Ajat muuttuvat myös vl-liikkeessä

On ihan hyvä suunta, että vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä ei enää ole olemassa televisiokieltoa, koska kuulema ”televisiota ei voida enää kieltää, kun se on kaikilla jo puhelimissa”. Sekin on hyvä suunta, kun meikkaaminen, korvikset ja hiusten värjääminen ei ole enää välttämättä kuolemaksi, vaan hyväksyttyä kuulema jo joillakin paikkakunnilla.

Nyt sitten se iso MUTTA. Toivon, ettei tällä kertaa unohdeta uhreja. Television, ehostamisen, korvakorujen ja hiusten värjäämisen tiimoilta syntyneitä uhreja. Ei ole oikein se, että jonain päivänä julistetaan kuolema sille, joka television omistaa tai katsoo sitä tai kaunistautuu tietyllä tavalla ja yhtäkkiä asia muuttuu ilman mitään selvittelyä sallituksi. Se ei ole oikein uhreja kohtaan!

Television tiimoilta on lienee pahiten kärsimystä syntyneitä uhreja. Ja miten moni vl-nainen onkaan joutunut kärsimään meikkauskiellon ja korviskiellon takia! Pelkästään se, että tullaan määräämään noin henkilökohtaista asiaa, loukkaa naisen yksityisyyttä ja myös naiseutta. Mutta että usko on kyseenalaistettu mokomilla täällä Kotimaassakin monen vl-miehen mielestä ”pikkuasialla”, niin se onkin jo vakavampi juttu!

Olisi kiintoisaa tietää, kuinka monen liikkeestä lähteneen tai erotetun ihmisen syynä lähtöön on joko televisio tai vääränlainen kaunistautuminen. Varmasti tosi monen! Sinällään liikkeestä lähdöt eivät ole paha juttu, mutta kärsimys näiden asioiden yhteydessä on. Kuinka moni onkaan joutunut ravaamaan terapiassa näiden asioiden takia? Voin kertoa, että tosi moni. Siksi nämä asiat kaipaavat avointa ja perinpohjaista keskustelua.

Yhteisiä tapoja saa olla, maailmallisuudesta ja kristityn elämästä sopii puhua, mutta elämän tahi kuoleman sitominen erinäisiin asioihin tekee Kristuksen kuoleman turhaksi, eli ei ole kristinopin mukaista. Jos näin tehdään, saadaan aikaiseksi paljon kärsimystä ja pahoinvointia.

Minusta ei edelleenkään ole oikein, että yhtenä päivänä väärän hengen, television tai meikkaamisen ja korvakorujen takia ihmisten uskot mitätöidään ja toisena päivänä mitätöidään taas ko. synnit, eikä asioiden takia syntyneistä uhreista välitetä ollenkaan.

Tiedän, että aikoinaan television, meikkaamisen tai korvakorujen takia vl-liikkeestä lähteneet tai erotetuksi tulleet ihmiset tuntevat tulleensa raskaasti petetyiksi, kun nyt heille saatetaan kuitata asia kevyesti ja hymy suupielessä: ”Ajat muuttuvat”. Samaan hengenvetoon saatetaan kehottaa tekemään parannus ja tulemaan liikkeen helmoihin takaisin.

Tämmöinen toimita ei ole uskottavaa eikä rehellistä. Menneet mokat pitäisi kyetä kohtaamaan silmästä silmään ja vahingot korjata. Silloin olisi edes jotenkin realistista ajatella ”kadotettujen lampaiden” palaamista takaisin kotikonnuille.

 

 

 

    • Niin hyvä sitaatti kuin tuo onkin, ei se sovi tähän yhteyteen.

      Nelson Mandelan toimintaa ei sävyttänyt katkeruus eikä halu maksattaa potut pottuina. Harvinaisen suuri ihminen ja siinä suhteessa esikuvallinen kenelle tahansa meistä.

    • kyllä lainaus sopii TV-kiellon kehittäjiin ja täytäntöönpanijoihin sekä heidän uhreihinsa(oikeastaan kaikki vl kansalaiset) kuin nenä päähän. He veivät vl-kansalaislta k.o.asiassa vapauden eli itsemääräämisoikeuden – ollen itse asiassa juuri omien ennakkoluulojensa ja kapeakatseisuudensa vankeina

      ….ja joka tähän ei suostunut, hänet erotettiin.

    • Emeritusarkkipiispa John Vikstrom kirjoittaa uutissivulla Mandelasta mm.
      ”Mandelan pitkä vankeusaika ja sen päättyminen osoittaa, että hänen moraaliset arvonsa – rehellisyys ja luottamuksen varaan rakentaminen – kestivät ja voittivat. Se on myös hänen perintönsä jälkipolville, niin yhteiskunnassa kuin kirkossakin. Luottamus on se voima, johon on turvauduttava.”

      jorma ojala:
      ”Niin hyvä sitaatti kuin tuo onkin, ei se sovi tähän yhteyteen.”

      Mielestäni sitaatti sopii loistavasti tähän tv -kieltoteemaan. Ja tuo Wikströmin kuvaus Mandelasta sopii myös erinomaisesti samaan teemaan. Milloinkahan SRK oppii, että rehellisyys ja luottamus on kaiken perusta, niin Jumalasuhteessa kuin myös yhteiskunnassakin. Valheellä ja epärehellisyydellä kun on tunnetusti lyhyet jäljet, vaikka SRK:lla ne ovat olleet poikkeuksellisen pitkät, pian jo 60 vuotta. 🙁

    • Just! Jos näkee herätysliikkeen polittiisena ilmiönä, ottamatta huomioon sen hengellistä ydintä, voi hakea historiasta monenlaista lentävää lausetta, jotka eivät asiaan oikein sovi, kuten ei tee ajatus uhristakaan.

  1. Kiitän Eija Moilanen Juicen laulusta. Auttaisikohan, jos yhdessä SRK:n kanssa itkisimme – löytäisimmekö rakkauden – todennäköisesti löytäisimme!

    Luulen kyllä, että SRK:ta ei saa kumppania tämmöiseen. Siellä todennäköisesti enimmillään – pakon edessä pahoiteltaisiin ja sysättäisiin tv kielto yksittäisten ja harhautuneitten saarnamiesten, jo kuolleitten kontolle.

    Olen vaimoni kanssa ihmetellyt sitä, miten ihmeessä ihan viisaat ihmiset (minä vaimoni kanssa mukaan luettuna) saadaan mukaan, noudattamaan ihan hulluja sääntöjä ja pitämään SRK:ta Jumalan huoneen hallituksena!

    En minä ole ollut sen viisaampi, kuin muutkaan. Aikoinani pelkäsin tv katselua ja kun yhden kerran sukulaisten luona erehdyin katsomaan televisiosta poliitikkojen väittelyä, tämä syntini oli mennyt naapurini korviin ja hän nuhteli minua. Pyysin katseluani julkisesti anteeksi ja se saarnattiin minulle anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

    Pelko tv katsomista oli suurta, sillä saarnamiehet puheissa jatkuvasti muistuttivat miten uskovilla oli seurat vähentynyt tv katselun myötä ja näin tullut iankaikkinen vahinko. Lauri Taskila vallankin muisteli aina jotakin ohjelmaa, oliko sen nimi Akseli ja Hilma, joka valtasi vanhat niin, että seurat jäivät väliin.

    Iita oli tarkastuskarjakko, hän kuului myös ry:n johtokuntaan. Tarkkailutyötä hän hoiti myös karjatiloilla, joissa oli tv vastaanotin. Että säilyisi omatunto puhtaana, hän tarkkailukirjoja täyttäessään istui selkä tv vastaanottimeen päin, ettei vai näkisi vilahdustakaan näytettävästä ohjelmasta.

    Kävin vanhusten talolla ja ihmettelin, mihin mummoilla oli kiire. Kysyin tätä talonmieheltä, hän sanoi, että he menevät huoneisiinsa koska aulassa olevasta tv vastaanottimesta tulee ohjelma, joka kiinnostaa vanhuksia, eli he varmistivat tällä paollaan, etteivät joudu kiusaukseen katsoa ja joudu kadotukseen.

    Eino oli hyvä ystäväni, hänen veljellään oli poika 16 vuotta. Eino rakasti veljensä poikaa ja aina auttoi häntä kaikessa, niinpä poika pyysi Einoa turvakseen, kun katsoi jännityssarjaa iltapimeällä. Yksin hän ei uskaltanut jäädä katsomaan. Eino oli uskovainen, eikä siten voinut itse katsoa, niinpä hän istui selkä tv vastaanottimeen, mutta oli näin turvana, että veljenpoika uskalsi katsoa. Kaikennäköistä se rakkaus teettää!

    Nyt kun meillä on televisio ollut jo vuosia, en ole enää kenenkään valvonnan alainen. Eikä pelota ko. laite. En katso ihan mitä vain ja luulen että harva katsoo mitään sopimatonta. Lapsillamme on kaikilla tv, heillä on myös pieniä lapsia. Heillä on tarkat rajat, mitä katsotaan, esimerkiksi uutisia eivät lapset katso. Kyllä täytyy sanoa, että tv on vain laita, eli yksi vain tiedotusväline joka kyllä sopii kaikille ihmisille. Jokaisen tulee itse valvoa omaatuntoaan, ei toisten uskovien.

  2. Heinolle

    Mietin, että oman maailmankuvan erilaisuuden takia minulla on hiukan ongelmia käsittää tuon tv:n katsomisen kiellon vakavuutta. Syy liene, että ohittaisin tällaisten kieltäjien jutut olkapäitä kohauttaen.

    Mutta vapaaehtoisuuden pohjalta pidän tällaista tv-katsomattomuutta hyvinkin tervehdyttävänä asiana. Syy tietenkin oma kokemus. Meillä on nykyisin tv ja liiankin monta kanavaa, mutta näin ei ole aina ollut. Ja en ole kovinkaan tarkka katsomisistani, mutta pahempi maaliin osumattomuus minulle on netti. Olen aivan liian paljon esimerkiksi täällä kotimaassa. Mutta näin ei aina ole ollut. Lapsemme takia eräs kaunis päivä yhdeksänkymmenluvun alussa mieheni kantoi tv:n kaatopaikalle ja nindenton me möimme ja tällä rahalla lapsemme sai ostaa itselleen mitä halusi.

    Itse jäin siinä vaiheessa kotiin ja jostain syystä radiokin jäi. Ihmissuhteita minulla oli paljon. Elin siis jonkinlaisessa hiljaisuudessa 2000-luvulle ja totean tämän olleen elämäni parasta aikaa. Tein jopa rukkaset lapsilleni ja tutkin mitä rikkaruohoja voi käyttää ruokana. Sen valinnan seurauksena elin elämänvaihetta, jolloin eheydyin hyvin paljon ja todella rikasta aikaa.
    Synti minulle itselleni on kaikkea sitä, missä en henkilökohtaisesti osu maaliin. Siksi minulle on aika vaikea sanoa, mikä on oikeasti syntiä toiselle ja siksi en puhuisi mistään höpösynneistä sillä jokin asia voi toiselle olla oikeasti vahingoittava ja on etsittävä sitä vähiten vahingoittavaa ratkaisua.

    • Eija Moilanen: ”Mutta vapaaehtoisuuden pohjalta pidän tällaista tv-katsomattomuutta hyvinkin tervehdyttävänä asiana.”

      Suuret kiitokset sinulle Eija! Nyt sinä menet tiedostamattasi itse uskon tärkeimpään osioon, nimittäin vapauteen. Itse asiassa Kristus tuli vapauttamaan meidät lain kahleista, lain joka vie ihmisen sääntöjen viidakkoon. Katsopa nyt miten Jeesus kuvaa uskovaa tuuleen – tuuli on vapaa:
      Joh. 3:8 ”Tuuli* puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”

      Usko täytyy aina perustua vapaehtoisuuteen. Miten Jeesus kutsui seuraamaan itseään: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”
      Tässä kutsussa ei ole sääntöjä, ei sanoja tee, tai jätä tekemättä.

      Tämäkin mielipiteesi pohjautuu vapaaseen tahtoon:
      ”Synti minulle itselleni on kaikkea sitä, missä en henkilökohtaisesti osu maaliin. Siksi minulle on aika vaikea sanoa, mikä on oikeasti syntiä toiselle ja siksi en puhuisi mistään höpösynneistä sillä jokin asia voi toiselle olla oikeasti vahingoittava ja on etsittävä sitä vähiten vahingoittavaa ratkaisua.”

      Mikä on sitten syntiä? Paavali selittää tätä roomalaiskirjeessään: ”Saatuaan lain käskystä aiheen synti herätti minussa kaikenlaisia himoja. Ilman lakia synti on kuollut.”
      Eli kaikki se joka on vastaan Jumalan tahtoa – Jumalan sanaa, se on syntiä. Jeesus ilmaisee tämän asian hyvin selvästi:
      Joh. 15:22 ”Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, he eivät olisi syyllisiä, mutta nyt heidän on mahdotonta puolustella syntiään.”

      Jeesus = Jumalan sana! Eli kaikki se, minkä ”Sana” ilmoittaa synniksi, on syntiä. Höpösyntiä ovat ihmisten laatimat säännöt, joilla pyritään kahlitsemaan uskovien vapautta.

    • Minäkin olen ulkopuolinen, mutta siitä huolimatta arvelen, että ulkopuolisen on mahdotonta ymmärtää jonkun liikkeen sisäistä tapakulttuuria ja sen syntyä.
      Kirkko noin yleensä ei ole kiinni seurakuntalaisten elämässä ja arjessa. Seurakuntalaiset eivät tunne toisiaan, eivätkä ole tekemisissä toistensa kanssa jp:n ulkopuolella.

      Herätysliikkeessä ollaan mukana kokonaan. Ystävät, sukulaiset ja muut tutut ovat siinä samassa yhteisössä.
      Niin varmaan oli alussakin.
      Jos johonkin asiaan, kuten nyt tuohon telkkariin, on olemassa joku ns. yhteinen neuvo eli käsitys, on aika vaikeaa kuvitella, että osa yhteisöstä suhtautuisi siihen avoimen torjuvasti – ellei sitten ole kysymys niin suuresta opillisesta kysymyskestä, että sen ympärille muodostuu oppositio.
      Olankohautuksella varmasti suhtaudutaan moneen asiaan monessakin eri herätysliikkeessä, mutta liikkeen sisäinen uskottavuus vaatii jonkunlaista yhtenäistä linjaa.
      Melkein asiasta kuin asiasta syntyy väkevyysasteeltaan erilaisia alakulttuureja, tiukempia ja vähemmän tiukkoja ja löysempiä. Opetus ja virallinen ymmärrys ei voi vaihdella samassa suhteessa. Olen nähnyt tämän usein, ja siitä kokemuksesta arvioin tätä VL:n tilannetta.
      Joka tapauksessa pidättyvä asenne televisioon on perusteltavissa myös ihan kulttuurillisista ja kasvatuksellisista näkökohdista. Se on sitten eri juttu, miten jyrkästi kukin liike ajaa sisäistä yhtenäsyyttään.
      Höpösynneistä puhuminen on aika pilkallista, koska siinä ei oteta lainkaan huomioon toisen uskoa tai hänen heikkouttaan.

    • jorma ojala:
      ”Höpösynneistä puhuminen on aika pilkallista, koska siinä ei oteta lainkaan huomioon toisen uskoa tai hänen heikkouttaan.”

      En haluaisi aina nostaa näitä Jorman kirjoituksia tarkasteluun, mutta kun niissä on aina jokin lause, jota tekee mieli kommentoida, Tällä kertaa tämä, koska minusta tuntuu, ettei Jorma näytä lainkaan ymmärtävän miksi höpösynneistä pitää puhua ja miksi niitä pitää kritisoida. Heino Korpela sanoi niistä hyvin seuravassa::
      ”Jeesus = Jumalan sana! Eli kaikki se, minkä ”Sana” ilmoittaa synniksi, on syntiä. Höpösyntiä ovat ihmisten laatimat säännöt, joilla pyritään kahlitsemaan uskovien vapautta.”

      Voidaan tietysti hopösynneistäkin synteinä puhua, niinkuin Jormakin totesi yhteisön sisäisen yhtenäsyyden lisäämiseksi, mutta kun ne asetetaan autuuden ehdoksi, silloin mennään pahasti metsään. Ei tv-synti suinkaan ole SRK -lestadiolaisuudessa ainoa hopösynti, josta on vaadittu parannusta tai on julistettu helvetintuomio. SRK:n syntilistassa on lukuisia tällaisia höpösyntejä, joista tiedän teetetyn ihmisillä pakkoparannusta tai hänet on heitetty ”saatanan haltuun”. Ainakin nämä seuraavat ovat niitä, joka ovat tiedossani ja minulla on niistä omakohtaisia havaintoja/kokemuksia:
      – Kuulumattomuus liikkeeseen, eli epäusko
      – Kuuluminen toiseen uskonnolliseen liikkeeseen mukaan lukien kristilliset liikkeet
      – väärät henget (esim. ahneuden ja kateuden pirun henki, kososlaisuus, kuivahenki, lakihenki, hempeä henki, vanhoilislestadiolaisuuteen liittyvien tapojen kyseenalaistamineni jne.)
      – ehkäisy
      – itsetyydytys
      – homoseksuaalinen suhde
      – avoliitto ja esiaviollinen seksi
      – avioero
      – eriuskoisen kanssa avioituminen
      – abortti
      – alkoholijuomat, kuten viina, viini, olut, siideri
      – maljan kohottaminen onnitteluna tai tervehdyksenä juhlassa, aterialla tms.
      – meikkaaminen
      – hiusten ja kynsien värjääminen
      – korvakorut ja lävistykset
      – ravintoloissa ja baarissa käyminen ja ajan viettäminen ihmisten kanssa tutustumisen ja tapaamisen tarkoituksessa
      – muut puolueet kuin keskusta ja kokoomus
      – kilpaurheilu
      – kilpailujen seuraaminen katsomosta
      – ravit
      – urheilukilpailun seuraaminen radiosta seurojen aikana
      – kirkon vanhustenkerhossa käynti
      – kirkon päiväkerhossa käynti
      – kirkkokuorossa laulaminen
      – saarnojen, alustuksien ja SRK:n julkaisujen arvosteleminen
      – johtokunnan arvosteleminen
      – keskustelupalstoille osallistuminen
      – hoitokokouksista puhuminen
      – rauhanyhdistysten tehtävien ja työvuorojen välttely
      – liian vähäinen seuroissa käyminen, poisjäänti ilman varsinaista syytä
      – rahapelit sekä veikkaaminen ja lottoaminen
      – pelikortit
      – urheiluseuraan tai partioon kuuluminen
      – kalastus, marjastus, metsästys, käsityöt, leipominen sunnuntaina
      – asioiminen E-liikkeissä

  3. Pikkuisen silmäilin näitä kommentteja. Miksi Pentti liität minuun sanan kovuus, kun yritän muistella suhtautumista televisioon sen varhaisvaiheissa?

    Eräs puhuja kirjoitti ehkä vuosi sitten tai sinne päin Päivämiehen kolumnissaan siitä, että Siionissa voidaan erehtyä. En muista sanamuotoja, mutta muistan ymmärtäneeni asian siten, että jokin laajastikin jaettu asia voi osoittautua myöhemmin vääräksi.

    Jotkut voivat langeta jonkilaiseen paavillisen erehtymättömyyden mielikuvan ylläpitämiseen ja varmaan olen itsekin sellaista kuvitellut. Onhan se jo nähty, että erehdyksiä sattuu ja varmaan on monelaisia kipeitä historioita. En oikein osaa kommentoida noita tv-puhutteluja, kun ei ole sellaisista kokemuksia. Joskus julkisuudessa oli tapaus, jossa puhuttelijat veivät mummon television jonnekin vajan taakse ja hajottivat sen. Totta se lienee. Kauhea tapaus.

    Itsekin muistan olleeni joskus niin kireä, että en antanut lasten katsoa lomamatkalla jalkapallokisoja telkkarista. Taisi olla jotkin MM-kisat tms. kyseessä.
    Vieläkin satuttaa moinen muisto. Minusta tuosta pitää syyttää minua eikä koko vanhoillislestadiolaisuutta. Tapaus kertoo ehkä enemmän omista ongelmistani ja erityisesti väsymyksestä.

    • Heikki Honkala: ”Itsekin muistan olleeni joskus niin kireä, että en antanut lasten katsoa lomamatkalla jalkapallokisoja telkkarista. Taisi olla jotkin MM-kisat tms. kyseessä. Vieläkin satuttaa moinen muisto. Minusta tuosta pitää syyttää minua eikä koko vanhoillislestadiolaisuutta. Tapaus kertoo ehkä enemmän omista ongelmistani ja erityisesti väsymyksestä.”

      Olen monet kerrat ajatellut lopettaa uskosta puhumisen ja siitä kirjoittelun. En vain pääse siitä mihinkään, että usko täyttää elämäni suurelta osin ja nyt kun elämäni on kohta eletty, usko tulee entistä tärkeämpään osaan.

      Nuo Heikin viattomat viestit, joissa hän aina näkee vian itsessään, eikä esimerkiksi opetuksessa. Tämä asenne johtuu ihan varmasti siitä, että ry. yhteisö on sinulle hyvin rakas. Sinänsä siinä ei ole mitään moitittavaa, mutta jos asennoituu niin että, yhteisö on Jumalan valtakunta, se estää näkemästä, että yhteisö on vain osa näkyvää seurakuntaa. Näkyvä seurakunta on aina kaksiosainen. Se sisältää oikeita ja vääriä uskovia ja se tuntuu myös opetuksessa.

      Tämän tiesivät myös apostolit ja siksipä Paavali kirjoittaa Efesolaisille:
      Ef. 1:17 ”Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet,”

      Keskusteli uskosta henkilön kanssa, joka kuuluu eri kirkkokuntaan. Puhuimme opista, hän tuumasi, että hän ei välitä ko. opista, vain uskosta Kristukseen. Sanoin, että kunpa minäkin voisin, mutta kun en voi, sillä Jeesus sanoi: ”tule ja seuraa minua.” Eli se on Jeesuksen seuraamista, että ottaa niin kuin Paavali neuvoo Timoteusta: ”Valvo itseäsi ja opetustasi, pidä kiinni näistä ohjeista! Silloin pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua.”

      Ei se haittaa, että olemme heikkoja uskovia, sillä juuri heikko uskova voi tuntea, miten Jumalan voima on suuri ja väkevä. Paavali kirjoittaa:
      ”Hän oli heikko, kun hänet ristiinnaulittiin, mutta Jumalan voimasta hän elää. Mekin olemme heikkoja, koska olemme häneen liitettyjä, mutta yhdessä hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta, ja te saatte sen tuntea.”

    • Aika paljon olen Heikin kanssa samoilla linjoilla. Ei se lapsia auta, jos vanhemmat siirtää vastuun uskon yhteisölle. Itsenäistymisessä me lapsiltakin odotamme, että he ottavat vastuun omista tekemisistään. Hyvin monta kertaa on itsekin tullut kiivastuttua lapsiin ja olo on mankelin jäljiltä.

      Muistan kun suutuin yhteen sukulapseen, kun ne olivat puhelimella menneet soittelemaan minun nukkuessa. Olivat käyneet minun puhelinmuistiota läpi. Tietysti vanhimpana hän sai maistaa minun terävän kieleni ruoskaa. Vielä vuosikymmenien päästä kun se tuli minulle mieleen, niin oikein sääli kävi tätä lasta. Otin sen sitten puheeksi ja toinen ei edes muistanut tilannetta. Ei minun olisi niin paha olla olut, jos kaikki olisi tasapuolisesti saaneet osansa. Hänen lapsensa vai sanoisinko nuorensa tulee meille aina useammaksi päiväksi ja on reissattu ympäri Suomea. Ei tuo lapsuuden kokemus tainnut edes jättää alitajuntaan mitään, koska vielä vanhaan tätiin luottaa. 🙂

  4. Pentti, minusta tuntuu orjuuttavalta ajatella, että olisin tuolla tavalla vastuussa rahavirroistakin. Ymmärrän pointtisi jotenkin niin, että minun olisi hyvä kokonaan kieltäytyä käyttämästä kännykkää, koska niiden valmistamisessa käytetään Afrikan verimetalleja. Syytä olisi, on niin kauhea asia, mutta joudun mukautumaan tilanteeseen, koska se vaikeuttaisi työni hoitamista ja esimerkiksi hyvin iäkkäiden vanhempieni olisi vaikea saada minuun yhteyttä.

    • jorma ojala:
      ”Ei sinun tarvitse ollenkaan kommentoida minun tekstejäni, Jussi T.` Sinä katsot tätä syntiasiaa aika tavalla korkealta puusta, mahdollisesti klassisen kristillisen käsityksen ulkopuolelta.”

      Ei tietenkään tarvitse ja ohitan enimmäkseen sinun kommenttisi kaikkialla muualla, paitsi en SRK -lestadiolaisuutta käsittelevissä aiheissa. Niissä olen yleensä eri mieltä kanssasi. Siksi haluan kommentoida niitä, jotta ymmärtäisit enemmän siitä. Muuten, mikä on mielestäsi klassinen kristillinen käsitys esim.tv-synnistä autuuden ehtona?

  5. Heikki Honkala: ” Itsekin muistan olleeni joskus niin kireä, että en antanut lasten katsoa lomamatkalla jalkapallokisoja telkkarista. Taisi olla jotkin MM-kisat tms. kyseessä. Vieläkin satuttaa moinen muisto. Minusta tuosta pitää syyttää minua eikä kokovanhoillislestadiolaisuutta.”

    Eija Moilanen: ”Aika paljon olen Heikin kanssa samoilla linjoilla. Ei se lapsia auta, jos vanhemmat siirtää vastuun uskon yhteisölle. Itsenäistymisessä me lapsiltakin odotamme, että he ottavat vastuun omista tekemisistään. Hyvin monta kertaa on itsekin tullut kiivastuttua lapsiin ja olo on mankelin jäljiltä.”

    No niin, tässä se taasen nähdään, miten viestit voidaan ymmärtää vain omien elämänkokemusten kautta. Eija ei ole ollut sellaisen yhteisön opetettavana, joka jatkuvasti varoittaa ihan normaaliin elämään kuuluvista asioista. Kun näihin varoituksiin liitetään suuri uhka, taivaspaikan menetys. Onhan se jo kumma jos väsähtänyt isä ei suojelisi lapsiaan tämmöisiltä vaaroilta.

    Eija sanoo: ” Ei se lapsia auta, jos vanhemmat siirtää vastuun uskon yhteisölle.” Tämä on täysin väärin ymmärretty. Ei Heikin kertomassa tapauksessa ole kasvatusvastuuta sysätty uskonyhteisölle. Päinvastoin, uskonyhteisö on opettanut ”höpsösyntejä” ja näitten avulla aidannut uskovat karsinaan. Minä olen myös ollut näitten ”höpösyntien” aitauksessa, joten tiedän ja tunnen nämä hyvinkin tarkkaan. Kerronpa yhden esimerkiksi:

    Olin isoissa seuroissa, vaimoni oli kotona pienten lastemme kanssa. Oli sunnuntai, kuuntelin tarkkaan saarnoja jotka käsittelivät sapattia ja sapatin rikkomista pyhätyöllä.
    Kotiin tultuani löysin vaimoni silittämässä vauvan puhtaita vaatteita, jotka hän oli hakenut ulkoa pyykkinarulta.

    Kauhistuin, nuhtelin oitis vaimoani; minä tulen seuroista ja sinä teet kotona pyhätyötä! Etkö sinä yhtään ajattele, että nyt on sapatti – pyhäpäivä.
    Näin se paatoksella ja helvetinpelolla saarnattu saarna oli uponnut minuunkin!
    En yhtään muistanut Jeesuksen opetusta sapatista, sitä miten hän neuvoi fariseuksia:
    Mar. 2:27 ”Ja Jeesus sanoi heille: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.
    28 Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.”

    2 Moos. 23: 12 ”Tee työtä kuutena päivänä viikossa, mutta seitsemäntenä pysy työstäsi erossa, niin että härkäsi ja aasisi voivat levätä ja vierasheimoiset työntekijäsi ja vähäisimmätkin orjasi saavat virkistäytyä.”

    • Heino kun minä otan kantaa Heikin elämään oman kokemuksen, niin sinä tuot siihen koko liikkeen. vaikutelma tulee, että edelleen hyvin kiinni tuossa elämän tavassa. Kuka tähän voi ottaa kantaa sinä, minä vai Heikki? Minun mielestä se on nyt Heikki. Tietenkin vain jos itse haluaa. Ihmisellä on oikeus ottaa vastuu omista tekemistään, vaikka sattuisi tuohon liikkeeseen kuulumaan. Ja todellisuus ei muutu selittelyin ja vastuun siirroin, vaan pieni askelin suuntaan, jonka oikeaksi kokee ja suunta ei ole kaikilla sama. Toisinkin toki voi valita, mutta mikään ei muutu omassa elämässä. Turha kuvitella, että minun elämässäni ei ole kokemusta epänormaalista ympäristön paineista riippuvaisuuksilla maustettuna. Tosin en voi alkaa niitä netissä purkamaan, jotkut elävät siellä edelleen.

  6. Eija Moilanen: ”Kuka tähän voi ottaa kantaa sinä, minä vai Heikki? Minun mielestä se on nyt Heikki.”
    Kun luin viestiäsi, viestistäsi aistii loukkaantuneen Eijan. Ojennat minua siten, etten saisi ottaa kantaa, eikä tuoda vl yhteisön opetusta kirjoituksessani esiin. (sinä tuot siihen koko liikkeen. vaikutelma tulee, että edelleen hyvin kiinni tuossa elämän tavassa.)

    Nyt tulevana helmikuuna tulee kuluneeksi 39 vuotta kun minut perheeni kanssa erotettiin vl liikkeestä, joten en todellakaan tunne kuuluvani siihen enää.
    En luule, että sinulla ei olisi monenlaisia elämänkokemuksia, ole huoleti tästä, mutta en voi tietää mitä olet kokenut, koska ilmoitat: ”Tosin en voi alkaa niitä netissä purkamaan, jotkut elävät siellä edelleen.”

    Sanot: ”Ihmisellä on oikeus ottaa vastuu omista tekemistään, vaikka sattuisi tuohon liikkeeseen kuulumaan. Ja todellisuus ei muutu selittelyin ja vastuun siirroin, vaan pieni askelin suuntaan, jonka oikeaksi kokee ja suunta ei ole kaikilla sama.”

    Voi, voi ihmisellä on aina vastuu teoistaan, eikä tämä ole oikeus, vaan aina olemme itse vastuussa teoistamme! Emme voi uskomme vastuuta siirtää uskonnolliselle liikkeelle. Tämän takia Jeesus aina varoittaa: ”Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”

    • Laskin juuri huviksekseni. Minä oli 14-vuotias kun sinut liikkeestä erotettiin ja niinä aikoina sain parannuskehotuksen ja minulle kerrottiin, että Jumala oli ottanut äitini pois kun hän oli ollut suunnitelmien tiellä Jumalan tiellä. Isä teki muuten parannusta, mutta yleensä sen parannukset eivät olleet pitkäaikaisia. Ja kyseinen henkilö oli kuulemma vuosia myöhemmin anteeksipyyntöjä lähetellyt. Tosin sen kuuleminen toi asian vasta mieleen.

      Tätä asiaa en yleensä muistele kuin avartavana elämän kokemuksena, mutta taasen tuli mieleen kun mietin, että mitä tein 39 vuotta sitten ja mitä koin. 🙂

    • Täytyy oikaista; erottamiseni tapahtui helmikuussa 1978, joten siitä tulee kulunneeksi ensi helmikuussa 36 vuotta, ei siis kolmeakymmentä yhdeksää vuotta, kuten muistelin. Laietaanko vanhuuden piikkiin?

    • Laitetaan vaan, kun minäkin kirjoitin vuosia myöhemmin kyllä se tapahtui vuosikymmeniä. Ei tässä nyt niin tarkkoja olla. Vuonna 1978 minä olin jo kihloissa pojan kanssa, joka luuli, että uskovan kodin lapsesta saa hyvän vaimon. Tämänkin sain tietää vuosikymmeniä myöhemmin kun kysyin, että miksi halusi minun kanssa kihloihin mennä. Saman kanssa edelleen, mutta älä luule ettei tässä maailmassa olisi ihmisten puolelta painetta riittänyt. Mutta ilman kaikkia niitä kokemuksia olisin vajaa. En minä aina ole näin ajatellut. 🙂

  7. On mielenkiintoisaa se(kin), että kun vl-liikkeessä on aina saarnattu konserteissa käyminen synniksi: ”älä istu siellä missä pilkkaajat istuvat” ja tämän(kin) asian tiimoilta löytyy vl-kentältä paljon kipeitä kokemuksia ja targedioita, niin nyt esimerkiksi itsenäisyyspäiväjuhlilla oli konsretissa istunut ”pilkkaajien” keskellä myös vl-ihmisiä. Kysymys kuuluu: onko ko. synti lakannut olemasta synti, vai koskeeko synti vain rivi-vl-uskovaisia?

    Ja kuinkakohan moni vl seurasi ko. tapahtumaa telkusta? Face-bookin päivitysten mukaan ihmeen moni. Itse en seurannut tapahtumaa, oon varmaan tavoiltani edelleenkin niitä vanhoillisimpia 😉

    Kiitän ja kumarran etukäteen jo vastauksistanne <3

    • Oli se mahtava ja vaikuttava konsertti kyllä. Vaikka Itse en ole konsertti-ihmisiä, -vaikka musiikki-ihminen olenkin-, konsertii teki vaikutuksen. Minulla tuli sitä katsoessa sääli, että vl:t joutuvat tästäkin elämyksestä kieltäytymään tai tekemään siitä parannusta. Katsoin kyllä yleisöä silläkin silmällä, enkä havainnut yhtään vl:ää katsomossa ja ajattelin heidän istuvan lämpiössä konsertin ajan. Mutta jos pitää paikkansa, että he istuivat katsomossa, myös konserttisyntikin on sitten ”sulanut” synnittömäksi. Se on kyllä ehdottomasti väärin niitä kohtaan, jotka erotettiin yhteisestä rakkaudesta konserttisynnin vuoksi. Jos nämä synnit vain lakkaavat olemasta syntejä ja ”sulavat” näin vaivihkaa pois, se todistaa eittämättä että ihmisopeista on kyse.

Kirjoittaja

Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.