Ansaitsematon armo

"Armolaulussa laulamme toistuvasti: 'Sillä armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi, se on Jumalan suuri lahja.' Heränneen kansan ensimmäisiin kuuluva Niilo Kustaa Malmbergkin on sanonut, että saamme turvautua syntisinä ja jumalattominakin armoon pitäytyen armolupauksiin, jotka eivät anna lupaa epäilyksiin uudestaan kompastuttuammekaan, vaan saamme yhä uudestaan turvautua armoon. Martti Lutheriltakin olemme oppineet: 'Missä syntien anteeksiantamus on, siinä on myös elämä ja autuus, mutta muuten sula kuolema ja kadotus.' Evankeliumi, ilmoitus Jeesuksesta Kristuksesta, maailman Vapahtajasta, antaa syntien anteeksisaamisen.

Näin Jumalan armotyöt ovat ihmeelliset. Raskaiden kuormienkin kautta meidän inhimillisiltä silmiltämme salattuna hän jakaa ansaitsematonta armoaan. Tästä samasta armosta, joka tuee osaksemme täysin ilman omaa ansiotamme kertoo myös tämän septuagesimasunnuntaimme aihe Ansaitsematon armo ja evankeliumiteksti. Tämä septuagesima tarkoittaa seitsemääkymmentä ja niin pitkä aika meillä on jäljellä Pääsiäiseen, Jeesuksen ristinkuoleman jälkeiseen ylösnousemuksen suureen päivään. Nousemme kuulemaan evankeliumitekstiämme Matteuksen evankeliumista luvusta 19, jakeet 27-30..."

 

Näillä sanoilla aloitin eilen saarnani Parkanon seurakunnan Herättäjän-päivän messussa, jonka jälkeen saimme olla mukana myös kirkkokahveilla ja siioninvirsien veisuuhetkessä. Karvian kirkkoherra Seppo Myyryläinen ja Kauko Huhta Kihniöstä puhuivat myös. Ystävien suurella joukolla saimme olla koolla ystävien ja Taivaallisen Isämme hoidettavina!

7 kommenttia

  • jorma ojala sanoo:

    Monen uskovan oma kokemus vahvistaa sen, että ihminen luontaisesti pyrkii omalla vaikuttamisellaan hankkimaan armoa. Tämä umpikuja paljastuu vasta sitten, kun huomaa, ettei se riitäkään, vain Kristuksessa on apu. Hyvin katkera itsepetos on sekin, että luulee armoa olevan rajattomasti. Sitä ei ole sille, joka ei ole syntinen tai Jeesuksen sanojen mukaan sairas. Hän on ihan omillaan, koska ei etsi eikä tarvitse parantajaa. Näin hän elää Jumalan tahdon vastaisesti taipumuksissaan ja tuhoutuu erossa Jumalasta. Fariseusten ongelma ei ollut ainoastaan itsehurskaus, vaan mielenmuutoksen puute, sen tuloksena armoa ei kaivattu. Kuvaa mielestäni aikamme kansankirkkoa. Mielenmuutoksen tarpeettomuuden julistus on nytkin vahvasti taustalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    On mieltä ilhaduttavaa kuulla uutisia kentältä. Uutisia, jotka kertovat kirkkokansan yhteisestä juhlasta ansaitsemattoman armon äärellä, juhlasta, jossa kaikki ovat samanarvoisia, yhtä syntisiä, mutta Kristuksessa armahdettuja.

    Antakoon Herra kansallemme mielenmuutoksen, niin, että jokainen alkaa nähdä syntisyytensä ja armon tarpeensa ja saa kaipuun vanhurskauteen. Pyhä Henki voi meidät herättää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Merja Ruuska sanoo:

    Armolaulu on erittäin upea sävelmä. Eilen messussa eräs mieshenkilö lauloi sen lopuksi yksin. Todella korkeatasoista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Nukahtaneempikin höristää korviaan, kun saarna aloitetaan: “Heränneen kansan ensimmäisiin kuuluva Niilo Kustaa Malmbergin on sanonut….”:-)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Alkuheräyksen ja ukko Laestadiuksen aikoihin parhaana saarnaajana pidettiin aina “omanvanhurskauden perkelettä”. Ilmeisesti tyyppi ei käynyt heränneen kansan tupaseuroissa….:-)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Peltonen sanoo:

    Herännäistä liikettä on kritisoitu “odottavasta uskosta”, siitä silloin aikoinaan keskeisesti riideltiinkin. Ukko Paavo taisi kuitenkin nähdä, että ahneutta se on myös uskon ahneus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Olisko kumminkin pitänyt hiukan ahnehtia “sanan rieskaa”, kun tuntuu herännäisyys muuttuneen uneliaisuudeksi?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anssi Joutsenlahti
    Anssi Joutsenlahti

    Rovasti, kansanedustaja (PS), Eduskunnan toinen varapuhemies.