Äiti Amman halauksessa

Vierailin eilen Espoon Metro Areenalla saadakseni tällä viikolla Suomessa vierailevan intialaisen elävän pyhimyksen Äiti Amman halauksen.

Mennessäni Areenalle ja löydettyäni vihdoin oikean jonon, jossa jonottaa halaukseen pääsyä, tapasin Pohjois-Pohjanmaalta halausta varten tulleen monilapsisen perheen nuoren äidin. Siinä jonottaessamme päädyimme keskustelemaan siitä, mitä illan aikana oli odotettavissa.

Tunnustin hänelle ihan ensimmäiseksi, että tunnen oloni tilaisuudessa hiukan vieraaksi vahvan kristillisen taustani vuoksi ja toivovani, että Espoon piispa olisi myös paikalla. Toivoin sitä erityisesti siitä syystä, jotta hän näkisi, kuinka hengellisyys ei ole kadonnut Suomesta mihinkään. Sillä katsoessani sitä ihmisvirtaa, joka suorastaan tulvi ovista sisään, en voinut tulla muuhun johtopäätökseen. Tulijoita oli kaikenikäisiä ja erityisen paljon nuoria.

Puheemme jonotuskaverini kanssa kääntyivät aika pian kirkkomme opetukseen. Siihen hän sanoi, ettei halua viedä lapsiansa kirkon tilaisuuksiin, koska siellä lapset joutuisivat kuulemaan siitä, että heissä on jotain vikaa. Niinpä. Pysähdyin. Siinäpä sanoit totuuden- ajattelin.

Ehkäpä kirkkomme julistuksen ongelma onkin juuri siinä, että evankeliumin sanomaa välittäessään se tuleekin korostaneeksi ensi sijaisesti sitä, ettei ihminen ole hyväksytty Jumalan silmissä sellaisena kuin on. Eli miten kertoa evankeliumia siten, ettei siitä tule ensimmäiseksi negatiivista viestiä?

Katsellessani pitkin iltaa ihmisiä Amman halattavana näin mielessäni Marian halaamassa meissä jokaisessa asuvaa Kristus-lasta. Ajattelin, että mikä Jumalan suuri siunaus Intialle ja koko maailmalle hän onkaan välittäessään Jumalan ehdottoman rakkauden feminiinistä puolta hellyydellään ja myötätunnollaan.

Enkä voinut olla ajattelematta sitäkään, miksi Amma on saanut niin suuren suosion erityisesti protestanttisessa pohjolassa, missä Jumalan äiti, Maria, on laitettu enemmän tai vähemmän sivuun. Mutta taitaa olla, että meillä kaipuu Jumalan äidin, Marian yhteyteen elää silti edelleen hyvin vahvana. Onneksemme meillä kristityillä Maria on esillä vahvasti ortodokseilla ja katolisuudessa, joista voimme saada oppia hänestä ilman, että tarvitsee vaihtaa omaa uskontoaan. Äiti Ammakin opetuksissaan korostaa sitä, että jokaisen tulisi säilyttää oma uskontonsa ja kulkea sen viitoittamaa polkua Jumalan luokse.

Aikani jonotettuani sain Ammalta halauksen. Tunsin, kuinka hän piti minua itseään vasten kunnes hänen pyyteetön rakkautensa saavutti sydämeni ja vasta sitten hän hellitti otteensa. Noustuani halauksesta minun oli pakko käydä istumaan ja vain kyyneleet virtasivat silmistäni. Tunsin olleeni siunattu.

72 kommenttia

  • Marko Sjöblom sanoo:

    Hyviä kommentteja, Antti Hämäläinen. On kyse siitä, onko Jeesus Kristus “a god” vai God”. Vain jälkimmäinen on kristillisen uskon mukainen vastaus.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Hämäläinen: “Kyllä saa olla aika sekaisin oleva uskova, jos ei ymmärrä eroa tällaisen “hinduhengen” ja Pyhän Hengen välillä. Kyseessä on siis ero Pyhän Hengen, ja pahan hengen välillä. Näitä ei ole tarkoitus sekoittaa toisiinsa mitenkään.”

      Tulkitset sen mukaan, mikä näkyy silmiisi, mutta ei siitä ole kysymys. Miten erotat, jos tunnistamaton äiti Amma puhuisi samoin kuin helluntailainen voideltu, kun voimavaikutus sielussa on identtinen?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Tuomaala. “Tulkitset sen mukaan, mikä näkyy silmiisi, mutta ei siitä ole kysymys. Miten erotat, jos tunnistamaton äiti Amma puhuisi samoin kuin helluntailainen voideltu, kun voimavaikutus sielussa on identtinen?” Henkien erottamisen lahjan kautta on aivan helppo todeta, että voimavaikutus sielussa on erilainen. Olen toiminut paljon hindukulttuurissa, sekä Sri Lankalla ja nyt viime vuosina Nepalissa. Nuorena opiskelin meditaatio-opettajaksi, joka sitten jäi kun tulin uskoon. Tunnen kyllä hindulaisuutta sekä kirjallisuuden, mediaatiokoulutuksen ja hengellisten kokemusten kautta. Siis Pyhä Henki on aivan erilainen kuin erilaiset demoonihenget mitkä manipuloivat ja pettävät hinduja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Hämäläinen: “Henkien erottamisen lahjan kautta on aivan helppo todeta, että voimavaikutus sielussa on erilainen.”

      Kommenttisi perusteella edelleen pysyt siinä, mikä näkyy puolisokean silmiinkin eli mistä tiedät, mikä henki äiti Ammassa on? Vastauksesi: kun hän on hindu.

      Henkien erottamisessa on kysymys eri asiasta kuin miltä sinusta tuntuu ja mikä silmääsi näkyy.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Tuomaala. “Henkien erottamisessa on kysymys eri asiasta kuin miltä sinusta tuntuu ja mikä silmääsi näkyy”. Niin, juuri sitä tarkoitan, kun sanon, että henkien erottamisen lahjan kautta eron “hinduhengen” ja Pyhän Hengen väillä huomaa helposti. Henkien erottamisen lahjassa ei ole kysymys ulkoisesen käytöksen perusteella tehtävästä erottelusta, vaan demoonisen hengen tunnistaamisesta Pyhässä Hengessä, joka oikeastaaan koko erottelun meille/meissä tekee.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Äiti Amman opetukset sopivat huonosti Jeesuksen opetuksiin. Ammanista tunnistaa sokea Reettakin, että hänessä ei kuulu hyvän Vapahtajamme ääni, vaan riivaajien oppi. Kristityt seuraavat vain Jeesusta maailman Vapahtajan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      “,,,,vaan riivaajien oppi”

      Millainen ja minkänimisten riivaajien oppi ja miten se ilmenee? Kertoisitko mieluimmin lähteet mainiten tarkemmin?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Tapio T ja Antti H (sekä Sami P). Mielestäni Sami ottaa esille hyvän näkökulman: opin/opetuksen arvioinnin. Komppaan Tapiota sikäli, että vetoaminen henkien erottelemisen armolahjaan näyttäytyy ulkopuoliselle nimenomaan mutu-tuntuman perusteella toimimiselta eli mielivaltaiselta. Komppaan Anttia sikäli, että me länsimaiset kristityt olemme paljolti unohtaneet henkivaltojen todellisuuden. Olen itse ollut yli 30 vuotta sitten läsnä erään hindusuuntauksen seremoniassa ja vuosia myöhemmin tajusin kohdakseni siinä pahan henkivallan kosketuksen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      henkien erottamisen lahja on aivan selkeästi toimiva armolahja, eikä sen antama diagnoosi ole muuhun kuin hengellisen työn käyttöön. Kun keskustellaan asioista ihmisten kanssa mitään henkien erottamisen lahjaa ei kannata edes mainita. Otin tällaisen puheeksi kun siitä kysyttiin. Ongelma on nimenomaan siinä, että länsimainen ihminen on hengellisesti aika turta ja avuton, varsinkin ennenkuin usko jotenkin herää. Hengellisessä erottelussa kasvu on osa hengellistä kypsymistämme, kuten apaostoli selvästi sanoo, Hebr 5:14b”.. täysi-ikäisiä….joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta”. Tästä ei täydy virittää erikseen keskustelua, mutta tässä jakeessa on tärkeä opetus. Kyse on etupäässä hyvän erottamisesta, ei pahan erottamisesta. Henkien erottamisen lahjankin pääpaino on aina hyvän erottamisessa, vrt. Joh 1:47 Jeesuksella tämä lahja toimii, ja hän sanoo Natanelista”Katso, oikea israelilainen, jossa ei ole vilppiä”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Haukka sanoo:

    Nämä noituusjutut taitavat kuulua samaan kategoriaan blogin aiheena olevan hindulaisuutta julistavan kanssa.

    Noidat keskellämme Feministi toisensa jälkeen julistautuu noidaksi. Miksi noidat ovat nyt naisten asioiden ytimessä?

    https://www.hs.fi/nyt/art-2000006309110.html

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Antti Hämäläinen. Tässä on nyt taas se ongelma, että käytät itsestään selvyytenä Raamatusta otettua termiä, jolle 1800-luvulta alkaen on pyhityskristillis-helluntailais-karismasttisessa traditiossa annettu määrätty sisältö. Siihen, että kristitty välttää uushindulaisuutta riittää käsittääkseni aivan hyvin Raamatun tuntemus ja uskontoja käsittelevä sisälukutaito. Käsittääkseni henkien erottamisessa on kyse nimenomaan kyvystä arvioida uskonnollista opetusta yhdistettynä talonpoikaisjärkeen ja ns tunneälystä. Tietenkin Pyhän Hengen opastamana. Mikä taas toteutuu nimenomaan Jumalan kirjoitetun sanan kautta. Tietenkin mystisiä kokemuksia on mutta niitä ei kai kukaan voi arvioida pätevästi. Vai olenko väärässä?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Marko, tästä voisimme puhua pitkäänkin, mutta se olisi oma juttunsa. Henkien erottaminen tuli puheeksi tässä, kun oli kyse siitä miten erottaa äiti Amman ja hellutailaistyyppisten karismaatikkojen jutut/kokemukset ja hengen” laatu “toisistaan. Se nimenomaan tapahtuu henkien erotamisen lahjan toimiessa. Tietysti terveellä maalaisjärjellä ja Raamatun tuntemuksella pärjäämme hyvin mitä Ammaan tulee. Missä on hengellisiä herätyksiä, tämä lahja on tärkeä, koska on kyettävä arvioimaan “hengen sekoittuneisuutta” ja myös erottamaan kokonaan harhaiset seurakunnat ja herätysilmiöt. Etelä-Amerikassa on paljon tällaista sekoitusta, myös katolisen kirkon piirissä. Henkien erottamisen lahja on siis elämyksellinen Pyhän Hengen “tiedottaja” joka voi olla varsin voimakas tuntemus silloin, kun jossain on paha henki tai myös epäpuhdas sydän ja Jumala tahtoo meitä varoittaa tai tehdä tämän meille tiettäväksi. Tämä lahja on paljolti annettu varjelemiseksemme, mutta kuten yllä sanoin, senkin päälimmäinen tarkoitus on erottaa hyvä, ei paha. Se on siis myönteinen armolahja, vrt 1 Kor 12:10 b.

      Hengellisissä herätyksissä ja myös karismaattisuudessa saamme mystisiä kokemuksia ja tietysti analysoimme niitä eri tavoin. Muutenhan meitä viedään kuin pässiä narusta. MInä olen tehnyt tätä paljon, ja “mittaan” tarkkaan kaiken missä olen mukana ja myös paljon sellaista mihin en sotkeudu. Sitten, kaikki arviomme ovat vajavaisia, kuten meille luvataan, “tietomme on vajavaista”, 1 Kor 13:9a. MInusta hyvä kristillisten mystisten kokemusten kuvaaja pohjoismaalaisille on Frank Mangs, jonka kirjoja on suomennettu. Hän toimi herätyspuhujana Johannaksen kirkossa sodan aikaan ja nämä olivat nimenomaan terveitä herätyksiä jotka sitten vaikuttivat kai jopa KRS:n syntyyn.

      Mystiset kokemukset eri traditioissa ovat näiden traditioiden “värjäämiä” niin, että katoliset mystikot ja profeetat järjestäen näkevät Marian ja sekoittavat hänet profetoimiseensa. Pyhä Birgitta erityisesti teki näin, mutta myös Savonarola, joka oli yksi kirkkohistorian merkittävimistä herätyspuhujista. Nämä ovat siis oikeita profeettoja mutta “mariakuorrutus” on karsittava kaikesta ja nähtävä puhdas ydin heidän sanomassaan. Opin vaikutus on niin tärkeä, että jos jonkun opit ovat aivan pielessä, niin vääntyvät rofetoimisetkin vinoon.

      Savonarolan kuolemasta tuli 1990-luvun lopulla kuluneeksi 500 vuotta ja paljon tutkimusta hänestä ja Firenzen herätyksestä julkaistiin sillion. Se aika on hyvin dokumentoitu ja herättyksestä sekä Savonarollan yhteiskunnallis-profeetallisesta vaikutuksesta voi saada aika hyvän käsityksen. Eräät maailmaan kauneimmat, Fra Angelon maalaamat seinäfreskot ovan San Marcon luostarin seinillä. Savonarolahan toimi tämän dominikaaniluostarin johtajana ja kirjaimellisesti vaikutti koko kaupungin ilmapiiriin tervehdyttävästi . Hän oli nimenomaan tervehenkinen ja käytännöllinen mystikko. Pidän kovasti San Marcon luostrista ja olen useaan otteeseen käynyt siellä tukimassa ko. herätystä. Siellä tuntuu siltä, että aika olisi jotenkin pysähtynyt 1400 luvun lopulle ja Savonarolan hyvä vaikutus on jotenkin edelleen tallella.

      Mangsissa ei tätä rasitetta ollut ja siksi hän on meille suomalalaisille hyvä oppi-isä. Mystisiä mokemuksia ja herätysilmiöitä analysoidaan kuin mitä tahansa muutakin asiaa, eri kanteilta, siis sosiologisena ilmiönä, mentaalisena ja hengellisenä ilmiönä sekä opillisesti. Herätysten opillinen analyysion monesti sikäli simppeliä, että yleensä spontaaneissa hengen vuodatuksissa ei edes ole kunnon teologiaa vaan se alkaa pikkuhiljaa muotoutua jos herätys jatkuu. Ei siis ole edes paljon analysoitavaa. Olen nähnyt tällaista paljon Etelä-Amerikassa ja itsekin toiminut siellä Raamatun opettajana. Opettajalle on tilausta juuri siksi, että he itse eivät ole kovin vahvoja teologisessa ja edes loogisessa ajattelussa. Sitähän me eurooppalaiset voimme heille antaa. Tänne taas voisi sieltä tulla herätyspuhujia lähetyssaarnaajiksi. Mitään herätystähän emme ole nähneet Suomessa ja Euroopassa aikoihin joten niiden tervehenkisyydestäkään meillä ei ole samalla laila huolta kuin vaikkapa Bogotassa ja Guatemala Cityssä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Marko. “Tässä on nyt taas se ongelma, että käytät itsestään selvyytenä Raamatusta otettua termiä, jolle 1800-luvulta alkaen on pyhityskristillis-helluntailais-karismasttisessa traditiossa annettu määrätty sisältö”. Henkien erottamisen lahja, tiedon sanat, viisauden sanat ja vaikkapa profetian lahja ovat 1 Kor 12:7-10 listassa mainittuja “karismoja”. Jokainen, jonka elämässä tällaiset lahjat toimivat, ymmärtää, ettei niissä ole ensi kädessä kyse jonkun asian tietopuolisesta ymmärtämisestä vaan ne ovat Pyhän Hengen antamia ilmestyksiä. Ei tämä ole monimutkaista. Nämä lahjat toimivat silloin kun niiden toimiselle on edellytykset ja asenteellinen avaus. Yksinkertaistettuna on kyse siitä, että Jumala sanoo meille jotakin, mikä yleensä on tarkoitus jakaa muillekin. Sille jolla on tällaisia lahjoja niiden toimisessa on kyse ennenkaikkea kuuliaisuudesta Pyhän Hengen impulssille.

      Ei tämän toteamiseksi täydy välttämättä ymmärtää helluntailais-karismaattisen liikkeen kehitystä 1800-luvulta vaan tuore Pyhän Hengen kokemus riittää. Tässä on nimenomaan kyse Hengen impulsseista sydämessämme/mielessämme. Siellä missä on Pyhän Hengen vuodatuksia, tällaiset lahjat yleensä alkavat toimia. Toisaalta mikään ei vättämättä estä Jumalaa sanomasta meille jotain rukouskammion yksinäisyydessä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Antti Hämäläinen. Kiitos, kun avasit näkemyksiäsi. Tunnustuksellisena luterilaisena näen koko karismaaattisen tradition ja sitä edustavat julistajat kuten edesmenneen Frank Mangsin hyvin eri valossa kuin Sinä. Voisiko sanoa niin kuin Luther, että synti saa aikaan hurmahenkisyyttä, joka sitten ilmenee ei-kristillisissä uskonnoissa JA kristikunnan sisällä sitä eriasteisesti turmellen? Perusongelmana näen, että Hengen työ Raamatun siteeraamisesta huolimatta irrotetaan Jumalan sanasta ja oikeasta pelastusopista (mihin kuuluu sitten liitännäisenä.poikkeaminen oikeasta kaste-, ehtoollis- ja virkaopista (=naisten hyväksyminen pastoreiksi, rukouksen “ylikorostaminen”, yhteiskristillisyys jne). En kyseenalaista karismaattisia ilmiöitä sinänsä, tai Sinun kokemuksiasi. Sihen teologiaan, mikä vaikuttaa sen taustalla, suhtaudun kriittisesti. Voin itsekin olla väärässä enkä missään nimessä halua paluuta menneiden aikojen oppiriitoihin. Saatko jostakin käsiisi F.G. Hedbergin teoksen “Werklärans wederläggning I-lll,” Sen I osan loppupuolella on aika hyvä kartoitus. Palaamme asiaan toisella kertaa. Äiti Amman halauksia emme varmaan kumpikaan mene hakemaan vaan rukoilemme niiden puolesta, jotka niin tekevät.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Marko. “En kyseenalaista karismaattisia ilmiöitä sinänsä, tai Sinun kokemuksiasi. Sihen teologiaan, mikä vaikuttaa sen taustalla, suhtaudun kriittisesti. Voin itsekin olla väärässä enkä missään nimessä halua paluuta menneiden aikojen oppiriitoihin”. No minulla on aina ollut pelkästään hyviä Pyhän Hengen kokemuksia. Sitten, useimmat karismaatikot ja muut hengen ihmisethän pettyvät jossain vaiheessa, lankeavat, haavoittuvat tai joutuvat jotenkin epätaspainoon tms. Tämä johtuu huonosta teologiasta, ihmisluonnon heikkouksista ja itsetuntemuksen puutteesta, sekä myös siitä, että lopulta ei rakastetakaan “Jumalaa kaikesta sydämestä, mielestä ja voimasta”.

      Frank Mangs ei ollut mikään teologi, niinkuin en minäkään. Silti hänkin pysyi taspainossa vuosikymmenien ajan eikä avioeroa lukuunottamatta sotkeentunut mihinkään arvelluttavaan. Nyt minulle ei ole ollenkaan vaikeaa siunata perinteistä luterilaista uskoa, kaikkia luterilaisia herätysliikkeitä tai uusia luterilaisia kirkkokuntia piispoineen. Voin myös mielihyvin osallistua tällaisiin jumalanpalveluksiin. Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat, mutta sinun edustamasi tapa olla kristitty olisi aikanaan naulinnut minut jonkun kirkon penkkiin koko elämäni ajaksi sensijaan että olisin saanut Jumalan Hengen johdatuksessa jännittävän ja hedelmällisen elämän.

      Itse kuitenkin viihdyn parhaiten sellaisessa jumalanpalveluksessa missä myös erilaiset armolahjat voivat toimia, siis missä on välttävä Pyhän Hengen tämän mahdolliseksi tekevä “läsnäolo”. Tällaisista jumalanpalveluksista poistun tyytyväisempänä kuin sellaisista missä tätä Hengen läsnäoloa ei ole, missä siis on aina vain “salattu” Jumala, josta puhutaan, mutta ei mitenkään elämyksellisesti koeta. Tällainen minua siunaava Hengen läsnäolo voi olla uudessa karismaattisessa seurakunnassa tai vaikkapa katolisessa messussa. Minulle ei ole ristiriitaa Pyhän Hengen ja Raamatun sanan välillä.

      Omista mieltymyksistäni en siis tee mitään oppia muille kuin itselleni, mutta toki ymmärrän karismaattisia ilmiöitä ja hengen elämää kokemukseni pohjalta mikä auttaa vaikkapa sielunhoitotilanteissa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Antin mainitsemaa karismaattisuutta ja yleensä karismaattisuutta on hyvä tarkastella ortodoksisesta näkökulmasta ja teologiasta käsin. Koko kysymys saa aivan uuden näkökulman. Tässä on myös avain ymmärtää koko karismaattisuutta ja selvittää se helposti.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Sami. “Tässä on myös avain ymmärtää koko karismaattisuutta ja selvittää se helposti”.

      Selvittää se helposti?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Nyt Sami voisit valaista hieman, kuinka selvität karismaattisuuden “helposti.” Entä mitä ajattelet siitä, kun “Paavo Ruotsalainen ei kielilläpuhumista suoraan hylännyt. Sen vain piti tapahtua luonnollisesti ja olla valvottua” (Viljo Remes; Herännäisyyden nousu ja hajoaminen)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Antti ja Kosti, asia on sikäli yksinkertainen, että karismaattisuus on protensstanttisessa kirkkoperheissä ( “siis kaikissa”) vaikeasti hahmotettava aj kinaa synnyttävä. Syynä näkisin kirkon tradition ( johon kuuluu suullinen perimätieto ja kaanoniset kirjat) ja kanonisen oikeuden ( tulkinnan, oikeus kirkossa), nämä on hylätty tai korvattu toisella ( esim luterilaisuudessa muotoperiaatteella). Tässä on se avain miksi meidän on vaikea ymmärtää karismaatisia ilmiöitä.

    Sen sijaan ortodoksisessa ja patristisessa traditiossa kristikunnan traditiosta on pidetty kiinni ja ongelma on ratkaistu. Tämä kiinni pitäminen näkyy laajalti juuri kirjallisuudessa, jossa sykkii tämä tieto, hengellinen viisaus ja kokemuksen teologia. Vaikka itse olen luterilainen tämä on havahduttava näkökulma mitä kirjallisuudessa on tullut vastaan. Tämä on myös aika prosoiva näkemys joka muuttaa koko tyyppillisen ajattelukuvion “karismaatisten ilmiöiden äärellä”. Olikohan tämä nyt tarpeeksi vaikeeasti sanottu?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Sami. ” Tämä kiinni pitäminen näkyy laajalti juuri kirjallisuudessa, jossa sykkii tämä tieto, hengellinen viisaus ja kokemuksen teologia”.

      Jos ymmärrän oikein sinulle sitten kokemuksen teologia ja jonkun uun kokemus riittääkin. Karismaattisuuden hyvä puoli on minusta se, että kaikki uskovat voivat kokea, että “Herra on hyvä”. Ja tämä on tietty eri asia kuin vain lukea jostain, että joku muu sanoo sen oman kokemuksensa perusteella. Tässä on kyse koko jumalasuhteestamme, ja siitä, millainen se voi olla. Myös, pystymmekö sanomaan, että Jumala puhuu meille, vai onko suhteemme yksipuolinen ja vain me puhumme rukoillen Hänelle? Raamatun kautta tietysti Jumala puhuu meille, ja tämä toki on tärkeintä. Mutta Hän puhuu myös Pyhän Hengen äänellä suoraan sydämessämme. Tämä on siis aivan eri asia kuin jonkun kirjan lukeminen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Antti, tämä kokemus ortodoksi kirkossa on toisen tyyppinen kuin läntisessä protestanttisessa siivessä. Lisäksi itäisessä siivessä kokemusta ” valvotaan” kuten edellä kirjoitin traditiolla ja kanonisella oikeudella. Tämä on varma suojamekanismi, jonka kirkko on rakentanut, koska se tuntee ” ihmisen himot”, tästä on tuhatvuotinen kokemus ja sen rinnalla kulkee kirkon ohjausperinne. Siksi, ei ikinä tulla näkemään ortodoksi kirkon suuria parantumis, karismaattisia kokouksia. Siihen ei ole mitään tarvetta, koska kirkko itsessään on karismaattinen. Näin ollen karismaattinen kokemus elää ja voi kirkossa hyvin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Sami, arkkipiispa Leo on todennut taannoin ortodoksisessa verkkolehdessä 14/03/2015 mm, että “puheet Hengen johdatuksesta eivät kuulu ortodoksisen kirkkoon liturgisen järjestyksen toteuttamiseen ja uskoon – ortodoksinen kirkko ei ole mikään karismaattinen herätysliike eikä osa helluntailaisuutta.”

    Hieman oudolta kuulostaa, että Hengen johdatus ei kuulu ortodoksiseen uskoon. Eikö Pyhä Henki ole nimenomaan elävä ja toimiva Jumalan Henki, joka johdattaa oikeaan totuuteen kärsivän seurakunnan?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti arkkipiispa Leo on tietysti tuossa oikeassa, kun puhutaan liturgisesta järjestyksestä. Ortodoksit seuraavat vanhoja liturgisia tekstejä ja niitä on kierrosta riippuen erilaisia. Hyvin, hyvin vanhoja. Karismoja tuossa ei tietysti kielletä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Kosti. “Hieman oudolta kuulostaa, että Hengen johdatus ei kuulu ortodoksiseen uskoon”. Kyllähän ortodokseilla pn omat pyhimyksensä, joilla on ollut mystisiä kokemuksia jne. Minun kysymys kuitenkin on, että mitä me itse voimme kokea tänään? Millaisessa suhteessa Jumalaan voimme olla tässä ja nyt?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Sami, ortodoksista teologiaa on selitetty sanoen mm, että “teologia kirkon elämässä pyrkii etenemään uskosta ymmärrykseen ja järkeen sekä sen jälkeen toimintaan.” (Maximos Tunnustaja)

      Luterilaisuudessa taas asia voidaan ilmaista sanoilla “Crux sola est nostra theologia” ”Risti yksin on meidän teologiamme, joka käy yli meidän ymmärryksemme, eikä mene järkeen ja jota voidaan kuvata sanalla “anfechtung”, ahdistus, joka on sinulle tuttu termi.

      Tämä “anfechtung” oli varsin tuttu termi myös kaikille 1800-luvun herätysliikeiden karismaattisille johtajille.

      Antti, toki tiedän, että ortodokseilla on omat pyhimyksensä ja mystiset kokemuksensa. Ortodoksisuus on toki minulle luterilaisena hieman vierasta. Ajattelen, että meidän käy huonosti kansana, ellei Jumala anna meille armosta herätystä. Tuolloin, 1800-luvulla, kuten tiedät herätykseen tulivat jopa 5-6 vuotiaat lapset. Meidän puheemme eivät auta, ellei Jumala itse tartu asiaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Sami. 32Karismoja tuossa ei tietysti kielletä”. Aivan, mutta tämä on hieman eri asia kuin se, että uskovat ohjattaisiin etsimään ja löytämään näitä karismoja. Nehän on tarkoitettu käytännössä käytettäväksi ja hengelliseksi varustukseksi työssämme, eikä vain kivaksi mielikuvaksi jonkun pyhän elämään kirjasta lukemella tutustuessamme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Kosti, luterilaisuudessa ahdistus, risti ja meditaatio ( nämä kolme kuvataan yleensä yhdessä ) on kuitenkin kovin ohutta ja se kirjallisuus mitä näiden teemojen ympäriltä löytyy. Näissä sanoissa, ehkä havaitsemme katolisen kirkon jälkiä, yhtenäisen kirkon jälkiä, mutta sitten kilvoitustraditio katoaa. Tämä on yksi kulminaatiopiste johon on syytä pysähtyä. Gerhardilta vielä löytyy ja se on lähellä yhtenäisen kirkon tekstejä. Luterilainen virsiperinne voisi heijastaa jotakin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Sami. “Kosti, luterilaisuudessa ahdistus, risti ja meditaatio ( nämä kolme kuvataan yleensä yhdessä )”.

      Eiköhän tähän ole joku erityinen syy? Ehkä se, että itse Luther oli niin ahdistunut?

      Tietystti jokainen meistä saamme oman osamme elämään kuuluvista kärsimyksistä ja vaikeuksistakin, mutta minusta kuitenkin tässä luterilaisuuteen kuuluvassa “ahdistuskultissa” on jotain outoa. En siis oikein osaa nähdä ahdistuksen hengellisesti “jalostavaa” vaikutusta ihan selkeästi, enempää kuin minkä tahansa neuroosin. Ainakin minun omat kokemukset karismaattisuudesta ovat voittopuolisesti miellyttäviä hengellisiä kokemuksia. “Vanhurskauden vaikutus on lepo”, sanotaan Jesajan kirjassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      ”Risti yksin on meidän teologiamme” on sellainen kulminaatiopiste, josta kaikki alkaa, ja johon kaikki myös päättyy. Koko tätä prosessia, johon Jumala meidät vie voidaan kuvata yksinkertaisesti sanalla uskon ahdistus. Eikö se ole meidän kokemuksemme, että uskoamme ahdistetaan ristillä, mitä se sitten kunkin osalta lienee. Eikö tämä ole meille, jotka uskomme tuttua. Herra vie alas helvettiin ja tuo ylös jälleen. Ja tämä on se kaita tie, jota me kristityt joudumme vaeltamaan, jos haluamme taivaaseen päästä. Tämä “ahdistus” on kuvattuna Vanhassa Testamentissa, kun Mooses halusi nähdä Herran kirkkauden, ei nähnyt, vaan Mooses istutettiin kuoppaan ja kun Herra kulki ohitse, hän peitti kädellään Mooseksen ja Mooses sai nähdä Herran takaapäin.

      Tämä on kuvaus siitä, kun Herra haluaa pelastaa meidät, hän vie ensin meidät helvettiin tuodakseen meidät ylös jälleen. Näin me uskossa kilvoittelemme ja saamme nähdä myös itse Jumalan tässä ristin pimeydessä. Tästä opista en luovu. En tosin osaa siitä kirjoittaa kyllin selvästi niinkuin haluaisin. Ristin alla 1800-luvun heränneet kulkeneet ja Herran myös nähneet ja yksin uskossa kilvoitelleet. Tätä tietä me joudumme myös kulkemaan tavalla tai toisella, mikäli Jumala on meille rakas. Tämän on Paavali kirjeissään meille ihanasti säilyttänyt ja selittänyt.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Kosti. ” Eikö tämä ole meille, jotka uskomme tuttua. Herra vie alas helvettiin ja tuo ylös jälleen. Ja tämä on se kaita tie, jota me kristityt joudumme vaeltamaan, jos haluamme taivaaseen päästä”. Aivan, mystikot sanovat tätä “synkäksi yöksi”. Asia on kuitenkin niin, kun siellä on käyty, on tarkoitus että helpottaa. Ei JUmalan yhteydessä vaeltamisen tule olla mitään ainaista kitumista. Kun osaamme heittää murheemme hänelle, vrt Ps 55:23a.Hän myös kantaa ne. En mitenkään usko, että “Kristuksen kanssa ristiinnaulittuna olo” on mikään jatkuva ahdistustila, vaan nimenomaan lepotila. Kuitenkin kun kaikki on annettu Jumalalle, olo varmasti kevenee. Ahdistus on sen merkki, että näin ei ole tapahtunut, ja siksi ollaan milloin missäkin jännitystilassa ja”kilvoituksessa” .

      5 Moos 6:5″ Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi”. Länsimaisen ihmisen hengelliset harjoitukset tyssäävät yleensä tähän. Jumalan rakastaminen kaikesta voimastamme merkitsee hebreasta selitettynä mm. sitä, että rakastamme Jumalaa myös kaikella mitä olemme ja omistamme, so. koko varallisuudellamme. En Suomessa tunne kuin muutaman vähän varakkaamman ystävän, joka oikeasti on luovuttanut “kukkaronsa” Jumalalle.

      Juuri tästä länsimaisen uskovan pitäisi “kilvoittelunsa” aloittaa, vrt Matt 13:22:” maailman huoli ja rikkauden viettelys” ovat minusta tuhonneet hengellisen elämämme melkein kokonaan niin että hengellisen herätyksen syntyminen on näissä oloissa epätodennäköistä. “Orjantappurat” tukahduttavat kaiken hengellisen aloitteen kun ihmisten mielet pitää otteesaan alati syvenevä kulutushuuma ja rakkaus omaisuuteen. Ei taloushuolien painama ihminen jaksa antaa itsestään ja ajastaan Jumalalle paljoakaan.

      Uskon ja uskonnon merkitys Pohjolassa on vähentynyt 1950-60 luvulta suunnilleen samaan tahtiin kuin elintasomme on noussut ja kulutuskäyttäytymisemme on muutttunut yhä ahneemmaksi ja hallitsemattomammaksi. Jos nyt vielä tahdomme jotain herätystä emme varmasti saa sellaiste ilman että tästä asiasta tehdään parannusta ensin. Ei tämä ole kovin mystistä, mutta muuta tietä ei ole.

      Ensimmäisten uskovien koetus koski nimenomaan omaisuutta, josta myös oltiin valmit jopa kokonaan luopumaan. Uskon että meidän kohdalla on enemmänkin kyse sydämen vaputumisesta niin ettei omistaminen ole paula ja vie kaikkea aikaamme ja vähenneä hengellistä energiaamme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anne-Marja Isoaho
    Anne-Marja Isoaho

    Kirjoittaja tunnustautuu Kristuksen seuraajaksi, joka kirjoittaa niin kuin hänen sydämensä sanoo ja saarnaa ensisijaisesti itselleen