Älä lasta ravista

Lukijani.

Maailmassa tapahtuu asioita. Tapahtuu myös pahaa. Jotkut pahat asiat pöyristyttävät. Hiukset nousevat pystyyn ja nyrkki kouristuu kuin huomaamatta kiinni ja auki, kiinni ja auki. Kunnes tunnekuohu tasaantuu. Jos on lainkaan tasaantuakseen.

Tunteet kuuluvat normaalin ihmisen elämään. Parhaimmillaan ne kehittyvät niin tasapainoisiksi, että kykenemme eläytymään toisen osaan emmekä tuota hänelle tuskaa.

Mutta kaikki eivät pääse kasvamaan rauhassa. Kasvun varrella on riskejä. Jotkut niistä ovat suhteellisen pieniä - kuten se, kasvammeko normaalisti painoa ja pituutta. Kenties vain yksi tuhannesta pettyy tässä suhteessa. Mutta henkinen kehitys on kovin riskialtis projekti.

Ajatellaanpa asiaa. Kun ihmisen taimi ääntelee ensi kertaa ja siten ilmaisee, että on olemassa, hän ottaa valtavan riskin. Se on silti pakko ottaa, sillä muuten hän voi jäädä ruokaa ja suojaa vaille.

Mikä riski? Olet vaarassa, jos satuit syntymään kotiin, jossa vanhempasi ei ole tilanteen tasalla huoltajana ja kasvattajana.

Oli eräs äiti, joka toi lapsensa lääkäriin. Tämä kysyi kummissaan, mistä lapsen vammat ovat tulleet. Äiti kertoi, että hänen piti vähän kovistella lasta, kun tämä ei oppinut panemaan kättä suunsa eteen yskiessään. Ei, vaikka äiti kuinka yritti sanoa asiasta. Osaamaton vauva oli kolmen kuukauden ikäinen.

Tai eräs isä. Lääkärin vastaanotolla hänkin, sylilapsen kanssa. Mistä vammat? Isä kertoi, kuinka lapsi itki itkemistään, vaikka hän kuinka koetti tätä tyynnyttää. Ei auttanut maito, ei heijaaminen, ei mikään. Itku jatkui ja isä ahdistui. Hänen oli pakko keksiä itkun syy. Silloin välähti: Isä pani hellan levyn lämpenemään, otti lapselta housut pois ja käytti paljasta peppua levyllä. Kun itkun syy näin varmistui, isä saattoi lähteä hakemaan lapselleen apua.

Puristuiko käsi nyrkkiin? Niin varmaan. Noin ymmärtämättömiä vanhempia on onneksi vähän. Mutta liian moni isä tai äiti uskoo kohtalokasta kansanviisautta ja ravistelee lastaan hiljentääkseen itkun. Se ehkä hiljenee, mutta vauva voi vammautua loppuiäkseen.

Kansanviisaus ei ajattele seurauksia. Siis varo. Älä lastasi ravista!

* * *

Mitään pahaa ei pidä kertoa sen itsensä vuoksi. Surullinen kuvaus itkun riskeistä on alustus tilanteessa, jossa aikuiset ihmiset pohtivat elämää ja kasvua.

Sinun

Harmaa rovasti

2 kommenttia

  • Merja Ruuska sanoo:

    Nähtävästi vanhemmissa on niitä, joita voi lapsenhoidonkin osalta kutsua käsitteellä UUSAVUTTOMAT. Siitä on ollut puhetta. Kotipalvelun on täytynyt opettaa nuorille äideille ihan alkeista ja kädestä pitäen tavallista kodinhoitoa: ruoanlaittoa, siivousta, pyykinpesua, kaupassakäyntiä ym.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Lämmin kiitos ja virtuaalinen ruusu (🌹) jokaiselle kotipalvelun työntekijälle, jolla on ollut aikaa ja sydäntä pysähtyä opettamaan avutonta. Opettamiseen käytetyn päivän aikataulu on todennäköisesti pettänyt ja siitä taas on saattanut tulla sanomistakin työnjohdolta. Kiitos että silti kestit sen ja kuuntelit sydämesi ääntä!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jouni Parviainen
    Jouni Parviainen

    Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.