Vuokko Piekkala: Kirkon kannattaisi ottaa oppia työmarkkinaneuvotteluista kompromissien teossa

Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala

Kirkon työmarkkinajohtaja Vuokko Piekkala valittiin valtakunnansovittelijaksi. Nelivuotinen virkakausi alkaa elokuun 6. päivä. Sovittelijan tehtävänä on sovitella työriitoja ja edistää työnantajien ja palkansaajien välisiä suhteita.

Mitä etua kokemuksestasi kirkon työmarkkinajohtajana on valtakunnansovittelijan työssä?

– Kirkon työmarkkinajohtaja on mukana työmarkkinatyössä kuten neuvottelutoiminnassa ja lainsäädännön valmistelussa. Työ on samanlaista työtä kuin työmarkkinatoimijoiden työ muuallakin on. Perinteisesti kirkon työmarkkinalaitoksen edunvalvonnassa pyritään olemaan ennemmin rakentavia kuin hajottavia.

Mikä kiistojen ratkaisussa on keskeistä?

– Kuunteleminen on tärkeintä. Ensin pitää yrittää selvittää, mitkä ovat eri osapuolten tavoitteet. Niistä pyritään rakentamaan ratkaisu, joka käy kaikille.

– Joskus näkee esityksiä, joista tietää heti, etteivät ne tule menemään läpi. Jos aika ei ole valmis, ei kannata yrittää. On turha takoa rautaa, joka ei ole kuuma.

Minkälaisia terveisiä haluaisit lähettää kirkolle?

– Kirkon keskusteluissa esimerkiksi avioliitosta ja rakennemuutoksesta kannattaisi ottaa oppia työmarkkinatoiminnan neuvotteluista. Siellä yritetään selvittää eri näkemykset, katsoa, mitkä tavoitteet ovat ja tehdä kompromissi. Tämä johtuu siitä, että työmarkkinapuolella on pakko tehdä sopimus. Kukaan ei voi yksipuolisesti sanella lopputulosta. Sellainen, että omista tavoitteista ei tingitä ollenkaan, ei toimi. Pitää hakea yhteinen nimittäjä.

Valtakunnansovittelijan nelivuotinen kausi alkaa elokuussa. Miten vietät kesälomaa ennen sitä?

– Pesen lomalla ikkunoita ja teen muita sellaisia kotihommia, jotka ovat jääneet muulloin tekemättä. Jossain välissä yritän tehdä myös jotain ihan muuta. Meillä on ollut tapana käydä kesällä Ruotsissa. Saatamme käydä myös sup-lautailemassa.

Kuva: Jani Laukkanen

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

81 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    Ehkä kannattaisi pyytää Jumalaa Valtakunan sovittelijaksi…?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Vuokko Piekkala on varmaankin todella hyvä työmarkkinaneuvottelija ja onnittelen häntä valinnasta valtakunnansovittelijaksi. Mutta on erikoista häneltä alkaa ehdottaa kompromissien tekoa tasa- arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvissä asioissa. Niissä kun ei ole kysymys siitä että kartoitetaan eri näkemykset esim siitä miten eri ihmisryhmiä olisi kohdeltava ( homoja, naisia, juutalaisia, etnisiä vähemmistöjä…jne) ja tehdään kompromissi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Henrik Sawela sanoo:

      No mutta, olisihan se jo askel eteenpäin, jos ensin mentäisiin edes puolihyvään väliasemaan…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Olisiko “puolihyvä väliasema” sellainen jossa homoja ei syrjitä niin pahasti kuin ennen vaan lievemmin? Ehkä tälläinen “kohtuullisen syrjinnän” tilanne olisi hyvä kompromissiratkaisu myös muiden sellaisten ryhmien suhteen joita on yhteiskunnassamme perinteisesti syrjitty ( esim romanit) ja joita kohtaan on edelleen paljon sellaisia näkemyksiä, että heitä ei pidetä samanarvoisina, ei haluta naapureiksi, työntekijöiksi, vastuullisiin asemiin jne. ? Kartoitetaan näkemykset ja tehdään kompromissi jossa kaikki osapuolet tinkivät vaatimuksistaan, esim romanit yhdenvertaisuuden vaatimuksesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kimmo Jaatila sanoo:

      Sari, ajattelusi kuulostaa ihan fundamentalismilta ja totalitarismilta. Pelottavaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Kimmo Jaatila,

      Homojen yhdenvertaisuus on yhtä pelottavaa kuin totalitarismi?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Sari R-L: “Homojen yhdenvertaisuus on yhtä pelottavaa kuin totalitarismi?”

      Ei. Sinun ajattelusi sen sijaan vaikuttaa ilmeisen pelottavalta: ei kompromisseja, vaan ainoastaan selkävoitto.

      Sellaista on totalitarismi / fundamentalismi jo “per definitonem”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Jouni Turtiainen,

      Pidän erikoisena sitä, että homojen yhdenvertaisuutta hetetojen kanssa kutsutaan ” totalitarismiksi”, “fundamentalismiksi”, selkävoiton tavoitteluksi, haluttomuudeksi tehdä konpromisseja jne.

      Tämä kertoo siitä miten vieraana ja kaukaisena asiana homojen syrjimättömyyttä pidetään – ja miten syvään juurtunutta ja luonnollista heidän syrjintänsä on

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Sari R-L, mainitsemillasi asioilla ei ole mitään tekemistä homojen yhdenvertaisuuden kanssa. Vielä vähemmän valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan esittämien näkökohtien kanssa.

      Kyse on tavastasi esittää asiat omasta näkökulmastasi vaihtoehdottomina ja kompromissittomina: joko näin tai ei mitenkään. Yrität tehdä sekä valtakunnansovittelija Piekkalasta että minusta syrjintää ja ihmisoikeuksia polkevaa linjaa edustavia kirkon jäseniä, koska haluamme etsiä eri avioliittonäkemysten ääripäiden välille kompromissia.

      Olet selkeästi ilmaissut, että näet homoseksuaalien keskinäisen avioliiton asiana, jossa ei voida tehdä kompromissia, koska sellainen olisi loukkaus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia vastaan.

      Näin siitä huolimatta, että kiistattomasti kirkon avioliittokäsityksen mukaan kaikilla rippikoulun käyneillä ja säädetyn iän saavuttaneilla kirkon jäsenillä on yhdenvertainen oikeus solmia avioliitto – riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sukupuolisesta identiteetistään.

      Kirkon avioliittonäkemyksen syrjimättömyyden ja kaikkien ihmisoikeuksia kunnioittavan linjan ovat tunnustaneet niin YK, EU:n tuomioistuimet, Suomen eduskunta kuin kv-ihmisoikeussopimuksetkin. Paitsi siis sinä.

      Millä termillä itse kuvailisit omaa esiintymistäsi mielipiteinesi?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jani Salminen sanoo:

      Tervehdys, Jouni T., pitkästä aikaa. Yhdenvertaisuus on tosiaan lähtökohtaisesti vaihtoehdotonta. Ihmiset joko ovat yhdenvertaisia lain edessä tai sitten he eivät ole. Samoin ihmisiin joko sovelletaan samoja pelisääntöjä ja periaatteita tai sitten esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluville on omat lakinsa ja periaatteita, jotka asettavat heidät eriarvoiseen asemaan enemmistöön nähden.

      Nyt näyttäisikin siltä, että tässä on epäselvyyttä tästä perusasiasta ja siksi syntyy näkemys, että yhdenvertaisuus onkin totalitarismia tai kompromissihaluttomuutta. Yhdenvertaisuudesta poikkeaminen puolestaan on määritelmällisesti syrjintää. Onko kirkossa yhdenvertaisuuskoulutusta ja miten näitä asioita siellä esitetään? Mikäli tätä yhdenvertaisuuden olemusta on mahdotonta hyväksyä tai omaksua, niin eikö olisi reilua todeta, että kyse on siitä, että tällaiseen periaatteeseen ei voida sitoutua? Eihän siitä voi yhdenvertaisuusperiaatteeseen sitoutumista vaativia voi syyttää ja heidän leimaamisensa totalitaristeiksi on sitten vain juuri sitä: pyrkimystä leimata asiattomin perustein.

      Tätä yhdenvertaisuuden olemusta ja pyrkimystä poiketa siitä kuvaa hyvin Orwellin tiivistys: Kaikki ovat yhdenvertaisia, mutta jotkut ovat yhdenvertaisempia kuin toiset.

      Miksi tarjoat avioitumista vastakkaista sukupuolta olevan kanssa ratkaisuksi yhdenvertaisuuskysymykseen?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Jani Salminen: “Miksi tarjoat avioitumista vastakkaista sukupuolta olevan kanssa ratkaisuksi yhdenvertaisuuskysymykseen?”

      Siitä yksinkertaisesta syystä, että kirkon avioliittonäkemyksen mukaan ihmisen sukupuolisella suuntautumisella tai seksuaalisella identiteetillä ei ole merkitystä avioliittoa solmittaessa. Kirkon avioliittonäkemys on yksiselitteisesti syrjimätön ja kirkon jäseniin nähden yhdenvertainen. Sitä ei tarvitse sen vuoksi muuttaa.

      Sitten on kokonaan eri asia, jos keskustellaan kirkon avioliittonäkemyksen muuttamisen muista ehdoista – kuten siitä, onko avioliitto kahden samaa sukupuolta olevan välillä edes Raamatun ja kirkon tunnustuksen mukaan mahdollinen.

      Mutta yhdenvertaisuuden näkökulmasta kuka tahansa rippikoulunsa käynyt ja säädettyyn ikään ehtinyt kirkon jäsen voi solmia jo nyt kirkollisesti avioliiton – täysin riippumatta siitä, mikä hänen sukupuolinen suuntautumisensa ja seksuaalinen identiteettinsä on.

      Vastakkain eivät ole “kirkon syrjivä avioliittonäkemys” ja “sukupuolineutraali syrjimätön avioliittonäkemys”, vaan kaksi erilaista käsitystä siitä, mikä instituutio avioliitto on.

      Sen tähden keskustelu syrjimättömyydestä ja yhdenvertaisuudesta on tässä yhteydessä täysin hedelmätöntä. Enkä aio sitä enää tässä yhteydessä jatkaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Hei Jouni Turtiainen vielä,

      Sanot että YK, EU:n tuomioistuimet, Suomen eduskunta ja kansainväliset sopimukset ovat todenneet että Suomen kirkon avioliittonäkemys on syrjimätön.

      Tämä on hyvin kiinnostavaa sillä en ole koskaan kuullut, että YK taikka nuo muutkaan elimet olisivat analysoineet Suomen kirkon avioliittonäkemystä syrjimättömyyden tai ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Eli kysyisinkin, että miten pääsen tutustumaan esim nyt vaikkapa YK:n lausuntoon koskien Suomen kirko avioliittonäkemystä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jani Salminen sanoo:

      Jouni Turtiainen, yhdenvertaisuus määritellään meillä perustuslaista lähtien ihmisten yhdenvertaisuutena: ketään ei pidä henkilökohtaisen ominaisuutensa – sukupuoli, ikä, uskonnollinen vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen jne. – perusteella asettaa eriarvoiseen asemaan. Tarjoamasi lähestymistavalla yhdenvertaisuus toteutuisi mm. seuraavissa tapauksissa: – Kirkon pappisvirkaan voi hakeutua jokainen yhdenvertaisesti, kunhan on sukupuoleltaan mies. – Jokainen, myös liikuntarajoitteinen, voi yhdenvertaisesti kävellä kirkon portaat ylös sunnuntaina jumalanpalvelukseen – Jokainen, kuuro ja kuuleva, voi yhdenvertaisesti kuunnella papin saarnan sunnuntaikirkossa ja – Jokainen, myös kouluja käymätön suomalainen, voi yhdenvertaisesti lukea Raamattua kotonaan kunhan vain osaa ruotsia, jolla kielellä se on ainoastaan saatavilla

      Tällaisen vaihtoehtoisen yhdenvertaisuuskäsityksen käyttöönottoa voi vaatia, mutta epäilen vahvasti sen menestymisen mahdollisuuksia. Yhdenvertaisuuskeskustelun käymistä tällaisen käsityksen pohjalta en pidä perusteltuna enkä kohtuullisena enkä toki myöskään sitä, että perustuslakiin kirjatun yhdenvertaisuusperiaatteen mukainen argumentointi leimataan totalitarismiksi tai selkävoiton tavoitteluksi.

      Yhdenvertaisuuden lähtökohdaksi ei myöskään istu instituution “suojeleminen”. Teologiseksi lähtökohdaksi se ilman muuta voi kelvata ja teologisesti on täysin mahdollista irtisanoutua koko yhdenvertaisuuden ideasta Raamatulle ja kirkon opetukselle vieraana.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Sari hyvä, kuten varmaan kontekstista kävi ilmi, kyse on Suomen kirkon edustamasta perinteisestä avioliittonäkemyksestä, jonka mukaan avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen instituutio.

      “Both the United Nations Human Rights Committee and the European Court of Human Rights have held that there is no inequality where a state retains the traditional definition of marriage. In so ruling, these bodies have actually affirmed the inherent equality of all persons.”

      Lisää voi lukea täältä, jossa po. dokumentaatio on myös hyvin edustettuna: http://www.abc.net.au/news/2017-09-01/what-does-human-rights-law-say-about-marriage-and-equality/8856552

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Jani Salminen, eikö yhdenvertaisuus kirkollisessa avioliitossa ole (per definitionem) sitä, ettei po. sen solmimiseen ole esteenä ihmisen etninen tausta, mahdolliset fyysiset rajoitteet tai henkilöiden sukupuolinen identiteetti tai seksuaalinen taipumus..?

      Vai voitko esittää perustellusti, että kirkollisen avioliiton solmiminen ei voisi olla mahdollista jokaiselle rippikoulunsa käyneelle ja säädetyn iän saavuttaneelle kirkon jäsenelle hänen seksuaalisesta taipumuksestaan tai sukupuolisesta identiteetistään riippumatta?

      Jos et voi, perusteesi yhdenvertaisuuden puuttumisesta tai syrjinnästä on tyhjän päällä.

      Mitä tulee pappeuteen, siitäkin on selkeästi olemassa yhdenvertaisuusperuste, jos pappeus määritellään vain katolisen kirkon naimattomille miehille kuuluvaksi. Silloin katolilaisen miehen etninen tausta tai sukupuolinen identiteetti tai seksuaalinen taipumus ei ole esteenä pappisvihkimykselle. Kuten on myös nähty.

      Kun käytät termiä “yhdenvertaisuus”, se ei ole koskaan yksin. Sillä on konteksti. Myös avioliittokysymyksessä.

      Mikäli avioliitto määriteltäisiin vain henkilöiden keskinäisen rakkauden perusteella, silloin yhdenvrtaisuus ja tasa-arvo voisi toteutua vain, mikäli avioliiton määrittelystä poistetaan myös kaikki ikä- ja lukumäärärajoitteet.

      Nykyisen Suomen avioliittolain kutsuminen tasa-arvoiseksi on terminologista hämäystä. Se ei ole tasa-arvoinen, jos tasa-arvo koskee myös lapsia, sukulaissuhteita ja lukumääräisesti eri kokoisia ryhmittymiä.

      Sukupuolineutraali se kyllä on – toisin kuin kirkon avioliittokäsitys. Molemmat voivat omassa rajoittuneessa merkityksessään olla (per definitionem) tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia.

      Lisää avioliittonäkemysten yhdenvertaisuudesta myös sinulle täältä: http://www.abc.net.au/news/2017-09-01/what-does-human-rights-law-say-about-marriage-and-equality/8856552

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jani Salminen sanoo:

      Jouni Turtiainen, valitettavasti yhdenvertaisuuskäsityksesi lähtökohdassa on perustavaa laatua oleva väärinkäsitys. On totta, että yhdenvertaisuudella on aina konteksti ja se on ihmisten, yksilöiden yhdenvertaisuus heidän henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa katsomatta. Lähtökohta ei siis ole instituutio, jolloin todellakin päädyttäisiin niihin yhdenvertaisuuden näkökulmasta perversseihin esimerkkeihin, joita kirjasin edelliseen viestiini.

      Katolisella kirkolla on lainsäädännön suoma oikeus *olla noudattamatta* yhdenvertaisuusperiaatetta pappeuden suhteen. Uskonnollisille yhteisöille on annettu tällainen mahdollisuus, mikäli niillä on siihen yksiselitteinen kanta tai traditio. Jos näitä ei ole, ei myöskään poikkeamisen mahdollisuutta yhdenvertaisuuslainsäädännöstä ole.

      Homoseksuaalien kohdalla yhdenvertaisuus tarkoittaa, että ko. ihmisiin sovelletaan samaa lainsäädäntöä oikeuksineen ja velvollisuuksineen kuin muihinkin – avioliittolain kohdalla tämä luonnollisestikin tarkoittaa oikeutta avioitua samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Siitähän homoseksuaalisuudessa henkilökohtaisena ominaisuutena on kyse. Aivan saman analyysin voit tehdä niistä muista manitsemistani esimerkeistä: Yhdenvertaisuuden soveltaminen papin virkaan tarkoittaa, että tosiasiallisesti sekä naisilla että miehillä on yhtäläinen mahdollisuus hakeutua papiksi. Sinun mallisi mukaan yhdenvertaisuus toteutuisi kun papin virkaan olisi yhtäläinen mahdollisuus hakeutua sekä naisilla että miehillä, mutta pappeuden luonteesta johtuen pappina voi toimia ainoastaan mies. Ja yhdenvertaisuus siis toteutuisi kun kuurolla on mahdollisuus istua samassa penkissä kuulevan kanssa kuuntelémassa papin puhetta saarnastuolista. Tai pyörätuolissa istuvalla yhtäläinen mahdollisuus kuin kenellä tahansa muullakin kävellä kirkon raput ylös. Eihän kukaan estä ja raput ovat samat kaikille!

      Mitä sitten lainsäädäntöön tulee, sovelletaan sitä monilta osin täysi-ikäisiin ja -valtaisiin. En usko sinunkaan tarkoittavan, että yhdenvertaisuusperiaatteen nojalla myös esikouluikäisellä pitäisi olla oikeus avioitua tai vaikkapa äänestää vaaleissa ja että heitä koskisivat kaikki lainsäädännön oikeudet ja velvollisuudet siinä missä täysi-ikäisiäkin. Täysi-ikäisyyden käsitteen poistaminen ei ole edellytys yhdenvertaisuuden toteuttamiselle. Jos taas katsot, että sisaruksilla pitäisi olla oikeus avioitua tai että moniavioisuus pitäisi laillistaa, mikään ei estä näiden asioiden ajamista yhteiskunnassa. Tällöin perusteena olisi näiden rinnastaminen henkilökohtaisiksi ominaisuuksiksi. Pappeuden avaaminen naisille puolestaan on esimerkki siitä, että yhdenvertaisuuden soveltaminen on ajan myötä muuttuva asia niin kirkossa kuin yhteiskunnassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jani Salminen sanoo:

      Jouni Turtiainen, linkkaamaasi australialaismediassa julkaistuun mielipidekirjoitukseen totean, että YK:n ihmisoikeusjulistus tosiaan määrittää avioliiton ihmisoikeudeksi, joka jokaisella täysikäisellä naisella ja miehellä on – vapaaehtoisuuden pohjalta.

      YK ei kuitenkaan ota kantaa siihen, millaisia avioliittolakeja kukin maa säätää tältä pohjalta. Valtioilla ei ainakaan toistaiseksi ole velvollisuutta säätää avioliittolakeja, jotka mahdollistaisivat samaa sukupuolta olevien väliset avioliitot. Tätä ei kuitenkaan voi lukea myöskään toisin pain niin, että näin ollen yhdenvertaisuus toteutuu kun tällaista mahdollisuutta seksuaalivähemmistöön kuuluvilla ei ole. Ei YK *siihen* ole ottanut kantaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Hyviä kommentteja Jani Salmiselta. Voi tosiaan miettiä toteutuuko myöskään oikea- ja vasenkätisten yhdenvertaisuus, jos molemmilla on aivan yhtäläinen oikeus käyttää oikeakätisten saksia. Siitäkään huolimatta että sakset ovat aivan prikulleen samat molemmille.

      Tuota Jouni Turtiaisen mainitsemaa YK: n julistusta miehen ja naisen välisestä avioliitosta ei voi tulkita lausunnoksi siitä että Suomen ev.lut.kirkon avioliittonäkemys ( tai katolisten, ortodoksien, Jehovan todistajien tai vanhoillislestadiolaisten tai islaminuskon näkemykset) olisi tasa- arvoinen ja yhdenvertainen homoseksuaalisten ihmisten näkökulmasta katsottuna. Monien uskonnollisten yhteisöjen näkemys siitä ” avioliitto kuuluu miehelle ja naiselle” sisältää nimittäin kielteisen näkemyksen homoseksuaalisuudesta, esim. näkemyksen siitä, että seksisuhteet kuuluvat ainoastaan miehen ja naisen väliseen avioliittoon ja että kristityn homoseksuaalin tulee pidättäytyä seksiä sisältävästä parisuhteesta samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Tämäntyyppinen – tosin nykyään varsin miedoin sanakääntein esitettynä – näkemys sisältyy edelleen myös Suomen ev.lut.kirkon avioliittonäkemykseen. Ja tästä em. avioliitto näkemyksestä ( joka sisältää kielteisen näkemyksen homoseksuaalisuudesta) eivät YK, EU:n tuomioistuimet tai Suomen eduskunta ole koskaan lausuneet, että se olisi syrjimätön homoseksuaalisten ihmizten näkökulmasta katsottuna.

      Sellaiset avioliittonäkemykset joiden mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen voivat olla hyvin erilaisia suhteessa homoseksuaalisuuteen. Esim Suomen valtion avioliittonäkemys ( ennen nykyistä avioliittolakia) ei sisältänyt mitään sellaisia kielteisiä näkemyksiä homoseksuaalisista suhteista kuin mitä Suomen ev.lut.kirkon, katolisen kirkon tai ortodoksikirkon avioliittonäkemykset nykyään sisältävät.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Jani Salminen: “avioliittolain kohdalla tämä (yhdenvertaisuus) luonnollisestikin tarkoittaa oikeutta avioitua samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa.

      Juuri tästä “luonnollisuudesta” laintulkitsijat ovat olleet erimuelisiä, myös eduskunnan lakivaliokunnan enemmistö lausunnossaan spn-avioliittoaloitteesta (2014).

      Jos voimassa olleen avioliittolain mukaan avioliiton solmiminen oli mahdollista myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille, laki toteutti yhdenvertaisuuden.

      Kuten myös kirkon avioliittonäkemys.

      Ei tästä kannata todellakaan nyt enempää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Sari R-L: “Voi tosiaan miettiä toteutuuko myöskään oikea- ja vasenkätisten yhdenvertaisuus, jos molemmilla on aivan yhtäläinen oikeus käyttää oikeakätisten saksia.”

      Voi hyvänen aika tätä logiikkaa. “Oikeakätisten sakset” ovat anomalia. Kuten “vasenkätisten saksetkin”. Myöhempää hifistelyä.Normaalia ja pysyvää ovat sakset. Sellaiset kuin äitini hankki meille jo silloin, kun olin lapsi. Ne sopivat kaikenlaisten kätisten käsiin ilman ongelmia.

      Jos haluatte kiistää kirkon avioliittokäsityksen yhdenvertaisuuden, tehkää se nyt ihmeessä edes jotenkin loogisilla vertauskuvilla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Jouni Turtiainen, Mekaaninen samanlainen kohtelu voi tosiasiallisesti lisätä epätasa- arvoa. Näin siis ainakin oikeuskirjallisuuden mukaan. Esim jos sekä oikea- että vasenkätisten edellytetään käyttävän kirjoittaessa, askarreltaessa jne vain oikeaa kättä. Tai jos sekä homojen että heterojen on mahdollista solmia vain heteroparisuhde tai heteroavioliitto.

      Lisää aiheesta esim. tässä oikeustieteen väitöskirjassa: Outi Anttila: Kohti tosiasiallista tasa- arvoa ( Lakimiesyhdistyksen julkaisuja)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jani Salminen sanoo:

      Jouni Turtiainen, kansanedustajat ovat lainsäätäjiä, eivät -tulkitsijoita. Osa tietysti vastusti avioliittolain muutosta, osa kannatti. Mutta sinun tulkintasi siitä, että yhdenvertaisuutta on se, että homo voi mennä naimisiin vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, on kuitenkin virheellinen. Jo laki rekisteröidystä parisuhteesta tunnusti homoseksuaalien tarpeen ja oikeuden virallistaa parisuhteensa samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa ja saada sille lainsäädännön suoja. Kerro, jos tarkoitat, että edes lakia rekisteröidystä parisuhteesta ei olisi pitänyt säätää, koska homo voi mennä heteroliittoon, Nythän toistuvasti argumentoit, ettei homoseksuaalisuutta ylipäätään pitäisi ottaa huomioon ihmisen henkilökohtaisena ominaisuutena, koska homoseksuaalin edellä mainittua tarvetta ei tarvitse noteerata lainkaan.

      Yhdenvertaisuutta, kuten olen aiemmin ketjussa perustellut, on sitten se, että ihmisiin sovelletaan samoja lakeja samoine oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Joskus vanhaan aikana kun luin ja kommentoin täällä, Saria moitittiin apartheid-kysymyksen esille nostamisesta tässä yhteydessä. Sikäli suotta, että erillislainsäädäntö henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella, koska “erilaisiin sovelletaan erilaisia lakeja”, ilmentää sitä samaa erotteluperiaatetta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Sari R-L: “Tai jos sekä homojen että heterojen on mahdollista solmia vain heteroparisuhde tai heteroavioliitto”.

      Tämä “heteroavioliitto” on termien uusmuovausta ja myöhempää terminologista muutosta. Ei ole olemassa mitään “heteroavioliittoa”. Perinteisesti (ja myös uudessa Suomen avioliittolaissa) on vain “avioliitto”. Sillä vain tarkoitetaan yhteiskunnallisessa merkityksessä eri asiaa kuin kirkossa.

      Termi on kuitenkin sama. Kuten esim. “Jumala” islamissa ja kristinuskossa, vaikka islamissa Jumala ei ole kolmiyhteinen, kuten kristinuskossa.

      Niinpä perinteisessä merkityksessään myös “avioliitto” on vain miehen ja naisen välinen instituutio. Sitä kutsutaan edelleen nimellä “avioliitto”, ei “heteroavioliitto”.

      Kuten on (edelliseen keskusteluun liittyen) vain “sakset”. Kaikille yhdenvertaisesti sopivat. Kätisyydestä ja mieltymyksistä riippumatta.

      Sukupuolisella identiteetillä tai seksuaalisella taipumuksella ei ole edelleenkään kirkollista avioliittoa solmittaessa väliä.

      Omalta osaltani kiitän “keskustelusta” ja päätän tähän. Toivotan Vuokko Piekkalalle Jumalan siunausta ja viisautta valtakunnansovittelijan tehtävässään. Sitä hän tarvitsee eri käsitteiden kanssa, joilla on sama nimi eri osapuolilla, mutta erilainen merkitys..

      Hyvää kesää!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jani Salminen sanoo:

      Jouni Turtiainen, kiitän keskustelusta ja toivotan niin ikään hyvää kesää!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Avioliitto ei ole ihmisarvo, tasa-arvo, eikä ihmisoikeus kysymys, vaan Raamattu kysymys. Kirkko ei ole enää Kirkko, jollei se pysy ilmoitetussa. Avio on selkeästi vain miehen ja naisen yhteenliittymistä, ei minkään muun. Saman sukupuolisten liittoa Kirkko ei voi minkään periaatteen tai kompromissien perusteella muuttaa, muuten Kirkko katkaisee yhteyden Juureen ja silloin se kuolee.

    Tämä on liian selkeä asia, joka nousee Raamatusta, niin ettei mitään kompromissia voi tehdä. Musta ei muutu valkoiseksi, millään keinolla.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Avioliitto ei ole ihmisarvo, tasa-arvo, eikä ihmisoikeus kysymys, vaan Raamattu kysymys.

      Nohnoh Malinen, avioliittoja on solmittu eripuolilla maailmaan ennen Raamattua ja senjälkeenkin siitä mitään tietämättä. Ei raamattu-uskovaiset avioliiton ideaa omista…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pentti Korhonen sanoo:

      Ismo, kun Raamattuun vetoat, niin tiedätkö mitä mieltä Raamattu on eksegetiikan emeritusprofessori Heikki Räisänen käsitykseen homoudesta? Räisänen on tutkinut ja selittänyt Raamattua koko elämänsä, mikä on sinun pätevyytesi tässä, vai pelkkä mutu?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouni Turtiainen sanoo:

    Sari R-L: “on erikoista häneltä (Vuokko Piekkalalta) alkaa ehdottaa kompromissien tekoa tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvissä asioissa”.

    Sellaista hän ei ole ehdottanutkaan. Sen sijaan Piekkala viisaasti näkee kysymyksen avioliitosta sellaisena, jossa kirkko tarvitsee neuvottelukykyä ja viisautta etsiä kompromissia.

    Ymmärrän toki, että fundamentalistisella asenteella (joko kieltämällä kirkon avioliittonäkemyksen tasa-arvoisuus tai kiistämällä Suomen avioliittolain relevanttisuus kirkossa) ei neuvottelupöytää ja kuuntelemista tarvita. Sellainenhan riistäisi itsekkään vallankäytön ja alistamisen mahdollisuuden, johon kaikenlainen fundamentalismi aina lopulta pyrkii.

    Mutta kaikille, joille rauha ja sovinto ovat itseisarvoja, Piekkalan terveiset kirkolle ovat varteen otettavia.

    Kompromissi avioliittokysymyksessä on ainoa mahdollisuus säilyä yhtenäisenä kirkkona. SIihen ei tarvita syvällistä filosofiaa tai teologiaa. Sen sanoo jo maalaisjärki.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Rauha ja sovinto ovat tärkeitä mutta…..there is no peace without justice

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Tämän keskustelun harmillinen piirre on siinä, että sitä käydään pääasiasssa kaikkien muiden näkökulmasta paitsi heidän, joita asia oikeasti koskettaa: kristittyjen samaa sukupuolta olevien parien.

      Miltä Jouni sinusta tuntuisi jos sinulle sanottaisiin, että voisitko millään odottaa sen avioliittoon menemisesi kanssa kymmenen tai kaksikymmentä vuotta koska me täällä vielä pohdimme ja käännämme tätä kirkkolaivaa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Jusu Vihervaara,

      Älä sure. Evl.kirkko on jo todistanut äärellisyytensä tekemällä pappeudesta (=katolisen ja ortodoksikirkon sakramentti) ja avioliitosta (=katolisen ja ortodoksikirkon sakramentti) kansanhuvia, jossa edellä mainitut uskovat mihin tahtovat, mutta eivät siihen mihin sanovat uskovansa, ja viimeksi mainitun aiheuttamien avioerojen kustannukset lienevät satoja miljoonia euroja vuodessa. Tuskinpa se nytkään pompsahtaa pois äärellisestä ”riemukuplastaan”.

      Henk.koht. arvostan Hegelin ajatustaideteoksessa sitä, että hän pitää Jumalaa ideana, Logoksena, joka on kaikki itseensä sulkeva rakkaus, jossa oleminen ja tietäminen eivät ole erillisiä vaan ykseytenä muodostavat elämän äärettömän kaikkeuden.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Olli Salomäenpää sanoo:

      Forssan työväen talon seinällä roikkuu maalaus, joka esittää vuoden 1905 kokousta. Maalauksessa on iskulause, joka kuuluu: “Ei armoa vaan oikeutta”. Ei ole oikein koskaan kolahtanut minulle tuo lause…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      “Ei armoa vaan oikeutta”. Ei ole oikein koskaan kolahtanut minulle tuo lause…”

      Hö, kirkko tuputti armo-oppia ihmisille, jotka olisivat tarvineet oikeudenmukaisuutta ja leipää. Armoa kun ei oikein voinut syödä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Sari R-L: juuri rauhan ja oikeudenmukaisuuden vuoksi kompromissit elämässä ovat välttämättömiä.

      Ne, joille oma käsitys oikeudenmukaisuudesta on ollut rauhaa tärkeämpi, ovat aina lopulta tarttuneet kättä pitempään ja turvautuneet pakkoon ja alistamiseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Jusu Vihervaara: “Miltä Jouni sinusta tuntuisi jos sinulle sanottaisiin, että voisitko millään odottaa sen avioliittoon menemisesi kanssa kymmenen tai kaksikymmentä vuotta koska me täällä vielä pohdimme ja käännämme tätä kirkkolaivaa?”

      Hyvä kysymys, johon en kirkon avioliittokäsitykseen ja oppiin sitoutuneena voi vastata muuta kuin, että kirkon oppia ei ole helppo muuttaa asioissa, jotka on ymmärretty Jumalan tahdoksi. Asioihin pitäisi löytää uudenlainen ymmärrys Jumalan tahdosta. Ymmärtänet tämän vaikeuden..?

      Jos siis olisin homoseksuaali kristitty ja kirkon oppiin sitoutunut, joutuisin kantamaan tässä asiassa ristini, jos ymmärtäisin kirkon avioliittokäsityksen Jumalan tahdoksi.

      Mutta kun en ole homoseksuaali kristitty, pyrin omalla ymmärrykselläni etsimään Suomen lainsäädäntöön ja kirkon oppiin liittyvään ristiriitaan kompromissin, rakkauden ja kirkon ykseyden tähden niihin kristittyihin, jotka ajattelevat asiasta eri tavalla kuin kirkon nykyinen avioliittokäsitys opettaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Kirkkoherra Jouni Turtiainen puhuu hurskaasti ” rististä”, jota homoseksuaalisten kristittyjen pitäisi suostua kantamaan.

      Mutta mikähän siinä on kun heteroseksuaalisten kristittyjen ei tarvitse enää kantaa perinteisiä klassisen kristinuskon & Raamatun mukaisia ristejään seksuaalisuuden alueella? Esimerkkinä esimerkiksi vaikkapa aviorikos, avioero ja uudelleen avioituminen.

      Mutta malka on tietenkin tyypillisesti suurempi toisen silmässä kuin omassa silmässä, ja toisten kannettavaksi on kiva kasata taakkoja joita ei itse koskaan suostuisi itse kantamaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Kiitos Jounille vastauksesta. Otamme täällä ristin kantoon, kuten muuan nasaretilainen muutama milleniumia aiemmin.

      Koneisto varmaan kertoo sitten sitten kun sen saa laskea.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Sarille ja Jusulle tiedoksi: en ole puhunut yleisellä tasolla homojen ristin kantamisesta, vaan henk.koht. suhtautumisesta spn-avioliittokysymykseen, jos olisin kirkon oppiin sitoutunut homoseksuaali. Koska juuri sitähän minulta kysyttiin.

      Mitä tulee eronneiden ristin kantamiseen, siitäkään minulla ei ole henk.koht. kokemusta, mutta riittävästi muiden kokemuksia. Ilman kipua ei siitä yksikään eronnut selvinnyt. Sellaista ei voi ajatella voitonriemuisella asenteella, jos itse ei ole vastaavaa kokenut.

      Toivottavasti viestini meni nyt perille..?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Jouni,

      Ehkä hieman kierrät kysymystä valitsemallasi asetelmalla.

      Tarkoitin tilannetta, jossa olisit menossa puolisosi kanssa naimisiin ja viesti olisi: voisitteko vielä odottaa kymmenisen vuotta kun me käännämme tätä kirkkolaivaa.

      En tarkoittanut tilannetta, jossa välttämättä olisit homo enkä varsinkaan tilannetta jossa itse kokisit olevasi Jumalan silmissä avioliittoon kelpaamaton. Tuo itsensä kieltäminen, niin surullista kuin se onkin, muuttaa asetelmaa merkittävästi.

      Suuri kunnioitukseni silti sitä kohtaan, että haluat aktiivisesti etsiä kompromissia. Kaikki eivät halua edes sitä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Tarkoitin tilannetta, jossa olisit menossa puolisosi kanssa naimisiin ja viesti olisi: voisitteko vielä odottaa kymmenisen vuotta kun me käännämme tätä kirkkolaivaa.” —–

      -Viestin ei minusta tarvitsisi olla tuo, vaan se, että “kirkon avioliittonäkemys on tämä, ja siksi vihimme sen mukaisesti”.

      Oikeasti, mitä tässä on väärää ja väärin ketään kohtaan? Ja miksi täytyy valmiiksi olettaa, että kirkon avioliittokäsitys vielä muuttuu? Miksi sen pitäisi muuttua?

      Miksi kirkon ei voi antaa pitää omaa perinteistä avioliittokäsitystään, vaan (kuten sinäkin juuri teit) pidetään itsestäänselvänä, oletuksena ja käytännössä vaatimuksena, että kirkon avioliitto- ja vihkikäytäntö muutetaan, ja että asia on vain ajan kysymys.

      Kirkon piti saada päättää asiasta itse, mutta silti on vain yksi ainoa oikea päätös, ja sitä “ei vielä” ole saavutettu. Joten pommitus jatkuu niin kauan kunnes se se saadaan muutetuksi…?

      Aina voi kysyä “miltä sinusta tuntuisi jos…” mutta se ei sinällään ole argumentti missään asiassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Jusu, minä kysyin sinulta aiemmin pitäisikö kirkon muuttaa avioliitto- ja vihkimiskäytäntöään? Siis pitäisikö, ei sitä tuleeko se todennäköisesti muuttumaan. Ja jos, niin miksi pitäisi.

      Kuinka voi samanaikaisesti “antaa kirkolle vapauden päättää itse opistaan ja seremonioistaan”, ja pitää vain yhtä tiettyä ratkaisua oikeana. Ja pitää selviönä sitä, että muutosvaatimukset jatkuvat niin kauan kuin kirkko tekee asiassa “väärän” päätöksen, eli kunnes kirkko suostuu muuttamaan oppiaan?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Sari,

      Mielestäni päätös asiasta kuuluu yksin kirkolle.

      Jos mielipiteeni haluat tietää, vaikka mitäpä se kirkon tekemisiin vaikuttaa, minusta kirkon tulisi vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. En ole kuitenkaan asiasta päättämässä. Ilmeisesti et muuten sinäkään, vaikka yhtä innokkaasti otatkin asiaan kantaa. Se lienee sinulle sallitumpaa kuin minulle?

      Pidän itsestäänselvänä, että kirkko aikanaan tulee käytäntöään muuttamaan jos se säilyy miljoonia ihmisiä keräävänä ”kansankirkkona”. Suhtautuminen homopareihin on sukupolvikysymys. Trendi on pitkässä juoksussa se, että vastustajia kuolee ja kannattajia syntyy, vaikka syntyvyys laskussa onkin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Jusu Vihervaara: “Tarkoitin tilannetta, jossa olisit menossa puolisosi kanssa naimisiin ja viesti olisi: voisitteko vielä odottaa kymmenisen vuotta kun me käännämme tätä kirkkolaivaa.”

      Kirkon oppiin sitoutuneena vastaukseni olisi ilman muuta: kyllä voisimme.

      Uskoakseni oma parisuhteeni (tai kenenkään muunkaan) ei ole kiinni siitä, onko se kirkon opetuksen mukainen. Silloin pitää vain valita: ajallinen onni ja huono omatunto vai ajallinen risti ja hyvä omatunto.

      Ymmärrän toki, että nykyisessä paradigmassa, jossa pyritään oman onnen maksimointiin ja ristin kantamisen välttäminen nähdään valvollisuutena, tämä ei kuulosta poliittisesti korrektilta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Tilanteessa jossa kirkoissa juhlitaan kesäviikonloppuisin kymmeniä ja taas kymmeniä (hetero)häitä, homoparien onnen leimaaminen ”oman nautinnon maksimoimiseksi” kuullostaa erittäin kornilta ja myös lapselliselta.

      Ettäs kehtaat.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Jusu, en puhunut homoyhteisöstä, vaan yleisestä paradigmasta, jossa oman onnen tavoittelu ja kärsimyksen välttäminen on suurin hyve.

      Vai olenko ymmärtänyt aikamme paradigman jotenkin yksipuolisesti..?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      En tiedä, onko ihmiskunta tänään niin paljon erilainen kuin se oli eilen. En myöskään kategorisesti ajattele, että kärsimyksen tai epäonnen tavoittelu olisi eettisesti ylevänpää kuin onnen ja hyvinvoinnin tavoittelu.

      Tarvisi olla jokin konkreettisempi esimerkki, jotta voisi ottaa kantaa. Puheena olevat samaa sukupuolta olevat parit ja heidän rakkautensa eivät ole mielestäni epäeettisiä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Jusu, en väitä kenenkään rakkautta epäeettisesti. Se olisi epäeettistä (paitsi sellaisissa tapauksissa, joissa se on selkeästi epäeettistä, kuten pedofiliassa).

      Tässä on kyse jostain aivan muusta: seurauslogiikasta.

      Siitä, että jotkut ovat rakastuneet keskenään, ei seuraa automaattisesti oikeus solmia avioliittoa.

      Siitä seuraa varmasti kummankin osalta oikeus kokea onnea, mikä taas on subjektiivinen kokemus (kaikillehan avioliitto ei merkitse onnen täyttymystä, vaan sen vastakohtaa).

      Myöskään oikeudesta kokea onnea ei seuraa automaattisesti oikeus solmia avioliitto, koska se on yhteisöllisesti määritelty oikeus. Siihen taas vaikuttaa yhteisön käsitys ihmisestä sosio-kulttuurisena olentona (esim. Jumalan luomana) ja avioliiton Jumalan asettamana ja ihmissuvun jatkuvuuden takaavana instituutiona.

      Mitä tulee “ristin kantamisen” -teologiaan, sillä ei ole mitään tekemistä kärsimyksen tavoittelun tai ihannoinnin kanssa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pentti Korhonen sanoo:

    Tuula, kaunista sanahelinää Hegelin filosofiasta, josta ymmärrät yhtä paljon tai vähän kuin minäkin. Pidätkö kansanhuvinä sitä, että meillä on naispappeja ja niin nais- kuin miespappeja, jotka eivät usko satuihin, mutta sallivat muiden uskoa, jos se helpottaa heidän elämäänsä? Mitä runsastuviin avioeroihin tulee, niin tuskinpa kirkolla on tekemistä tämän aikamme ilmiön kanssa, kehottaahan pappi paria pysymään yhdessä, kunne “kuolema teidät erottaa”. Mistä nuo “satoja miljoonia vuodessa” nappasit?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kaikkinensa ongelmallista on, jos käsite ”Avioliitto” on epäselvä. Raamatussa ei tunneta kuin miehen ja naisen yhteenliittymä ”Avio”

    Jos joku kutsuu avioliitoksi saman sukupuolisten liittoa, niin se ei silti muutu alkuperänsä mukaiseksi ja Jumalan Luomaksi lisääntymisen muodoksi.

    Tämä asia ei muutu, vaikka me kuinka asiaa vääntäisimme. Naimisiin meno kulttuurisena ja ihmisten kesken sovittuna voivat kaikki mennä naimisiin, mutta se ei ole sama asia, kuin ”Avioliitto” siinä merkityksessä, kuin se Raamatussa ilmoitetaan.

    Keskenään syvää kiintymystä tuntevat ihmiset ovat tehneet kautta aikain monenlaisia liittoja, mutta niitä ei pitäisi sotkea tuohon lisääntymistä tarkoittavaan liittoon, josta Raamatussa puhutaan. (Mies ja nainen liittyvät yhteen ja heistä tulee yksi liha) tämä tarkoittaa, lisääntymistä, jossa miehen ja naisen perimät siirtyvä lapselle fyysisesti. Tätä liittoa, minkä Jumala on liittänyt, ei saisi mennä ihminen rikkomaan. Tästä on perimmiltään kysymys.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Leeni Luukko sanoo:

      Ismo M.: Sanot “Tätä liittoa, minkä Jumala on liittänyt, ei saisi mennä ihmisen rikkomaan”. Ei kukaan missään ole vaatinut tai edes ehdottanut, että tuo sinun mainitsemasi perinteinen avioliitto rikottaisiin. Pyritään vain siihen, että kaikilla kirkon jäsenillä olisi kaikkialla samanlainen mahdollisuus avioliittoon ja vihkimiseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Leeni Luukko :”Pyritään vain siihen, että kaikilla kirkon jäsenillä olisi kaikkialla samanlainen mahdollisuus avioliittoon ja vihkimiseen.”

      Yhteiskunnallinen maistraatti ihmiskeskeisine maailmankuvineen palvele myös kirkon jäseniä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Leeni Luukko sanoo:

      Tuula H.: Tarjoat maistraattia tietyille ihmisille, joita kirkko ei vihi. Suunnilleen sama asia kuin joskus USAssa mustien vaatiessa ihmisoikeuksia, heillehän sanottiin että on teillä omat bussit menkää niihin. Sitäkö haluat, että ihmiset erotellaan, että joillakin kirkon jäsenillä on suuremmat oikeudet kuin muilla? Ajatuksesi on kaukana Raamatun tekstistä “Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi” – ja silti kai pidät itseäsi uskovana, vai kuinka.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Leeni Luukko :”Suunnilleen sama asia kuin joskus USAssa mustien vaatiessa ihmisoikeuksia, heillehän sanottiin että on teillä omat bussit menkää niihin. Sitäkö haluat, että ihmiset erotellaan, että joillakin kirkon jäsenillä on suuremmat oikeudet kuin muilla? Ajatuksesi on kaukana Raamatun tekstistä “Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi” – ja silti kai pidät itseäsi uskovana, vai kuinka.”

      Ne ovat kaukana siksi, että ortodoksikirkkoon kuuluneena ortodoksikirkon seurakunta-aktivistina aktivistina ja evl.kirkkoon kuuluvan puolisoni evl. kirkossa toimineena seuraklunta-aktivistina aktivistina ymmärrän mitä on kirkko ja mitä on yhteiskunta ja miten ne eroavat toisistaan. . Voin vakuuttaa, että meillä ei ole koskaan ollut suurempia, vaan ainoastaan pienemmät oikeudet kuin muilla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Lisäys: Olen nyt saanut puolisoltanikin “pyyhkeitä”, kun välitän näistä asioista. Yritän tehdä “parannuksen” ja olla välittämättä Suomen “hiljaisesta demokrariasta”, jota on sanottu myös diktatuurin valepuvuksi, olla välittämättä siitä, että tämä yhteiskunta on rikkonut mm. YK:n pakolaissopimusta ja olla välittämättä siitä, että se vallankäyttäjien toimesta valehtelee ministeritasolla noudattavansa “kansainvälistä oikeutta”, koska “evakot ovat saaneet Suomen valtiolta ”täyden kompensaation”. kuten Suomen ulkoministeri radio Eho Moskvyn haastattelussa v. 2006 sanoi.

      “Täysi kompensaatio” tältä yhteiskunnalta kyllä on saatu ja maksettu, ja häpeän yhteiskuntaa, “johon lapseni saatan”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Leeni Luukko: “Pyritään vain siihen, että kaikilla kirkon jäsenillä olisi kaikkialla samanlainen mahdollisuus avioliittoon ja vihkimiseen.”

      Sellainen oikeushan kirkossa jo on: pitää vain olla rippikoulun käynyt ja säädetyn ikäinen mies ja nainen. Sukupuolisella tai seksuaalisella identiteetillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Kaikki voivat näillä em. ehdoilla mennä kirkossa naimisiin. Yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Heikki Räisänen toteaa muun muassa, ettei “Paavali kyennyt tekemään eroa homoseksuaalisen suuntautumisen ja satunnaisen homoseksin välillä. Paavali kirjoittaa vain heteroseksuaalisista miehistä, jotka ovat vaihtaneet luonnollisen epäluonnolliseen.”

    Tässä Räisänen sopivasti unohtaa syntiinlankeemuksen, jonka maalaisjärkikin ymmärtää tapahtuneen. Räisäselle se on kuitenkin luultavasti bultmannilaiseen tapaan “myytti” toisin kuin Paavalille.

    Räisäsen ansioiksi on luettavava kuitenkin se, kun hän toteaa, että “olisi paikallaan myöntää suoraan ja reilusti, että Raamattu suhtautuu selkeän kielteisesti homoseksuaalisuuteen.” Hän kuitenkin pitää sitä “osana sen ajan käsityksiä”, jotka eivät enää velvoita meitä. Vaan, miten mahtaa olla?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Paavalin aikana suhtauduttiin vakavasti myytteihin. Ehkä meidänkin tulisi miettiä, mitä totuuksia välitetään parhaiten kertomalla taruja?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Paavali harjoitti varsin tehokkaasti jumal’tarustosta riisumista omana aikanaan niin, että Efesossa syntyi sekasorto “taivaasta pudonneen Artemiin kuvan” takia. Niin lujasti antiikin aikana tosiaan myytteihin uskottiin. Ehkäpä Jeesuksen neitseestäsyntymisen selittäminen taruksi muuttuukin lopulta todeksi? Vaan millä logiikalla?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Raamatun selittäminen kauttaaltaan kirjaimellisesti todeksi on valistuksen hapatusta ja pikemminkin materialismia kuin hengellisyyttä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Martti varmaan fiksuna miehenä ymmärtää hyvin sen, että myytti ei ole sama asia kuin taru.

      Esim. Tuntemattoman sotilaan alik. Rokka on myyttinen hahmo, joka nimeään myöten sisältää fiktiivisiä piirteitä, mutta jonka taustalla on todellinen ja historiallinen persoona (alik. Pylkäs).

      Kuvatessaan sodan kauhuja Väinö Linna ei ole kertonut taruja, vaan todellisesti koettuja asioita ja tapahtumia myyttisten hahmojen ja kertomusten myötä.

      Myytti ei siis ole pelkkää fiktiota (kuten tarut ja sadut), vaan fiktion kautta ilmaistua todellisuutta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Kosti Vasumäki :”Vaan millä logiikalla?”

      Samalla logiikalla, jolla Atso Eerikäinen on kirjoittanut ajan kahdesta dimensiosta ja Heisenberg epätarkkuusrelaatiosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Karl Heimilta on ilmestynyt myös kirja “Jeesus ja maailmanhistoria”, joka lienee myös tutustumisen arvoinen, samoin kuin tuo mainitsemasi Atso Eerikäisen kirja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Fundamentalisti ymmärtävät tarut ja myytit valheiksi. Totuutena pidetään vain todella tiettynä aikana ja tietyssä paikassa tapahtunutta. Tämä saa Raamattua lukiessa aikaan päänvaivaa vaikkapa Joonan kirjaa lukiessa. Sen samankaltaisuus vaikkapa Sindbad Merenkulkijan seikkailujen kanssa hämmentää. Jeesuskin viittasi kuitenkin juuri Joonan kirjaan.

      Raamattuun uskominen ei ole merihirviöiden nielemistä ruotoineen päivineen, vaan sen kuuntelemista, mitä Jumalasta ja uskosta ilmoitetaan sen eri tyyleillä kirjoitettujen kirjojen kautta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kimmo Jaatila sanoo:

    Miten saadaankin valtakunnansovittelijan nimittämisuutisesta homokeskustelu käyntiin :D

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Mistäs muusta kirkossa puhutaan. Tai no, ehkä naispapeista, jonka osalta päätös saatiin 30 vuotta sitten.

      Ei tarvitse olla kunmoinenkaan ennustaja kun arvaa, että homoista puhutaan vielä ainakin puoli vuosisataa. Ensimmäiset 20 vuotta siitä, saako vihkiä. Seuraavat 30 vuotta siitä, etteikö vaan ole pakko vihkiä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Jusu varmaan ymmärtää sen, ettei raamatuntulkintaan ja kirkon perinteeseen liittyvien asioiden muutos ole vain sukupolvikokemus, koska samat tekstit kulkevat sukupolvelta toiselle.

      Niinpä myös niiden tulkintoihin liittyvät kysymykset kulkevat sukupolvelta toiselle. Raamatusta ei saa pois sen homoseksuaalista käyttäytymistä kammoavia lausumia eikä sen patriarkaalista sosiaalisen elämän järjestystä muuten kuin saksilla. Mutta sellainen sensuuri koituisi vain tekijöidensä tappioksi.

      Summa: niin kauan kuin kirkossa sen tunnustus ja usko perustuu Raamattuun, kaikki sen tekstien tulkintaan liittyvät asiat kulkevat kirkossa mukana läpi sen historian. Sukupolvesta toiseen.

      Onko ideoita, kuinka näistä ongelmista selvitään hylkäämättä Raamattua?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Raamattu ei ole muuttunut, mutta kristittyjen yhteisö on vuosisatojen kuluessa siirtynyt geosentrisestä maailmankuvasta heliosentriseen vaikka se Raamatun vastaiseksi muutokseksi koettiin.

      Uskon myös, että suhtautumisessa seksuaalivähemmistöihin Jumala johdattaa meitä. Mielestäni tämä näkyy yhteiskunnassa hyvin selkeästi, ja uskon että pienellä viiveellä myös kirkossa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Ajatus siitä, ettei minuun voitaisi suhtautua kuten muihin ihmisiin hylkäämättä Raamattua, tuntuu oudolta. En näe, että kristinuskon perussanoma on erilaisuuden pelko tai vastenmielisyys sitä kohtaan.

      Eikös Sodomakin poltettu muukalaisvihan ja vieraanvaraisuuden puutteen takia. En usko, että Jumala haluaa meidän olevan ennakkoluuloisia toisiamme kohtaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Jusu Vihervaara :”En usko, että Jumala haluaa meidän olevan ennakkoluuloisia toisiamme kohtaan.”

      Antiikin maailmassa orgiastiset ja ekstaattiset elementit kuuluivat epäjumalien kulttimenoihin, eikä niissä ollut kysymys rakkaudesta (agape). Menoissa käytettiin hyväksi mm. lapsia ja orjia heidän sukupuolestaan tai iästään välittämättä ja tätä harrastivat niin miehet kuin naisetkin.

      Oman tulkintani mukaan myös Paavali tuomitsee roomalaiskirjeessä nimenomaisesti noiden menojen harjoittajat, ja kun oman uskoni mukaisesti Jumala on rakkaus, hän ei ikinä tuomitsisi rakkautta, jota pelkkä seksuaali- tai muiden viettien tyydyttäminen ei mielestäni ole sen paremmin heteroilla kuin seksuaalivähemmistölläkään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Jusu Vihervaara: “Uskon myös, että suhtautumisessa seksuaalivähemmistöihin Jumala johdattaa meitä”.

      Tämä usko on helppo jakaa kanssasi. Kaikenlainen vähemmistöjen syrjintä on tietysti sekä Raamatun että nykytietämyksen ja tieteellisen maailman- ja ihmiskuvan valossa yksinkertaisesti sopimatonta.

      Nyt pitäisikin enää päästä yhteiseen ymmärrykseen siitä, onko kirkon avioliittonäkemyksen mukainen yhden miehen ja yhden naisen välinen avioliittokäsitys syrjivää vai ei.

      Eduskunnan lakivaliokunnan eikä vastalauseen esittäjienkään mukaan se ei ole syrjivä, mutta aika monen täällä kommentoivan mukaan se on syrjivää.

      Näin eduskunnan lakivaliokunta spn-avioliiton kansalaisaloitteesta 2014:

      “.. perustuslakivaliokunta ei ole aikaisemmassa lausuntokäytännössään pitänyt avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen välisiä eroja perustuslain vastaisina, vaan se on katsonut niiden mahtuvan lainsäätäjälle kuuluvien harkintarajojen sisälle. Nykyisen tulkinnan mukaan myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksesta tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ei seuraa jäsenvaltioille velvollisuutta säätää samaa sukupuolta olevien avioliittoa.. ”

      Ja lakivaliokunnan hylkäävän kannan vastalauseen allekirjoittaneet kansanedustajat, joiden kanta tuli eduskunnan äänestyksessä myös lain perusteluksi, puolestaan toteavat:

      “Tällä lainmuutoksella ei puututa uskonnollisten yhdyskuntien oikeuteen määrätä siitä, keitä ne vihkivät avioliittoon. Avioliittolain 16 §:n mukaan kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan. Emme halua tällä lainmuutoksella puuttua uskonnollisten yhdyskuntien sisällä käytävään keskusteluun siitä, keitä ne vihkivät avioliittoon. Edellytämme, että tällä ehdotetulla lainmuutoksella ei mitenkään puututa tähän uskonnollisten yhdyskuntien oikeuteen määrätä vihkimisen ehdoista.”

      Koko lausunto siis helposti luettavissa täältä: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&docid=lavm+14/2014

      Ketä pitäisi uskoa?

      Itse luotan siihen perinteiseen raamattunäkemykseen, jonka mukaan avioliitto on vain yhden miehen ja yhden naisen välinen instituutio, koska ymmärrän sen Jumalan tahdoksi, eikä se ole ketään syrjivä – kuten lakivaliokunta ja vastalauseen esittäneet ovat asian ihmisoikeussopimusten ja kv-lainsäädännön valossa todenneet.

      Jumalan tahto ei voi olla kenenkään syrjiminen. Kun valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan näkemystä tarkoin tutkii, voi helposti huomata, että juuri tästä syystä kompromissin löytäminen tässä kirkkoa repivässä avioliittokysymyksessä on välttämätöntä. Meillähän on hyvin erilainen käsitys siitä, miten tulkitsemme Jumalan tahtoa ja ihmisoikeuksia tässä asiassa.

      Ääripäiden mukaan mitään kompromissia ei voida ajatellakaan. Toisinajattelijat perustakoot oman kirkkonsa. Ja seuraavan kiistakysymyksen myötä nämä samat ihmiset toimivat jälleen samalla tavalla: joko toimitaan niin kuin me sanomme tai itketään ja toimitaan, kuten me sanomme. Ja taas muodostetaan uusia samanmielisten kirkkoja.. jne.

      Tarvitaanko tässä oikeasti valtakunnansovittelijaa vai riittäisikö, että kuunnellaan hänen viisaita neuvojaan siitä, että aloitetaan kuuntelemisella ja pyritään löytämään edes se pienin yhteinen nimittäjä tässä kysymyksessä..?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Se, mitä kirjoitat perustuslakivaliokunnan lausunnoista ja EIT:n päätöksistä, pitää paikkansa. Euroopan ihmisoikeussopimusta ei tällä hetkellä tulkita siten, että siitä seuraisi jäsenmaille velvollisuus säätää ns. tasa-arvoinen avioliittolaki. Amerikkojen ihmisoikeustuomioistuin tulkitsee paikallista ihmisoikeussopimusta toisin ja se on tänä vuonna antanut jäsenvaltioita velvoittavan päätöksen säätää tasa-arvoinen avioliittolaki.

      Ihmis- ja perusoikeuksien tulkinnat elävät ja itse arvelen, että myös Euroopassa tullaan tulevaisuudessa ajattelemaan, että myös samaa sukupuolta olevilla pareilla on perus- ja ihmisoikeuksiin perustuva oikeus solmia avioliitto, samaan tapaan kuin miehellä ja naisella on ollut tähänkin asti.

      Ihmis- ja perusoikeudet kun käytännössä seuraavat yleistä yhteiskuntien arvomaailmojen muutosta. En tosin oleta, että olemme näistä lakikysymyksistä eri mieltä.

      Ja tuskin olemme eri mieltä siitäkään kun ajattelen, että kirkollinen vihkiminen pitäisi ratkaista yksinomaan tai ainakin pitkälti uskonnosta nousevilla seikoilla. En ajattele sitä ensisijaisesti lainsäädännöllisenä tai ihmisoikeudellisena kysymyksenä vaikka kirkko ei sinänsä lakien ulkopuolella olekaan.

      Nostit esille kysymyksen siitä, onko kirkon avioliittonäkemys yhden miehen ja yhden naisen liittona syrjivä. En ajattelisi sitä siten, onko se syrjivä esimerkiksi perustuslain näkökulmasta tai ihmisoikeussopimusten valossa. Mielestäni kirkolliskokouksen ei pitäisi pohtia syrjivyyttä juridisena kysymyksenä.

      Ajattelisin syrjivyyttä enemmän omantunnon kysymyksenä. Toimimmeko lähimmäisenrakkauden nimissä ja oikeamielisesti sulkiessamme osan pareista kirkollisen toimituksen ja Jumalan siunauksen ulkopuolelle? Näemmekö sen kristillisen etiikan näkökulmasta oikeana päätöksenä?

      Mielestäni kysymys kirkollisesta vihkimisestä on etupäässä opillinen kysymys, mutta jos pohdintaan avioliittokäsityksen laajentamisesta halutaan eettinen komponentti ja sitä täten halutaan pohtia tasapuolisuuden tai syrjivyyden näkökulmasta, en lähestyisi sitä juridiikka vaan omatunto edellä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Viisaasti, Jusu, kirjoitit. Olen tätä joutunut paljon pohtimaan: mikä on juridiikan ja omantunnon sekä Jumalan tahdon suhde kysymyksessä, joka koskee kahden toisiaan rakastavan ihmisen suhdetta.

      Jatkan kyselyäni ja toivon, että asiassa löydetään rakentava kompromissi. Kirkossa tulisi kaikilla sen jäsenillä olla turvallinen ja hyväksytty olo, vaikka jokaisen kristityn elämään sisältyykin aina myös ristin kantamista (suostumista epätäydellisyyteen ja kipuun).

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Kiitos, Jouni, mahdollisuudesta rakentavaan keskusteluun sekä tilaisuudesta kuulla ajatuksiasi sekä esittää omiani.

      Se ei ole lainkaan itsestäänselvää tällä palstalla, etenkään tämän kysymyksen ympärillä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Jouni Turtiainen,

    On totta että Raamattu sisältää kaikenlaista, eikä niitä saa sieltä pois millään. Raamatun mukana ne siirtyvät sukupolvelta toiselle ja jokainen sukupolvi joutuu pohtimaan miten suhtautua ja toimia niiden kanssa. Otetaan nyt vaikka antisemitismi, jonka esim Luther ( ja monet ennen häntä) perustelivat nimenomaan Raamatulla. Ja mustien orjuuttaminen ja ylipäätään orjuus. Etnisten ryhmien sorto. Vammaisten syrjintä. Patriarkalismi. Aviorikoksen tehneiden tappaminen rangaistukseksi ( jota mm. Luther kannatti). Lasten ruumiillinen kurittaminen ( “..joka vitsaa säästää se lastaan vihaa …”), määräys alistua epäoikeudenmukaiselle esivallalle jne jne

    Kaikille edellä mainituille asioille ja monille muille on löytynyt – ja löytyy haluttaessa edelleen – oikeutus Raamatusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      Toivottavasti Sari jää pois seurakunnasta ja alkaa tekemään työtä oman järjestönsä kautta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Sari, nyt sinun olisi jälleen hyvä kaivaa esille se Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttilan (toim.) kirja “Argumentti ja kritiikki”.

      Siitä, että Raamatusta on löydetty (ja löydetään) perusteet muukalaisvihalle, orjuudelle tai lasten ruumiilliselle kurittamiselle, ei loogisesti seuraa, että samaa sukupuolta olevat tulisi vihkiä keskenään avioliittoon. Ei millään logiikalla (paitsi ns. “sumealla”).

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Jouni T.,

      En tarkoittanut että pelkästään se, että Raamattua on käytetty orjuuden yms oikeuttamiseen, tarkoittaisi sitä, että sen käyttäminen homoseksuaalisten ihmisten stigmatisointiin olisi väärin. Tarkoitin sitä mitä sanoin. Raamatusta löytyy perusteita homojen sorrolle, orjuudelle, lasten ruumiilliselle kurittamiselle, rotuerottelulle, etnisten ryhmien erottelulle, patriarkalismille, epädemokraattiselle yhteiskuntajärjestelmälle jne.jne. Ja perusteita löytyy myös sukupuolten tasa- arvolle, homojen yhdenvertaisuudelle, demokratialle jne jne

      Edellä mainittujen juttujen kanssa on kamppailtava sukupolvesta toiseen eivätkä ne katoa Raamatusta mihinkään.

      Huomauttaisin vielä, että eduskunta tai eduskunnan valiokunnat eivät sukupuolineutraalia avioliittolakialoitetta käsitellessään mitenkään analysoineet ev.lut. kirkon tai muidenkaan uskonnollisten yhdyskuntien ( kuten ortodoksikirkon tai katolisen kirkon) avioliittonäkemystä tai näkemystä homoseksuaalisuudesta eikä todennut sen olevan sen enempää syrjimätön kuin syrjiväkään.

      Uskonnollisilla yhdyskunnilla on oikeus omiin avioliittokantoihinsa. Esim siihen että pappien tulee elää selibaatissa eivätkä he saa solmia avioliittoa ( joka on katolisten kanta) ja siihen, että ortodoksipappi ei saa papiksi vihkimisensä jälkeen solmia avioliittoa vaikka jöisi leskeksi 30- vuotiaana. Uskonnollisilla yhdyskunnilla on myös oikeus avioliittorajoituksiin etnisin perustein yms. jos asia kuuluu heidän pyhiin teksteihinsä. Vaikka uskonnollisilla yhdyskunnilla on oikeus em. asioihin niin se ei vielä tee niistä syrjimättömiä tai ongelmattomia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Sari R-L, se että avioliittolakeihin (myös Suomessa hyväksyttyyn ns. “tasa-arvoiseen” avioliittolakiin) sisältyy rajoitteita, ei tee niistä syrjiviä – jos ne ovat muuten ihmisoikeuksien (kuten uskonnonvapauden) kanssa sopusoinnussa.

      Muutenhan nykyinenkin Suomen valtion avioliittolaki olisi epätasa-arvoinen, koska se ei ole ikä- eikä lukumääräneutraali.

      Vai pitäisikö meidän ajatella, että alle 18-vuotiailla ja enemmän kuin kahden henkilön rakkaussuhteissa elävillä ei ole samanlaisia ihmisoikeuksia?

      Pointtini on: käsitteet “yhdenvetaisuus” ja “tasa-arvo” eivät ole koskaan yksin. Niillä on konteksti. Yleensä muu ihmisoikeuslainsäädäntö. Joskus ne avaavat, joskus rajoittavat oikeuksia. Kuten tyypillisesti avioliittokäysymyksessä.

      Suomen lain mukaan avioliitto on sukupuolineutraali, muttei ikä- tai lukumääräneutraali. Tässä suhteessa se on avannut avioliittokäsitettä suhteessa samaan sukupuoleen, mutta pitänyt rajat kiinni suhteessa rakastuneiden ikään ja keskinäiseen lukumäärään. Silti sitä kutsutaan tasa-arvoiseksi.

      Kirkossa avioliitto ei ole sukupuoli-, ikä- eikä lukumääräneutraali. Tässä suhteessa raja kulkee myös vihittävien sukupuolessa, mutta yhtä lailla iässä ja lukumäärässä.

      Kirkollisessa avioliitossa ei kuitenkaan kysytä kenenkään sukupuolista identiteettiä tai seksuaalista taipumusta, koska se on yksityisasia. Julkista on vain sukupuoli, ikä ja lukumäärä. Nämä seikat riittävät määrittelemään, keitä voidaan kirkollisesti vihkiä avioliittoon – yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi.

      Siviiliavioliitossa avioliiton määritelmä on itse asiassa täsmälleen samoissa tekijöissä: julkisesti todennettavissa seikoissa (sukupuoli, ikä ja vihittävien lukumäärä). Kaikkine rajoitteineen sekin on ymmärretty yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden kriteerit täyttäväksi avioliittokäsitykseksi.

      Minulle tämä riittää mainiosti. Näillä kahdella yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden kriteerit täyttävällä avioliittokäsityksellä tullaan Suomessa ja muualla maailmassa hyvin toimeen, kun ihmisoikeuksiin kuuluva uskonnonvapaus otetaan huomioon.

      Varsinkin, kun kirkossa ei sen jäsenyys tai kirkollinen aktiviteetti tai työsuhde ratkea sen perusteella, onko joku kirkon jäsen solminut siviiliavioliiton vai kirkollisen avioliiton. Tässäkin suhteessa yhdenvertaisuusasiat ovat kunnossa.

      Ilmoita asiaton kommentti