Suvaitsevaisuus ja sen vastakohta: armo.

Suvaitsevaisuus on armon vastakohta, sillä
Armo voidaan antaa vain sellaiselle, joka on tuomittu, tai jota sellainen uhkaa. Evankeliumin hienous nousee tässä esiin. Toinen on kärsinyt uhkaavan ja erittäin kovan rangaistuksen. Joten armo on mahdollista antaa ja saada. Tuomittu saa suuren ilon ja jopa riemun vapauttavasta tuomiosta. Siinä tulee esiin se ilon syy, josta myös jouluevankeliumi kertoo.” Ilmoitan suuren ilon, joka on tuleva kaikille”. Ilman tuomion uhkaa ei suureen iloonkaan olisi erityistä syytä.

Suvaitsevuuteen ei liity mitään tuomitsemista, tai tuomiota. Päin vastoi. Termi ennen kaikkea, pyrkii estämään kaiken tuomitsemisen. Joten, koska ei ole tuomiota, niin ei tarvita myöskään sovitusta, eikä armoa. Tässä yhteydessä voidaan kyllä puhua paljon armosta, mutta mistä siinä ketään voi armahtaa, jos mitään syyllisisyyttä ei ole ?

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

Kirjoittaja

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.