Åke ja Iŋŋer eroavat ystävinä!

Lukijani.

Ystävänpäivä ja laskiaistiistai herkkuineen edessä. Takana Runebergin päivä, sekin herkkuineen. Ja lauantaina oli saamelaisten kansallispäivä. Tässä juhlien humussa päähän putkahtaa yllättäviä aatoksia.

Kun loppiainen otetaan mukaan, meillä on sydäntalvella neljän juhlan putki, joka osuu kuukauden 6. päiväksi. Kolme niistä on liputuspäiviä: ruotsalaisuuden päivä (6.11.), itsenäisyyspäivä (6.12.) ja saamelaisten kansallispäivä (6.2.)

Päivillä on toki juhlina erilainen asema. Loppiaisena ei liputeta, mutta vapaa se on. Itsenäisyyspäivä on virallinen liputuspäivä ja kansallinen vapaapäivä. Siihen kuuluu myös jumalanpalvelus. Ruotsalaisuuden päivä on yksi vakiintuneista liputuspäivistämme. Saamelaisten kansallispäivänä saa liputtaa saamen lipulla.

Lippu yhdistää. Saamelaisilla on itsehallintoelimet niin Norjassa, Ruotsissa kuin Suomessa. Television Ođđasat-uutisissa kerrotaan sekä Pohjolan saamelaisten asioista että muiden alkuperäiskansojen kuulumisia. Lapissa toimitetaan radiolähetyksiä saameksi. Valtalehdistä löytyy lyhyitä uutisia pohjoissaameksi sekä kielilain mukaiset julkiset kuulutukset kolmella maassamme puhuttavalla saamen kielellä.

Saamen kansa siis näkyy ja kuuluu. Niin on oikein, sillä perustuslakimme turvaa saamelaisille alkuperäiskansana oikeuden kehittää kieltään ja kulttuuriaan.

Mutta yksi asia minua vaivaa. Se liittyy aakkosiin.

Olen oppinut, että suomen kielen kirjaimistoon kuuluu å-kirjain, joka on tarpeen vain ruotsinkielisissä sanoissa. Mutta hyvä kirjain se on. Kun näet perisuomalainen tunnistaa, ääntää ja jopa kirjoittaa å-kirjaimen oikein, hänen on helppo kutsua myös suomenruotsalainen Åke ystäväkseen.

Mutta miten käykään, jos ystävänä voisi olla Iŋŋer Utsjoelta? Herää kova kummastus. Miten lausun nimessä oleva n-ja g-kirjaimen välimuodon? Outouden tunteen voi välttää. Luokaamme tähänkin kulttuurin silta! Lisätään yksi kirjain suomen kirjaimistoon. Väestörekisterikeskus jo osaa asian. Siksi Iŋŋerin ei enää tarvitse vääntää nimeään suomalaiseen asuun edes virallisiin asiakirjoihin.

Miksi yhä sallia Åken ero Iŋŋeristä? Uusi kirjain auttaisi omaakin kielitajuamme. Sillä sattuu olemaan niin, että äng-äänne on myös suomen kielelle ominainen piirre.

Sinun

Harmaa rovasti

Kirjoittaja

Jouni Parviainen
Jouni Parviainen

Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.