Visainen ongelma – esitelläkö messua toimittavat henkilöt nimeltä vai ei?

Pitäisikö jumalanpalvelusta toimittamassa olevat henkilöt esitellä nimeltä ennen messua tai sen jälkeen? Onko hyvä toivottaa seurakuntalaiset tervetulleeksi messuun?

Muun muassa näistä kysymyksistä on keskusteltu vilkkaasti ja kipakastikin viime päivinä sosiaalisessa mediassa. Yksi keskusteluun osallistuneista on eläkkeellä oleva pappi ja Evankelisen lähetysyhdistyksen (Ely) joukoissa palveleva Pekka Kiviranta.

– Minusta tervetulleeksi toivottaminen ja jumalanpalveluksen toimittamiseen osallistuvien lyhyt, luonteva esittely on normaalia hyvää käytöstä, johon pitäisi seurakunnissa palata, Kiviranta sanoo Kotimaa24:lle.

Kivirannan mukaan luterilaiseen pappeuteen kuuluu luovuttamattomasti pyrkimys läsnäoloon ja läheisyyteen seurakuntalaisten kanssa.

– Kotiseuroissa pappi puhuu kahvikupin ääressä auto-ongelmistaan siinä kuin muutkin. Sitten veisataan ja rukoillaan ja pappi pitää puheen. Samaa henkeä toivoisin myös jumalanpalveluksiin. Pappi ei ole jalustalla oleva seremoniamestari vaan yksi muista, joka tervehtii ja esittelee kulloisetkin työtoverinsa.

Kivirannan mukaan messua toimittavien ihmisten esittely on yhtä luonnollista kuin elokuvantekijöiden nimet alku- ja lopputeksteissä. Hän pitää erityisen tärkeänä, että esimerkiksi herätysliikkeiden kirkkopyhissä esiteltäisiin vieraileva saarnaaja ja kerrottaisiin, mitä hän edustaa.

– Kun tullaan yhteen, on hyvä kertoa, kenen kanssa ollaan tekemisissä. Kenenkään arvonimiä tai titteleitä ei tietenkään kuulu messussa luetella, mutta nimet kertomalla kunnioitetaan mukana olevien työtä ja kuulijoiden oikeutta tietää, kuka mitäkin tekee.

Sastamalan seurakunnan seurakuntapastori Otso Järvi on eri mieltä. Hänen mielestään jumalanpalveluksen keskipisteessä pitää olla Jumalan palveleminen. Se on toisarvoista, ketkä ovat palvelusvuorossa.

Järven mukaan riittää, että messua toimittavat henkilöt mainitaan netissä tai seurakunnan lehti-ilmoituksessa. Toisaalta tämäkin voi hänen mukaansa olla kyseenalaista.

– Nimet ilmoituksessa saavat ihmiset valikoimaan. Kun vuorossa on joku tietty pappi, messuun ei lähdetäkään. Tämä on ymmärrettävää, mutta hengellinen elämä ei saisi olla kiinni etukäteistiedotuksesta. Messuun ei tulla kuulemaan ihmistä vaan Jumalan sanaa ja vastaanottamaan sakramentteja.

Jumalanpalveluksen toimittajat voi kertoa myös messuoppaan välissä olevassa tulostetussa esitteessä. Järvi suhtautuu tällaisiin tulosteisiin varautuneesti.

– Kyllä minä seurakuntamme ympäristövastaavana kavahdan kertakäyttöisiä tulosteita ja monisteita. Lisäksi niiden tekemiseen menee aina jonkun työaikaa.

”Olennaista on, että jumalanpalvelukseen kokoontuu yhteisö”

Jumalanpalveluselämän asiantuntija Terhi Paananen Kirkkohallituksesta ymmärtää molempia näkemyksiä. Hänen mukaansa tieto siitä, ketkä vuorollaan toimivat jumalanpalveluksessa aktiivisesti eri tehtävissä, luo seurakuntalaisille turvallisuudentunnetta ja tyydyttää ihmisten inhimillistä uteliaisuutta.

Riskinä on se, että messun esipuhe jakaa messuyhteisön meihin ja teihin, esiintyjiin ja yleisöön.

– Olennaista on, että jumalanpalvelukseen kokoontuu yhteisö. Eri henkilöillä on kokoontumisissa eri kerroilla eri tehtäviä. On tärkeää viestiä, että jokainen on tervetullut palvelemaan myös erityisissä tehtävissä eikä kukaan ole pyhempi kuin muut, Paananen sanoo.

Hän painottaa, että messussa on erilaisia vuorovaikutuksen tasoja sen eri vaiheissa.

– Tässä tervetulleeksi toivottamisessa ja ihmisten esittelemisessä pitäisi pyrkiä luonnolliseen, kohteliaaseen vuorovaikutukseen. Messussa on kuitenkin myös osia, kuten ehtoollisrukous tai uskontunnustus, jossa vuorovaikutuksessa käytetään traditiosta tuttuja sanoja.

Joskus messua toimittavat nimenomaan haluavat nimensä esille. Nimettömänä pysyttelevä seurakunnan työntekijä kertoo havainneensa, että esimerkiksi ennen seurakuntavaaleja moni ehdokas ilmoittautuu ehtoollisavustajaksi, vaikkei muuten olisi jumalanpalveluksissa mukana. Messusta tulee ikään kuin itsensä markkinoimisen paikka.

– Mielestäni se ei ole ihan sopivaa. Jos ylipäätään oman nimen mainitseminen on messussa avustavalle tärkeää, hänen kannattaa ehkä pohtia motiivejaan, työntekijä sanoo Kotimaa24:lle.

Kuva: Jukka Granström

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä

Edellinen artikkeliKirkosta eroamisten määrä kasvoi viime vuonna – 56 000 päätti lähteä
Seuraava artikkeliIntiassa kaksi naista meni hindutemppeliin – syntyi 620 kilometrin ihmisketju ja mielenosoituksia

Ei näytettäviä viestejä