Äitienpäivä

Äitienpäivä.  Taas kerran.

Minua itkettää jo nyt : lippu liehuu salossa, onnittelusoitot lapsilta, kahvia ja kakkua, mahdollisesti kukkiakin.

Miksi minua itkettää?

Eikö pitäisi iloita ja riemuita siitä, että selvisin hengissä suurperheen äidin osastani? Ja lapsetkin kaikki vielä hengissä!

Vaikka en todellakaan ollut mikään talousihminen enkä ompelutaitoinen, en hoitanut kasvimaata enkä osannut leikata lapsiemme hiuksia, niin aikuisiksi ovat kaikki kasvaneet.

Mitä sitten pääasiassa tein?

Kävin töissä. Äitiyslomatkin hyvin lyhyitä taloudellisen tilanteemme vuoksi.

Ja näin äitienpäivän aattona annan suurkiitokset niille ihanille ihmisille, jotka aikoinaan hoitivat lapsiani ja auttoivat muutenkin!

Muistan hyvin entisajan äitienpäiväjuhlat!

Vanhaan aikaan niitä usein pidettiin joko kyläkoululla tai seurakuntakodissa.

Saimme silkkipaperiruusun rintapieleemme ja miten otettuina me sitä koko päivän kannoimme.

Aivan kuin olisimme saaneet kunniamerkin!

Mutta politiikkojen juhlapuheet eivät aikojen saatossa ole muuttuneet.

He lupaavat kovastikin muistaa lapsiperheitä, mutta käytännön teot puhuvat ihan toista kieltä.

Minua harmittaa erityisesti suurperheiden äitien pienet eläkkeet.

He ovat parhaat vuotensa uhranneet lapsilleen ja kodilleen ja sitten vanhuudessa raha ei riitä oikein mihinkään.

Toinen asia, mikä minua harmittaa on se jatkuva vinoilu suurperheiden lasten lukumäärästä.

Mutta seuraavassa lauseessa saatetaan jo surra, kun maamme syntyvyysluvut ovat laskusuunnassa.

Kun lähdimme reissuun ja automme oli täynnä pellavapäitä ja ihmiset niitä sitten hyväntahtoisesti tai pilkallisesti laskeskelivat…montako, montako…niin olihan se ikävää, joskin välillä hauskaakin.

Ei pidä nyt marista, jos ulkomailta saamme lapsiperheitä auttamaan maamme tulevaisuuden kehitystä!

Mutta me äidit, oli meillä sitten yksi tai yhdeksän lasta tai siltä väliltä, niin iloitkaamme ja nauttikaamme päivästämme!

Ja  sinä , äiti , joka et ehkä tänä äitienpäivänä saa yhtään muistamista, niin minä halaan sinua nyt täältä ajatuksissani lämpimästi!

Tunnethan sen?

 

 

 

 

 

  1. Äitini kasvatti kuusi lasta synnytetyään

    Armas äiti monta yötä valvonut oot tähteni

    Hän ruokki meidät

    Se oli hänen osansa ja tehtävänsä

    Nyt hän lepää haudassa

    Monta iloa ja surua hän sai kokea

    Meitä on elossa viisi

    Isäkin on kuollut

    Me olemme seuraavassa junassa

    äää iii tititi

    sydän

    rakkaus

    hellyys

    läheisyys

    lämpö

    turva

    Koti

    Äiti on koti, äiti on äiti.

    Kotona on äiti

    Äiti on kotona

    Kiitos äiti, kiitos äidit, te toivossa väkevät Jumalan näkevät.

Kirjoittaja

Vilkama Marja
Vilkama Marja
MARJAN MATKASSA : Olen lahtelainen isoäiti ja eläkkeellä oleva luokanopettaja. Haluan kirjoituksillani tuoda esiin toisistamme välittämisen tärkeyden. Rakastan uusien ideoiden keksimistä ja varsinkin hyvien ideoiden toteuttamista.