500 vuotta reformaatiota – 500 yhteyden puuta

Reformaatio, tai uskonpuhdistus, käytettäisiin kumpaa sanaa tahansa, sekä yhdistää että erottaa kirkkoja toisistaan. Reformaation ”syntymäkaupungissa”, Lutherstadt Wittenbergissä, halutaan muistaa niin reformaation vaikutus kuin myös etsiä yhteyttä kirkkojen välillä.

Vierailin Wittenbergissä 3,5 vuotta sitten. Osallistuin maaliskuussa 2012 kansainväliseen Luther-koulutukseen Luterilaisen Maailmanliiton Wittenbergin keskuksessa. Kurssin aikana osallistuin muiden kurssilaisten, eri luterilaisten kirkkojen pappeja ympäri maailman, puiden istuttamiseen Luthergarteniin (Luther-puisto). Luthergartenissa tulee olemaan reformaation juhlavuonna 500 puuta.

Wittenbergin vanhan kaupungin laidalla sijaitsevan puiston keskuksena on Lutherin ruusu, josta lähtee viisi polkua. Jokainen polku kuvaa yhtä mantereen suuntaa, jonne reformaation vaikutus on ulottunut 500 vuoden aikana. Käytännössä siis koko maailmaan. Mikä tämän ajatus on?

Puistolla halutaan korostaa reformaation hyvää vaikutusta. Lutherin vaikutus läntiseen kristillisyyteen ja hengellisyyteen on ollut merkittävä. Oppi vanhurskauttamisesta uskon kautta johti Lutherin uudistamaan katolista kirkkoa. Uudistusliike tosin johti läntisen kirkon pirstoutumiseen pienempiin kirkkokuntiin, prosessi, joka näyttää jatkuvan edelleenkin. Uudistaminen on hyvästä, mutta tulokset ovat olleet epämieluisia. Haitallinen se on kristikunnan jakaantumisen vuoksi – hyvää se on kristillisen kirkon uudistamisen vuoksi, mikäli hengellisyydestä kirkossa on laimeaa ja haaleaa.

Luterilainen Maailmanliitto tunnustaa yhden, pyhän, katolisen ja apostolisen kirkon, ja pyrkii palvelemaan kirkon ykseyttä. Tätä varten parin vuoden päästä halutaan korostaa reformaation positiivista vaikutusta, koska reformaation kirkot silti yhdistävät kristittyjä ympäri maailman. Ekumeenisen liikkeen muotoutuminen viimeisen sadan vuoden aikana on lähentänyt ja rikastanut maailmanlaajuista Kristuksen kirkkoa, johtanut yhteistyöhön, yhteisymmärrykseen ja ystävyyteen eri tavalla ajattelevien kristittyjen kesken. Sen vuoksi Luterilainen Maailmanliitto on kutsunut jäsenkirkkojaan ja yhteistyökirkkojaan istuttamaan puun Luthergarteniin Wittenbergiin. Ekumeenisen liikkeen voi hyvillä mielin sanoa johtaneen kristikunnan kehittymiseen maailmanlaajuiseksi hengelliseksi yhteisöksi, omalla tavallaan – erossa ja yhdessä yhtä aikaa. Osaltaan tätä Luthergarten ilmentää.

Protestanttisille kirkoille Luthergarten viestii kirkon jatkuvasta uudistumisesta, joka nousee kristityn katumuksesta ja armon etsinnästä. Maailmanlaajuinen protestanttinen maailma sai tavallaan alkunsa pienestä saksalaisesta yliopistokaupungista, jossa tapahtuneet historian vaiheet sekä teologiset löydöt ja periaatteet vaikuttavat satojen miljoonien ihmisten elämään. Lutherin nk. ”reformatorinen löytö”, vanhurskauttamisesta uskon kautta yksin Kristuksen tähden, on tuonut lohdun ja vapauden kristilliseen hengellisyyteen. Jumalaa ei tarvitse liehitellä tai mielistellä, koska ihminen kelpaa Jumalalle vain Kristuksen tähden ja Kristuksessa. Muuta ei tarvita – Kristus riittää pelastumiseen.

Vanhoille kirkkokunnille Luthergarten toivottavasti viestii historiasta, joka on myönnettävä tosiasiaksi eikä sitä voi kieltää. Mutta kutsu istuttamaan puu Luthergarteniin on kädenojennus ja tervetulotoivotus, ei kutsu halventaa näitä kirkkoja eikä nälviä. Päinvastoin – kutsu istuttamaan puu reformaation nimikkokaupunkiin antaa mahdollisuuden rakentaa yhteistä tulevaisuutta ystävinä, ei vihamiehinä, ja etsiä yhteistä sekä oppia toisiltaan.

Luthergartenin viisi ensimmäistä puuta Luther-ruusun sisällä ovat istuttaneet katolinen kirkko, Konstantinopolin patriarkaatti, Anglikaanien kirkkoyhteisö, Reformoitujen kirkkojen maailmanliitto ja Metodistien maailmanneuvosto. Vasta kuudes puu on Luterilaisen Maailmanliiton puu.

Suomen luterilaisen kirkon puu on numero 127, jonka on istuttanut kirkkomme edustajana Kirkon ulkoasiain osaston teologinen sihteeri pastori Tomi Karttunen. Jokaiseen puuhun liittyy raamatunteksti, joka Suomen kirkon puun kohdalla kuuluu:

Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. (Ef. 4:3-6)

Oman Wittenbergin vierailuni yhteydessä Luthergarteniin istutettiin useampia puita, joista yhden istutti Senegalin luterilaisen kirkon presidentti, pastori Abdou Thiam. Tapahtumassa tuli suora yhteys Saksan, Suomen ja Senegalin välille, koska luterilaisuus levisi Saksasta Suomeen ja Senegalin kirkko on syntynyt Suomen Lähetysseuran työn tuloksena. Sinä maaliskuisena viileänä päivänä olimme yhdessä reformaation syntykaupungissa rukoilemassa ja toivomassa Kristuksen kirkon yhteyttä, sekä kokemassa keskinäistä yhteyttä, jonka Kristus meille suo.

Mukava sattuma oli se, että BBC oli paikalla uutisoimassa puunistutusta ja osa siitä näyttää pääty-neen Luthergartenin verkkosivuille esittelyvideoon kaikkien nähtäville. Itsekin taidan vilahtaa jos-sain kuvassa nopeasti.

http://www.luthergarten.de/welcome.html

Mutta loppusanat tälle tekstille annan Luterilaisen Maailmanliiton silloiselle presidentille, piispa Mark Hansonille, joka lausui seuraavat sanat Luthergartenin avajaisissa vuonna 2008:

"The time when Martin Luther lived was haunted by nightmares and fantasies about what the future would bring. They were nightmares of divine judgment and the fantasies of some utopia ironically created out of violence. There is a well-known story that Luther, when asked what he would do if God's final judgment were to arrive the next day, replied that he would plant an apple tree. Alt-hough the story is likely a legend, it reflects the confidence that the life lived in Jesus Christ can be lived in evangelical repentance that is both joyfully attentive to life in this creation and joyously hopeful for life in the new creation. May the dedication of this garden provide the occasion for our witness to the repentant life in Christ and our joyous hope of life where Jesus lives."

4 kommenttia

  • Reino Suni sanoo:

    Lutherin merkitys on lähinnä siinä, että hän toiminnallaan oli herättämässä ihmisiä yhteiskunnalliseen ajatteluun. 1500-luvulla päättyi kirkon yksinvaltius viimeisiin ihmisten julkisiin polttorovio tapahtumisiin.Tämä yhteiskunnan herääminen ihmisten tasa.arvoisuuden merkeissä jatkuu tänä päivänä yhä selkeämmin.

    Kaikilla kristillisillä oppisuuntauksilla on Raamatun ikuinen totuus ja kirkolliskokousten päätökset yhteisenä perustana. Rehellinen uskonnollinen reformaatio on parhaillaan käynnissä maailmassamme.Se perustuu ihmisten tasa.arvoisuuteen lähimmäisen rakkauden merkeissä, ei eri uskonsuuntausten kehittämiin lukuisiin omiin rituaaleihin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Reformaation merkityksestä on hyvä pohja Googlessa haulla ” reformaatio.fi ” joka antaa positiivisen käsityksen reformaation muutos suuruudesta. Reformaatio ei ole hienosäätö systeemi vaan todella radikaalinen muutos kuvio uskonnollisessa ajattelussa.

    Toivottavasti Ville Hassinen ainakin tutustuu reformaation realismiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Rautkoski sanoo:

    Kauniit sanat eivät riitä. On vain yksi puu, johon meidät tulee oksastaa. Eri puiden istutus kertoo erillisyydestä, joka ilmenee mm.ehtoollisen vietin raja-aisoissa. Jeesus ei kaatanut yhteen Henkeen ja eriseuraisuus on vallitseva tilanne. Sokeita pisteitä riittää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Rautkoski sanoo:

    Kastanut ei kaatanut.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ville Hassinen
    Ville Hassinen

    Kuopiolaissyntyinen, kolmen- ja neljänkympin puolikieppeillä oleva seurakuntapappi ja sivutoiminen tutkijanplanttu. Aikansa Pohjois-Karjalan laulumaita kierreltyään olen palannut kotiseuduilleni vaatimattomien (ja niitten oekeetten) ihmisten pariin Savoon Kuopion kupeeseen. Kirjoittelen osin seurakuntatyön näkökulmasta, milloin sitten eksyn naputtelemaan pohdiskellen ja sukeltelen syvempiin uomiin.