2.8.2015 ETYKIN KORIT

Kekkonen kivessä

Otsikosta voisi päätellä, että nyt olisi puhe urheilusta, tarkemmin sanottuna koripalloseura E-tykin tekemistä koreista. Vielä mitä! Kyse on edelleen Euroopan turvallisuudesta ja yhteistyöstä. Jotenkin minusta tuntuu, että en voi ohittaa Suomen kannalta tärkeää konferenssia pelkällä olankohautuksella, käytännössä siis vain mainitsemalla, että 1.8.1975 allekirjoitettiin ETYKin päätösasiakirja ja sillä siisti. On oikein ja kohtuullista, että me aina ja kaikkialla kerromme myös siitä, millaisten päätösten alle 35 maan johtajat nimmarinsa rustasivat.

Päätösasiakirja jakaantui neljään asiaryhmään, joita myös koreiksi kutsuttiin.

  1. kori: Allekirjoittaneet lupaavat kunnioittaa seuraavia periaatteita: Valtioiden välinen tasa-arvoisuus, voimakeinojen käytöstä pidättäytyminen, rajojen loukkaamattomuus, alueellinen koskemattomuus ja sotilaallisesta miehityksestä pidättäytyminen, rauhanomaisten keinojen käyttäminen kiistakysymyksissä, toisen valtion sisäisiin tai ulkoisiin asioihin puuttumattomuus, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, kansojen tasa-arvoisuuden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, keskinäisen yhteistyön kehittäminen sekä kansainvälisen oikeuden velvoitteiden täyttäminen.
  2. kori: Allekirjoittaneet korostavat keskinäisen yhteistyön kehittämistä.
  3. kori: Allekirjoittaneet  korostavat kansalaisten vapaampaa liikkumista ja yhteyksien helpottamista. Tähän kuuluu myös yhteistyö ja informaation vaihto tiedonvälityksen alalla.
  4. kori: Allekirjoittaneet lupautuvat ponnistelemaan kaikin voimin asiakirjan tavoitteiden täyttämiseksi.

Jotenkin tuntuu, että Venäjällä on ihan omat sääntönsä. Putin ei näytä välittävän siitä, mitä Neuvostoliiton nimissä on Euroopan turvallisuudesta ja yhteistyöstä sovittu. Putin haikailee vanhan Venäjän suuruuden aikoja takaisin. Turha vaiva. Elämää voi ymmärtää vain taaksepäin katsomalla, mutta elämää on kuitenkin elettävä aina eteenpäin. No, jos aivan rehellisiä ollaan, niin välillä saatetaan ottaa joitakin sivuaskelia tai jäädä polkemaan paikallaan. Mutta silti eteenpäin elävän mieli.

En voi välttyä vaikutelmalta, että se sama, mikä tapahtuu lasten keskinäisissä hiekkalaatikkoleikeissä, tapahtuu myös suuremmassa mitassa kansojen ja kansakuntien välillä. Lelut vain ovat aikuisilla kalliimpia kuin lapsilla. Kun naapurin lapsella on mukavammat lelut kuin minulla, niin tokihan minun on saatava ne itselleni. Otan muovilapion omistajan kädestä ja omistusoikeuden vaihtumisen merkiksi lyön toista lapparilla päähän. Tappelu alkaa vasta siitä, kun toinen lyö takaisin.

Kansojen välisissä suhteissa tappelua tahtova osapuoli voi lavastaa ”Mainilan laukaukset” ja aloittaa parin päivän kuluttua ”oikeutetun” hyökkäyssodan…

* * * * * * * *

Lukijoiden hartaista pyynnöistä huolimatta olen päättänyt blogata elokuussa 2015 joka ikinen päivä, siis 31 postausta putkeen.  Teen tämän, jos Jumala suo ja minä elän, kohottaakseni kuntoani kirjoittajana. Näissä kirjoituksissa en pyri saamaan aikaan mitään erityisiä keskusteluja, mutta jos joku haluaa kommentoida juttujani, niin se onnistuu hyvin sähköpostilla hannu.kiuru@evl.fi.  Luonnollisesti ne, joilla on tunnarit K24:ään, pääsevät antamaan palautetta niin kuin ennenkin. Spostilla yhteyttä ottavien kommentit voin peistata kommenttiosuuteen joko nimellä tai nimettömänä. Koska tekstejä tulee paljon, niin varmuuden välttämiseksi muistakaa merkitä otsikkokenttään blogin julkaisupäivämäärä ja otsikko.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Toivottavasti EU:n maat malttavat mielensä, vaikka idästä irriteerataan kaiken aikaa. Hymyillään ja käännetään toinenkin poski ja eletään vahvasti omaa elämäämme. 70 vuotta ilman sotaa, yksi EU:n päätavoitteista on toteutunut.
    Tapasin erään veli Vladimirin opetuslapsen, joka kertoi, että krimiläiset itse 98 prosenttisesti äänestivät Venäjään liittymisestä. Erään nuoren ystäväni mies, Krimin tataari, puolestaan kertoi äänestysprosentin olleen 30. Vain totuus ei pala tulessakaan. Mutta kuka ja mikä tänään totuuden julistaa?

Kirjoittaja

Kiuru Hannu rovasti Ruttopuiston
Kiuru Hannu rovasti Ruttopuistonhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121