Aatun päivän ajatuksia

Saako taiteen nimissä saamenpukuun liittää korkokenkiä? Entä voiko heteroseksuaali opettaa yliopistossa seksuaalivähemmistöihin liittyvästä aiheesta? Onko mahdollista, että luterilaisesta kulttuurista tuleva kirjailija kirjoittaa syömishäiriöisestä juutalaisesta? Tuleeko näistä aiheista jotakin lausuvien olla ns. kokemusasiantuntijoita?

Esimerkit ovat kulttuurielämää kuohuttaneista viimeaikaisista keskustelunaiheista, joissa on ollut kysymys kulttuurisesta omimisesta. Saako taiteilija käyttää taiteen tai sananvapauden nimissä teoksensa osana toisen kulttuurin tuotteita, joille antaa uusia merkityksiä? Näyttäisi siltä, että kriitikot ovat perääntymässä ja myöntämässä ilmaisunvapauden.

Tämä tuntuu johdonmukaiselta. Samalla on pidettävä mielessä toisen kulttuurin kunnioitus. Vahvoja merkkejä ei pidä liiaksi kytkeä uusiin merkityksiin, jotka ovat vastakkaisia niiden aiemmin vakiintuneille merkityksille.
_ _ _
Sateenkaariliput liehuvat näinä aikoina Pride-kulkueissa. Merkki tavataan yhdistää vahvasti seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajamiseen. Kuka muistaa vielä Rainbow Warrior –laivan, jolla Green Peace on protestoinut mm. valaanpyyntiä vastaan? Onko siis sateenkaari ollut myös luonnonsuojeluväen tunnus ja jäänyt sitten GLBT –väen jalkoihin?

Maailmanlaaja, ekumeeninen raamattuseuraliike kävi ankaraa keskustelua pari vuotta sitten uudesta tunnuksestaan. Ehdotuksessa oli sateenkaari muistuttamassa Jumalan Nooan kanssa solmimasta liitosta (1 Moos 9:13). Sateenkaarta on käytettä yli tuhat vuotta kirkkotaiteessa ja kristillisessä symboliikassa mm. kasteen vertauskuvana.

Afrikan ja Aasian raamattuseurat äänestivät ehdotuksen kuitenkin kumoon. Kulttuuriset omijat olivat antaneet sateenkaarelle uusia vahvoja merkityksiä, joiden alta sen raamatullinen merkitys ei jaksanut ponnistaa esiin. Raamattuseurat eivät halunneet, että vanha kristillinen sateenkaarisymboli liittäisi ne tahattomasti seksuaalivähemmistöjen järjestöihin.
_ _ _
Tampereen ja Mikkelin tuomiokapitulit kuitenkin pitivät päänsä, kun ne hyväksyivät 1980-luvulla öljypuun lehvää nokassaan kantavan kyyhkysen vaakunoihinsa. Kaikki tunsivat Pablo Picasson vastaavan kyyhkyspiirroksen vasemmistolaisen rauhanliikkeen tunnuksena 1960-70 –luvuilta. Alkuperäinen yhteys Nooaan ja vedenpaisumukseen (1 Moos 8:11) tai Viipurin hiippakunnan vanhaan sinettiin oli silloin harvoilla mielessään.
_ _ _
Samasta asiasta on kyse, kun päivälehdissä julkaistavissa taistelulentäjien kuolinilmoituksissa on viime sotien lentomerkki ja sitä koristava svastika. Suomen ilmavoimien sotilaat joutuvat edelleen selittelemään Saksan Kolmannen valtakunnan hirmutekojen turmelemaa svastikaa olkatunnuksessaan.

Tästä esimerkki: Eräs seurue oli lounaalla Katajanokan kasinolla. Ilmavoimien nimikkokabinetin seinällä oli sodan ajan lentokoneen peräsin ja siihen maalattuna sininen, suorana seisova svastika. Kabinetin valintaa ei ollut ajateltu siltä kannalta, että seurueessa oli mukana myös saksalaisia. Kovin kiusallinen tilanne

Merkille on kuitenkin selityksensä, joka sai tilanteen rauhoittumaan: Ruotsalainen kreivi von Rosen oli 1918 lahjoittanut Suomen ilmavoimille sen ensimmäisen lentokoneen. Siihen oli valmiiksi maalattuina von Rosenin onnenmerkit, svastikat. Siten tuo tunnus tuli Suomen ilmavoimien ja panssarivoimien tunnukseksi. Näin merkityt lentokoneet tulivat osaksi ilmavoimien kunniakkaita perinteitä – hyvän aikaa ennen Kolmannen valtakunnan perustamista.

Toivotan kaikille hyvää Adolf Ehrnrothin nimipäivää* ja rauhallista juhannusta!

*) s. 1905- k. 2004, jalkaväen kenraali, Uudenmaan Rakuunarykmentin komentaja 1944-47, MR no 162, Suomen olympiaedustaja ratsastuksessa 1948.

13 kommenttia

  • Pekka Särkiö sanoo:

    Olen vienyt kastekoteihin parin vuosikymmenen aikana suuren määrän Lasten Raamattuja, joiden kantta koristaa sateenkaari. Vielä 20 vuotta sitten, kirjan ilmestymisen aikaan sateenkaari ei ollut niin kiinnittynyt seksuaalivähemmistöjen symboliksi kuin tänä pävänä. Joku saattaisi kysyä viattomasti kirjan saatuaan, onko kyse jonkinlaisesta Pride-Raamatusta? Vastaisin siihen: “Kyllä: Raamatun lukemisesta kannattaa olla ylpeä! (< pride = "ylpeys")." Harmi kuitenkin, että tänä päivänä ei esimerkiksi olisi helppoa tehdä sateenkaaren koristamia kaste- ja kummitodistuksia, vaikka Nooan arkki ja sateenkaari -aiheet nousevat raamatullisesta kasteen symboliikasta (vrt. 1 Piet 3:20-21) ja toisivat todistukseen iloista värikkyytä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Pekka Sörkiö “Toivotan kaikille hyvää Adolf Ehrnrothin nimipäivää* ja rauhallista juhannusta! ”

    Samoin – ja erityisesti ilmavoimien esikunnassa palvelleelle sedälleni, joka aikoinaan kuului puolustusvoimien teknisiin asiantuntijoihin, jotka suosittivat Suomelle Hornet-hävittäjien hankkimista ja joka oli toinen niistä sotilasinsinööreistä, jotka Kuorevedellä suunnittelivat puolustusvoimille alkeiskoulukone Vinkan. Hyvää juhannusta myös hänen insinööritoverilleen ja heidän perheelleen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Kiitos Tuula terveisistä. Nythän lentokonehankinnat ovat taas esillä: sekä alkeiskoulukone Vinka, että Hornet -hävittäjä tarvitsevat seuraajan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kirkon papit saa kiinni evl.fi Mistä kaiman – ja sotilaspapit löytää?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    “Toivotan kaikille hyvää Adolf Ehrnrothin nimipäivää* ja rauhallista juhannusta! ”

    Taisi olla erään toisenkin, mm. saksalaisena sotilashenkilönäkin tunnetun “Aatun” nimipäivä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    kimmo wallentin :”Taisi olla erään toisenkin, mm. saksalaisena sotilashenkilönäkin tunnetun “Aatun” nimipäivä.”

    Tarkoitat varmaan sitä Aatua, joka “nimitettiin” Akselivaltojen pääsotarikolliseksi (Major War Criminal) nro 1. Samanlaisiksi tekijöiksi ”nimitettiin” Pariisin rauhansopimuksessa Moskovasta kotiutuneiden kommunistien ja Liittoutuneiden (Neuvostoliiton) valvontakomission toimesta sellaiset suomalaisnimet kuin Tanner (jolle vaadittiin kovinta rangaistusta) ja hänen ”merkittävimmät rikostoverinsa” Ryti, Rangell ja Reinikka. Linkomies, Kivimäki, Ramsay ja Kukkonen olivat vähemmän merkittäviä ”rikostovereita”, kuten joku ruotsalainen lehti arvioi Neuvostoliiton näkemyksistä Izvestijassa Suomen sotasyyllisiä käsitelleen kirjoituksen perusteella.

    Pariisin rauhansopimus on voimassapidetty virallinen kansainvälinen asiakirja.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Niinpä Kimmo, tuon yhden Aatun mustan maineen takia on koko nimi leimattu ja nimipäivän muistaminen epäkorrektia. Pointtini on, että kulttuurinen omiminen tässäkin tapauksessa jättää vain vähän tilaa muille merkityksille, kuten vaikkapa Adolf Ehrnrothin nimipäivän muistamiselle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Miksipä ei sitten vietettäisi vaikka Adolf Erik Nordenskiöldin, Adolf Edvard Arppen, Adolf von Beckerin, Adolf Taimin taikka Adolf Tandefeltin nimipäivää 😉

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Kivimäki, sitä vartenko minkään kansainvälisen oikeuden langettamattomat , kollektiiviset ja yksilöimättömät sotasyyllisyysartiklat on pidetty voimassa Pariisin rauhansopimuksessa, että niiden perusteella voidaan hamaan tulevaisuuteen asti opettaa kansalaiset automaattisesti yhdistämään maanpuolustajat natseihin, jos esim. Mannerheim-ristin ritari Adolf Erhnroothista käytetään kutsumanimeä Aatu?

      Suomen hallitushan teki 21.9.1990 yksipuolisen päätöksen, jossa katsoi rauhansopimuksen Suomea koskevien aserajoitusten menettäneen merkityksensä ydinaseita lukuunottamatta. Miksi perusteettomia sotasyyllisyysartikloja ei katsottu merkityksettömiksi?

      https://www.youtube.com/watch?v=A4XfpOUeoqo

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Tuula Hölttä johtuisikohan asia siitä, ettei mainitut tuomiot ole merkityksettömiä, eivätkä myöskään perusteettomia. Kaikki tuomion saaneet ovat jo kuolleet ja kaikki yli 5 vuoden tuomio saaneet armahdettiin jo vuonna 1948.

      Kun Saksa liittolaisineen hyökkäsi 22. kesäkuuta 1941 Neuvostoliittoon, Suomi oli luovuttanut saksalaisten käyttöön 10 lentokenttää, satamissamme oli 70 saksalaista sotalaivaa ja Pohjois-Suomessa oli hyökkäysasemissa 200 000 saksalaista sotilasta. Myös suomalaisia joukkoja oli tuolloin alistettu saksalaiseen komentoon.

      Olipa hyökkäyksen ennakkovalmistelut maamme edun mukaisia tai eivät, ne tehtiin kuitenkin ilman maamme eduskunnan hyväksyntää. Tätä historiallista seikkaa ei voida “purkaa”.

      Tuomitut olisi voitu jättää tuomitsematta vaikkapa sillä perusteella, että toimintaa pidettiin maamme etujen mukaisena, mutta näin ei tapahtunut. Toimivaltansa ylittäjä ottaa aina riskin että asiasta joutuu joskus edesvastuuseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Jukka Kiv8imäki :”Tuula Hölttä johtuisikohan asia siitä, ettei mainitut tuomiot ole merkityksettömiä, eivätkä myöskään perusteettomia. Kaikki tuomion saaneet ovat jo kuolleet ja kaikki yli 5 vuoden tuomio saaneet armahdettiin jo vuonna 1948.”

    Mielestäni ei voi johtua. Nuo rikosnimikkeet on langetettu ihmiskunnan pahimmista koskaan vanhenemattomista rikoksista, ja säilytetty virallisessa voimassaolevassa kansainvälisessä asiakirjassa. Kun Suomella ja Venäjän federaatiolla on kumppanuussopimus, jossa on sovittu, että maiden keskinäisissä asioissa noudatetaan kansainvälistä oikeutta, niin mihin kansainvälisen oikeuden päätökseen perustuu Suomen sota-ajan demokraattiisesti valitun valtiojohdon ja sitä tukeneiden maanpuolustusjärjestöjen sotasyyllisyys Pariisin rauhansopimuksessa?

    Venäjän federaatio on juridis-oikeudellisesti Neuvostoliiton seuraajavaltio ja jos se hyväksyy kyseisen menttelyn. se mielestäni hyväksyy myös Stalinin vallan väärinkäytökset.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Vielä Kivimäelle: Teheranin konferenssikaan ei tehnyt päätöstä Suomen sotasyyllisyydestä, koska Suomen katsottiin olevan vapaa demokraattinen maa, joka teki yhteistyötä Saksan kanssa Neuvostoliiton väkivaltaisen aggression jälkeen, ei ollut liittynyt Kolmen vallan sopimukseen eikä julistanut sotaa yhdellekään liittoutuneista maista. Johtopäätös tästä oli, että Suomelta ei voi vaatia Saksan ja Japanin kaltaista ”ehdotonta antautumista”, vaan päätös asiasta jäi Neuvostoliiton ja Suomen väliseksi.

      Sekä sotasyyllisyysoikeudenkäynti että Pariisin rauhansopimus ovat Stalinin rikollisen kommunistihallinnon saneluratkaisuja, ja osa Stalinin hallinnon harjoittamaa valtioterroria, jota enemmän tai vähemmän äärivasemmisto on häikäilemättä käyttänyt hyväksi propagandassaan koko sodan jälkeisen ajan leimaamalla suomalaiset natseiksi, fasisteiksi tai vaikkapa tsuhnaäpäriksi. Samalla se on ”parhaan kykynsä” mukaan pitänyt huolen siitä, mitä Ruotsin ulkoministeri Christian Günther sanoi sotasyyllisyystuomioiden julistamisen jälkeen: ”Nyt julistettuja tuomioita verrataan niihin tuomioihin, joita muualla on annettu maanpettureille ja raaoille sotarikollisille.”

      Vasemmisto perustaa syytöksensä IKL:n tms. järjestöjen olemassaoloon ottamatta huomioon Suomen valtion virallista ja Suomen puolueettomuutta jo ennen sotaa korostanutta linjaa ja ottamatta huomioon sitä, että suomalaiset eivät toimineet päättäjinä Hitlerin hallinnossa kuten Suomen Kommunistisen Puolueen johto toimi Stalinin hallinnossa.

      Stalin oli sanonut suomalaisneuvottelijoille syksyllä 1939: ”Ymmärrän hyvin, että te haluatte jäädä puolueettomiksi, mutta vakuutan teille, että se on mahdotonta. Suurvallat eivät tule sitä sallimaan.” Neuvostoliiton 1939 aloittaman hyökkäyssodan jättämiin epäoikeudenmukaisuuksiin vaikuttamaan pyrkivien leimaaminen revanssihenkiseksi on mielestäni Stalinin terrorin hyväksymistä tässä päivässä.

      Kun keskustelin Suomea koskevista rauhansopimuksista niihin ja kansainväliseen oikeuteen perehtyneen ei-suomalaisen asianajajan kanssa, hän sanoi, että kansainvälinen oikeus ei hyväksy Pariisin rauhansopimusta, koska se loukkasi suomalaisten ihmisoikeuksia.

      Ilmoita asiaton kommentti