Vuoden kanttori Maria Väinölä: "Raamattukin kehottaa laulamaan ja soittamaan"

Vuoden kanttori Maria Väinölä on Seinäjoen seurakunnan johtava kanttori. Kuva: KuvaSeppälä

Suomen Kanttori-urkuriliiton hallitus nimesi Vuoden kanttoriksi 2020 Seinäjoen seurakunnan johtavan kanttorin Maria Väinölän. Tunnustuksen saaja julkistettiin liiton valtuuston syyskokouksessa tänään maanantaina.

Kokous jouduttiin vallitsevan pandemiatilanteen vuoksi pitämään virtuaalisesti Teamsin välityksellä, mutta se ei himmentänyt tunnustuksen saamisen iloa.

– Olen hämmentynyt. On suuri kunnia, että kollegat ovat tehneet tällaisen valinnan. Ylihuomenna tarjoan työkavereille kahvit, Väinölä sanoo.

Palkintoperusteiden mukaan Väinölä on laaja-alainen muusikko, jonka jättämä musiikkijälki Etelä-Pohjanmaalle on vahva. Hän on tilannut useita sävellyksiä seurakunnan käyttöön ja toiminut seurakunnan Suvimusiikki-kesäkonserttisarjan taiteellisena johtajana vuodesta 1993.

Väinölä on pidetty esimies ja avoin mutta säntillinen työyhteisön kehittäjä, joka ottaa kannustavasti huomioon myös nuoret työntekijät ja kausityöntekijät. Lisäksi hän pitää aktiivisesti ammattikuntansa ja alaistensa puolta, Kanttori-urkuriliitto tiedottaa.

"Muusikon koulutuksesta puuttuu ekonomiosuus"

Maria Väinölä syntyi vuonna 1960 Etelä-Pohjanmaalla. Hän valmistui kanttoriksi (MuM) Sibelius-Akatemian Kuopion koulutusyksiköstä 1984. Urkujensoiton A-tutkinnon hän suoritti erinomaisin arvosanoin 1987.

– Isäni on kanttori ja itsekin olen soittanut pianoa niin pienestä kuin olen osannut istua. Virallisemmin aloitin musiikkiopinnot 7-vuotiaana, Väinölä kertoo.

Nuoruudessa hän haaveili myös englanninopettajan tai luokanopettajan työstä, mutta päätyi Sibelius-Akatemiaan, koska pääsi sinne sisään ensi yrittämällä.

Väinölä on työskennellyt Seinäjoen seurakunnassa vuodesta 1990. A-kanttorin virkaa hän on hoitanut vuodesta 2003 ja toimii nyt myös johtavana kanttorina. Työn ohessa Väinölä konsertoi urkurina ja pianistina.

– Muuten koulutus antoi hyvät eväät työhön, mutta tietotekniikka- ja ekonomiosuus siitä puuttui. Muusikon koulutuksella olen kokenut haastavaksi lukuisat tietokonehommat ja talousarvioiden laatimiset, Väinölä naurahtaa.

Kanttorin työ on erittäin sosiaalista.

– Koko ajan ilmassa on monta palloa. Yhteen asiaan keskittyminen on vaikeaa, mutta ihmisistä saan voimaa. Viihdyn myös esimiehenä. On ihanteellista, jos kanttorin esimiehenä on toinen kanttori. Ymmärrämme toistemme työn yksityiskohdatkin, Väinölä sanoo.

Elävä seurakunta ja hyvät työvälineet ilahduttavat

Maria Väinölä viihtyy Seinäjoen seurakunnassa. Erityisesti hän kiittelee sitä, että perusasiat ovat muusikon näkökulmasta kunnossa.

– Meillä on useat lämpöiset eli ympäri vuoden käytössä olevat urut, paljon pianoja ja kaksi isoa flyygeliä. Harjoittelemaan pääsee siis aina kun haluaa. Lisäksi iloitsen siitä, että seurakuntamme on niin elävä.

Seurakunta on tilannut Maria Väinölän aloitteesta kaksi laajaa teosta Lakeuden Ristin ja sen urkujen kunniaksi: vuonna 2010 Kotikirkko kutsuu -kantaatin ja 2020 Lakeuden valo -gospeloratorion.

Anna-Mari Kaskisen ja Lasse Heikkilän käsialaa oleva Lakeuden valo odottaa vielä koronatilanteen vuoksi ensiesitystään. Teoksessa urut ja gospelmusiikki kohtaavat.

– Projektissa on mukana iso gospelkuoro ja musiikkiopiston jousiorkesteri ja siihen liittyy myös draamaosuuksia. Kuukausi ennen suunniteltua esitystä homma piti jättää kesken koronan vuoksi. Mutta luotan, että jossain vaiheessa se pääsee esitykseen asti.

Maria Väinölälle on tärkeää luoda mahdollisuuksia musiikin eri tyylilajien ja niiden taitajien dialogille.

"Ei ole virsien vika, että ne ovat jääneet paitsioon"

Virret ovat Maria Väinölän mukaan paitsi kanttorin työn myös koko luterilaisen uskonkäsityksen ja seurakuntaelämän pohjavirtaa ja perustava voimavara.

– Laulaminen on tutkitusti terveellistä, ja yhteislaulu vahvistaa ihmisten välistä yhteyttä. Raamatussakin kehotetaan monissa kohdin ihmisiä laulamaan ja soittamaan.

Nykykulttuurissa laulamista ei enää harrasteta esimerkiksi kodeissa samalla tavoin kuin ennen. Tämä kuuluu Väinölän mukaan jo nuorten äänenkäytössä.

– Ei ole virsien vika, että ne ovat jääneet paitsioon. Kyse on paljon laajemmasta kulttuurisesta muutoksesta.

– Toisaalta esimerkiksi 15 vuotta sitten nähtiin virsibuumi, kun monet artistit tekivät virsilevyjä. Uusi renessanssikin on mahdollinen.

Lempivirrekseen Väinölä mainitsee virren 178: Myös isämme uskoivat ennen. Se avautui hänelle uudella tavalla, kun eräs elämänsä illassa ollut henkilö veteraanien kuntoutuskodissa toivoi sitä.

– Hän sai paljon lohtua virren sukupolvien yli kantavasta ajatuksesta. Tässä virressä myös sanat, sävel ja sanoma tukevat toisiaan erinomaisesti.

Maria Väinölä on naimisissa ja hänellä on miehensä Kari Välikankaan kanssa neljä aikuista lasta. Vapaa aikanaan Väinölä harrastaa intohimoisesti step-aerobicia ja jazz-musiikin kuuntelua.

Tunnustuksena ansioistaan kanttorina Väinölälle luovutettiin Urkurakentamo Veikko Virtasen lahjoittama Principal-urkupilli seinälaattaan kiinnitettynä sekä liiton rahalahja.

Lue myös:

Verkkopappi Markus Kartano on Vuoden pappi

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.