää hiljalleen ajautuvan sellaiseen pisteeseen, ettei muulla ole enää väliä, kuin että on taloudellisia resursseja ja valtiot pelaavat jo nyt pörssipelissä vaikka hallitusten tulisi ajaa kansan asiaa sisältä päin. Nyt ulkoiset tekijät ovat ottamassa ohjat käsiin ja lapsemme heitetään pian vertauskuvallisesti Molokin kitaan, koska kansamme elää jo paljolti ilman Jumalan pelkoa. (Lue 3.Moos.20)

    Kun lukee uutisia niin kauttaaltaan näkyy, kuinka ihmisen nostaminen Jumalan paikalle on menossa läntisessä maailmassa, jopa kirkossa alkaa olemaan humanismia enemmän, kuin Jumalan Valtaan perustavaa opetusta. Maailman henki on vakava ongelma, jota ei oteta vakavasti. (Ruotsin kirkko on pian sosiaalilaitos ja valtion vasen käsi, ei Jumalan, niinkuin Kirkon jossain mielessä tulisi olla. (Kristus on Oikea käsi ja seurakunta vasen, niinkuin ylkä ja morsian)

    Vastakristuksen nouseminen on ihmisvallan esiinmarssia, jossa Jumalan Valta ja oleminen kielletään kokonaan, koulut ja julkinen valta ovat jo nyt hyvin penseitä puhumaan Kristillisyyden merkityksestä kansamme siunauksen lähteenä, saati että edistäisivät Kristillistä arvomaailmaa, joka on esim. Suomessa ollut näihin päiviin asti selviö. Kaikki muu kelpaa nykyisin ohjeeksi, paitsi Raamattu. Jumalaan uskominen oon kohta marginaali ilmiö, yksittäisiä Valon lähteitä julkisuudessa vielä näkee ja kuulee , mutta ikävä kyllä ne ovat harvoin Kirkon päällystöä.

    Sorron ja vääryyden suuruutta kyllä valitetaan kaikkialla, mutta kukaan ei kysy Jumalan perään ja vaadi Kääntymistä Hänen puoleensa, vaan kaikkialla julistetaan vain ihmisoppeja, jotka kaikkinensa ohjaavat ihmistä vain kauemmaksi Luojan helmasta.

    Seuraava Raamatun teksti on puhutellut viimeiset vuodet ja panee mietteliääksi, sillä siinä sanotaan, että luopumus tulee ja laittomuuden ihminen saa vallan, tuo joka tulee kaikilla vääryyden keinoilla. Tuolle valheeseen perustuvalle maailmankäsitykselle, joka on hyljännyt Jumalan, Jumala lähettää myös väkevän eksytyksen, koska ovat uskoneet valheen:

    ”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen. 2.Tess.2:3-12

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Jotenkin nyt nousi mieleen Oiva Paloheimon runo ”Kristus ja kristitty”:

      Jeesus Kristus, poika Herran, kulki metsätietä kerran hymyhuulin, avojaloin – linnupoika kämmenellään.

      Siitä kulki kristittykin mustissansa, ilmein mykin, paheksuvin mielialoin -seudun synnit sydämellään.

      Kohtasivat ohi astuissaan tuntemata toistaan kumpikaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Ismon viesteissä kyllä näkyy Kristuksen tunteminen. Hänen kipunsa ja huolensa on Kristuksen sanasta nousevaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” Tämä kuvaa melko hyvin Rooman keisari Caligulaa (Gaius Julius Caesar Augustus Germanicus), jonka kerrotaan pystyttäneen hallituskaudellaan 37-41 jKr suuren itseään esittävän patsaan Jerusalemin temppeliin. 2. Tessalonikalaiskirje lienee kirjoitettu 50-luvulla, joten Paavalilla on saattanut olla mielessä jonkinlainen ‘uuden Galiculan’ ajatus.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Hämäläinen sanoo:

    Jos aletaan puhua antikristuksesta, on hyvä muistaa että antikristuksia on monta ja viimeinen aika on varsin venyvä käsite, vrt. 1 Joh 2:18″..nyt on viimeinen aika … niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut..”. Galigulan lisäksi myös keisari Nero kävisi antikristuksesta, mutta minusta myös Hitler, Stalin ja Mao. Kaikista tällaisista voimme ymmärtää, millainen antikristillinen henki pahimmillaan on. Ajattelen antikristillisyyttä ensikädessä henkenä, ja toissijaisesti maantieteellisenä tai valtiollisena suurena. Toisaalta minusta Ruotsikin on antikristillisen hengen(humanismin) voimakkaasti vaikuttama, vaikka Saatana ei siellä vielä näytä todellisia kasvojaan kovin avoimesti kuten yo. antikrisstusten valtakunnissa . Silti Ruotsi on paljon pidemmällä luopumuksen tiellä kuin Suomi ja Svenska Kyrkan on nykyisellään tämän luopumuksen tärkeä välikappale. Svenska kyrkan ei enää vaättämättä käännä kansan sydäntä Jumalan puoleen, vaan Jumalasta poispäin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Nyt on keisarin liikanimi tullut kirjoitetuksi jo kolmella tavalla. Oikea on Caligula. Ennen häntä ‘asettui Jumalan temppeliin’ jo Antiokhos Epifanes noin 165 eKr. Tästä näkökulmasta antikristus tarkoittaa itselleen jumalallista kunnioitusta vaativaa maallista hallitsijaa. Tämä onkin Kristuksen kuninkuuteen nähden vastakohtaista: “Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta.” Aikamme räikein henkilöpalvonta taitaa kohdistua Pohjois-Korean johtajiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Manu Ryösö 14.02.2018 20:32 ” Yhdistäisin lihan kuolettamisen ja uuden elämän alun pikemminkin kasteeseen kuin lakiin…” Olet oikeilla jäjillä, mutta et aivan ytimessä. Kaste toki luo edellytykset sille, että voimme taistella Pyhässä Hengessä vanhaa luontoamme vastaan, sillä kasteessa ihmiselle lahjoitetaan Raaamatun mukaan Pyhä Henki (Ap.t 2:38).

    Jos nyt kuitenkin luettaisiin tuo Ap.t.2:38 niin huomataan ettei sitä voi millään soveltaa vauva kasteeseen:

    38 Niin Pietari sanoi heille: “Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. 39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)

    Siis ensin tulee tehdä PARANNUS ja sen jälkeen OTTAA kaste.

    Tuota väitettä että vauva saa kasteessa Pyhän Hengen ei yhdenkään lapsen (mielisen) suusta voi kuulla siis että kun kastetaan vauva niin vauva tekee parannuksen ja OTTAA kasteen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Ari P.

      En usko, että meidän kannattaa käydä kastekeskustelua. Olet tiettävästi käynyt niitä jo aika monta kertaa luterilaisten kanssa, mutta pysyväksi eroksi taitaa jäädä aina se, onko kasteessa toimiva subjekti Jumala vai ihminen…

      Viittaamassasi kohdassa kastamista tarkoittava sana on alkukielessä passiivissa. Sen kääntäminen suomeksi ei ole aivan niin yksinkertaista kuin taidat kuvitella. – Tiesitkö esim. sen, että kreikassa passiivin merkitys tulee toisinaan lähelle mediumin kausatiivista merkitystä esim. silloin, kun passiivia käytetään merkityksessä “antaa tehdä jotakin itselleen” (Uuden testamentin kreikan kielioppi, s.170)…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Manu Ryösö aivan sama onko passiivi vai mikä kun “unohdat” parannuksen teon, siis ensin täytyy kääntyä ja vasta sitten ottaa/suostua kasteelle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Ari, Pyhä Henki on yhden kerran vuodatettu maailmaan ja sen seurauksena on syntynyt maailmaan Kristuksen ruumis eli seurakunta. Tuo seurakunta on uskonsa mukaan kastava ja vuodattaa Pyhän Hengen kastettavan päälle. Eli tuo kaste on Jumalasta, jonka Kirkko toimittaa uskonsa mukaan. Kastetta ei ole ilman uskoa ja uskonsa mukaan Kirkko kastaa.

    Nyt on vain eräitä, jotka ovat alkaneet sotkemaan ja erottamaan Hengen ja veden toisistaan, ikäänkuin olisi olemassa erikseen Henki ja vesi kaste. Tuollaista Hengen vuodatusta ei löydy Raamatusta, kuin yhden kerran ja se tapahtui Helluntaina, kun Luvattu Henki tuli maailmaan ja seurakunta syntyi. Ihminen voi täyttyä Hengellä tai olla täynnä Pyhää Henkeä, mutta syntyminen ylhäältä on yksi ja ainut tapahtuma ja tuo tapahtuu kasteessa. Näin siis Raamattu yksikantaan opettaa.

    Kaste on kuin sade, joka kastelee maan ja antaa kasvun. Siemen kylvetään ja kastellaan ja näin se menee ihmisenkin osalta. Ihminen on vastasyntynyt myös Hengellisesti.

    Kun lapsi saa kasteen, niin kuka on sanomaan, ettei lapsi usko, kun saa kuulla Evankeliuimia? Jos minä kerron lapselleni, että hänet on kastettu lapsena Kristukseen, niin tekeekö tuo tieto kasteen turhaksi? Entä hänen uskonsa?

    Ei ole mitään estettä kastaa lapsia Kristukseen, näin Jumalan seurakunta tekee maanpäällä uskonsa mukaan. Miksi tuo pitäisi estää? Jos vanhempi tuo lapsensa kasteelle, niin onko heidän uskonsa asetettava kyseenalaiseksi? Eikö päinvastoin heidän uskonsa ole siunaukseksi lapselleen? Sillä lapselle annetaan Jumalan puolesta synti anteeksi ja hänen päälleen vuodatetaan kasteessa Pyhä Henki. Kuka tekee tyhjäksi sen minkä Jumala on tehnyt? On paljon heitä jotka eksyttävät, jos mahdollista valitutkin.

    ”Ja katso, hänen tykönsä tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: “Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi”. Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mielessään: “Tämä pilkkaa Jumalaa”. Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: “Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne? Sillä kumpi on helpompaa, sanoako: ‘Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi’, vai sanoa: ‘Nouse ja käy’? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin” -hän sanoi halvatulle-“nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Ja hän nousi ja lähti kotiinsa. Matt.9: 2-7

    Toimiko Jeesus tuossa väärin Arin mielestä?

    Ilmoita asiaton kommentti