Aikakoneella Ouluun

Jos ette ymmärtäneet, niin meillä on kyllä aikakone, mutta se on vielä varsin kallis ja hieman epäluotettava varsinkin talviaikaan. InterCity Helsingistä Ouluun kestää seitsemän tuntia. Normaali menolippu maksaa noin 92 euroa.

Stephen Hawking sanoi kerran, että aikakonetta taaksepäin ei voi valmistaa, koska se rikkoisi fundamentaalia kausaliteetin lakia. Kirkkoherrat Oulussa todistavat Hawkingin virheelliseksi. Näin lauantaisin meillä on Helsingistä neljä lähtöä.

Tässä kävi hauskasti, kun yhdessä keskustelussa ystäväni aamulla kertoi kaukaisessa nuoruudessaan kirjoittamastaan kirjasta. Sen nimeksi ei saanut laittaa Etsin itse tieni, koska uskovainen kustantaja sanoi, ettei kristitty etsi itse. Tämä tapahtui hamassa 1980-luvun alussa.

Mennäänpä siis hetkeksi ajassa noin kolme vuosikymmentä taaksepäin! Bästa passagerare, nästa Uleåborg!

Tässä on saumaa moneen. Vapaa-ajattelijoilla olisi nyt hyvä paikka imagokampanjaan. Voisitte järjestää oman agnostikkoillan. Mitä jos Jumala onkin totta? Millä tavalla Jumala voisi olla totta, ja miten sellainen todellisuus ilmenisi? Pankaa otsikoksi Onko elämällä arvoa?

Ottakaa Kari Enqvist, Jaska Heinimäki ja Terho Pursiainen keskustelemaan, millä eri tavoin jokin voi olla totta tai valhetta.

Ja millä tavalla taide on totta? Milloin taide valehtelee? Milloin usko on itsepetosta? Pitäkää kynnys matalana kaikille niille, jotka arkailevat ovat uskonnottomuutensa kanssa, ja pelkäävät, että heidä ajatteluaan kahlitaan niin, etteivät voikaan ajatella vapaasti, mitä jos jokin sittenkin on totta.

Miettikääpä vielä sitä uskoakin siltä kannalta, että koko elämä on talousjärjestelmäämme myöten sen varassa, että ihminen luottaa. Pikku vauva ei valitse, voiko hän luottaa vai ei. Se on hänen ainoa mahdollisuutensa. Ja se, joka vauvana luottaa, luottaa ja pärjää aikuisenakin. Moni uskonnoton on pappejakin parempi teologi siinä, kun tajuaa, että näillä kalvinististyyppisillä evidentialisteilla on hyvin vähän mitään rakentavaa sanottavaa. Jumalatodistusintoilijat ja semmoiset uskovaiset epistemologit niin kovin vähän ovat ymmärtäneet, mistä uskossa ja epäuskossa on kyse. Pieni vauva ymmärtää siitä kaiken.

Helsingissä tämmöinen onnistuisi varmasti seurakunnissakin. Meillä on sen verran porukkaa, että siinä väistämättä on jo muutama sellainenkin, joka tämmöisten päälle ymmärtää.

Teemu Kakkuri kommentoi uutista, ettei mikään ole mustavalkoista, sillä saarnaa tehdessään pappi usein purkaa koko juttunsa osiin ennen kuin kokoaa taas asiansa kasaan. Minä luulen, että seurakuntalaisille pitää suoda sama oikeus purkaa juttunsa osiin.

Jos se on vain saarnavirkaan vihittyjen teologien yksinoikeus, tulevat minulle mieleeni ne ajat, kun hämärässä tykkihallissa purin RK62:n osiin ja kokosin sen taas kasaan.

Fundamentalismi on sellainen uskonlaji, jossa epäillään niin voimakkaasti, että tämän epäilyn pelossa nostetaan ajassa ja paikassa syntyneitä ajatuksia ikuisuuteen kaiken kritiikin yläpuolelle. Missä uskoa on vähiten, siellä fundamentalismi on voimakkainta. Siellä hyökkäykset erilaisia ajattelumuotoja kohtaan ovat aggressiivisimpia. Jos yhteisössä joku kysyy kiinnostavan kysymyksen, hänet vaiennetaan, koska muiden korvat eivät kestä tätä kysymystä siksi, että se on omiaan herättämään jokaisen omassa sydämessä lymyävän epäilyn. Siksi lauletaan, "älä korva pieni kuule mitä vain..."

Kirkkoherrat siellä aikamatkan pysäkillä Oulussa eivät ymmärrä, että jotkut seurakuntalaiset ovat syvällisempiä kuin he itse. Jotkut seurakuntalaiset ovat miettineet asioita pidemmälle kuin papit. Pelkäävätkö kirkkoherrat asemansa puolesta? Árpád, Päivi, Stiven ja Mikko eivät pelkää.

Helsingissä tällaisen keskustelusarjan järjestäminen on helppoa, koska täällä eletään monikulttuurisessa ja -arvoisessa tilanteessa. Täällä on pakko tulla toimeen. Täällä vapaa-ajattelijoitten pitää sietää Kampin kappelia. Kyseinen kappeli on ollut usean ideologisen iskun kohteena. Mutta vapareittenkin kanssa voidaan puhua myös ihan tolkusti.

Nyt siellä Oulun suunnalla jotenkin luullaan, että tässä on meneillään jokin ideologinen henkien taistelu. Jeesushan puhui, että valtakunta repeää. Ei se Jeesus ehkä silti ollut mikään keskusjohtoinen sosialisti. Täällä Helsingin päässä taas on semmoinen todellisuus, että kun jatkuvasti ollaan tekemisissä jos minkälaisten ajattelumuotojen kanssa, ne ajattelumuodot vaikuttavat toisiinsa. Ymmärretään, että prosessit eivät aina ole ryhmäkuntien välisiä skaboja vaan kunkin omaa, itse käymäänsä kamppailua. Esimerkkinä meillä on niinkin kokeellinen jätkä kuin Tomas von Martens. Hän on hyvin konservatiivisen Kyrkans Tidningin toimittaja ja joutuu tulemaan juttuun sellaisen henkilön kuin Stig Kankkonen kanssa. Von Martens piti jo varmaan viisi vuotta sitten iltamia, joissa oli mukana muslimeja, bahai-uskon edustajia, buddhalaisia ja niin edelleen. Hän myös tuntee hyvin uusateismin ajatuskulkua.

Jos teillä Oulun kirkkoherroilla olisi vähääkään uskoa, te ette pelkäisi niin järjettömästi. Nyt te olette niin kuin ne pelkurimaiset opetuslapset, joita Jeesuksen piti koko ajan patistella.

Árpád, Päivi, Stiven ja Mikko voivat aivan hyvin mennä kapakkaan. Joku paikallinen baarinpitäjä varmasti lähtee projektiin mukaan. Siitä lähtee sana kiertämään, ja netissä mainostaminen on ilmaista. Kapakka saa asiakkaita ja maineen henkisesti ja kulttuurisesti valveutuneena ajattelevien ihmisten paikkana, jossa myös runoiltoja voidaan järjestää.

Kapakoissa on yleensä äänentoistojärjestelmä sellaisenaan. Sinne sitten mahdollisesti vaikka DJ vielä mukaan varmistamaan myöhemmän illankulun musiikkitarjonta. Avointa pelotonta keskustelua, joku yhteinen laulu, alkupuheenvuoro joltain seurakuntalaiselta. Ihmisten ilta. Kenellekään ei jää epäselväksi, että papit, ovat paikalla, että se on siis kirkon ilta, jossa mukana ovat nämä "agnostikkopapit".

Pois siis marttyyrimieli, pois kiukku ja kauna kirkkoherroja kohtaan! Heidän puutteelliset ajatuksensa eivät ole sen arvoisia. Siksipä vain, ilo irti! Ja saa tulla kirkkoherrakin, joka ei uskalla kohdata omassa sisimmässään lymyävää epäilyn siementä. Tulisi ihan vain villapaita päällä olemaan ihminen, pois sieltä jalustalta.

36 kommenttia

  • Markku Virta sanoo:

    Juhani Huttunen. Ei räplätä eikä ronklata. Näinhän sitä on yleensä toimittu. Mitä se sitten on että se mitä on pidetty oikeana haastetaan jatkuvasti? Esimerkiksi jotkut uskontunnustuksen lauseet. Niihiin on uskottu sen kummemmin asiaa miettimättä. Nyt jos niihin haluaa uskoa, niin joutuu selittelemään miten asia on mahdollista esimerkiksi tieteellisesti tms. Jos sitten sanoo että kun uskoo vaan, niin f-sana putkahtaa esille.

    Havahduin tähän asiaan Katso ihmistä -kiertueella. Siellä yksi välispiikki meni kutakuinkin näin:”2000 -luvulla sekularismin nousu aiheutti ennen näkemättömän raamattufundamentalismin nousun”. Se ei pidä paikkaansa, ei, ei ja ei. Meillä oltiin uskottu tietyllä tavalla ja yhtä äkkiä siitä tavasta tulikin fundamentalismia. Ei meillä mikään fundamentalismi noussut, ei millään alueella eikä millään tavalla. Meillä vain vanha usko haastettiin, ei sekularismin vaan uskonnollisen liberalismin voimin.

    Meillä taotaan että Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja jota tulee tutkia kuin mitä hyvänsä kirjallista tuotetta. Ehkä niin, mutta mikä siinä kirjassa sitten on ei-ihmisten keksimää, jotain mikä voidaan korottaa ikuiseksi totuudeksi? “Tämä on minun ruumiini”? Tai Raamatun ulkopuolella: “Syntyi Pontius Pilatuksen aikana”?

    F-sanasta on masinoitu oiva lyömäkeino kaikkea ei-liberaaila uskonnollisuutta vastaan. Jos joku voidaan leimata f-termillä, niin asiasta ei tarvitse enää keskustella, koska äffäläiset eivät kykene keskustelemaan oikeilla pelisäännöillä.

    F:ssä oli kyse epistemologisesta mokasta. Mutta ei perinteisessä suomalaisessa uskossa, eikä edes perinteisessä kristinuskossa “Klassisessa” muodossaan ollut koskaan kyse siitä. Kyse oli siitä, että nonfoundationalistinen tapa uskoa objektiivinen usko sitoutumalla kirkon perinteisiin, asetettiin kyseenalaiseksi.

    Teemun puheet papin painimisesta tekstin äärellä olivat kyllä lohduttavaa lukemista. Nimimerkillä “kaksi viikkoa Tuomiosunnuntain saarnaa pähkäilleenä”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Atso Eerikäinen sanoo:

    Kaikki todellisuuden ja elämän mielekkyyttä koskevat johtopäätökset eivät ole saavutettavissa ajattelemalla (Jumalasta ja hänen luomistyöstään) omiamme. Sen sijaan meidän on pantava Kristuksen ikuinen herruus ajan keskipisteeksi ja sen valossa tarkastella todellisuutta ja elämää. Ajattelu voi nimittäin olla aina vain jälkiviisautta. Tiede voi löytää ja tutkia vain jo olemassa olevaa. Ei pyörää tarvitse monta kertaa keksiä.

    Jotkut tieteiden kuninkaan, fysiikan, edustajat kyllä kuvitteleat, että aivan pian ihminen kykenee hallitsemaan aikaa ja tilaa ja LUOMAAN tulevaisuuden vailla mitään rajoituksia.

    Kymmenen vuotta sitten Stephen Hawking oli nöyrää poikaa ja halusi oppia “tuntemaan Jumalan mielen”, mutta on nyt sitä mieltä, ettei tässä Jumalaa tarvita mihinkään.

    Minusta ihmismielen tunteminenkin on mahdotonta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Salmi sanoo:

    Oivaltava kirjoitus. Juna Helsinkiin lähtee onneksi joka päivä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Timo Juntunen sanoo:

    Jep Jep. Siitä osiin purkamisesta. Tunnepohjaisena liberaalina fundamentalistihumanistikristittynä olen tuntenut siihen aina tarvetta. Löysin siihen nyt jopa työkalunkin. Twaarnan eli twittersaarnan. Siinä jaetaan oma ajattelu pienimpiin mahdollisiin osiin. 140 merkkiä tarkoittaa minulle kolmea lausetta, kolmea osaa. Se riittää kyllä.

    Huttunen puhuu sinänsä asiaa. Tosin Oulun korkeudellakin on älyllistä elämää, jopa kirkkoherrojen joukossa. Itsestäni en puhu. Kiitän kylläkin seurakuntalaisiani, luotolaisia. He jos ketkä saattavat ajanoloon tehdä minusta paremman kirkkoherran.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Hirmuisen mielenkiintoinen kirjoitus!

    “Fundamentalismi on sellainen uskonlaji, jossa epäillään niin voimakkaasti, että tämän epäilyn pelossa nostetaan ajassa ja paikassa syntyneitä ajatuksia ikuisuuteen kaiken kritiikin yläpuolelle. Missä uskoa on vähiten, siellä fundamentalismi on voimakkainta. Siellä hyökkäykset erilaisia ajattelumuotoja kohtaan ovat aggressiivisimpia. Jos yhteisössä joku kysyy kiinnostavan kysymyksen, hänet vaiennetaan, koska muiden korvat eivät kestä tätä kysymystä siksi, että se on omiaan herättämään jokaisen omassa sydämessä lymyävän epäilyn.”

    Niin hyvin sanottu! Olen kuullut lähes koko elämäni saarnattavan ja pyydettävän “epäilyksiä” anteeksi. Samoin olen kuullut neuvottavan tuhansien elämäntapakysymysten ääressä, ettei saa järkeillä, pitää vain uskoa.

    Kiitos tästä kirjoituksesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Huttunen sanoo:

    Vuokko, kaikki sympatiani ovat puolellasi!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juhani Huttunen
    Juhani Huttunen

    Olen toimittaja. Verkkolokikirjaani kirjoitan yksityishenkilönä, tällä tarkoitan kirjoittajan vastuuta sekä sitä, että tekstit ovat ärsyttävän pitkiä, koska en jaksa ajatella asioita tai mitenkään olla ammattimainen.