"Ainoita oikeita" riittää

"Lutku", "hellari", "vapis", "lesta"... Eri kristinuskon "heimoilla" nimityksiä riittää, eikä siinä tavallaan mitään, niin kauan kuin niitä käytetään selkeyttämään, mihin uskonheimoon jonkun ihmisen kerrotaan milloinkin kuuluvan.

Mutta siinä vaiheessa kun mukaan tulee halveksunta ja mitätöinti, asia muuttuu arvelluttavammaksi, jopa vääräksi. Ja tämmöistä tapahtuu, muuallakin kuin vl-piireissä. Olen muutaman kerran kuullut vl-ihmisen kertovan jutun, jossa vl-henkilö keskusteli helluntalaisen kanssa. Tarinan mukaan "hellari" kehuskeli Pyhän Hengen saamisestaan niin, että oli käynyt sellainen voimakas humahdus ja Pyhä Henki oli laskeutunut sydämeen ja johon "lesta" oli vastannut: "se humahdus, jonka kuulit, taisi olla  hevosenpieru."

Vl-liikkeessä kirkon helmoissa olevaa henkilöä nimitetään "kirkkouskovaiseksi" tai "omavanhurskaaksi", eikä heillä mielletä olevan "elävää uskoa". Syynä tähän sanotaan olevan sen, ettei heillä ole Pyhää Henkeä, jonka he voisivat saada ainoastaan ottamalla synninpäästön "Jeesuksen nimessä ja veressä..." vastaan vl-uskovaiselta henkilöltä. Tämän jälkeen tulisi tietty alkaa käymään seuroissa Rauhanyhdistyksellä ja tekemään nk. Jumalan valtakunnan työtä.

Kirkon piirissä on ollut ja on myös muita heimoja, kuin vl-liike, jossa "kirkkouskovaisia" eli "lutkuja" ei pidetä taivaskelpoisina ja syynä tähän on naispappeus.  Tästä asiasta mulla ei ole kovin tarkkaa tietoa, mutta toivon saavani tämän kirjoituksen myötä.

Se asia, mistä olen nyt huolissani on se, että kun eri heimojen jäsenet tuomitsevat kuka milläkin perusteella toisensa helvetinlieskoihin, niin se homma tarttuu myös heidän nuoriinsa ja lapsiinsa ja he sitten melkolailla ilman hyvän käytöksen oppeja, suoltavat suoraan tulemaan, mitä ajattelevat. Sama on myös tavallaan syyntakeettomien ihmisten kohdalla, he kun eivät usein osaa keskustella taidon kanssa vastavuoroisesti, vaan päästelevät suustansa, mitä heille on heidän arvostamaltaan taholta opetettu ja syötetty. Toisaalta hyvä asia, mutta voi johtaa em. kaltaisen henkilön todella ikävään ja ahdistavaan tilanteeseen, jota he eivät sitten välttämättä kovin hyvin itse kestä.

Siis eri heimojen täyspäiset aikuiset osaavat venkoilun ja kieron keskustelun taidon niin hyvin, että he eivät altistu itse kovinkaan pahaan tulitukseen, mutta ne, joilta tämä taito puuttuu, ovat alttiimpia sitten ottamaan tavallaan koko omaa heimoaan kohtaan tarkoitetut syytökset ja jopa pommituksetkin vastaan.

No, heimot ovat erilaisia, ei kaikissa laiteta lapsia ja sairaita eturintamaan, vaan seisotaan itse oman aatemaailman takana suoraryhtisesti. Eikä homma ole välttämättä sielläkään kovin tietoista, jossa sitä nyt tapahtuu, mutta sillä tavalla siinä tuppaa vain käymään. Tätä kannattaa itse kukasenkin tykönänsä miettiä. Ja puhun nyt muistakin kirkon eri heimoista kuin vl-liikkeestä.

Vaikka tavallaan kirjoitukseni menee hieman sivuun aivan loistavasta kolumnista, jonka linkin laitan loppuun, siinä on minusta oivallettu jotain hyvin oleellista heimolaisuudesta, yhteisöllisyydestä. Se voi olla hyvä asia ja voimaannuttava asia, mutta myös tosi pelottava ja vaarallinen.

http://www.hs.fi/tiede/Ihmisten+heimolaisuus+tappaa+itsen%C3%A4isen+ajattelun/a1305626858571

27 kommenttia

  • Eija Moilanen sanoo:

    Ainakin ennen se tapahtui helluntaiseurakunnassa näin, että onko se uskossa tai se ei ole uskossa. Varsinkin jos seurakunnassa ei käynyt tai lähti muualle huhumylly alkoi. Lähti joku juoru, että se on ollut humalassa tai vastaavaa. Ei ole uskossa. Syön hattuni, jos vanha polvi olisi päässyt kokonaan pilkuistaan. Siitä olen varma, että vielä kahdeksankymmenluvulla uskoon tullut riisuttiin jossain pois meikeistään vanhemman naisporukan hyökkäyksellä. Mutta olen tietoinen, että nykyisin meikkaus on yleistä. En pyri tällä mustamaalamaan helluntailaisia. Minulla on ollut ihan hyviä hetkiä heidän kanssa Kan-kodilla, jossa aikoinaan vierailin usein. Vaan pyrkimykseni on, että umpiosta tulevta VL-ihmiset tiedostavat ongelmia olevan muuallakin eikä vain heillä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Panu Saarela sanoo:

    Joona Korteniemi: “Miksi niin moni kiihkottomaan analyysiin muuten kykenevä teologi joutuu affektiensa valtaan, kun ryhdytään keskustelemaan vanhoillislestadiolaisuudesta?”

    Voisikohan olla niin, että objektiivisuus ja siihen pyrkiminen häviääkin sinulta? TA:n juttua lukiessani en havainnut mitään affektiivisuutta. Ehkäpä sinä et kestä vl-liikkeen seurakuntaopin anlyyttistä käsittelyä. Itse asiassa TA ei suostu edes julkaisemaan pelkkiä tunteenpurkauksia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Panu Saarela sanoo:

    Naispappeuden vastustaminen Raamattuun vedoten on vanha silmänkääntötemppu. Raamattua voi toki tulkita noin, mutta sen julistaminen “objektiivisena” Raamatun kantana on mielestäni mautonta. Kyse on kerran tehdyn (perinteisen) raamatuntulkinnan – joka siis voisi hyvin perustein olla päinvastainen – objektivoimisesta. Siis tulkinnasta (ja perinteestä) tehdään absoluutti, ei Raamatusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Panu Saarela sanoo:

    Toisaalta: näinhän vl-liikkeessä objektivoidaan kaikki omat mielipiteet. Ne ovat “kokonaisuutena erehtymättömän seurakunnan” (tämän viikon Päivämiehen ilmaus) julistamia jumalallisia totuuksia. Tällaista se on kun ihminen ottaa itsellensä Jumalan vallan ja aseman. Paavin erehtymättömyyttä (ex cathedra) opettava katolinen kirkkokaan ei ole näin julkea tämän asian suhteen. Vaikka aika julkea on sekin

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kimmo Wallentin sanoo:

    Just Panu, kyllä se taitaa näin olla. Oon ihan samaa mieltä.

    Vuokolta taas täyttä, 100 prosenttista asiaa. Komppaan täysillä

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit