Adventti - kirkkovuoden merkillinen aika

Adventtiaika on vuodenkierrossamme merkillistä aikaa. Asian voisi tiivistää sanomalla, että adventtiaika on joulun juhlimisen aikaa. Joulua juhlitaan pari viikkoa ennen kuin joulupäivät ovat varsinaisesti käsillä. Meillä adventtiajan alkuun sijoittuu myös itsenäisyyspäivämme 6. joulukuuta.

Joulun juhlinnan tuleminen adventtiaikaan johtuu varmasti monesta syystä. Entisinä aikoina joulunalusaika oli useimmiten tavallista arkea ja joulu oli suuri ja odotettu juhla. Nykyisin elintason nousu ja jouluun liittyvä kaupallisuus ovat muuttaneet joulunalusaikaa. Joulun juhlinta adventtina kertoo ihmisten tarpeesta juhlaan ja valoon pimeän ja pitkän syksyn jälkeen. Se kertoo myös aikamme malttamattomuudesta, jossa on ainakin kirkon ja myös muun elämän kannalta hyvää ja huonoa.

Adventti-sana tulee latinan sanoista adventus Domini, joka tarkoittaa: Herran tuleminen. Adventtiaika puhuu siis kirkkovuodessa Herran eli Jeesuksen Kristuksen tulemisesta. Siihen adventti tuo neljä näkökulmaa.

Kirkkovuoden aloittava adventti puhuu Jumalan tulemisesta ihmiseksi maailmaan Jeesus-lapsessa eli Jeesuksen ensimmäisestä tulemisesta. Toiseksi adventtiajan sanoma puhuu Jeesuksen tulemisesta lupausten täyttäjänä kansansa keskelle. Kolmanneksi adventti puhuu Kristuksen tulemisesta sanassa ja sakramenteissa seurakunnan keskelle ja sydämiimme. Ja vielä adventti kuuluttaa Kristuksen tulemista kaikkeuden Herrana aikojen lopulla eli Jeesuksen toista tulemista. Neljäs adventti on omistettu lasta odottavalle Marialle.

Adventtiaika on kirkkovuoden näkökulmasta seurakunnassa ristiriitaisia mietteitä herättävää aikaa. Pitäisikö yrittää puhua tiukasti adventin teemoista, kun monet ihmiset jo tavallaan juhlivat joulua ja odottavat puhetta joulusta? Pitäisikö Enkeli taivaan säästää vain jouluun vai voiko sitä laulaa jo ennen joulua? Miten puhumme adventtipaastosta, kun monien joulujuhlien pöydät ovat adventtiaikana täynnä paistia, jouluherkkuja, joulupuuroa ja joulutorttuja?

Seurakunnan toiminnassa joudumme tasapainottelemaan edellä mainittujen asioiden kanssa. Silti voimme rohkeasti pitää esillä eri adventtisunnuntaiden sanomaa ja viettää adventtia. Enkeli taivaan voi laulaa lasten kanssa jo adventtiaikana, mutta muuten voimme säästää sen joulukirkoissa voimallisesti veisattavaksi. Voimme opetella rauhoittumista ja adventin sanomaan syventymistä. Voimme antaa joulun tulla ajallaan ja valmistella sitä kullekin meille sopivalla tavalla. Meidän ei tarvitse päästä lehtien sivuilla kuvattujen täydellisten joulupöytien ja joulusisustusten tasolle, vaikka haluammekin kauniin joulujuhlan koteihimme.

Adventin luonne pienen paaston aikana voi näkyä meidän omissa valinnoissamme ja siinä, että muistamme adventtiaikana kärsiviä ja hädässä olevia lähimmäisiä lähellä ja kaukana. Eettisten lahjojen hankkiminen ja adventtiajan keräyksiin osallistuminen antavat siihen mahdollisuuksia.

Ei ole väärin juhlia Kristuksen syntymää jo adventtina, mutta joulunakin pitäisi olla jotakin juhlittavaa. Voisiko adventti olla enemmän adventtia ja jouluna koittaisi suuri ja riemullinen Kristuksen syntymäjuhla? Loppiainenkin on vielä joulua ennen arjen ja härkäviikkojen alkamista!

Toivo Loikkanen

 

 

6 kommenttia

  • Aarno Sainio sanoo:

    Kattava ja hyvä kirjoitus adventista, kirkkovuotemme merkillisestä ajasta. Kiitos. Usein vuosien varrella olen pohdiskellut, miten tähän merkilliseen aikaan saisi kytkettyä ruumiin, sielun ja hengen läsnäolon. Merkillinen aika tuntuisi vaativan kykyä pysähtyä, irrottautua ja valmentautua niin ruumiin, sielun kuin hengenkin puolesta. Helpommin sanottu kuin toteutettu! Kirkkona tarvitsisimme vastavoiman eväitä, reilua hanttiin panoa sellaiselle hössötykselle, joka ei edistä kaunistautumista suuren salaisuuden vastaanottamiseen. Aikaa ja kohtuullisuutta hengelle, sielulle ja ruumiille, omankin olemassaolon muistamiseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Asia, josta kirjoitin, on kirkossamme tuttu jo viimeisen 10-20 vuoden ajalta. Meillä tuskin on paluuta “vanhoihin hyviin aikoihin”, jolloin joulu tuli jouluna ja jolloin tällaista adventtiajan tarjontaa ei vielä ollut. Kuten, Aarno, kirjoitit, tarvitsemme kuitenkin kirkkona vastavoiman eväitä turhalle hössötykselle. On meillä tietysti adventtiajassa hyvääkin kuten Kauneimmat joululaulut perinne. Sekin on tavallaan joulun viettoa ennakkoon, mutta kuitenkin hyvällä tavalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Niilo Johansson sanoo:

    Odottamisen aikaahan adventit ovat, mutta mitä varsinaisesti odotetaan. Jeesuksen syntymääkö vaiko Hänen ylösnousemustaan. Kirkkovuosi alkaa samasta tapahtumasta kuin pääsiäisen aika. Vuoden alussa kuninkaasi tulee nöyränä ja palmusunnuntaina ollaan kunnian kuninkaan alennustiellä.

    Tulee tässä yhteydessä miettineeksi, onko Jeesuksen syntymäjuhlalla suurtakaan merkitystä kasvavan kaupallisuuden keskellä ja palmusunnuntain yhteydessä, milloin alkoikaan Jeesuksen elämässä kunnian kuninkaan alennustie. Alkoikohan se jo mahdollisesti joulunjälkeisistä alennusmyynneistä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Petteri Maunu sanoo:

    Eikö adventti tarkoita ennen kaikkea Kristuksen toista tulemista, vai olenko ymmärtänyt väärin? Mielestäni adventin aikana ja varsinkin eka adventtina olisi oiva tilaisuus julistaa nimenomaan tätä kristinuskon keskeistä asiaa ja tuoda sen lohdullisuus esiin: ” hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään…”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Petteri Maunu ja Niilo Johansson kirjoittavat molemmat oikeaa asiaa adventtiin liittyen. Adventti tosiaan liittää evankeliumitekstinsä kautta adventin ja joulun pääsiäiseen: Herra, Kristus saapuu kansansa keskelle aasilla ratsastaen. Hän saapuu täyttämään tehtäväänsä eli kulkemaamn ristintien. Adventti puhuu myös Jeesuksen toisesta tulemisesta. Se kyllä jää joulujuhlien “jalkoihin” ja samaa sanomaa on juuri ollut esillä kirkkovuoden lopulla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Niilo Johansson sanoo:

    Pannaanpa tähän kommentiksi vielä 1. adventin runostani yksi tanka:

    nöyrällä aasi aamun armoa usko sinapin siemen iloksi Jerusalemin tytär Siionin rauha.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Toivo Loikkanen
    Toivo Loikkanen

    Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.