Äiti Amman halauksessa

Vierailin eilen Espoon Metro Areenalla saadakseni tällä viikolla Suomessa vierailevan intialaisen elävän pyhimyksen Äiti Amman halauksen.

Mennessäni Areenalle ja löydettyäni vihdoin oikean jonon, jossa jonottaa halaukseen pääsyä, tapasin Pohjois-Pohjanmaalta halausta varten tulleen monilapsisen perheen nuoren äidin. Siinä jonottaessamme päädyimme keskustelemaan siitä, mitä illan aikana oli odotettavissa.

Tunnustin hänelle ihan ensimmäiseksi, että tunnen oloni tilaisuudessa hiukan vieraaksi vahvan kristillisen taustani vuoksi ja toivovani, että Espoon piispa olisi myös paikalla. Toivoin sitä erityisesti siitä syystä, jotta hän näkisi, kuinka hengellisyys ei ole kadonnut Suomesta mihinkään. Sillä katsoessani sitä ihmisvirtaa, joka suorastaan tulvi ovista sisään, en voinut tulla muuhun johtopäätökseen. Tulijoita oli kaikenikäisiä ja erityisen paljon nuoria.

Puheemme jonotuskaverini kanssa kääntyivät aika pian kirkkomme opetukseen. Siihen hän sanoi, ettei halua viedä lapsiansa kirkon tilaisuuksiin, koska siellä lapset joutuisivat kuulemaan siitä, että heissä on jotain vikaa. Niinpä. Pysähdyin. Siinäpä sanoit totuuden- ajattelin.

Ehkäpä kirkkomme julistuksen ongelma onkin juuri siinä, että evankeliumin sanomaa välittäessään se tuleekin korostaneeksi ensi sijaisesti sitä, ettei ihminen ole hyväksytty Jumalan silmissä sellaisena kuin on. Eli miten kertoa evankeliumia siten, ettei siitä tule ensimmäiseksi negatiivista viestiä?

Katsellessani pitkin iltaa ihmisiä Amman halattavana näin mielessäni Marian halaamassa meissä jokaisessa asuvaa Kristus-lasta. Ajattelin, että mikä Jumalan suuri siunaus Intialle ja koko maailmalle hän onkaan välittäessään Jumalan ehdottoman rakkauden feminiinistä puolta hellyydellään ja myötätunnollaan.

Enkä voinut olla ajattelematta sitäkään, miksi Amma on saanut niin suuren suosion erityisesti protestanttisessa pohjolassa, missä Jumalan äiti, Maria, on laitettu enemmän tai vähemmän sivuun. Mutta taitaa olla, että meillä kaipuu Jumalan äidin, Marian yhteyteen elää silti edelleen hyvin vahvana. Onneksemme meillä kristityillä Maria on esillä vahvasti ortodokseilla ja katolisuudessa, joista voimme saada oppia hänestä ilman, että tarvitsee vaihtaa omaa uskontoaan. Äiti Ammakin opetuksissaan korostaa sitä, että jokaisen tulisi säilyttää oma uskontonsa ja kulkea sen viitoittamaa polkua Jumalan luokse.

Aikani jonotettuani sain Ammalta halauksen. Tunsin, kuinka hän piti minua itseään vasten kunnes hänen pyyteetön rakkautensa saavutti sydämeni ja vasta sitten hän hellitti otteensa. Noustuani halauksesta minun oli pakko käydä istumaan ja vain kyyneleet virtasivat silmistäni. Tunsin olleeni siunattu.

72 kommenttia

  • Antti Hämäläinen sanoo:

    Sami, Marko ja Kosti. Tällä Kotimaa-palstalla voisi silloin tällöin olla keskustelua hengellisyydestä, koska se kuite-nkin on kirkon ydinasiaa ja myös nykyihmiselle on tarpeen selvittää asioita. Tällaisesta keskustelusta mitä käydään hyvässä hengessä pidän kovasti koska se hyödyttää kaikkia. Ymmärryksen lisääntyminen kristillisyyden monista ilmenemistavoista on kaikkien etu riippumatta siitä, että näkemykset vooivat olla kovinkin erilaisia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Muistanet Antti, mitä apostoli Paavali sanoo Apt. 20 “Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että – kahleet ja ahdistukset – minua odottavat. No meitä eivät kahleet vielä odota.

    Ja edelleen Room 5. Paavali paitsi korostaa uskonvanhurskautta – kerskaa myös ahdistuksista -, kuten hän sanoo:… “sillä me tiedämme, että – ahdistus – saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” Eihän Paavali kerskaa ahdistuksista ikäänkuin nujerrettuna, vaan hengen voimassa.

    Edelleen Psalmi 31. “Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset.” Tässä psalmista toisin valittaa osaansa, mutta tuo valitus muuttuu lopulta iloksi. Tässä toteutuu se, mitä Johannes 16 sanoo: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi.”

    Tätähän on koko Raamattu tulvillaan. Psalmi 23: “Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Molemmat sekä vitsa, että sauva – nimenomaan – lohduttavat meitä.

    Toteat Antti, että: “ei Jumalan yhteydessä vaeltamisen tule olla mitään ainaista kitumista.” “Kuitenkin kun kaikki on annettu Jumalalle, olo varmasti kevenee. Ahdistus on sen merkki, että näin ei ole tapahtunut, ja siksi ollaan milloin missäkin jännitystilassa ja”kilvoituksessa”

    Niinkauan kuin vanha aatami meissä elää se löydään ristille hamaan hautaan asti. Tyytyminen ristin alla tuottaa kuitenkin ilon Herrassa.

    Antti, ahdistus johon meidät, jotka olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet viedään on nimenomaan merkki Jumalan rakkaudesta. Joko katkeroidumme tai tyydymme ristin tiehen. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Ristin tie on ollut aina pakanoille hullutus ja juutalaisille pahennus.

    Uskomme joutuu ahdistetuksi, jotta Jumala näkisi millaista tekoa me olemme. Kiitämmekö myös paitsi onnesta, myös kaikenlaisesta rististä, jota meille voimiemme mukaan suodaan?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Antti, “Tällaisesta keskustelusta mitä käydään hyvässä hengessä pidän kovasti koska se hyödyttää kaikkia.”

      Näin minäkin asian näen, eikä se tietenkään tarkoita, että olisimme kaikesta samaa mieltä. Kirjoittamiseen liittyy aina se ongelma, että asian ilmaisu ymmärrettävästi ei aina onnistu. Lisäksi meidän elämänkokemuksemme ovat myöskin erilaisia, jolla on tietenkin merkitystä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Kosti. “Tyytyminen ristin alla tuottaa kuitenkin ilon Herrassa”. Aivan, ja tässä on nimenomaan kyse siitä,että pysymme kuuliaisuudessa Jumalalle, ei mistään uskonnollisesta “masokismista”. Tämä kuuliaisuus ei kuitenkaan nykyihmistä, edes uskovaa, kovasti kiinnosta. Minusta juuri tämä on “ristin ottamista” koska s vie meidät jännitteeseen “maailman” kanssa. Tämä on minusta ahdistus joka on meille tatkoitettu.

      Jos alamme sekoittamaan kaikenlaiset päänsärkkymme ja kolotuksemme “ristiksi” päädymme helposti uskonnolliseen spekulaatioon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Antti; “Aivan, ja tässä on nimenomaan kyse siitä,että pysymme kuuliaisuudessa Jumalalle.”

      Niin, tästä on lopulta kysymys, tapahtukoon meille hyvin tai pahoin, niin ottakaamme se Jumalan kädestä. Mielestäni tätä aikaa voidaan soveltuvin osin verrata Tuomarien kirjaan, sillä “jokainen tekee sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein.” Nyt valtakunnansyyttäjä toteaa, että “Raamattu-siteeraus voi olla rikos” ”Kyllä. Pelkästään sen ymmärtäminen, että teksti on loukkaavaa, riittää”, kuten tänään Hs uutisoi. Kyllä, kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Kosti. “Uskomme joutuu ahdistetuksi, jotta Jumala näkisi millaista tekoa me olemme”. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, miksi Uudessa testamentissa on yli 2000 jaetta jotka kuvaavat taloudenhoitoa ja meidän monipuolista vastuullisuuttamme Jumalan talouden hoitajina? Vastaavasti uskosta vähän yli 200 jaetta ja pelastuksesta samoin hieman yli 200 jaetta. 16 Jeesuksen 38 vertauksesta käsittelee rahaa. Miten käsittelemme rahaa kertoo suoraan siitä mikä on sydämemme tila. Koska Jeesus tahtoo saada sijansa sydämessämme on Hänen ensin voitettava sydämemme. “Siellä, missä on sydämemme, on aarteemme”. Useimpien länsimaiden uskovien sydän on täysin kiinni rahoissa ja omaisuudessa, korkea elintasomme on kertakaikkiaan tukahduttanut hengellisen elämämme sitä mukaan kun sydömemme on kiinni omaisuudessamme.. Ei siis ole sattuma, että Uudessa testamentissa on kymmenen kertaa enemmän taloudenhoidosta kuin uskosta/pelastuksesta kertovia jakeita. Mikään mystinen harjoitus ei vie meitä Jumalan yhteyteen ennekuin olemme luovuttaneet “kukkaromme” ehdoitta Jumalalle. Tästä on hyvä alkaa hengelliset “harjoituset”. Sen ymmärrän täysin, että juuri tähän voi monien kohdalla liittyä syvimmät ahdistukset ja pelot. Mutta muuta tietä Jumalan valtakuntaan ei ole kuin tämä “ahdas portti”..

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Antti. Niinhän Jeesus itse sanoo: “Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi”. Näinhän tässä on käynyt, että mitä korkeampi elintaso, niin sitä vähemmän Jumalaa näytetään tarvitsevan. Toki, ei meitä mikään mystinen harjoitus vie Jumalan yhteyteen, vaan yksinkertaisesti Jumalan lahjaksi antama usko. Kun uskomme me myös lahjoitamme varojamme kukin mahdollisuuksiensa mukaan. Toki monet antavat hyväntekeväisyyteen suuriakin summia, eikä se ole välttämättä uskosta kiinni. Ei kaiketi siinä ole mitään sääntöä, kuinka paljon kukin antaa, vaan ettei meidän sydämemme riippuisi omaisuudessa, jota toki itse kukin tarvitsemme. Toki tuokin on tavallaan ahdas portti, raha kun on tämän maailman jumala.

      Mitä varsinaisesti ajattelen ristin teologialla, siitä voisi olla eräs esimerkki Jonas Lagus, joka Kalajoen käräjien seurauksena erotettiin virastaan puoleksi vuodeksi. Hän kärsi myös 20 vuotta ajoittain painajaismaisesta päänsärystä ja unettomuudesta ja lisäksi hän joutui hautaamaan 16:sta lapsestaan puolet eikä siinä ollut vielä kaikki. Näin Herra piti palvelijansa ahtaalla ja pienellä paikkalla. Tämä on vain eräs esimerkki, ottamatta kantaa sen kummemmin herätysliikkeisiin. Totuus on, että tällä tavalla Herra koettelee myös omiaan nykyään. Jokaisella on omat painonsa, jotka Herra on hyväksi nähnyt antaa jokaiselle voimiensa mukaan, vaikka joskus “painot” tuntuvat menevän yli voimien. Tässä tilanteessa ei auta muu kuin lujasti riippua Jumalan Pyhässä sanassa ja lupauksissa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Kosti. “Jokaisella on omat painonsa, jotka Herra on hyväksi nähnyt antaa jokaiselle voimiensa mukaan, vaikka joskus “painot” tuntuvat menevän yli voimien”. “Kiitämmekö myös paitsi onnesta, myös kaikenlaisesta rististä, jota meille voimiemme mukaan suodaan?” Kun näin samaistat ristin etupäässä sairauksiin, lapsen kuolemisiin ja unettomuuteen jne. ja ajattelet, että kaikesta tällaisesta påitäsi olla kiitollinen ja kiittää Jumalaa minun kysymys on, että ajatteletko oikeasti, että Jumala sunnittelee osaksemme kaikkea tällaista?. Minusta nämä ovat nimenomaan syntiinlankeemuksen seurauksia mistä koko ihmiskunta kärsii. En ollenkaan ymmärrä, miksi jostin syöpäsairaudesta pitäisi olla erityisen kiitollinen? Siitä olen samaa mieltä kanssasi, että jos näissä katkeroituu”menettää pelin”. Syyttömänä tuomituksi tulemisen tai valhekampanjan kohteeksi joutumisessa voin helpommin nähdä ristin ja myös koetuksen joka on meille sallittu luonteemme “jalostamiseksi”. Muuten minulle kysymys ristin merkityksestä on yksinkertaisesti siinä, olenko ristiinnaulittu maailmalle, ja maailma minulle, vrt Gal 6:14b. so olenko vapaa seuraaman Herraa kuuliaisuudessa ehdoitta. Tässä on ennekaikkea kyse siitä, onko Jumala päässyt erottamaan/pyhittämän meidät itselleen. Nyt kulutusyhteiskuntamme manipuloimat mukavuudenhaluiset nykyihmiset ovat täysin sokeita hengellisesti ja juuri tästä Jumala tahtoo sydämemme irrottaa. Emme siis voi palvella Jumalaa ja Mammonaa yhtaikaa. Tässä on myös sumalaisen uskovan ongelma. Ristille joudumme omaisuutemme kanssa silloin kun Jumala koettelee olemmeko valmit luopumaan siitä, vai emme? Tässä on kyse aivan muusta kuin kirkollisveron maksamisesta tms. Minusta siis tässä on nykyuskovan ja seurakunnan suurin pulma. Emme ole ristin kautta “erottautuneet maailmasta” ja siksi kirkko Euroopassa on voimaton ja menettämässä vakavastiotettavuuttaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Antti. Totta, jota uskon takia vainotaan, sehän on selvääkin selvempi risti, (erotettiinhan Laguskin virastaan uskonsa takia, kuten totesin). Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sen lisäksi itse kullekkin annetaan vielä henkilökohtainen pistin, kuten Paavalille, joka rukoili Jumalaa kolme kertaa, että se otettaisiin pois. Ei otettu, vaan Herra sanoi hänelle: “Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Paavalia vainottiin uskonsa takia, mutta henkilökohtaista pistintä, jonka alla hän huokasi, hän joutui kuitenkin kantamaan. Se on epäoleellinen kysymys, mikä tuo pistin Paavalilla siten oli. Christian Scriver (1629 – 1693) joutui muistaakseni hautaamaan peräti 12 omaistaan.

      Toteat, että “en ollenkaan ymmärrä, miksi jostain syöpäsairaudesta pitäisi olla erityisen kiitollinen? Niin tai jostakin muusta yhtä tai vähemmän vakavasta. Mutta jospa se onkin niin, että se on “koetus joka on meille sallittu luonteemme “jalostamiseksi”, että Kristus saisi muotoa meissä. Siihen voi mennä jopa 40 vuotta tai enemmän tai vähemmän, ennen kuin opimme tyytymään tähän “ristin tiehen” ja siitä myös kiittämään. Entäpä Job, jonka oli hurskaudestaan tunnettu mies, joka joutui kuitenkin toteamaan: “Odotin onnea, tuli onnettomuus, vartosin valoa tuli pimeys. “Jos me otamme Jumalalta vastaan hyvää, niin miksi emme myöskin “pahaa.” Mutta sekä hyvä että “paha” ja lisäksi kaikki muu vaikuttaa meidän parhaaksemme. Usko siinä kuitenkin joutuu ajoittain varsin koville. Suomessa ei ainakaan vielä kristityt ole joutúneet vainon alle, kuten aikoinaan Inkerissä. Sinä tietänet paremmin missä maissa nykyisin kristityt joutuvat todellisen vainon kohteiksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Kosti. “miksi jostain syöpäsairaudesta pitäisi olla erityisen kiitollinen? Niin tai jostakin muusta yhtä tai vähemmän vakavasta. Mutta jospa se onkin niin, että se on “koetus joka on meille sallittu luonteemme “jalostamiseksi”, että Kristus saisi muotoa meissä. Siihen voi mennä jopa 40 vuotta tai enemmän tai vähemmän, ennen kuin opimme tyytymään tähän “ristin tiehen” ja siitä myös kiittämään”.

      Minun havainto on, että kun mieli on koeteltu, sairauden kanssa tullaan paremmin toimeen kuin silloin, kun se ei ole. Mutta ei minusta kekenkään täydy olla ainakaan ylitsevuotavan kiitollinen pahasta syöpäsairaudesta, hyvin riittää kun ei katkeroidu sellaisen kourissa kituessaan.

      Eikö muuten olisi luontevaa sairaana pyytää että Herra koventaisi kipuja niin että luonne jalostuisi enemmän? Minusta tämä olisi epäluonteva pyyntö vaikkakin se olisi sairauden hyväksymisen osoitus.

      Vainon tai petoksen kohteeksi joutuminen on vähän eri asia kun siitä selviää vain anteeksi antamalla. Tämä liittyy suoraan sovituksessa elämiseen ja vihollisen siunaamiseen ja hänen puolestaan rukoilemiseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Antti, ehkä meidän ajatuksemme eivät oikein kohtaa. En oikein osaa ilmaista mitä syvimmältä tarkoitan. Ehkä Jobin kirja on tässä selkein esimerkki. En tarkoita sitä, että meidän pitäisi pyytää kärsimyksiä, vaan se, mikäli me joudumme kärsimään uskomme takia ja mitä muuta vaikeuksia ottaisimme kaikki Jumalan kädestä tyytymällä ristin tiehen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    “Mikään mystinen harjoitus ei vie meitä Jumalan yhteyteen ennekuin olemme luovuttaneet “kukkaromme” ehdoitta Jumalalle.”

    Mahtaako tuo tarkoittaa -kun Jumalalle ei suoraan voi rahaa heittää… että kukkaro eikä vain kukkaro vaan myös perittäväkisi mahdollisesti jäävä omaisuus tulisi käytännössä lahjoittaa niitä kovasti kaipaaville uskonnollisile pienryhmä-yhdistyksille tai säätiöille? Nytkinjuuri tulkee radiosat po. testamentinteko-ohjetta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Heinola. “Mahtaako tuo tarkoittaa -kun Jumalalle ei suoraan voi rahaa heittää… että kukkaro eikä vain kukkaro vaan myös perittäväkisi mahdollisesti jäävä omaisuus tulisi käytännössä lahjoittaa niitä kovasti kaipaaville uskonnollisile pienryhmä-yhdistyksille tai säätiöille?”

      Rahaa voi tietysti antaa minne vaan, eikä pyytäjistä varmasti ole pulaa. Silti minä tarkoitan vain, että parhaimmillaan rahojen käyttämisemme ja talouden hoitomme on Jumalan johdatuksessa ja Hänkin pääsee ohjaamaan meitä tässä suhteessa. Jos näin pääsee tapahtumaan, se merkitsee sitä, että Hän voi myös ohajata rahojemme käyttöä erityisesti niiltä osin, mikä on siunattua ylijäämää kun omat tarpeemme on hoidettu. Heinola on hyvä ja lukee edellisiä kommentteja joissa valaisen asiaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anne-Marja Isoaho
    Anne-Marja Isoaho

    Kirjoittaja tunnustautuu Kristuksen seuraajaksi, joka kirjoittaa niin kuin hänen sydämensä sanoo ja saarnaa ensisijaisesti itselleen