45 vuotta yhteistä matkaa

Juuri tänään tuo aikakausi täyttyi vaimoni kanssa meidän yhteistä avioliiton sarkaa. Tämänpäiväinen häämatkamme suuntautui Hervannan kirkkoon. Vuorisen Hannu saarnasi ja kuulin mielenkiintoisia pohdintoja omaisuudesta. Siitä miten monet köyhät antavat rahaa miljoonaomaisuuksia halussaan pitäville saarnaajille. Nuo saarnaajat menevät Hannun mukaan rahojensa kanssa Helvettiin. Sitä en yhtään epäile, että näin olisi. En myöskään sitä, että oikeaan tarkoitukseen käytetty omaisuus voi muuntua taivaalliseksi aarteeksi. Joten ei se omaisuus ihan huono juttu ole, kun sitä osaa oikein käyttää.
Jumalan tahdon mukainen elämä ja se omaisuuden oikeanlainen käyttökään ei oikein onnistu jollei antajalla ole itsellään Jeesuksen veren puhdistama sydän. En nyt muista tarkkaan Hannun sanojen muotoiluja, mutta ne kai voi vielä tarkistaa Hervannan seurakunnan messun striimauksesta.

Hyvä saarna aikaansaa omaa pohdintaa ja Hannun saarnaa kuunnellessa lähti jotain liikkeelle.

Ehkäpä epäonnistuminen johtuu siitä, että ilman puhdasta sydäntä ei Jumalaa voi lähestyä rohkeasti. Luonnostaan sitä alkaa silloin etsiä tapaa, jolla voisi omantunnon syytösten vastapainoksi tehdä hyviä töitä. Vaikkapa auttaa köyhiä. Silloin taitaa kuitenkin olla kyse kaupankäynnistä Jumalan kanssa. Sitä alkaa etsiä mahdollisuuksia, tulla omien hyvien töiden tähden hyväksytyksi Jumalan pyhien kasvojen edessä. Sellaisia pisteitä hyvillä töillä ei voi saada, joilla voisi Jumalalta ostaa hyväksynnän ja ikuisen elämän. Jeesus on sen työn jo puolestamme kokonaan tehnyt.

Sen sijaan kun sydän on puhdas, eikä siellä ole mitään sellaista, jota ei olisi annettu Jeesuksen pyhän veren puhdistettavaksi. Niin pisteiden keruuta ei enää lainkaan tarvita. Hyvää tehdän vain siksi, että
näin toimimalla täytetään Jumalan tahtoa. Hän kun loi meidät juuri hyviä töitä varten.
Hän myös valmistaa ne meille ja jopa huomaamattamme suoritamme niitä matkan varrella. Sillä tehtävät on edeltä valmistettu juuri meidän luontaisia ominaisuuksiamme silmälläpitäen.
Niinpä Jeesuksen oma ei pidä lukua hyvistä töistään. Mat 25 luemme, että vanhurskaat kysyvät: milloin teimme niitä hyviä töitä, joista puhuit äsken meille.( oma väännös 2020)

Jumala kun enkeliensä kanssa pitää niistä tarkan kirjanpidon ja palkitsee ne kaikki meille kerran. Jumala , joka loi taivaan ja maan, on varmaankin kykenevä palkanmaksuun aika reilusti.
Joten hyvän tekemisessä kannattaisi meidän Luterilaistenkin olla paljon ahkerampia.

Ensin siis Jumala valmistaa meidät erilaisiksi ja sitten hommaa meille sopivat tehtävät ja puhdistaa sydämet syytöksistä ja tekee meidät kelvollisiksi tekemään hyvää. Sitten teemme jyvää. Usein kokonaan tietämättämme ja lopulta Jumala palkitsee sen kaiken ruhtinaallisesti. Ei voi kuin ihmetellä miten reilu Hän on.
----------------------------

Ehtoollisella seisomme vierekkäin ja siitä vaimo sitten penkissä kuiskasi ettei kai niin olisi pitänyt tehdä. Korona säännöt kun kirkkoonkin on tulleet. Minä siihen pilallani heitin: olemmehan yksi liha ja minkä Jumala on yhdistänyt sitä älköön ihminen erottako. Tuumailin siinä, että muka sen tähden saisimme olla vierekkäin. Kuinka sitten ollakaan, niin Pyhä Henki avasi minulle kirjoitukset ja sen sanan, jonka juuri toisessa merkityksessä olin lausunut. Tajusin perimmäisen syyn sille miksi olemme naimisissa ja mitä se merkitsee käytännössä. Nimittäin sitä, että Jumala on meidät yhdistänyt aviopariksi. Siinä sitä onkin nyt sitten tehtävää tuleville vuosille, jotta osaisimme hoitaa liittoamme, sellaisella tavalla että erottavat tekijät voisimme karsia pian pois ja yhdistäviä löytää mukavasti lisää.

3 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Onnea ja Jumalan siunausta avioliitollenne.

    Luin juuri hetki sitten Sananlaskuista mm seuraavia ajatuksia kuin: ”Vaimon löysi, onnen löysi, Herran mielisuosion”, sekä luvusta 31 kelpo vaimon ylistyksen, kun tässä luin ja samalla äänikirjaa kuunnellen kertasin Sananlaskujen luvut 11-31.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kiitos Matias. Haaveenani on jo pitkään ollut, että pääsisimme näkemään sinua ja perhettäsi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen
    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.