Älytöntä vai älyllistä uskonnonopetusta?

[Salla Vainio]

Kurkistan tänään alkuopettaja Maijan luokkaan, jossa alakoulun luokka aloittaa uskonnon tuntiaan. Pari oppilasta siirtää kosketustaululla sormillaan kuvia Joosefista ja hänen veljistään kuin suurella iPadilla samalla hahmojen välistä keskustelua kertoen. Muu luokka seuraa tykin heijastamaa kuvaa, jossa värikkäät hahmot muodostavat tarinaa sisarkateudesta oppilaiden kertomana. Kohta on muiden vuoro tuottaa tarina, jonka opettaja tallentaa äänineen tietokoneelle ja sieltä oppimisalustalle vanhempien nähtäväksi. Älyttömän kätevää.

Lukion opettaja Kalle lopettelee juuri etiikan kurssin tuntiaan ja kerää oppilailta älypuhelimien kautta vastauksia viimeiseen kysymykseensä. Selkeä piirakkakaavio esittää edessä tykiltä heijastettuna jokaisen oppilaan mielipiteen prosenttilukemina: 85% vastaan ja 15% puolesta. Kaikki osallistuivat ja kaikkien ajatuksella on merkitystä. Keskustelua jatketaan vielä hieman, sillä aiemmin äänessä olleiden mielipiteet ovatkin nyt kaavion mukaan vähemmistössä. Kotitehtäväksi jää jatkaa kesken jäänyttä keskustelua somessa, jonne opettaja on luonut kurssin oman suljetun tilan ja harjoitella erityisesti argumentointia. Opelta säästyi älyttömästi aikaa äänestyslappujen tarkistamisen sijaan.

Teknologiasta on hyötyä. Älyllistä uskonnonopetusta ei määritä yksin se, käytetäänkö markkinatalouden tuottamaa viimeisintä teknologiaa tai pilvipalveluita. Teknologia ei ole messiaaninen vastaus opetuksen parantamiseen, mutta sillä on välinearvo esimerkiksi diginatiivien motivoinnissa opetettavaan aiheeseen. Koulussa on perinteisesti opeteltu tietoja taitojen kustannuksellakin. Tulevaisuuden työelämässä - ja jo tänään - tarvitaan enenevässä määrin taitoja, kuten tiimityöskentelyä ja projektinhallintaa. Niitä on helppo harjoitella älyteknologian avulla sisällössä jos toisessa - uskonnossakin.

Maijoja ja Kalleja on jo olemassa. Laadukkaalla koulutuksella takaamme sen, että heidän kaltaisiaan tulee lisää, emmekä tipu tietoyhteiskunnan kelkasta. Älyllisestä teknologiasta ei tule älytöntä, mikäli opettaja hallitsee teknologian peruskäytön ja sen soveltamisen opetuskäyttöön. Opettajien kouluttamisella on merkitystä nyt, kun puhutaan koulujen viemisestä digiaikaan. Alue- ja ainekohtaiset erot Suomessa kasvavat jo hurjaa vauhtia ja pian olemme auttamattomasti myöhässä. Uskonnonopetus on - ja tulee olemaan - älyllistä, kunhan pidämme huolta myös siitä, että opettaja ei jää tässä digimuutoksessa yksin.

 

Salla Vainio
Kouluttaja ja uskonnonpedagoginen asiantuntija
Agricola, Seurakuntaopisto.