"Ainoita oikeita" riittää

"Lutku", "hellari", "vapis", "lesta"... Eri kristinuskon "heimoilla" nimityksiä riittää, eikä siinä tavallaan mitään, niin kauan kuin niitä käytetään selkeyttämään, mihin uskonheimoon jonkun ihmisen kerrotaan milloinkin kuuluvan.

Mutta siinä vaiheessa kun mukaan tulee halveksunta ja mitätöinti, asia muuttuu arvelluttavammaksi, jopa vääräksi. Ja tämmöistä tapahtuu, muuallakin kuin vl-piireissä. Olen muutaman kerran kuullut vl-ihmisen kertovan jutun, jossa vl-henkilö keskusteli helluntalaisen kanssa. Tarinan mukaan "hellari" kehuskeli Pyhän Hengen saamisestaan niin, että oli käynyt sellainen voimakas humahdus ja Pyhä Henki oli laskeutunut sydämeen ja johon "lesta" oli vastannut: "se humahdus, jonka kuulit, taisi olla  hevosenpieru."

Vl-liikkeessä kirkon helmoissa olevaa henkilöä nimitetään "kirkkouskovaiseksi" tai "omavanhurskaaksi", eikä heillä mielletä olevan "elävää uskoa". Syynä tähän sanotaan olevan sen, ettei heillä ole Pyhää Henkeä, jonka he voisivat saada ainoastaan ottamalla synninpäästön "Jeesuksen nimessä ja veressä..." vastaan vl-uskovaiselta henkilöltä. Tämän jälkeen tulisi tietty alkaa käymään seuroissa Rauhanyhdistyksellä ja tekemään nk. Jumalan valtakunnan työtä.

Kirkon piirissä on ollut ja on myös muita heimoja, kuin vl-liike, jossa "kirkkouskovaisia" eli "lutkuja" ei pidetä taivaskelpoisina ja syynä tähän on naispappeus.  Tästä asiasta mulla ei ole kovin tarkkaa tietoa, mutta toivon saavani tämän kirjoituksen myötä.

Se asia, mistä olen nyt huolissani on se, että kun eri heimojen jäsenet tuomitsevat kuka milläkin perusteella toisensa helvetinlieskoihin, niin se homma tarttuu myös heidän nuoriinsa ja lapsiinsa ja he sitten melkolailla ilman hyvän käytöksen oppeja, suoltavat suoraan tulemaan, mitä ajattelevat. Sama on myös tavallaan syyntakeettomien ihmisten kohdalla, he kun eivät usein osaa keskustella taidon kanssa vastavuoroisesti, vaan päästelevät suustansa, mitä heille on heidän arvostamaltaan taholta opetettu ja syötetty. Toisaalta hyvä asia, mutta voi johtaa em. kaltaisen henkilön todella ikävään ja ahdistavaan tilanteeseen, jota he eivät sitten välttämättä kovin hyvin itse kestä.

Siis eri heimojen täyspäiset aikuiset osaavat venkoilun ja kieron keskustelun taidon niin hyvin, että he eivät altistu itse kovinkaan pahaan tulitukseen, mutta ne, joilta tämä taito puuttuu, ovat alttiimpia sitten ottamaan tavallaan koko omaa heimoaan kohtaan tarkoitetut syytökset ja jopa pommituksetkin vastaan.

No, heimot ovat erilaisia, ei kaikissa laiteta lapsia ja sairaita eturintamaan, vaan seisotaan itse oman aatemaailman takana suoraryhtisesti. Eikä homma ole välttämättä sielläkään kovin tietoista, jossa sitä nyt tapahtuu, mutta sillä tavalla siinä tuppaa vain käymään. Tätä kannattaa itse kukasenkin tykönänsä miettiä. Ja puhun nyt muistakin kirkon eri heimoista kuin vl-liikkeestä.

Vaikka tavallaan kirjoitukseni menee hieman sivuun aivan loistavasta kolumnista, jonka linkin laitan loppuun, siinä on minusta oivallettu jotain hyvin oleellista heimolaisuudesta, yhteisöllisyydestä. Se voi olla hyvä asia ja voimaannuttava asia, mutta myös tosi pelottava ja vaarallinen.

http://www.hs.fi/tiede/Ihmisten+heimolaisuus+tappaa+itsen%C3%A4isen+ajattelun/a1305626858571

27 kommenttia

  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Minä hyväksyn heimolaisiksini kristillisessä kontekstissa kaikki, jotka uskovat pelastuvansa Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, sovituskuoleman kautta. Hän on se yksi ainoa välimies, jonka minä tarvitsen Jumalan ja itseni välille. En vaadi muiltakaan enempää siihen, että olemme pelastettuja kristittyjä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Ajattelen, että usko Vapahtajaan riittää pelastumiseen. Ehkä ihmiset tarvitsevat herätysliikkeitä tai “heimoja” tämän uskonsa todeksi elämiseen. Vrt. yksi puu ei pala hyvin eikä kauan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Osmo, näinhän asiat ovat. En muuten kuulu/lukeudu mihinkään herätysliikkeeseen. Turvataan yksin Kristukseen!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Joonalta:

    “Miksi niin moni kiihkottomaan analyysiin muuten kykenevä teologi joutuu affektiensa valtaan, kun ryhdytään keskustelemaan vanhoillislestadiolaisuudesta?”

    Ihmetteletkö oikeasti? :p

    Seurakuntaoppi sinällään ei mittään, ihminen ymmärtää asiat niin kuin ymmärtää, minkä sille kukaan mitään voi. Mutta. Vl-seurakuntaopin järkyttävät seuraamukset käytännössä, niitä ei voi millään ilveellä kukaan sellainen henkilö hyväksyä, joka ei hyväksy mitään muutakaan henkistä väkivaltaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Oonko Osmo väittänyt sun väittävän jotain?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anne-Mari Hirvonen sanoo:

    Itse en ole törmännyt siihen että vapaissa suunnissa (helluntail. vapaakirkoll. ym:t) eivät pitäisi muiden seurakuntien uskovia “oikeina”. Kyllä se sydämen usko ratkaisee, eikä se mihin “lahkoon tai lohkoon” ihminen kuuluu, ei sitä minkään seurakunnan jäsenkirjalla taivaaseen mennä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Kiitos Anne-Mari vastauksestasi! Minä olen törmännyt asiaan välillisesti, eli eräs nuori on kertonut mulle asiasta. Eli kyseessä on vapaiden suuntien nuorten väliset keskustelut ja itselleni on tullut mieleeni, että josko heillä(kin), vapailla suunnilla siis, on asiasta kaksoisviestintää kuten vl-liikkeessäkin, eli aikuiset osaavat pitää syvimmät tuntonsa ja ajatuksensa asiasta piilossa, mutta “lasten ja imeväisten suusta totuus tulee”. “Lutku” -nimitystä esimerkiksi käytetään tosi halventavaan sävyyn. En usko, että nuoret itse “kekkasevat” asenteensa, vaan he omaksuvat sen vanhemmiltaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Eija Moilanen sanoo:

    Helluntai seurakunnassa on tässä asiassa todennäköisesti tapahtunut muutos. Mutta en usko ilmiön sieltäkään kadonneen kokonaan. Tuli mieleen jostain luettu juttu. Helluntailaissaarnaaja ja kirkkoherra tapasivat kylän raitilla. Kirkko herra tähän tomerasti, että täällähän se pääkastaja, johon saarnaajaa totesi, että sinähän sen pään kastat. Kyllä mulla on lapsuudesta helluntalaisten raadollisuudesta ihan riittävän karmeat muistot. Ilta toisensa perään äiti itki, niiden juttuja. Mutta se kuuluu menneisyyteen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuulikki Wallin sanoo:

    Sinä päivänä kun tämä vertailu ja siitä puhuminen loppuu, laitan käteni kyynärpäitä myöten ristiin, kuten sanonta kuuluu. Minulle riittää tunnustukseksi itselleni ja muille Room.10: 9-10. Sillä jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksesi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anne-Mari Hirvonen sanoo:

    Itse olin 20v. helluntaiseurakunnassa, monista asioista on keskusteltu vuosien varrella. Ei kyllä itselleni sanottu kertaakaan että “vain me olemme oikeita uskovia”. Tunnen edelleenkin monen ikäisiä helluntailaisia, vaikken itse siihen herätysliikkeeseen enää kuulukaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit