Aleppon todellisuus - ja kuinka surullisesti historia toistaa itseään

Luulisi, että olisimme oppineet jotakin historiasta ja etenkin sotien tuomasta tuhosta ihmiskunnalle. Valitettavasti vaan historia toistaa itseään ja emme näytä ihmiskuntana oppivan mitään.

Tällä kertaa tuhon symbolina on Aleppo, kaupunki Pohjois-Syyriassa.

Aleppo, jota on kutsuttu myös Lähi-idän Wieniksi, on tuhottu viime vuosina raunioiksi. Ja jos aineellinen tuho on ollut massiivista, on sen asukkaille elämä jatkuvaa kärsimystä ja pelkoa. Erityisesti tilanne on pahentunut nyt, kun venäläiset ovat pommittaneet kaupunkia toistuvasti Assadin sotajoukkojen tukena. Pommituksia tehdään "mitään ei säästetä" periaatteella. Niin irvokkaalta kuin se kuulostaakin, ovat sairaalat olleet erityisenä kohteena, ja niissä toimivat lääkärit. Edes haavoittuneiden ei haluta saada apua.

Toisen maailmansodan aikana pommitettiin Euroopan kaupunkeja tuottaen suurta tuhoa. Monissa sen kaupungeissa kuoli tuhansia ihmisiä; Lontoossa 17,500 ja Hampurin pommituksissa kuoli viikon aikana 42,600 saksalaista. Lähinaapurimme Leningradin piirityksessä kuoli ainakin 641,000 ihmistä.

Tätä listaa voisi jatkaa loputtomasti; Hirosima ja Nagasaki koki valtavat tuhot, kun niihin kumpaankin pudotettiin ydinpommit. Mikä hämmästyttävää, kumpaankin kaupunkiin saatiin vedenjakelu ja sähköt korjattua viikon sisällä iskuista. Ihmishenkiä ei kuitenkaan kukaan voi korvata.

Kaikesta tuhosta huolimatta, Lontoon tuhot eivät olleet koskaan niin laajoja kuin mitä tapahtui monin paikoin muualla Euroopassa ja Aasiassa.

Hiroshimassa tuhoutui kokonaan tai osin 60,000 taloa sen 90,000 talosta. Nagasakissa taas 19,400 taloa tuhoutui sen 52,000 talosta. Tokiossa 286,358 taloa tuhottiin kolmen pommitusvuoden aikana.  Neljännes Tokiosta tuhoutui totaalisesti sinä aikana. Berliinistä tuhottiin 80 % kaupungin keskustasta.

Olemmeko ihmiskunta sitten oppineet mitään näistä kaikista historian tapahtumista? Tuskinpa vain, kun katsomme ympärillemme, ja nyt erityisesti Syyriaan.

Alepposta on tullut tämän hetken sodan symboli. Surullinen tuhon kaupunki, missä sen asukkaat yrittävät selviytyä päivästä toiseen; peläten milloin pommi putoaa oman talon päälle.

Jopa kahdella miljoonalla sen asukkaista ei ole sähköä eikä vettä tule julkisesta verkostosta. 250,000 – 275,000 ihmistä on saarroksissa itäisessä Alepposta jatkuvien pommitusten keskellä.

Kaupunkiin on äärettömän vaikea saada humanitaarista apua, jota tarvittaisiin kiireellisesti ja paljon. Aleppoon tarvittaisiin pikaisesti tulitauko, jota YK on jatkuvasti vaatinut. YK:n vaatimus on 48 tunnin tulitauko. Venäjä sanoo tukevansa ajatusta, mutta nähtäväksi jää toteutuuko se. Toistaiseksi Venäjän lupaukset eivät ole pitäneet.

Saarron ja pommitusten ihmiskasvoinen symboli oli uutisissa viime viikolla näytetty pölyn peittämä 5-vuotias Omran Daqneesh, joka loukkaantui joko Venäjän tai Syyrian hallituksen tekemässä ilmaiskussa. Videolla nähtiin pelastustyöntekijä joka kantaa pojan ambulanssiin ja asetti tuolille istumaan. Omranilla oli päällä sarjakuvahahmolla kuvitettu paita ja osa hänen kasvoistaan kauttaaltaan veressä. Samanlainen pikkupoika kuin kaikki maailman pikkupojat, ja täysin syytön sotaan.

Toivottavasti Omranin kasvot saisivat meidät toimimaan sen eteen, että sota ja pommitukset saataisiin loppumaan.

Onko näillä kaikilla historian tapahtumilla sitten mitään yhteyttä keskenään? On varmasti: ihmisen itsekkyys, vallanhalu ja alistaminen ovat rajatonta aikakaudesta riippumatta. Tavallisen ihmisen kärsimyksellä ei näytä olevan paljoakaan merkitystä, kun on pidettävä tiukasti kiinni omasta asemasta. Ja toisekseen, suurvaltojen johtajatkaan eivät kaikessa viisaudessa ole oppineet mitään - tai eivät halua oppia.

Jos historia ei saa meitä oppimaan, niin mikä sitten saisi?

21 kommenttia

  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Syyllistät tästä koko ihmiskuntaa ettei tarvitsis syyttää syyllisiä. Minulla ainakaan ei ole mitään tekemistä Aleppon tapahtumien kanssa. En ole syyllinen myöskään sellaiseen joka on tapahtunut enben syntymään?

    Jos ja kun joku vaikka täällä Pohjolassa tappaa jonkun, olemmeko me kaikki syyllisiä? Tämä on ihan samaa kamaa kuin sanoisi että “kaikki mannet varastaa”.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Juhani: “En ole syyllinen myöskään sellaiseen joka on tapahtunut enben syntymään?”

      Äläs sano Juhani. Niin minäkin luulin aikani, kunnes joku uskovainen alkoi höpöttää jotain, jostain ihmeen “perisynnistä”, johon minäkin olen kuulemma syyllistynyt, vaikken tiedä koko asiasta hölökäsen pöläystä.

      Mahtaisikohan tässä olla kysymys samasta asiasta?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kiinnostavaa on keskusteluissa seurata, miten objektiivinen tiedon jako, muuntuu vastaanottajan syyllisyydentunteisiin ja tuloksena on mitä on.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouni Parviainen sanoo:

    Jos historia toistaa itseään ja sota loppuu sen jälkeen kun sota on saanut kasvot, niin Syyrian sota loppuu ehkä jo ensi vuonna. Yhdeksänvuotias napalmin polttama tyttö Kim Phuc antoi kasvot Vietnamin sodalle vuonna 1972. Seuraavana vuonna käynnistyi prosessi, joka lopulta johti rauhaan.

    Toivon, että toistaa. Pelkään, että ei.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    Uskovaiset jaksavat toitottaa ja kirkoissa papit paasata paasaamasta päästyään, kuinka hyvä ja maan lapsosiaan syvästi rakastava kaikkivaltias Jumala pitää huolen luoduistaan, ettei heille mitään pahaa maallisella vaelluksellaan tapahdu.

    Lienee kuitenkin lupa odottaa, että kaikkivaltiaalla Isä Jumalalla olisi vielä jossain määrin varaa parantaa huolenpitonsa laatua, kun katsoo mitä vaikkapa vain Alppossakin tänä päivänä tapahtuu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Kaupungissa olleille kristityille viime vuodet ovat olleet todella vaikeita.

    Vuoden 1944 väestönlaskennassa kristittyjä oli 112,110. Tuolloin heitä oli 38% kaupungin vähän yli 300,000 asukkaasta.

    1960 -luvun alkupuolella kristittyjen osuus oli vähentynyt 20 % iin.

    1970 -luvulla Hafez Assadin ottaessa vallan heitä oli noin 10 % kaupungin väestöstä.

    2012 kristittyjä oli noin 100.000 henkeä, eli noin 3 % kaupungin tuolloisesta väkimäärästä

    Kristittyjä oli tuolloin noin 19.000 perhettä.

    Suurin ryhmä olivat armenian kirkon jäsenet noin 10.000 perhettä.

    Melkiittejä oli noin 2.500 perhettä

    Armenian katolisia noin 1300

    Syyrian katolisia noin 1300

    Syyrian ortodokseja noin 1300

    Antiokian kirkon jäseniä noin 1000 perhettä

    Maroniitteja noin 400 perhettä

    Kaldealaisen kirkon jäseniä noin 400 perhettä.

    Latinalaisen kirkon jäseniä noin 400 perhettä.

    Armenialaisia anglikaaneja noin 300 perhettä.

    Ja arabi anglikaaneja noin 100 perhettä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Olli

    Kiitos tekstistäsi. Asia jonka tuot esille on tärkeä. Sama hätä vallitsee joka puolella maailmaa, missä asutusta on pommitettu kaupunkikaupalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    En enää muista sen ryhm n nimeä missä meidänkin arkkipiispa jo monet muut papit touhuilevat muslimien kanssa ns vuorovaikutuksen lisäämiseksi. .Tässähän olisi hyvä tilaisuus ilmaista yhteinen tuomio kristittyihin kohdistuneesta vainosta. Meillehän on kerrotu että Suomessa on vain maltillisia muslimeita joten esteitä ei pitäisi olla.

    Oikeastihan tapahtuu aina niin että kun muslimi riehuu ja tappaa niin kaikki tällaiset turhat joukot kiirehtivät tuomitsemaan uskonnon käyttämisen terrorismin oikeuttanuseen. Näin jää kätevästi huomiotta että muslimeja ei vastaavalla tavalla vainota ja jos vainotaan niin ne ovat toisia muslimeita.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Aarnio sanoo:

    Olli Pitkänen kirjoittaa vakavaa asiaa. “Luulisi, että olisimme oppineet jotakin historiasta ja etenkin sotien tuomasta tuhosta ihmiskunnalle. Valitettavasti vaan historia toistaa itseään ja emme näytä ihmiskuntana oppivan mitään.”

    Näin se vain on. Emme ole oppineet yhtään mitään emmekä näköjään opi, jos ihmiskunnan historiaa yhtään viitsii lukea. Tyrmistyttävintä on, että joku neropatti ehdottaa, että historian opetusta tulisi kouluissa karsia! Miten ihmeessä niin tapahtuessa yleensä edes yritettäisi lopettaa tätä jatkuvaa kauheutta? Eli ei edes tajuttaisi niitä monia syitä, miksi jatkuva sotiminen jatkuu ja voisiko sen estää.

    Juhani Ketomäki “Minulla ainakaan ei ole mitään tekemistä Aleppon tapahtumien kanssa.” Tuskin muillakaan nykyajan eurooppalaisilla, jotka nyt ovat nenäkkäin pakolaisten kanssa. Vaan luepa historiaa. Sieltä se tieto löytyy. Ottomaanien valtakunta, kolonialismi jne. jne. Kaikki se poikii jatkuvaa vihaa ja kaunaa.

    Eikös Turkin Erdogankin vilauttele muistoja mahtavasta Ottomaanien valtakunnasta, joka Eurooppaa valloitti , mutta jonka eurooppalaiset sittemmin kukisti.

    Afrikka jaettiin täysin sulle-mulle systeemillä kolonialismin kukistuttua eikä se ollut paikallisten mieleen ja sitä niitetään. Muutama esimerkki vain. Ja mainita voisi vaikka öljyn, jota nykyisin käytämme. Kyllä syitä ja selityksiä ihmiskunnan historiasta jatkuvaan julmuuteen löytyy pilvin pimein.

    Eli se “sivistys sivistyy ja kehitys kehittyy” -hokema on mielessäni aika omituisessa valossa. Varsinkin kun kaiken sotimisen keskellä ihmiskunta on hyvää vauhtia tuhoamassa ei vain toisiaan vaan koko maapallon näköjään eli tuhotaan nyt vielä elinympäristökin!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Tarja: “Varsinkin kun kaiken sotimisen keskellä ihmiskunta on hyvää vauhtia tuhoamassa ei vain toisiaan vaan koko maapallon näköjään eli tuhotaan nyt vielä elinympäristökin!”

      Ja se teidän kaikkivaltias, luotujaan syvästi rakastava Jumalannekin vain katselee päältä, eikä tee mitään, vaikka Aleppossakin kuolee viattomis lapsia kuin kärpäsiä.

      Ja mitä sanovat tähän kirkonmiehet ja hartaat uskovaiset: “Tutkimattomat ovat herran tiet”.

      Sillä hyvä. ja se siitä sitten.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Kimmo!

      Sama teema on ollut esillä hieman aiemmin.

      Jumalan pitkämielisyys vääryyden sietämisessä hämmentää minuakin.

      Toisinaan kyselen kuin Luuk 8:54-55 mukaan Ukkosenjylinän pojat:

      “Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät {= ei-vieraanvaraisen kylän samarialaiset} [niin kuin Eliakin teki]?Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia [ja sanoi: “Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan.”].”

      Ja sitten palautan mieleen, miten monta uhria Elian aikaisen kuninkaan väärä asenne vaati.

      2. Kun. 1:13-16 «Kuningas lähetti vielä kolmannenkin viidenkymmenenpäällikön joukkonsa kanssa. Kun tämä kolmas päällikkö tuli paikalle, hän polvistui Elian eteen ja pyysi häneltä armoa sanoen: “Jumalan mies! Säästä minun henkeni ja näiden viidenkymmenen palvelijasi henki! Taivaasta on lyönyt alas tuli, ja se on polttanut kaksi edellistä päällikköä miehineen, mutta säästä minun henkeni!” Herran enkeli sanoi silloin Elialle: “Lähde hänen kanssaan, älä pelkää häntä.” Niin Elia lähti ja meni päällikön kanssa kuninkaan luo. Hän sanoi kuninkaalle: “Näin sanoo Herra: ‘Sinä panit miehesi pyytämään vastausta Baal-Sebubilta, Ekronin jumalalta, ikään kuin Israelissa ei olisi Jumalaa, jonka puoleen kääntyä. Siksi sinä et enää nouse vuoteelta, jolle olet asettunut, vaan olet kuoleman oma.'”«

      Jumala voisi siis käyttää väkivaltaa. Mutta ei tahdo. Ennen kuin on aika

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Jouni: “Jumala voisi siis käyttää väkivaltaa. ”

      Miksi ihmeessä pitäisi. Eikös sitä ole maailmassa jo muutenkin ihan tarpeeksi? Kyllä kai kaikkivaltias Jumala nyt pystyy keksimään väkivallattomankin tavan lopettaa maailman kurjuudet, sodat ja vääryydet, jos vain haluaa. Mikäs se semmoinen kaikkivoipa kaikkivaltias on, jola ei siihen pysty?

      Taitaa olla vain niin, että yhtä mahdotonta kuin vääryyksien loppuminen on maailmasta, on se, että on vääryyksien lopettamiseen kykenevä kaikkivaltias henki tai voima, jota Jumalaksi kutsutaan.

      Eipä tuota Jumalaa ainakaan silloin ole näkynyt, kun sitä olisi tarvittu. Eikä sen puoleen milloinkaan muulloinkaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Olli Pitkänen sanoo:

      Kuten Tarja tuot esille, niin pitkään kun “kukaan” ei ota vastuuta niin historia toistaa itseään. Kyse on paljon isommasta kuin syyllistämisestä – kyse on vastuun ottamisesta ja toimimisesta sen mukaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Me olemme yksi ihmiskunta.

    Olin tänään taas ystävieni kanssa pitämässä Taidepajaa Vastaanottokeskuksen lapsille. Puolet kaikista maailman kriisien, sotien poliittisten selkkauksien, tulvien, maanjäristysten käsiin jäävistä ihmisistä on aina lapsia. He tulevat Eritreasta, Afganistanista, Syyriasta, Kongosta. Heidän sukunsa monisataiset juuret voivat olla Aleppon kaupungista. Heidän silmänsä tuikkivat, kun otat heidät lähelle, puristat hellästi syliisi Alit. Sahrat, Ismailit, Retsat. He ovat kaikki tämän ihmiskunnan lapsia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      May. Kiitos, että kerroit. Herätät toivoa.

      Minä niin mieleni hyvitin, kun luin, mitä kouriintuntuvasti teet pahan olon vähentämiseksi maailmassa. Heijastukoon vastaan tulevien ihmisten kasvoilta lisää leveitä, lämpimiä hymyjä Sinulle ja kaltaisillesi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Olli Pitkänen sanoo:

      Voiko kauniimmin sanoa; tämän ihmiskunnan lapsia. Heistä, ja meistä voi syntyä muutos!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Täällä edelleen vastuutetaan ihmisiä. Ilmoitan uudelleen että en ole vastuussa Aleppon tapahtumista. Kun natsit aloittivat 2 maailmansodan, kukaan ei vastuuttanut kaikkia ihmisiä. Tämä tuli muotiin vasta myöhemmin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Olli Pitkänen
    Olli Pitkänen

    Olen kehitysmaa-aktivisti ja maailmankansalainen alunperin Joensuusta. Olen asunut pitempiä aikoja Tansaniassa, Jordaniassa ja Salomonin saarilla, ja työni takia matkustanut eri puolilla maailmaa. Nykyisin toimin Suomen Lähetysseuran Mekongin ja Oseanian Aluepäällikkönä. Seurailen mielenkiinnolla elämää Aasiassa ja muualla maailmassa, joista kirjoittelen havaintojani blogiini herättelemään ajatuksia kulttuurien erilaisuuksista, rikkauksista ja välillä niiden kummallisuuksista. Kaikki ajatukseni ovat omiani ja omalla vastuullani, eivätkä välttämättä edusta työnantajani käsityksiä.