"Ainoa mahdollinen kompromissi voisi olla, että omantunnon syistä..."

Sateenkaariteologia määrittelee evankeliumin seksuaalivähemmistöjen tarpeista käsin, mutta vähemmistöt eivät ole asian ydin, vaan välikappale uuden ihmiskuvan muodostumisessa. Kyseessä on kaikkea muuta kuin kristillinen ihmiskuva ja -käsitys. Kyse on paljon laajemmasta kokonaisuudesta kuin kirkosta. Valitettavasti näyttää siltä että osa Suomen evankelisluterilaisen kirkon työntekijöistä, ehkä jopa enemmistö, antaa kannatuksensa arvomurrokselle.

Luin piispa Laajasalon haastattelun "Piispat eivät halua, että hiippakunnilla on sateenkaariparien vihkimisissä eri linjoja" (Kotimaa 29.11.2019). En tiedä olisiko pitänyt jättää lukematta, no, päätä ei voi pistää pensaaseen. Jos kirkon luopumus on edennyt tähän pisteeseen, se täytyy vain kohdata. Tunnustan itkeneeni. En itkenyt siksi että "minun kantaani ei kuunnella", en myöskään siksi että "voi voi sentään nyt tuo kamala ihmisryhmä saa kirkossakin ihmisoikeuden". Itkin siksi, että Raamattu poljetaan maahan. Itkin siksi että kehitys johtaa kirkkoa yhä kauemmas Jeesuksesta ja evankeliumista. Itkin myös siksi, että rakkailta homoseksuaaleilta lähimmäisiltäni riistetään oikeus kuulla Jumalan sana.

Laajasalo aloitti puheenvuoronsa hahmottelemalla sitä, mistä asemasta hän aihepiiriä lähestyy. Laajasalo sanoi, että hän tietää edustavansa tilaisuudessa kirkon tunkkaista jarrumiestä ja muisteli, kuinka hänen kantansa homoseksuaalien oikeuksista olivat 20 vuotta sitten radikaaleja. Hän totesi toivoneensa ja omasta mielestään myös edistäneensä koko ajan sitä, että kaikki parit voisivat tulla vihityksi avioliittoon kirkossa.

LAAJASALON RETORIIKKA tuo mieleeni Jukka Relanderin pohdiskelun "pyhästä ihmisestä" Kotimaa-lehdessä 19/2013. Vihreiden kuntavaaliehdokkaana ja Tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa tuolloin toiminut Relander tarkasteli pohdinnassaan Pyhän miehen (homo sacer) määritelmää Jeesuksen aikaisessa Rooman laissa. Pohdiskelun lähtökohta oli, että "pyhä mies oli yhteisöstään karkotettu" ja loppupäätelmäksi muodostui, että kun epäpyhät ihmiset luovat syntilistoja ja syntipukkeja ja kivittävät vähemmistöjä, todellisia kristittyjä ovat ne jotka seuraavat Jeesusta vähemmistöjen, karkotettujen ja kivitettävien puolelle. Kirjoituksen huipentumana Relander esitti Pyhästä Hengestä tulkinnan joka oli paitsi teologisesti kestämätön myös kirkon opin kannalta ongelmallinen.

Blogissani 15. toukokuuta 2013 kysyin minkä vähemmistön keskuudessa meidän pitäisi vaeltaa ollaksemme Relanderin tarkoittamia kristittyjä, pyhiä ihmisiä, koska eri yhteisöissä on erilaiset vähemmistöt jotka ovat ajautuneet tai ajautumassa ulkopuolelle:

Syntipukkien listassa Relander mainitsee homot. - - osittain varmasti totta, siinä on ihmisryhmä joka on saanut osakseen kohtuutonta pilkkaa, leimaamista ja vainoa. Mutta jos Relanderin kannanottoa luetaan niin, että sukupuolineutraalin avioliittolain vastustajat eivät ole todellisia kristittyjä vaan ovat rinnastettavissa pakolaisten, sairaiden ja vammaisten kivittäjiin, on esitettävä vastakysymys.

Eivätkö tämän päivän syntipukkeja kirkossa ole juuri ne, jotka pitävät homoseksuaalisuutta vääristymänä ja luonnottomuutena?

HYPÄTÄÄN VUODESTA 2013 kuusi ja puoli vuotta eteenpäin, marras-joulukuuhun 2019. Laajasalo kokee olevansa tunkkainen jarrumies - ei toki enää? Eikö todellisuus ole nyt se, että tunkkaisia jarrumiehiä ovat kirkon tunnustuksen mukaisessa avioliittonäkemyksessä pitäytyvät. Sateenkaariliikkeen näkökulmasta Räsänen ainakin on jarrumies. Räsäsen ohella on onneksi vielä muitakin vaikuttajia, lienee joku piispakin, jotka rohkeasti kannattavat kristillistä ihmiskäsitystä ja siitä johdettua seksuaalietiikkaa.

Puolet vaihtuvat. Tämän päivän jarrumies voi huomenna olla kuski tai lämmittäjä, joka heittää pökköä pesään ja kiihdyttää vauhdin nollasta sataan. Vähemmistöihin kohdistuvat asenteet muuttuvat ja oppisitioon kuuluvista voi tulla valtapolitiikan päättäjiä; vähemmistönä olevasta mielipiteestä tulee enemmistön mielipide, kunnes se jälleen joutuu oppositioon, ja niin edelleen.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon kehitystä seuranneena tiedän varsin hyvin todellisuuden mikä kirkossa vallitsi kun sukupuolineutraalia avioliittolakia ajettiin läpi yhteiskunnassa. Monissa seurakunnissa etenkin isommissa kaupungeissa papit jotka edustivat perinteistä heteronormatiivista kantaa saivat tuntea nahoissaan työyhteisön paheksunnan ja painostuksen. Tämän päivän tilannetta ja työilmapiiriä voi vain arvailla, ajatellaan vaikka jotain isoa pääkaupunkialueen seurakuntaa.

Jos painostettuna ja syrjittynä oleminen määrää kenen puolelle kristityn tulee asettua, niin kenen puolelle tulee nyt asettua, entä huomenna?

TUOMIOKAPITULIIN LÄHETETTYJÄ kanteluja kirkon ohjeistuksen vastaisista homovihkimisistä 2017-18 on jätetty käsittelemättä, koska tilanne on ollut juridisesti epäselvä ja koska kirkon päättäjät ovat tarkoituksella antaneet tilanteen pysyä epäselvänä. Kantelut on otettu käsittelyyn vasta nyt kun tilanne mahdollistaa homoparien vihkimiset ja tapahtuneet rikkomukset voi jättää huomiotta.

Tämä antaa aihetta päätellä, että homovihkimiset kieltävä ohjeistus oli alunalkaenkin enemmän näennäinen kuin oikeasti kirkon oppiin ja tunnustukseen ohjaava. Tarkoituksena oli pitää evankelisluterilaisessa tunnustuksessa pysyvät hiljaisina. Samaan aikaan mylly on jauhanut niin mediassa kuin kulissien takana muokaten mielikuvia ja johtaen kehitystä suositusten ja ohjeiden vastaiseen suuntaan, että ohjeistus tulisi mahdolliseksi muuttaa.

Laajasalo kertoo, että "piispat ovat keskustelleet aiheesta jokaisessa neuvottelussaan. Asia ei ole piispainkokouksen virallisella agendalla, vaan eteenpäin halutaan päästä ilman uusia muistioita tai selvityksiä." Laajasalon mukaan keskustelut ovat olleet luottamuksellisia. "Optimistina ajattelen, että olemme päässeet hyvin paljon eteenpäin. Minulla on käsitys, että olemme lähellä kirkolliskokouksen toimeksiantoa eli ratkaisua."

Laajasalon mukaan "Kapitulin kokoonpanossa on yhteinen tahtotila asian edistämiseen. Linja on teologisesti ja seksuaalieettisesti yhtenäinen."

Kotimaan artikkelissa haastatellaan myös pastori Samuli Korkalaista, joka kertoo vihkineensä neljä samaa sukupuolta edustavaa paria.

Korkalainen kokee tilanteen menneen niin pitkälle, että häntä on vaikea houkutella enää kompromissiin. Lupaa vihkimisiin ei hänen mukaansa enää tarvita, koska sellainen on jo.
– Ainoa mahdollinen kompromissi voisi olla, että omantunnon syistä annetaan lupa kieltäytyä vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja. Luvan pitäisi olla määräaikainen.

KIRKKO INSTITUUTIONA ja sen kristityt eivät ole irrallaan yhteiskunnan virtauksista. Heidät on kutsuttu osallistumaan omaan aikaansa ja sen kehitykseen, mutta osallistumaan siihen Sanan pohjalta. Muussa tapauksessa evankeliumi kadottaa radikaalin muutosvoimansa. Kirjoitin paikallislehdessä julkaistussa pitkässä mielipidekirjoituksessani  "Arvovapaan maailman mahdottomuus" 23.11.2014 mm.:

Tärkeintä ei ole mitä kirkossa päätetään, vaan että päättäjillä on kunnioitus Jumalan sanaa kohtaan. Se heijastuu sitten myös päätöksiin. Kristillisen kirkon radikaali luonne edellyttää, että se seisoo ihmisen puolella. Parhaiten kirkko palvelee jäseniään ja maailmaa säilyessään anteeksiantamusta ja parannusta julistavana muutosvoimana. Nyt tämäkin ajattelutapa on muuttumassa. Korvatessaan kristillisen lähimmäisenrakkauden humanismilla kirkko asettuu synnin puolelle ihmistä vastaan...

Länsimainen ihmiskäsitys ja maailmankuva on murroksessa... Vastakkain on kaksi maailmankuvaa, kaksi ihmiskäsitystä, kaksi kokonaan erilaista arvomaailmaa ja perinnettä. Yksittäisen kristityn vastuulle jää Raamatusta tarkistaa oma suuntansa.

Olen edelleen sitä mieltä että jokainen on vastuussa raamatuntulkinnastaan, mutta tahdon korostaa erityisesti, että seurakunta on yhteisö missä peilaamme tulkintojamme ja elämme niitä todeksi.

Jos sukupuolineutraali avioliitto nuijitaan läpi kirkolliskokouksessa, se merkitsee muutosta kirkon opin ja tunnustuksen tulkintaan, niin perustavanlaatuisesti, että kirkon olemus muuttuu ja tämä ilmenee paikallisseurakuntien jumalanpalveluselämässä.

Totta kai perinteisen kannan omaavat saavat omantunnonvapauden. Tämä antaa heille mahdollisuuden kasvojaan menettämättä jäädä kirkkoon. Kunnes puheet omantunnon vapaudesta vaihtuvat puheeseen yhteistyökyvyttömyydestä ja laittomasta syrjivästä asenteesta. Mietin vain, käykö sitten niin että kristityt papit jotka jäivät antikristilliseksi muodostuneeseen kirkkoon jakaakseen uppoavassa kirkkolaivassa oleville evankeliumia, joutuvat niin kompromissiensa hämmentämiksi, että "toinen Jeesus" ja "toinen henki" murtaa selkärangan?

Missä kohtaa kirkko saavuttaa luopumuksessaan pisteen, että rehellisen kristityn on pakko lähteä ulos, oman henkensä ja uskonsa terveyden tähden?

SATEENKAARITEOLOGIAN MUODOSTAMA vaara kirkolle ei ole niinkään aatteellisella tasolla. Homojen vihkiminen ei ole kynnyskysymys siksi, että on kyse homojen vihkimisestä. Oikeasti kyse on paljon ratkaisevammasta asiasta. Se on kynnyskysymys koska kyse on suhteesta Jumalan sanaan, evankeliumiin, sen tulkintaan ja sisältöön. Seurakunta on tarkoitettu maailman keskelle pitämään esillä toisen maailman, taivaan valtakunnan ääntä, rakkauden evankeliumia. Siihen Kristuksen kirkkaus kutsuu.

Arkkipiispa on monessa yhteydessä viitannut uskovansa rukouksen voimaan. En tiedä mitä hän tarkoittaa, mutta ajatus että Jumala ikäänkuin automaattisesti ohjaisi päättäjien ajatukset ja ratkaisut oikeaan suuntaan kunhan vain rukoillaan, on vastuuton.  Tiibetin buddhalaiset ovat asettaneet rukousmyllyjä korkeille paikoille tuulten pyöritettäväksi, käytännössä he siis rukoilevat 24 tuntia vuorokaudessa. Olennaista ei ole rukouksen määrä eikä edes siihen sisältyvä tunne, vaan kunnioitus Jumalaa ja Hänen sanaansa kohtaan. Uskommeko syntiemme puolesta kuolleeseen ja ylösnousseeseen Herraan, joka on kristillisyyden lähtökohta? Saako Hänen kirkkautensa valaista ja avata elämämme kipukohtia? Olemmeko edes kiinnostuneet sellaisesta? Psalmi 50:16,17 sanoo varoittavasti: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!"

Kristitty ei voi olla mielipideilmastossa puhaltavien virtausten mukaan taipuva tuuliviiri. Seurakunta on tarkoitettu kaikilta osiltaan kasvamaan niin Kristukseen kiinni, että se voi heijastaa ja välittää Jumalan parantavaa voimaa rikkinäisen maailman keskellä.

"ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on." (Ef. 4:14-16)

TANSKALAINEN OPETTAJA Ingerlise Provstgaard osoittaa kirjassaan "Kauko-ohjattu" mihin epäkunnioitus voi johtaa. Kirkkoon kuuluva, lapsena pyhäkoulua käynyt ja konfirmoitu Ingerlise oli aina uskonut että Jumala ja Jeesus ovat totta, mutta häneltä puuttui Jeesuksen todellisuus. Uskonelämä ei ollut avautunut. Ingerlise tiesi, että Raamattu kertoo Jeesuksesta ja että sen kautta luultavasti löytyisi oikea kuva Jumalasta ja tie Hänen yhteyteensä, mutta hän ei viitsinyt ottaa asiasta selvää.

Ufokirjallisuutta luettuaan Ingerlise päätteli, että on olemassa "korkeampia elämänmuotoja" ja ystävänsä rohkaisemana ryhtyi ottamaan näihin yhteyttä, ensin heilurin, sitten automaattikirjoituksen avulla. Ensimmäisessä viestissä henki sanoi nimekseen Jeesus Nasaretilainen - totta kai, koska Ingerlisellä oli kristillinen kasvatus ja usko Jumalan olemassaoloon. Henki vakuutti, että Ingerlise saisi levittää rakkauden ja parantumisen sanomaa.

Ingerlise kertoo, että kun hän myöhemmin ymmärsi joutuneensa pahojen henkien sitomaksi ja sitten uskoontultuaan vapautui henkivaltojen otteesta, asia mitä hän eniten katui oli se, ettei aikanaan ollut tutustunut Raamatun sanomaan, ja siksi oli erehtynyt ottamaan vastaan "toisen Jeesuksen".

Kanadanpuolalainen Barbara Szandorowska kertoo mitä tapahtui, kun hän pyysi Jumalaa osoittamaan kumpaa tulee seurata, Sai Babaa vai Jeesusta. Barbara ja hänen kristitty ystävänsä, jotka asuivat Sai Baban ashramissa Intiassa ja palvoivat tätä jumalana, rukoilivat: Sai Baba, osoita meille oletko sinä Jumala vai pitääkö meidän seurata Jeesusta. Seuraavana yönä Sai Baba ilmestyi unessa ja kehotti avaamaan Raamatusta 1. Korinttolaiskirjeen 3. luvun. Sai Baba ohjasi Barbaraa ja Carolia raamatunkohdan kautta jossa sanotaan että jokainen Jumalan palvelija toimii omassa tehtävässään mutta Jumala on se joka antaa kasvun. Barbaralle ja Carolille tämä tarkoitti, että kaikki tiet vievät Jumalan luo.

Barbara huomasi kyllä, että muutamaa jaetta myöhemmin sanottiin "Perustus on laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea", mutta tämän kohdan hän päätti jättää huomiotta. Sai Baba oli opettanut, että Raamatussa on virheitä.

Barbara jatkoi Sai Baban palvomista, kunnes myöhemmin ryhtyi rehellisesti etsimään Jumalaa. Vaikeiden ja tuskallisten vaiheiden päätteeksi Barbara löysi Jumalan armon Jeesuksessa ja pääsi vapauteen okkulttisista siteistä.

KRISTILLINEN SEURAKUNTA ei voi toimia Pyhän Hengen liittämänä kokonaisuutena jos se kieltäytyy kuuntelemasta totuuden Henkeä. Emme voi olla Jeesuksen toimivia käsiä ja jalkoja irrallaan hänestä itsestään, joka on pää. Kuka määrittelee mikä on rikkinäisyyttä, mikä parantumista, kun seurakunnasta puuttuu Sana ja Henki? Mitä lähimmäisen rakastaminen tarkoittaa tässä kontekstissa?

Kun Jumalan sana heitetään ovesta ulos, avatusta ovesta tulee "toinen henki". Aatteellinen yleisuskonnollisuus ruokkii sielua, mutta jättää hengen tyhjäksi, ja millä tavalla tyhjyys sitten täytetään? Pyhän Hengen uutta luovat vaikutukset vaihtuvat "enkelienergioihin". Joogapiirit, horoskooppikerhot ja reikihoidot. Kaikki tämä voi toteutua sulassa sovussa kirkon hengen kanssa, kun Jeesus ja Pyhä Henki ovat ulkopuolella.

Ihmiskäsityksen muutoksen ja arvomurroksen myötä kirkko avaa ovensa villitseville hengille. Evankeliumin kristillinen sisältö korvautuu humanistisella yleisuskonnollisuudella, joka johtaa teosofiseen yleisuskonnollisuuteen, jossa jokainen ihminen on veli ja sisko, saman universaalin rakkauden lapsi - kuten automaattikirjoituksen kautta toimiva henki Ingerliselle uskotteli - ja jokainen tie vie perille, kun vain "kuuntelemme sydämemme ääntä".

Sielunvihollisella ei ole mitään ongelmaa johtaa ihmisiä harhaan vaikka Raamatun kautta ja äärimmillään esiintyä Jeesuksena, kun kunnioitus puuttuu. Ihminen on silloin jo päättänyt kuunnella sisäistä ääntään tai järkeään ja tunnettaan mieluummin kuin Raamatun ilmoitusta. Sanaa väheksyvä rukous ei ole nöyrää eikä avointa Jumalan kuuntelemista.

Evankeliumi joka kutsuu ihmisen kuuntelemaan syntisen sydämensä ääntä, ja niin korvaa Jumalan sanan tunne-elämän kokemuksilla ja sisäisillä vaistoilla, on kaikkea muuta kuin Kristuksen kirkkauden evankeliumi. Joku kuitenkin vaikuttaa sisäisiin impulsseihimme ja vaistoihimme, ja jos emme kiinnittyneet Jeesukseen ja Jumalan sanaan, ohjaajamme ei ole Pyhä Henki.

JEESUS SÄTEILI Jumalan rakkautta kaikkia luotuja kohtaan, ja Hän teki sen maailmassa, missä rakkaus usein oli puolueellista. Hänen toimintansa oli vallankumouksellista. Hän antoi ihmisarvon kaikille väheksytyille ja sorretuille - ja tekee niin edelleen, riippumatta sortamisen syistä. Jos sijoitamme Jeesuksen Hitlerin aikaiseen Saksaan, voimme nähdä hänet keskitysleiripampun rinnalla - siellä missä tämä seisoo Auschwitzin parakin ovella ja siellä missä tämä seisoo Nürnbergissä alistettuna - ja leirille tuomitun rinnalla, siellä missä tämä viruu hylättynä ja siellä missä tämä myöhemmin huutaa vangitsijoilleen kuolemanrangaistusta. Ja juuri tämä oli ja on Jeesuksen toiminnassa niin vallankumouksellista ja ainutlaatuista: Hänen ehdoton empatiansa, myötätuntonsa ihmistä kohtaan, mutta samalla tinkimätön totuudellisuus, joka ei tee päätöksiä myötätunnon eikä säälin mukaan vaan sen suhteen mukaan, mihin ihminen suostuu tai ei suostu.

Armollisena vapahtajana Jeesus seisoo vähemmistöön kuuluvien puolella, mutta hän seisoo myös enemmistöön kuuluvien puolella, ei vähemmistön eikä enemmistön, vaan ihmisen puolella. Hän kohtaa meidät samalla rakkaudella seksuaalisista suuntautumisista ja taustaryhmistä riippumatta, mutta ei ohita syntejämme, ei kenenkään syntejä.

Roomalaiskirje sanoo, että Jumala ei katso henkilöön. Jeesukselle antautuva saa armahduksen, muut jäävät ulkopuolelle. Rakkaus pelastaa ne jotka suostuvat ottamaan Hänet vastaan - muut jatkavat synneissään ja syntiensä sitomina. Ihminen ei pelastu sen kautta että on sorrettu ja väheksytty. Pelastettuja eli kristittyjä (jos tarkoitamme kristityllä Jeesuksen omaksi tullutta) Jumala vahvistaa kulkemaan kaitaa taivastietä, ja niin avartaa heidän sisintään kokemaan armon ulottuvuuksia, elämän todellista rikkautta. Sellaisessa elämässä ei olla lain alla eikä synnin orjia.

EVANKELIUMIIN KUULUU kutsu parantumiseen, mutta se on mahdotonta ilman parannusta, suostumista parantajan hoitoon. Jumala tarjoaa totuuden sanaa asioihin joissa synti hallitsee ja rikkoo; kutsuu niissä kipukohdissa taipumaan mielenmuutokseen.

Tässä prosessissa Jeesus seisoo puolellasi: ei syntiesi puolella sinua vastaan, vaan sinun puolellasi syntiä vastaan.

Jeesuksen suhtautuminen rikoksesta kiinni saatuun naiseen on kuvaava. Hän tavallaan tuomitsee aviorikoksesta syytetyn myöntäessään että kivitystuomio on oikeudenmukainen, mutta ei laita tuomiota täytäntöön vaan armahtaa henkilön, ottaa tuomion pois hänen päältään. Jumalan armo antaa voiman elämänmuutokseen: "Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee."

Mikä on kirkon sanoma tämän päivän ihmisen synninhätään, armon ja parannuksen tarpeeseen? Eihän se vain ole:

"Mene ja elä niin kuin tykkäät."

PALAAN VIELÄ blogiini 15. toukokuuta 2013: 

Evankeliumin mukaan Jeesus on jokaisen puolella, haluaa jokaiselle hyvää. Samasta syystä hän on pahuutta ja vääryyttä vastaan.

Yhdelle edustaa yksi asia vääryyttä, toiselle toinen. Siksi meidän on palattava Jumalan sanaan ja tarkistettava aina uudestaan näkemyksiämme sen valossa...

Ihmisen puolella olemiseen kuuluu synnin sanominen synniksi silloinkin kun se tekee kipeää eikä ole muodikasta.

¤ ¤ ¤ ¤ ¤

Pidempi kirjoitus löytyy täältä (avautuu omaan välilehteen)

Mika Murto, Ulvila
Kansalaisaloite Tahdon 2020 ensimmäinen allekirjoittaja

20 kommenttia

  • Martti Pentti sanoo:

    Minusta näillä on suuri ja merkittävä ero: synnin sanominen synniksi ja syntien sanominen synneiksi. Yksikkö tarkoittaa jumalattomuutta, jälkimmäinen yksittäisiä ajatuksia, tekoja ja laiminlyöntejä. Kristillisen seurakunnan kutsumukseen kuuluu vakava varoittaminen jumalattomuudesta. Yksittäisistä synneistä varoittaminen on myös tärkeää, mutta sen kohdistaminen yksilöön on mielestäni jo tuomitsemista, joka selvästi kielletään. Lähimmäisen tuomitseminen on Jumalan valtuuksien omimista ja näin jumalattomuutta, syntiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Murto sanoo:

      Kiitos hyvästä ja tärkestä huomiosta. Raamattu todella puhuu synnistä yksikössä (synnin olemus) sekä synneistä monikossa eli tekosynneistä. Kristillisen seurakunnan tehtävä on puhua synnin olemuksesta eli ihminen tarvitsee sovitusta ei ainoastaan tekosyntiensä, vaan olennaisesti syntisyytensä vuoksi, koska on erossa Jumalassa. Tekosynnit ovat syntisyydestä kumpuavia tekoja, mutta samalla ne ovat rikkomuksia Jumalan tahtoa vastaan.

      Sovitus kohdistuu ihmiseen. Jumala sovittaa meidät itsensä kanssa ja antaa sisimpäämme Pyhän Hengen, jolloin emme enää ole Jumalasta irrallaan: olemme tulleet Hänen yhteyteensä ja Jumala sanoo meitä pyhiksi – taivaan kansalaisiksi, Jumalan perheväeksi, Jumalan lapsiksi. Sovitukseen sisältyy myös anteeksiantamus synneistä. Nämä kuuluvat yhteen.

      Vielä sovitettuinakin tarvitsemme jatkuvaa anteeksiantamusta synneistä eli teoista joihin lankeamme, ja kristitty on jatkuvan anteeksiantamuksen alla, jossa Jeesuksen veri pitää sovitusta yllä eikä Pyhä Henki lähde meistä syntiemme vuoksi.

      Kristityllä on siis yhä syntinen luonto, josta käytetään termejä kuten “vanha aatami” ja “liha” (liha ei tässä yhteydessä tarkoita samaa kuin ruumis, ruumiillisuus, vaan itsekkyys ja kapinallisuus) ja tämä puolemme vetää ja houkuttelee syntiin (elämään jumalattomasti, itsekkäästi) sekä synteihin eli yksittäisiin tekoihin, joissa synnillisyys juuri ilmenee.

      Pyhän Hengen kautta, yhteydessä Jumalaan, kristityllä on uusi luonto, jota muilla ihmisillä ei ole, ja sen myötä uusi identiteetti. Jumalan yhteydessä ja armon avulla voimme elää toisenlaista elämää kuin ennen Jumalan lapseksi tuloa. Saamme tunnistaa syntisyytemme ja hyvään kiinnittymällä voittaa pahoja itsekkäitä taipumuksia, vastustaa syntikiusauksia ja päästä niistä voitolle. Täsmällisemmin sanottuna: annamme Jeesuksen voittaa kiusauksemme. Tämä juuri on kristillisessä vaelluksessa ihaninta. Minun mielestäni. Nähdä kuinka ihmeellisellä ja todellisella tavalla Jeesus auttaa menemään eteenpäin.

      Lankeaminen yksittäisiin tekosynteihin ei ole samaa kuin tahallinen synnissä eläminen. Lankeemukset pyydetään anteeksi ja niistä tehdään parannus. Näin pysymme Jeesuksen veren suojissa ja sovitettuina.

      Synnin (yksikkö) voittamiseen Jeesus antoi ristin. Teologisessa mielessä veri merkitsee anteeksiantamusta synneistä ja risti synnin olemuksen voittamista. Kristitty on kutsuttu elämään ristin kautta eli “kuolemaan pois synnistä”. Havainnoillistan tätä vertauksella alkoholistista joka pyytää Jumalalta voimaa lopettaa juominen. Se mitä tarvitaan ei itse asiassa ole voima, vaan voimattomuus. Avatessamme korkin käytämme voimaa, kaataessamme juomaa lasiin ja nostaessamme lasin huulillemme käytämme voimaa. Risti merkitsee että lakkaamme käyttämästä voimiamme synnin tekemiseen. Mielestäni tämä on sitä mitä Jeesus tarkoitti silmän pois repimisellä ja käden irti hakkaamisella: antautumista ristin todellisuudelle, jossa itsekäs luontomme tulee voitetuksi. Ajatellaan tilannetta että joku törmää minuun, laittaa törmäyksen syykseni ja ryhtyy sadattelemaan ja haukkumaan minua. Itsekäs luontoni keksii oitis lukuisia mojovia huomautuksia nujertaakseni vastapuolen eli antaakseen vähintään samalla mitalla takaisin. Ristin ottamista on että Jeesuksen ja Jumalan todellisuuden tähden kieltäydyn noudattamasta lihani synnillistä halua, käännyn sisimmässäni miettimään kuinka Jumala haluaisi minun toimivan ja pyydän Häneltä voimaa nähdä lähimmäiseni rakkauden silmin. Risti ei siis ole negatiivinen asia vaan siunattu (ja välttämätön!) apu elääksemme kristillistä elämää ja vapautuaksemme kokemaan armon runsaita ulottuvuuksia.

      On tärkeää että seurakunnassa puhutaan siitä että ihminen on syntinen, erossa Jumalasta ja vieraantunut Hänen tahdostaan. Emme pääse taivaaseen hyviä tekoja tekemällä, vaan tarvitsemme sovitusta. Mutta yhtä tärkeää on että puhutaan tekosynneistä. Siitä mikä on sopivaa ja mikä ei. Jumala suhtautuu tekoihimme vakavasti. Toisin sanoen synnin olemus (että olemme syntisiä) ei anna oikeutta vähätellä tekoja: “kyllä sä Jumala ymmärrät että mä olen vaan syntinen”. Kristitty ei ole ainoastaan syntinen, hän on pyhä eli Jumalalle erotettu, ja kutsuttu ilmentämään tätä myös elämisessään (jatkuva parannuksen tekoon pyrkiminen, pyhitys, kilvoitus, hengellinen kasvu).

      Syntien sanomien synneiksi ei ole Jumalan sanan kieltämää tuomitsemista, ei silloinkaan kun se kohdistuu yksilöön. Raamatussa on tästä lukuisia esimerkkejä. Olennaista on millä tavalla se tehdään ja kohdistuuko se tekoihin vai ihmiseen. Tuomitsemisesta puhuessaan Jeesus tähdensi ettemme saa lausua kadotustuomiota. Saamme kuitenkin sanoa yleisellä tasolla että synti on kadottava asia ja myös tekosynnit ovat sitä, jos emme ole anteeksiantamuksessa tai jos käännämme selkämme Jeesukselle ja kieltäydymme elämästä pyhityselämää. Saamme myös mennä syntiä tekevän veljen ja siskon vierelle ja tarjoutua avuksi hänen kamppailussaan syntiä vastaan. Joskus se edellyttää myös varoittamista ja nuhtelemista. Tämäkin on asia johon Ut kehottaa. Se kuuluu rakkauteen ja on velvollisuutemme kristittyinä. Synti rikkoo ja tuhoaa. Emme yksinkertaisesti voi olla hyvän puolella jos suljemme silmämme pahalta.

      On varmasti myös vääränlaista synnistä nuhtelemista ja se voi olla synti, niin kuin toteat, etenkin jos se kohdistuu ihmiseen mitätöivästi, halventavasti ja pyrkii osoittamaan että synnistä varoittava on jotenkin parempi. Onneksi olemme sellaisessakin synnissä Jeesuksen veren alla ja taivaskelpoisia, mutta kyllä siitä on tehtävä parannus niin kuin muistakin synneistä. Olen useaan otteeseen pitänyt esillä seurakunnassa muun muassa sitä että homofobia on synnillinen asenne ja että jokainen lähimmäinen tulee kohdata samalla rakkaudella synteihin katsomatta.

      Vääränlainen arvostelu ja tuomitseminen on siis syntiä – se on yksi synti muiden joukossa. Jos synneistä ei saa puhua, onko silloin niin, että joku joka kokee minun tuomitsevan, ei saa sanoa sitä minulle, koska silloin hän itse tuomitsee minua? Ei tietenkään. Rakkauteen kuuluu että autamme toisiamme näkemään syntisyytemme ja tekemään synneistä parannusta. Emme ole siinä(kään) täydellisiä ja teemme virheitä, mutta jos focuksemme on Jeesuksessa niin että kasvamme Hänen rakkautensa ja sanansa tuntemisessa, varmasti kasvamme ja edistymme myös tässä.

      Raamatun mukaan samaa sukupuolta olevien seksuaalinen kanssakäyminen on syntiä. Homoseksi on synnillinen teko. Ne ovat asioita joihin tarvitaan anteeksiantamus Jeesuksen veressä. Mutta jos sanotaan etteivät ne ole syntejä, silloin ei myöskään tarvita anteeksiantamusta. Tämä pimittää homoseksuaalisen taipumuksen omaavalta tai homoeroottisia kiusauksia tuntevalta Jumalan sanan totuuden ja vaikeuttaa häntä ymmärtämästä synnin olemusta itsessään. Se on suuri vääryys.

      Sovitetuksi tulleen ei enää kuulu elää synneissä. Hän ei elä lain alla eikä synnissä, vaan armossa. Siinä olotilassa hänellä on risti voimanaan kieltäytyä syntikiusauksista. Hän on myös osallinen Jeesuksen ylösnousemuksesta (kuten kaste kuvaa) ja Pyhä Henki vahvistaa häntä. Joskus Jumala osoittaa voimansa ihmeellisellä tavalla ja tapahtuu ihmeitä.

      Olin ajatellut etten vastaa kommentteihisi, koska tapanasi on ollut ohittaa blogieni ja kommenttieni varsinainen sisältö sekä esittämäni vastakysymykset ja puhua asian ohi. Et ole halunnut huomioida näkökohtia mistä käsin olen puhunut ja mitä varsinaisesti on sanottu, vaan tarttunut yksittäisiin sanoihin jne. Näin olen kokenut.

      Tein nyt poikkeuksen ja vastasin tähän kommenttiisi. Kiitos hyvästä ja tärkeästä kommentista. Toivottavasti vastaukseni selvensi kantaani kysymykseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Nieminen sanoo:

    > Itkin myös siksi, että rakkailta homoseksuaaleilta lähimmäisiltäni riistetään oikeus kuulla Jumalan sana.

    Kaikkien julmuuksien joukosta julmuus, jota harjoitetaan “uhrien omaksi parhaaksi”, lienee kaikkein ahdistavinta. Voi olla parempi elää ahneen despootin orjuudessa kuin kaikkivoipan moraalisen tungettelijan. Despootin julmuus voi toisinaan väistyä, hänen ahneutensa saattaa tulla tyydytetyksi; mutta he, jotka sortavat meitä meidän “oman etumme” nimissä, tekevät sitä loputtomiin omantuntonsa siunaamina. He saattavat mennä todennäköisemmin taivaaseen, mutta samalla he tekevät maanpäällisestä helvetin. (C. S. Lewis)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Murto sanoo:

      Kiitos kommentistasi Mikko. En koe Jumalaa moraalisena tungettelijana Hänen puuttuessaan synteihimme. On kyse sitten minun tai jonkun muun synneistä. Kun Jumalan sana ilmoittaa meille syntisyytemme tarkoitus on johtaa elämään vapaudessa. Joillekin se näyttäytyy alistamiselta, mutta joka on kokenut vapautuksen Jeesuksen veressä ja siitä avautuvan uuden tien, kokee asian toisin. Niin muun muassa ne monet homoseksuaalista suuntautuneisuutta/taipumusta kokevat joiden kiinnostus ei uskoontultua ole muuttunut (on myös esimerkkejä muutoksesta) ja jotka siksi elävät yksin ja selibaatissa ja kertovat näin kokevansa Jumalan armoa, lohdutusta ja siunausta. Tietynlainen ideologia tietysti sanoo ettei niin voi olla ja väittää heidän tekevän väkivaltaa itselleen.

      Tunnettu lähetyssaarnaja E. Stanley Jones sanoi että ihmisten totalitarismit johtavat orjuuteen, mutta Jumala on keksinyt totalitarismin joka tekee vapaaksi: mitä syvemmin ihminen antautuu Jeesukselle, sitä syvemmin hän kuuluu itselleen, löytää itsensä Kristuksessa.

      Surullista että koet näkökulmani homosuhteisiin julmuutena. Kun minä näen että Jumala haluaa tulla lähimmäisen vierelle, avartaa hänen sisimpänsä armolle ja tulla avuksi ja lohdutukseksi niihin kipeyksiin, mitä itse kullakin on.

      Olennaista on uskotaanko Jeesukseen vai ei. En ole nyt vaatimassa ettei homoille tule olla avioliitto-oikeutta yhteiskunnassa, koska ymmärrän, että yhteiskunta on tarkoitettu kaikille jäsenilleen. Kyse on siitä millaisen tien Raamattu, jota kirkon tulisi noudattaa, osoittaa uskoville ja pitääkö kirkko kiinni kristillisestä etiikasta, myös seksuaalietiikasta. Sen lähtökohta on mies ja nainen.

      Homofobiaa voin pitää julmuutena ja oikeitakin asioita voidaan esittää julmalla tavalla. Se ei kuitenkaan tee oikeasta asiasta itsestään julmaa. Kristillisestä näkökulmasta Jumalan sanan kieltäminen homoseksuaaleilta (asettamalla heidät eriarvoiseen asemaan muihin syntisiin nähden ja kohdellen heitä eri tavalla: muista synneistä saa puhua, mutta ei tästä synnistä) on julmaa. Se on väkivaltaa Jumalan sanaa kohtaan ja se on väärin näitä ihmisiä kohtaan.

      Meidän on ehkä vaikeaa ymmärtää toisiamme koska tarkastelutapamme on näin erilainen. Silloin olisi helppoa leimata toinen julmuriksi, despootiksi, tungettelijaksi ja niin edelleen. Se tuskin vie keskustelua eteenpäin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      > En koe Jumalaa moraalisena tungettelijana Hänen puuttuessaan synteihimme.

      En puhunut Jumalasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Murto sanoo:

      Mikko: “En puhunut Jumalasta.” Minä puhuin. Kohdassa jota siteerasit puhuin nimenomaan Jumalan sanasta. Ja kun nyt puhutaan kristillisessä kontekstissa, siihen lähtökohtaisesti kuuluu, että Jumalan sana on Jumalan sana. Eri asia tietysti jos on muslimi, hindu, teosofi tai jotain muuta. Silloinkin olisi hyvä ymmärtää toisen lähtökohta ja miettiä onko se perusteltu.

      Jos Jumalan sana sanoo minulle jonkin asian synniksi ja puuttuu siihen, en koe sitä moraalisena tungetteluna. Samalla tavalla suhtaudun koko Jumalan sanaan. Kun se sanoo että homoseksuaalisuus on luonnotonta ja homoseksi synti, se ei ole moraalista tungettelua. Jos toistan mitä Jumalan sana sanoo eli pidän esillä sen ilmoitusta, onko se sitten moraalista tungettelua tai julmuutta?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      Minä tarkoitan moraalisella tungettelijalla ihmistä, joka tulkitsee Jumalan sanaa ja katsoo oikeudekseen lähteä soveltamaan sitä muiden ihmisten elämään “heidän omaksi parhaakseen” piittaamatta siitä, miten tämä moraalinen hössöttäminen vaikuttaa sen kohteeksi joutuviin.

      Ja nyt en sano, että sinä tai kukaan muukaan nimeltä mainittu henkilö toimisi näin. Puhun moraalisesta tungettelusta konseptina.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Murto sanoo:

      Ok. Oletan että konsepti jollain tavalla liittyi blogiin. Tarpeellinen muistutus tuo “kohteena oleviin”. Emme tosiaan puhu jostain abstraktioista ja käsitteistä, syntikysymyksestä teknisesti muotoiltavana rakennelmana, vaan asiasta joka koskettaa ihmisiä yksilötasolla ja joitain hyvinkin kipeästi. Toisaalta juuri se on tärkeä syy pitää asiaa esillä. Että kirkko ei olisi johtamassa väärään suuntaan, antamassa väärää signaalia ja niin pimittämässä tai väärentämässä armon evankeliumia. Koska kyse on Jumalaa tarvitsevista ihmisistä. Aina joku loukkaantuu. Tarkoitukseni ei ole loukata vaan sittenkin rakentaa. Moni homo on kyllä loukkaantunut esimerkiksi tapaan jolla pride on pitänyt asioita esillä eivätkä kaikki homot hyväksy pridetoimintaa. Ja kuten mainitsin on myös kristittyjä homoja eli oikeasti Jeesukseen uskovia jotka haluavat kulkea Sanan tietä ja hyväksyvät mitä Raamattu homoseksuaalisuudesta sanoo. Moraalista hössöttämistä ja tungettelua on muun muassa se mitä nämä kiusaustensa kanssa kamppailevat ovat saaneet kokea henkilöiden taholta jotka yrittävät uskotella että heidän pitää palata aiempaan homoelämäänsä jne. Puhumattakaan niistä jotka oikeasti ovat kokeneet seksuaalisuutensa muuttuneen homoudesta heteroksi – he jos ketkä ovat sateenkaariväen moraalisen tungettelun kohde. Asioissa on monta puolta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      > …oikeasti Jeesukseen uskovia…

      Minulla nousee hieman karvat pystyyn, jos tämä on kiertoilmaus sille, että todellisia kristittyjä ovat vain ne, jotka tulkitsevat Raamattua samalla tavalla kuin puhuja.

      > hyväksyvät mitä Raamattu homoseksuaalisuudesta sanoo

      Kirkossa vallitsee kahdenlaista käsitystä aina piispoja myöten siitä, voidaanko Raamatun jakeita soveltaa samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin tai homoseksuaalisuuteen ylipäätään. Sinä esität asian nyt kuin siinä olisi olemassa vain yksi totuus, sinun totuutesi.

      > Puhumattakaan niistä jotka oikeasti ovat kokeneet seksuaalisuutensa muuttuneen homoudesta heteroksi

      Tämä keskustelu ja ihmiskokeet käytiin viime vuosituhannella. Jopa Exodus International 2012 että ehetysterapia ei toimi ja on potentiaalisesta vahingollista. He sentään ehtivät yrittää sitä yli 30 vuotta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Murto sanoo:

      Kristittyjä homoja = Oikeasti Jeesukseen uskovia homoja. Minulle kristitty tarkoittaa Jeesukseen uskovaa. Olen kuullut hyvinkin painokkaita väitteitä että kristitty on ihminen joka rakastaa lähimmäistään, ja että tämän mukaisesti homofoobikko ei voi olla kristitty jne. jne. Kaikella on kuitenkin jokin lähtökohta. Tulkinnat eivät voi olla mielivaltaisia vaan niille täytyy olla asialliset perusteet. Kristillistä lähimmäisenrakkautta esimerkiksi ei voi irrottaa perustastaan ja puitteistaan, antaa sille humanistisen tulkintaperinteen mukainen sisältö ja väittää, että se edelleen on kristillinen.

      Kristitty on ihminen joka uskoo Jeesukseen. Uskoa voidaan toki määritellä eri tavoin, mutta nimenomaan se tekee kristinuskosta poikkeuksellisen että toisin kuin uskonnoissa ja aatteissa yleensä uskoksi ei riitä ulkokohtainen uskominen, ajatus että on ollut olemassa henkilö nimeltä Jeesus (ja hänen opetustensa ulkokohtainen noudattaminen), vaan tarvitaan sisällinen yhteys Häneen johon uskotaan, ylösnousseeseen Jeesukseen.

      Kristityksi tullessaan ihminen tulee osalliseksi Pyhästä Hengestä, joka muokkaa hänen elämäänsä sisältä käsin, ettemme enää eläisi synnillisten taipumustemme vaan uuden Herramme, Kristuksen mielen mukaista elämää. Tähän tarvitaan Raamattua eli Jumalan sanaa jonka kautta Jumalan Henki opettaa ja kasvattaa. Sana myös määrittelee mikä on syntiä eli Jumalan tahdon vastaista, niin että osaamme välttää sellaisia, ja niin kasvaa syvemmälle Jeesuksen tuntemiseen ja armon kokemiseen. Nämä nyt ainakin perusasioina joista kristityt ovat jokseenkin yhtä mieltä.

      Voi olla erilaisia mielipiteitä tai painotuksia missä ja miten synnit saadaan anteeksi ja usko syntyy, tuleeko ihmisestä Jumalan lapsi kasteessa vai tapahtuuko uudestisyntyminen myöhemmin uskonratkaisun kautta, mitä uskoontuleminen ja ns. ratkaisu oikeastaan on, jne. Voi olla erilaisia mielipiteitä myös siitä mikä on syntiä, ainakin sellaisissa asioissa, mitä ei ole kovin selvästi sanottu ja mitkä pitää johtaa siitä, mitä on sanottu.

      Yhtä mieltä olemme kuitenkin siitä, että kristitty uskoo synnit sovittaneeseen Jeesukseen ja Hänen ylösnousemukseensa, ja että Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus on tarkoitettu meille sisäistettäväksi niin, että siitä jollain tavalla tulee omakohtaista hengellistä elämäämme. Kristinuskoon olennaisesti kuuluu ajatus myös Pyhästä Hengestä, joka tekee työtä kristityksi tulleen sisimmässä avaten hänelle lahjoitetun Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen sisäistä merkitystä. Jumala on tarkoittanut Raamatun oppaaksemme elämän matkalle. Eikö niin? Näistä kait olemme yhtä mieltä kristillisyyden perusasioina?

      Oikeasti kristitty on ihminen joka uskoo synnit sovittaneeseen ja ylösnousseeseen Jeesukseen ja pyrkii siihen että Pyhä Henki saisi tehdä hänen elämässään työtä, johtaen parannuksentekoon sellaisista asioista mitkä eivät ole Hänen mielensä mukaisia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Murto sanoo:

      “Kirkossa vallitsee kahdenlaista käsitystä aina piispoja myöten siitä, voidaanko Raamatun jakeita soveltaa samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin tai homoseksuaalisuuteen ylipäätään. Sinä esität asian nyt kuin siinä olisi olemassa vain yksi totuus, sinun totuutesi.”

      Niin kuin totesit, piispoissa on myös niitä joilla on se tulkinta että Raamatun jakeita voi ja pitää soveltaa samaa sukupuolta olevien suhteisiin. Tässä asiassa on siis monenlaisia “totuuksia”. Kuten olen monta kertaa sanonut, tulkintojen pitää olla perusteltuja. Minulla on oma tulkintani jolle on vahvat raamatulliset perusteet ja ainakin perusasiassa pidän sitä ainoana mahdollisena. Olen vakaasti sitä mieltä, että homoseksuaaliset parisuhteet hyväksyvä kanta on perusteiltaan virheellinen, se on Raamatun valossa kestämätön ja sen perustelut ovat riittämättömiä.

      “Tämä keskustelu ja ihmiskokeet käytiin viime vuosituhannella. Jopa Exodus International 2012 että ehetysterapia ei toimi ja on potentiaalisesta vahingollista. He sentään ehtivät yrittää sitä yli 30 vuotta.”

      Samaistat seksuaalisuudessa tapahtuvan muutoksen homoseksuaalista heteroksi tietyntyyppiseen eheytysterapiaan, jota vertaat ihmiskokeisiin. Se on äärimmäisen voimakasta ja mustavalkoista yhden totuuden puolelle asettumista.

      Olen samaa mieltä että “eheytysterapian” nimissä on tehty paljon huonoa, ja siksi vältän käyttämästä termiä. Se on liian värittynyt ja mielletään helposti koskevaksi ainoastaan seksuaalivähemmistöjä. Jokainen ihminen on seksuaalisuudessaan jollain tavalla ja tasolla rikkinäinen ja tarvitsee siinä Jeesuksen eheyttävää työtä niin kuin muussakin elämisessään.

      Eheytysterapioissa tehdyt virheet eivät mitätöi itse asiaa eli Pyhän Hengen vapauttavaa, parantavaa ja eheyttävää työtä. En tiedä luinko kommenttisi oikein ja pyrin välttämään vääriä tulkintoja, mutta sisältyikö tuohon nyt sellainen väite, että ne jotka sanovat kokeneensa muutoksen homosta heteroksi, ovat aivopestyjä ihmiskokeiden uhreja, että muutos on väkivaltaa itseä kohtaan ja näennäistä, tai että he eivät ole koskaan olleet oikeasti homoja? Sen kuvan kommentistasi sain.

      Jos näin on, eikö se ole moittimaasi tungettelua ja sen kohderyhmän huomiotta jättämistä, mistä puhut?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      > sisältyikö tuohon nyt sellainen väite, että ne jotka sanovat kokeneensa muutoksen homosta heteroksi, ovat aivopestyjä ihmiskokeiden uhreja

      Lääketiede ei tunne menetelmää, jolla ihmisen seksuaalista suuntautumista voisi muuttaa. Jos puhutaan valtakirkosta, tällaiseen muutokseen ei ole olemassa kaavaa tai rituaalia eikä kirkossa edes ajatella, että tällainen muutos olisi mahdollinen saati tarpeellinen.

      On varmasti seksuaalivähemmistöön kuuluvia ihmisiä, jotka elävät heteroseksuaalisessa suhteessa. Niin kauan kun kyse ei ole painostamisesta vaan heidän omasta valinnastaan, se ei kuulu minulle, mitä aikuiset ihmiset tekevät.

      Ihmisiä, joiden seksuaalinen suuntautuminen olisi oikeasti muuttunut, on äärimmäisen vähän. Niin vähän, että pidän kysymystä epärelevanttina enkä näe sillä minkäänlaista todistusarvoa. Niin kauan kun olen itse näitä keskusteluja seurannut, niissä kierrätetään kerta toisensa jälkeen ja vuosi toisensa jälkeen aina niitä muutamaa samaa esimerkkiä.

      Jos joku ihminen kokee muuttuneensa homosta heteroksi (tai toisinpäin), mikäpä minä olen sitä kiistämään, mutta niin kauan kuin puhutaan asiasta joka tapahtuu harvemmin kuin yhdelle sadastatuhannesta ihmisestä, pidän keskustelua epärelevanttia.

      Ei ole olemassa lääketieteellistä tai uskonnollista toimenpidettä, jolla ihmisen seksuaalinen suuntautuminen voitaisiin muuttaa ja on sekä epärehellistä että vahingollista seksuaalivähemmistöjä kohtaa ylläpitää illuusiota tällaisesta mahdollisuudesta. Se on eettisesti paskamainen temppu näin kansankielellä ilmaistuna.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Murto sanoo:

      “Lääketiede ei tunne menetelmää, jolla ihmisen seksuaalista suuntautumista voisi muuttaa. Jos puhutaan valtakirkosta, tällaiseen muutokseen ei ole olemassa kaavaa tai rituaalia eikä kirkossa edes ajatella, että tällainen muutos olisi mahdollinen saati tarpeellinen.”

      Lääketiede ei kait tutki Pyhän Hengen ulottuvuuksia. Sillä ei ole siihen instrumentteja. Mutta aika laajalti on nykyään vallalla käsitys että ihmisen seksuaalisuus on muuttuvaa eikä suuntautumisen tarvitse olla pysyvä. Monet homotkin vastustavat näkemystä että ovat syntyneet homoiksi ja että se olisi yhtä lailla syntymäominaisuus kuin esimerkiksi silmien väri. Se sitoo ihmisen yhteen kategoriaan ja HLBT+ yhteisöissä on monia jotka vastustaa tuota kategoriointia.

      En tosiaankaan puhunut rituaaleista ja kaavoista vaan Pyhän Hengen työstä. Jos luit määritelmäni kristinuskon perusteista, niin se on kristilliseen oppiin keskeisesti kuuluva, että Pyhä Henki on elävä ja todellinen. Kyse ei myöskään ollut siitä mikä on valtakirkon mielestä välttämätön tai edes tarpeellinen. Vaan että onko homoseksuaalisuus Raamatun ilmoituksen valossa luonnotonta ja onko homosuhteet syntiä. Minun tulkintani on että kyllä, ja mielestäni on hyvin vaikea muodostaa muunlaista tulkintaa jos haluaa olla uskollinen Jumalan sanalle. Pyhä Henki antaa voiman elää Jumalan tahdon mukaista elämää, ja esimerkkejä siitä että seksuaalisuudessa on tapahtunut muuttumista uskoontulon seurauksena tai siitä alkaneessa prosessissa, niitä on olemassa.

      Jos pitää kiinni ettei niin saa eikä voi olla, niin totta kai selittää tuon muutoksen sitten jollain muulla tavalla. Eräässäkin keskustelussa kun oli puhe suomalaisesta miehestä joka on kertonut muutoksestaan ja on nyt avioliitossa naisen kanssa, niin keskustelija intti että jos näkisitte sen ihmisen elämään niin varmaan ei oo oikeasti muuttunut, ei oo. Kuitenkin samat inttäjät toisessa yhteydessä sanoo että ei kiinnosta minua ihmisten seksuaalisuus, on henkilökohtainen asia… ei saa olla tungettelija.

      “Ei ole olemassa lääketieteellistä tai uskonnollista toimenpidettä, jolla ihmisen seksuaalinen suuntautuminen voitaisiin muuttaa ja on sekä epärehellistä että vahingollista seksuaalivähemmistöjä kohtaa ylläpitää illuusiota tällaisesta mahdollisuudesta. Se on eettisesti paskamainen temppu näin kansankielellä ilmaistuna.”

      En ole missään korostanut seksuaalisuuden muutosta tai etenkään sanonut että se olisi automaatio tai että kaikki homot muuttuvat heteroiksi. Olen yleensä korostanut että näin ei välttämättä tapahdu, ja sen tiedon mukaan mikä minulla on, muuttuminen saattaa olla hidasta. Kaikkien kohdalla sitä ei tapahdu, ja esimerkiksi Espen Ottosen on kirjoittanut kirjan “Minun homoseksuaalit ystäväni” jossa uskoontulleet homot kertovat kokemuksiaan nältä alueilta. Ottosenin kirjaamissa tarinoissa on monenlaista kirjoa mutta pääpaino on henkilöissä jotka eivät ole kokeneet kiinnostuksen vaihtumista vastakkaiseen sukupuoleen tai joilla se on ollut hidasta ja osittaista. Yhteistä kuitenkin on että he ovat sitoutuneet kulkemaan kristittyinä Sanan alaisuudessa (perinteisen kristillisen seksuaalietiikan mukaan) ja kertovat siinä kokevansa kuinka Pyhä Henki hoitaa ja vahvistaa, vaikka elämässä onkin kamppailuja ja kiusauksia. Olen myös korostanut sitä että seksuaalista rikkinäisyyttä on kaikilla ja myös hetero voi tarvita eheytymistä seksuaalisuutensa alueilla.

      Joka tapauksessa tunnen entisiä homoja jotka OVAT KOKENEET muutoksen. Muutos on ilmeinen eikä minulla ole syytä väheksyä tai mitätöidä sitä. Uskon että on paljon enemmän kuin yksi sadastatuhannesta – siis puhun nyt uskoon tulleista homoista. Mutta aihe on arka eikä kaikki uskoontulleet välttämättä edes kerro olevansa tai olleensa homoja.

      Olennaisin pointti ei nyt ollut se mikä pronsenttimäärä on kokenut muutoksen vai onko. Olennaisin oli mitä Raamattu sanoo asiasta. Ihmisellä voi olla monenlaisia altistumia suuntaan tai toiseen, erilaista syntymästä saakka olevaa, geneettisestikin perittyä taipumusta johonkin, puhutaan muun muassa väkivaltaan altistavasta geenistä ja joidenkin mukaan pedofilia saattaa olla synnynnäistä, ym. ym. Tärkeintä on mihin suuntaan Jumalan sana osoittaa, ja kun lähdemme vaeltamaan Jeesuksen kanssa sitä tietä, niin Pyhä Henki antaa siihen voiman. Vaikka kulku olisi kompuroivaakin.

      Kristityn ei tule tuomita taipumustensa kanssa kamppailevaa lähimmäistä, vaan olla tukena. Mutta jos ryhdymme sanomaan että eihän tuossa mitään kamppailua tarvita, elä ihan reilusti homona vaan se on luonnollista – niin silloin teemme vääryyttä. Sekä Raamatun ilmoitukselle että ihmiselle itselleen. Naimisiin voi mennä muuallakin kuin kirkossa. Jos kirkko ryhtyy vihkimään homoja se toimii omaa hengellistä perustaansa vastaan ja menettää voimansa tukea synnin kanssa kamppailevaa lähimmäistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      Minä puolestani ajattelen, ettei homous ole ihmisen seksuaalisuuden rikkinäisyyttä vaan ihmisen seksuaalisuuden normaali ilmentymä siinä missä enemmistö ihmisistä on oikeakätisiä ja loput vasen- tai molempikätisiä.

      Ajattelen myöskin, että homoilla ei ole velvollisuutta tai tarvetta “eheytyä” kelvatakseen Jumalalle tai ollakseen oikeita kristittyjä. Ja kaikkein vähiten koen, että heillä on velvollisuutta muuttaa persoonaansa muiden ihmisten asettamien standardien tai vaatimusten mukaisesti.

      Ajatus siitä, että Pyhä Henki muuttaisi homoja heteroiksi, nopeasti tai hitaasti, edustaa minulle lähinnä vaihtoehtoista todellisuutta. Pidän sitä yhtä uskottavana kuin sitä, jos Pyhä Henki alkaisi muuttamaan ihmisen kätisyyttä tai silmien värien. Pidän sitä epärealistisena ja tarpeettomana.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Murto sanoo:

      “Minä puolestani ajattelen, ettei homous ole ihmisen seksuaalisuuden rikkinäisyyttä vaan ihmisen seksuaalisuuden normaali ilmentymä siinä missä enemmistö ihmisistä on oikeakätisiä ja loput vasen- tai molempikätisiä.”

      Sinulla on Mikko vapaus ajatella haluamallasi tavalla.

      “Ajattelen myöskin, että homoilla ei ole velvollisuutta tai tarvetta “eheytyä” kelvatakseen Jumalalle tai ollakseen oikeita kristittyjä. Ja kaikkein vähiten koen, että heillä on velvollisuutta muuttaa persoonaansa muiden ihmisten asettamien standardien tai vaatimusten mukaisesti.”

      Kommentin eheytymisestä jätän tässä kohtaa sivuun kun en tarkalleen tiedä mitä eheytymisellä tarkoitat eli mitä ajattelet minun sillä tarkoittavan, viittaan vain aiemmin sanomaani, että kaikkien seksuaalisuus ei uskoontultua ratkaisevasti muutu, mutta suhtautumistapa muuttuu.

      Tuossa aiemmin jo oli puhetta kristillisyyden perustasta eli lähtökohdista. Sen mukaisesti jokaisella kristityllä on etuoikeus ja velvollisuus Jumalan sanan edessä kysellä mihin suuntaan Jumalan Henki ohjaa eli kyse ei ole “ihmisten asettamista standardeista ja vaatimuksista” pelkästään. Kristillinen oppi, tunnustus ja tulkinta muodostuvat Sanan pohjalta. Jos joku vilpittömästi Jeesuksen vastaanottanut ja Hänelle antautunut (eli kristitty) homo Jumalan sanan edessä vastauksia etsiessään kokee, että “mun homosuhteet on ihan ok”. Niin ok. En tiedä onko tällaisia homoja olemassa, mutta jos on, tervehdin minun veljenä tai siskona ja kuulumme samaan seurakuntaan, Kristuksen ruumiiseen.

      Kuitenkin raamatuntulkintani on että kristillinen ihmiskäsitys ja siitä johdettu avioliitto- ja perhemalli sekä seksuaalietiikka on niin sanotusti “heteronormatiivinen”. Muunlaista kuvaa tai edes perusteita ei Raamatusta löydy että voisi tulla toisenlaiseen johtopäätökseen; jos siis pysymme raamatullisessa kristinuskossa. Siksi olen sitä mieltä että kirkossa suoritetut homojen avioliittoon vihkimiset ovat perustaltaan vääriä, että kehitys on vahingollinen ja johtaa kirkon toimimaan omaan evankeliumaan vastaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Murto sanoo:

      Hassua tässä on se, että suurin osa homoista jotka vaativat kirkkoa muuttamaan kantaansa sekä ihmisistä jotka ajavat “seksuaalivähemmistöjen asiaa” kirkossa ja kirkkoon, eivät allekirjoita edes kirkon perustaa, kristillistä tunnustusta. Kristillinen seurakunta on luonteensa mukaisesti ja lähtökohtaisesti Jeesukseen uskovien yhteisö. Nyt kristityiltä viedään heidän oma yhteisönsä ja heidät pakotetaan kirkon ulkopuolelle.

      Tosiasia on että evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu universalisteja, kaikkien uskontojen yhteyteen ja ihmisen henkiseen kehitykseen uskovia, ateisteja, noitia ja ties mitä – johtuen muun muassa kirkon kasteopista ja sen jäsenten epärehellisyydestä eli eivät läheskään kaikki konfirmoidut edusta uskoa jota julkisesti konfirmaatiossa tunnustavat. Moni nuori valehtelee Jumalan ja ihmisten edessä, ja osa heistä siinä mielessä ainoastaan ihmisten edessä, etteivät usko edes Jumalan olemassaoloon puhumattakaan Jeesuksesta ja sovituksesta. Tiedän tämän koska olen näiden nuorten kanssa keskustellut. Moni sanoo vielä aikuisenakin että se nyt oli vaan semmonen tapa, ja että rippilahjojen vuoksi mä vedin ne rituaalit. Itse olin tuossa iässä ns. vakaumuksellinen ateisti ja siitä syystä kieltäydyin rippikoulusta ehdottomasti.

      Ja nyt nämä, joilla ei ole uskoa edes kristillisen opin alkeisiin ja perusteisiin, haluavat viedä evankelisluterilaisilta kristityiltä, jotka uskovat Jeesukseen ja pitäytyvät luterilaisessa opissa ja tunnustuksessa, kirkon. Eikö se ole ristiriitaista. Jos kirkollinen vihkiminen on niin tärkeää, eikö olisi reilumpaa, että nämä lähtisivät perustamaan omaa vaihtoehtoista “luterilaista kirkkoa”, jossa saa uskoa mihin ja miten haluaa?

      “Ajatus siitä, että Pyhä Henki muuttaisi homoja heteroiksi, nopeasti tai hitaasti, edustaa minulle lähinnä vaihtoehtoista todellisuutta. Pidän sitä yhtä uskottavana kuin sitä, jos Pyhä Henki alkaisi muuttamaan ihmisen kätisyyttä tai silmien värien. Pidän sitä epärealistisena ja tarpeettomana.”

      Tässä mennään nyt näihin perusteisiin taas. Pidän kuvaasi Pyhän Hengen toiminnasta aika rajoittuneena. – Ja kuten totesin aiemmin, väite että on homoseksuaalisuus olisi silmien väriin verrattava synnynnäinen ominaisuus on monelta osin myytti, jota läheskään kaikki homot eivät itsekään allekirjoita, jotkut jopa kokevat sen loukkaavana koska se kategorioi heidät tiettyyn ryhmään ja kieltää heiltä mahdollisuuden esim. bi-elämään eli loukkaa “seksuaalista vapautta” ja “vapaata itsemäärittelyoikeutta”.

      Kristittynä kyselet tietysti asioita Raamattusi äärellä ja etsit niihin Pyhän Hengen johdatusta jos olet kristitty. Jos et ole, käsityksesi Pyhästä Hengestä ja Hänen mahdollisuuksista tai mahdollisuuksien puutteesta ovat ymmärrettäviä, koska vaatimuksesi kirkkoon ja sen toimintaan tulevat ulkopuolelta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      > Jos kirkollinen vihkiminen on niin tärkeää, eikö olisi reilumpaa, että nämä lähtisivät perustamaan omaa vaihtoehtoista “luterilaista kirkkoa”, jossa saa uskoa mihin ja miten haluaa?

      Kristittynä minulle on vieras sellainen ajatus, että vain ne ihmiset, jotka tulkitsevat Raamattua samalla tavalla kuin minä, saavat olla kirkossa ja muut ajetaan kirkosta pois. Minun mielestäni meidän tarvitsee sekä hyväksyä että oppia elämään sen kanssa, että kirkon jäsenillä on eettisistä kysymyksistä erilaisia näkemyksiä.

      Minun mielestäni kirkolle ei ole uhka se, että muutama kymmenen tai sata homoparia vihitään vuosittain eikä myöskään se, että kirkossa on joukko ihmisiä, joiden mielestä nämä vihkimiset ovat väärin.

      > väite että on homoseksuaalisuus olisi silmien väriin verrattava synnynnäinen ominaisuus on monelta osin myytti

      Tiedeyhteisössä on laajasti hyväksytty ja tunnustettu se ajatus, että ihmisen seksuaalinen suuntautuminen on myötäsyntyinen ominaisuus, jota ihminen ei voi itse valita. On jopa pystytty osoittamaan eroja hetero- ja homoseksuaalisten ihmisten aivojen rakenteessa.

      Tämän kieltäminen tai leimaaminen vain myytiksi on mielestäni hieman pään laittamista pensaaseen. Toki voimme elätellä tällaisia uskomuksia, mutta eivät ne oikein perustu mihinkään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Murto sanoo:

      “Kristittynä minulle on vieras sellainen ajatus, että vain ne ihmiset, jotka tulkitsevat Raamattua samalla tavalla kuin minä, saavat olla kirkossa ja muut ajetaan kirkosta pois. Minun mielestäni meidän tarvitsee sekä hyväksyä että oppia elämään sen kanssa, että kirkon jäsenillä on eettisistä kysymyksistä erilaisia näkemyksiä.”

      Allekirjoitan tämän johonkin rajaan saakka, kuitenkin Jumalan sana määrittelee perustan ja puitteet. Kristuksen kirkossa (tarkoitan kirkkoa laajasti eli kaikki Jeesukseen syntien sovittajana ja Hänessä olevaan elämään ja Pyhän Hengen työhön uskovat) on monenlaisia oppeja, korostuksia, painotuksia ja käsityksiä ja kuitenkin ne mahtuvat samaan kirkkoon (tai parempaa ilmausta käyttääkseni Kristusruumiiseen). Tässä moninaisuudessa on niin luterilaisia, helluntailaisia kuin metodisteja ym. ja näiden sisällä vielä erilaisia painotuksia esim. luterilaisuudessa kansanlähetys, lestadiolaiset ym.

      Yleisesti tunnustettu perusasia koko Kristusruumiissa kirkkokuntiin ja liikkeisiin katsomatta on miehen ja naisen avioliitto Jumalan luomistekoon perustuvana. Joitain poikkeuksia yhteisöt jotka on sitten perustettu tämän yhden asian pohjalle eli seksuaalivähemmistöihin kuuluvien kristittyjen omat yhteisöt, ja mitä olen kuullut niiden tilaisuuksissa käyneiltä sekä liikkeestä irtautuneilta homoilta jotka ovat uskoontulon ja parannuksenteon jälkeen lähteneet niistä yhteisöistä, niin heidän mukaan toiminta oli kaikkea muuta kuin raamatullista evankeliumia. Nyt tietysti on tämä viime vuosien kehitys että jotkut kuten evankelisluterilainen kirkko alkaa myöntyä seksuaalivähemmistöjen painostukseen mitä pidän äärimmäisen epäterveenä merkkinä. Voidaan myös tarkastella mitä näissä seurakunnissa on tapahtunut myöntymisen (minun näkökulmasta luopumuksen) seurauksena. Mitä se on vaikuttanut evankeliumin esillä oloon ja julistukseen ylipäätään. Kyllä suunta on se että tämän myötä kirkko avautuu enenevässä määrin kaikenlaiselle pois Jeesuksesta johtavalle.

      Erilaisia näkemyksiä voi olla juu, mutta voiko näinkin radikaalisti erilaiset näkemykset toteutua rinnakkain? Eivät voi. Kun kirkossa ryhdytään vihkimään homoja, niin yksikään pappi ei kohta enää voi, ei minkään moniäänisyyden nojalla, opettaa avioliittoa miehen ja naisen avioliittona ja julkisesti sanoa, että homoliitot ovat syntiä. Näin erilaiset eettiset näkemykset ei sulaudu olemaan rinnakkain.

      “Tiedeyhteisössä on laajasti hyväksytty ja tunnustettu se ajatus, että ihmisen seksuaalinen suuntautuminen on myötäsyntyinen ominaisuus, jota ihminen ei voi itse valita. On jopa pystytty osoittamaan eroja hetero- ja homoseksuaalisten ihmisten aivojen rakenteessa.”

      Niin kuin olen sanonut se ei ole yksiselitteinen asia. Esimerkiksi jokaisen homon aivoissa ei ole tällaista rakennetta. Silmien väri taas on yksiselitteisesti se mikä on. Se pystytään osoittamaan. On monenlaisia tutkimuksia. Käsitykseni on edelleen sama mitä se on ollut yli kaksikymmentä vuotta, että homoseksuaalisuus on monen tekijän summa ja jokaisen yksilön kohdalla tekijät ovat eri suhteessa toisiinsa eli jonkun kohdalla kyseessä voi olla synnynnäinen ominaisuus. Toisen kohdalla lapsuudessa tapahtunut hyväksikäyttö tai vääristyneet suhteet vanhempiin – näistäkin on tutkimuksia joista tiedeyhteisössä on käsittääkseni enemmistön hyväksyntä. Ja olkoonkin että minua tämän johdosta haukutaan asian demonisoijaksi, niin yksi tekijä on henkivallat eli Jumalaa vastustavien ja ihmistä painostavien, sitovien pahojen henkien vaikutus. Ne kun vastustavat Jumalan suunnitelmaa niin kuin itsekin kristittynä tiedät.

      Ja jos ihan äärimmilleen mennään, niin huomionarvoista saattaa olla sekin, että saatananpalvontaa, noituutta ja pakanismia harrastavat yleisesti ottaen harjoittavat vapaata seksuaalista kanssakäymistä, jopa niin, että perversioina pidetyt asiat ovat olleet tärkeä asia useiden saatananpalvonta- ja noitaryhmien kokoontumisissa.

      Se mistä homoseksuaalisuus kenenkin kohdalla johtuu eli missä suhteessa tekijät on toisiinsa, on yhdentekevää itse asian kannalta. Homoseksuaalisuus on Raamatun mukaan synti. Tälle on painavat ja selkeät perustelut Raamatussa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      > evankelisluterilainen kirkko alkaa myöntyä seksuaalivähemmistöjen painostukseen

      Vähemmistöjen harjoittamasta painostuksesta puhuminen on äärimmäisen propagandistista. Seksuaalivähemmistöjä on vain muutama prosentti kirkon jäsenistä. Kyse on kristillisyyden ytimessä oleva kysymys siitä, miten suhtaudumme ihmisten erilaisuuteen.

      > Toisen kohdalla lapsuudessa tapahtunut hyväksikäyttö tai vääristyneet suhteet vanhempiin – näistäkin on tutkimuksia joista tiedeyhteisössä on käsittääkseni enemmistön hyväksyntä.

      Tällaisia teorioita esitettiin 1970- ja 80-luvuilla. Tieteellistä evidenssiä niiden taakse ei ole koskaan löytynyt. Tänäpäivänä tätä myyttiä ylläpitää konservatiivista uskonnollisuutta lähellä olevat “tutkimusjärjestöt” ja sitä ruokkii politisoinut motiivi pyrkiä leimaamaan seksuaalivähemmistöt hyväksikäytön uhreiksi, joita voidaan “auttaa” uskonnollisella terapialla.

      > Homoseksuaalisuus on Raamatun mukaan synti.

      Tämä on sinun tulkintasi. Itse en sitä allekirjoita.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Kun lausutaan, että jokin on Raamatun mukaan sitä tai tätä, olisi hyvä kertoa, mihin Raamatun kohtaan lausumansa perustaa. Silloin vältetään summittainen ’kirjalla päähän paukuttaminen’. Mitä tulee homoseksuaalisuutta sivuaviin ankariin kieltoihin, on hyvä katsoa, milloin ja kenelle ne on annettu. Korpivaelluksen ajan Israel ei välttämättä ole ymmärrettävissä 2000-luvun Suomeksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Mika Murto
    Mika Murto

    Ratkaisukeskeisesti painottunut herätyskristitty, jolle tärkeintä henkilökohtainen suhde Jeesukseen ja Hänestä kumpuava ymmärrys kohdata lähimmäinen ihmisarvoisesti, hyväksyen. Yhteiskunta kuuluu kaikille jäsenilleen, siksi sen kuuluu huolehtia kaikkien oikeuksista kohtuullisessa määrin ja oikeuksien asiallisesta suhteesta toisiinsa. Vähemmistöjen oikeudet eivät saa johtaa enemmistön oikeuksien kaventumiseen. Tahdon 2020 -kansalaisaloitteen laatija ja ensimmäinen allekirjoittaja.